Tämä on kevyt blogi ja vain ÖISINAJATTELIJAN mielipide.
Mihin Sofi Oksasen kyyhkyset katosivat, kirjassa ja elokuvassa PUHDISTUS?
Sanottava on, että erityisemmin EN pidä sen paremmin Sofi Oksasen uuskirjasta Kun kyyhkyset
katosivat enkä elokuvasta Puhdistus. Kirjasta nimeltä Puhdistus pidin.
Kuulun niihin kriitikoihin, jotka silti (mm. Idäntutkimus-lehdessä taisi olla arvioni) nostivat Puhdistus-romaanin korkeisiin sfääreihin. En kadu, kirja on hyvä, tyyli jäljittelemätöntä. Pidän Sofi Oksasen historiatietoisuudesta, mm. siitä että hän todella paneutuu aineistoihin, arkistojenkin kautta. Se on nuorelle kirjailijalle täyttä plussaa.
Puhdistus-elokuvasta keskustelimme hyvien ystävieni (Inka, Vesa) kanssa pitkäänkin. Asia jäi vaivaamaan, koska en millään päässyt tarinan sisään vaikka ilman muuta – elokuva juuri, elokuvallisesti taidokas, nuoren ohjaajan ilmiömäinen läpimurto. Puhdistus on elokuvallinen ja raaka miete virolaisten kärsimyksistä neuvostovallan alla. Outoa oli se, ettei se mua, vanhaa elokuva-arkistolaista, kosketa, ei henkilötasolla. Ei tule iholle, jätä jälkeä. Puhdistus ei ole mulle puhutteleva elokuva, vaan videotaiteellinen julistus ”pahasta” . Paha on pahaa, oikeastaan hyviä ei olekaan. Elokuvassa, kirjassa kyllä. Kehen samastua? Ehkä siinä elokuvan hyvä puoli, että ei kehenkään?
PUHDISTUS on elokuvana videoklippien aikakauden tuote, mestarillinen ja osaava. Väkivalta ja musta-valko-asetelmat juhlivat. Katsojaan vaikutetaan kuin Sergei Eisensteinin POTEMKINISSA.
Turhaan ei ole sanottu, että muuan Riian juutalainen insinööri joka kokosi elokuvaa pala palalta kuten arkkitehtuuria, siis Sergei Eisenstein, oli videoelokuvien ”isä”, suunnannäyttäjä.
Atteellisesti PUHDISTUS on kammottavan selkeäsi musta-valko-ideologiaa, Viron historiaa jopa vääristelevä. (Sanon tämän historioitsijana). AJATTELEN VIRON MIEHITYSTÄ, mihin kuuluu muutakin kuin puna-armeija. Saksan natsit- ja taas uudelleen puna-armeija. Miten tämä näkyy elokuvassa, jolla on tarkoitus luoda katsaus myös VIRON MENNEISYYTEEN, IHMISKOHTALOIHIN, PETTURUUTEEN, LUOTTAMUKSEEN. Sofi Oksasen kahdessa viimeisessä romaanissa juuri petturuus, luottamus, rakkaus ja ilmianto ovat keskeisiä käsitteitä.
Jossakin ELOKUVAN alkupuolella aloin tajuta miksi en tykkää elokuvatarinasta: tämän elokuvan henkilöt ovat hyvin näytteleviä kliseitä, tämän elokuvan asetelmat ovat kammottavan mustavalkoisia. Tässä elokuvassa Viron kulmikas ja petollinen ( kaikin puolin) historia ei näy. Vain kommunismin pahuus. En saa tähän sitä otetta, sitä kuvallista kertomusta, miten näen Puolan ja Viron jaetun menneisyyden heijastuvan ihmisiin. Mutta tämän voi antaa anteeksi nuorelle lahjakkaalle ohjaajalle, tottakai.
Miehenä, jopa vieroksun Puhdistuksen mafia-juttuja, jotka kaukana MUN todellisuudesta. OLEN AIKA HYVIN SELVILLÄ BALTTIAN PRIOSTITUUTIOSTA. Olen lukenut siitä paljon, myös tutkimuksia, tunnen vielä paremmin sen, mitä Pietarissa, petroskoissa ja Sortavalassa on tapahtunut, tapahtuu. Ei prostituutio mene näin yksioikoisesti? Ei tietenkään, julma ihmiskauppa on poikkeus – eikä ketään autonkonttiin heitetä, vakka ihmiskauppa äärimmillään todellisuutta olisikin, ja oli siis 1990-luvulla. Miehistä sovinismia puolustamatta, naisprostituoituja väheksymättäö. Kyllä LILJA FOR EVER – ja sen todellisuus – on aivan toista maata ? Brutaalisuus pimentää puhdistuksen.
Ja prostituutiosta yleensä. Kannattaa lukea Anna Kontulan Punainen Exodus- väitöskirja? Emme me miehet pääsääntöisesti pahoja ole, emme sentään, kaikki miehet? Näinkö mies-naissuhteita, Viron historiaa (vrt suhde fasismiin/ kommunismiin) halutaan uustuottaa? Ei ei, kyllä vaikka mitä tapahtui: saksalaismiehitys, puna-armeija , kosto ja nationalismi, kommunismin kammottavan miessovinismin ohella. Kyllä elokuvasovitus tarvitsisi jotakin muuta näkökulmaa, muutakin tulkintaa kuin vain kaikenmaailman valloittanut ja tarkoituksella KYYHKYSISSÄ sokeeraava – SOFI OKSANEN. Hän ei tietenkään kanna vastuuta elokuvasta, vain ja ainoástaan keskeneräisenä hyppysistä päästämästään romaanista KUN KYYHKYSET KATOSIVAT.
PS. Rinnakkaislukemistona suosittelen:
Rosa Liksom: HYTTI NRO 6.
Ja sen lisäksi aivan hulppenahumoristista neukkuanalyysiä toisinajattelijan silmin – Sergei Dovlatovin vasta suomeksi ilmestynyttä MATKALAUKKUA!
Tämä on tässä,
väittää vastaan saa…
Öisinajattelija
Kirjoitus on aivan lukukelvoton. Kirjoittajan kielellinen kikkailu jää kammottavaksi yritelmäksi ja jatkuva CAPS LOCK-HUUTAMINEN häiritsee lukukokemusta, sillä Capsin käyttäminen tyylikeinona ei noudata edes omaa logiikkaansa.
Sitten sisältöön: mielestäni Puhdistus-elokuva oli paras kotimainen, jonka olen koskaan nähnyt, mikä osittain johtuu myös lähdeteoksen voimakkuudesta. Feministinen sanoma oli selkeä, mutta en missään vaiheessa kokenut, että sitä olisi jotenkin tuputettu. Näyttelijävalinnat olivat loistavia. Pidin myös siitä, että Zaran hahmosta oli tehty vähän uskottavampi. Kirjassahan tämä tahtomattaan huoraksi joutunut nainen oli paljon selvemmin uhri ja ”neito pulassa”-klisee.
Öisinajattelija: sanoit antaneesi kirjalle hyvät arvostelun, mutta haukut elokuvaa sen mustavalkoisesta maailmankuvasta. Tämä särähtää korvaani, sillä kirjan asetelma oli mielestäni ihan yhtä mustavalkoinen. Kirjoituksessasi et kuitenkaan perustele tätä etkä monia muitakaan mielipiteitäsi. Ärsyttääkö Viron natsimiehityksen ohittaminen niin paljon?
Kirjoitat elokuvasta, vaikka otsikoit kirjan nimellä. Vain ensimmäisessä kappaleesa viittaat mainittuun kirjauutuuteen.
Elokuvasta en sano mitään, sillä sitä en ole nähnyt. Juuri nyt tuntuu, että en halua nähdäkään, ainakaan nyt. Olen lukenut arvosteluja ja keskustelua sekä meikäläisistä, että virolaisista lehdistä enkä halua pelkistävää, kapeasti fokusoivaa kuvaa aiheesta.
Viron lähihistoria on minulle monista teksteistä ja ihmisten kertomuksista tuttu. Olen ihmetellyt sitä, kun sanotaan, että virolaiset eivät itse kirjoita aiheesta. Kyllä kirjoittavat, paljonkin ja monella alalla. Meillä vain ei julkaista suomennoksia.
Olen tykännyt kaikista Sofi Oksasen tähanastisista kirjoista, mutta tästä uusimmasta en ole varma. En tahdo saada siitä otetta millään. Kieli on luvattoman huonoa sekä tyylillisesti että oikeinkirjoitukseltaan. Epäadekvaatteja sanoja ja virheellisiä lauserakenteita ei voida selittää tajunnanvirralla tai psykologisoivalla otteella.
Sisällöltään kaikki kirjat fokusoivat pahan, väärän, ihmisyydenvastaisen. Se on olennaista. Kaipaan keskustelua aiheesta.
Kiitos mietteistänne (Outi ja nimimerkki ”Jokuvaan”).
Kun kirjoittelen blogeja, en todellakaan useinkaan mieti onko teksti luettavaa. BLOGI ON BLOGI.
Rimanalituksia sattuu; blogi on mulle ns. vasemman käden tekstiä.
Blogi voi olla myös mielipide (ja kuten tämän blogini lopussa totean: ”väittää vastaan saa”), jolloin vastassa on monta muuta mielipidettä. JOSKUS ON MUKAVA CAPS LOCK-HUUTAA!!!
Elokuvamaku meillä (mulla ja ”Jokuvaan”-nimimerkillä) on selvästi erilainen. Mä en ole ihastunut action-leffoihin, vaan älyllisesti haastaviin. Puhdistuksessa nämä jutut yritetään ”tarantinomaisesti” yhdistää, huonoin tuloksin. Näyttelijät ovat kliseitä alusta loppuun, vain Liisa Tandefelt poikkeus! Voin sanoa, että pidän elokuvista, joissa on KUVAN SISÄINEN SLAAVILAINEN HITAUS – ELOKUVISTA JOTKA JÄÄVÄT IHIOLLE JA SYDÄMEEN.
Outi on oikeassa. Kirjoitan elokuvasta nimeltä PUHDISTUS, vaikka blogin otsikko viittaa uutuuskirjaan. Paha moka, mutta en älynnyt muuttaa otsikkoa kun pikakiväärillä naputin tekstin. Niin se meni. Outin kanssa samaa mieltä siitä, että KUN KYYHKYSET KATOSIVAT on luvattioman huonoa tekstiä Sofi Oksasen kaltaiselta lahjakkuudelta. Minusta tekijällä on ollut yksinkertaisesti kamala kiire tehdä PUHDISTUKSEN jatko-osa.
On suoastaan ihme, elleivät kirja-arvostelijat puutu puutteisiin!?
ÖISINAJATTELIJA
Öisinajattelija: Kiitos, että vastasit kommenttiini ja puolustat tekstiäsi. Halusin vain muistuttaa, ettet vastannut vieläkään kysymykseeni kommenttini lopussa:
Minusta Puhdistus-leffan maailmankuva oli yhtä mustavalkoinen kuin kirjassa. Silti sinä ylistät kirjaa ja haukut elokuvaa. Voisitko avata tätä asiaa vähän enemmän? Eli miksi mustavalkoinen tapahtumien kuvaus on kirjassa hyvä mutta elokuvassa huono asia?
Spasibo, Jokuvaan,
tähän on erittäin helppo vastata.
Olen ollut töissä elokuva-arkistossa (SEA, 1981-90) sen verran pitkään että joku käsitys elokuvista on muotoutunut. Olen harrastanut venäl. leffaa noin 40 vuotta.
Näin se menee: elokuva ja kirja ovat täysin eri tuotteita. Eri taidetta. Ei niitävoi verrata – ja juuri siksi PUHDISTUS on hieno kirja.
Nyrkkisääntö on usein se, että suht kehnosta dekkarista (Casablanca, Kirjava satama, monet kauhuleffat jne) filmataan usein mahtava leffa. Mutta hyvästä kirjasta harvemmmin kunnon taidetta, mieti tätä? Esim Strugatskin veljesten scifi on elokuvana usein parempaa kuin kirjat. Jaa noh, joskus toisinkinpäin.
HOHTO on esim maailmanparas kauhuelokuva – oletkos erimieltä?
Öisinajattelija
Eli mielestäsi mustavalkoisen maailmankuvan esittäminen on kirjassa hienoa kun taas elokuvassa se ei toimi? Tätä en ymmärrä, sillä vaikka kyseessä ovatkin eri taidemuodot, tarina on sama.
Blogistasi saa sen käsityksen, että olisit halunnut elokuvan kattavan KAIKEN Viron historiasta ja olet pettynyt, koska paljon oli ohitettu. Minusta tiivistäminen oli perusteltua eikä häirinnyt kerrontaa. Ei elokuvan tarvitse olla historianluento, kuten ei Puhdistus kirjanakaan ollut.
On yleinen harhaluulo, ettei hyvästä kirjasta saisi hyvää elokuvaa. Sormusten herra-filmatisoinnit, mainitsemasi Hohto sekä monet muut Kubrickin elokuvat sanovat toista. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, onko tarina ”elokuvattava”. Toisin sanoen, onko sen tekijöillä oikeasti visiota toteutuksesta vai ollaanko tässä vain helpon rahan perässä toistamassa tarinaa sanasta sanaan uudessa formaatissa. Mielestäni Puhdistus onnistui tässä erittäin hyvin ja ylitti alhaiset odotukseni.
Casablanca perustuu muuten näytelmään eikä kirjaan.
Parahin Pena!
Kerrot naputtavasi tekstiä ”pikakiväärillä”. Jos näin on, niin ajatteletko lainkaan, mitä kirjoittelet? Sori vaan, mutta blogisi on lievästi sanoen sotkua.
Kiitos kommenteista nimim. Jokuvaan ja Marja-Liisa!
1) Puhdistus on kirjana huomattavan tasapuolisempi, vähemmän mustavalkoinen ja vivahteikkaampi kuin actionia tavoittelevana filminä…
2)Parahin M-L, joskus öisinajattelen ennen kuin kirjoitan…
Öisinajattelija