Fasismi erilaisine ilmenemismuotoineen oli maailmanlaajuinen uhka 1930-40-lukujen taitteessa. Ilmiönä sitä on analysoitu, ihmetelty ja tutkittu paljon. Kohteina ovat olleet pääosin Hitlerin Natsi-Saksa ja Mussolinin fasistinen Italia. Myös Francon Espanja, keisarillinen Japani, ”lapualainen” Suomi ja monet muut pienet Euroopan maat ovat saaneet kärsiä fasismin eri muodoista.
Voiko fasismi vielä elpyä ja esimerkiksi diktaattorien kauhugalleria pikku-hitlereineen toistua EU-Euroopassa tai jossakin muualla? Voiko koko kansakunta jossakin historiansa vaiheessa taantua tai tyhmistyä? Noin vain, muutamassa vuodessa tai aivan yhtäkkiä? Sokeutua yksiulotteisen ideologisen pakkosyötön, yksilökultin, joukkohysterian ja terrorin yhteisvaikutuksesta.
Kyllä kai niinkin voi käydä. Saksa ja Venäjä 1930-luvulla ovat jonkimmoinen esimerkki joukkohysterian ja kauhun terrorin yhdistetystä voimasta. Ne ovat olleet tutkimuksessakin niitä case study-tapauksia, joiden selittämiseen vain yhdenlaiset syyt eivät tunnu riittävän.
Tuoreempiakin esimerkkejä löytyy. On miltei paradoksi, että fasistiset nuorisoryhmät ovat niin äänekkäitä juuri 2000-luvun Itä-Euroopassa, itäisessä Saksassa ja Euroopan puoleisella Venäjällä – alueilla, jotka ovat eniten toisen maailmansodan kauhuista, fasismista ja natsivallasta kärsineet. Unkarissa Jobbik-niminen puolue on tänä päivänä avoimen fasistinen ja erittäin suosittu. Sen puolisotilaallinen ”Unkarin kaarti” on syyllinen lukuisiin murhiin, joissa uhreina ovat usein romanit. Venäjällä skiniryhmät tappavat kymmeniä ulkomaalaistaustaisia maahanmuuttajia tai muuten vain ”tummaihoisia” vuosittain. Jalkapallohuliganismi on saanut monessa maassa fasistisen joukkohysterian muotoja – ja johtanut väkivaltaiseen uhoon, murhiin ja tappoihin.
EU ja uusi nationalismi
2000-luvun fasismilla on uudet muodot ja ne on pystyttävä erottamaan vanhoista malleista. On myös perusteltua hakea nyky-nationalistisille ilmiölle syitä Euroopan tämän hetken yhteiskuntakehityksestä. Ja ennen kaikkea sortuneen ”reaalisosialismin” raunioilta sekä EU-”Eurostoliiton” ja sen elitistisen herrakerhon virhearvioista: kansakuntia väkisin yhteenniittaavan, niin sanotun ”EU-identiteetin” epäonnistuneesta utopiasta, EU-johtoisesta kurjasta talouspolitiikasta ja sen seurauksista pankkikriiseineen.
Valtava nuorisotyöttömyys, näköalattomuus, kulttuurielämän näivettyminen tai yksiviivaisen väkivaltakulttuurin ja yhä raaempien elokuvien ja videopelien levittäminen ja suosio ei tilannetta paranna. Paikalliskonfliktit vain pahenevat ja niitä kehnolla menestyksellä sotilasvoimin ratkovat kriisioperaatiot epäonnistuvat. On helppo etsiä vihollisia ja syitä lähiympäristöstä ja kauempaakin: vaikkapa vääränvärisistä ja vääräuskoisista naapureista ja muista harmaasta massasta poikkeavista marginaaleista.
Ehkä pahimman ”tyhmän kansan” joukkohysterian ajat ovat vielä edessä ja elämme vasta massojen marginalisoitumisen ja syrjäytymisen esivaihetta? Ehkä todellinen purkaus ja uho, fasismin hyökyaalto on vasta tulossa? Ehkä nationalismin levitessä EU hajoaa kuin korttitalo? Ehkä uudenlaiset uhkakuvat, vaikkapa islam ja terrorismi, saavat kansalaiset ajattelemaan, että elämme jatkuvan uhan ja ”toiseuden” pelon alla ja jotakin on tehtävä. Suomalaistakin mentaliteettia siivittää ikiaikainen ajatus siitä, että maatamme pitää aina ja aina puolustaa, useimmiten sitä ”itäistä” vihollista vastaan.
Vasta eläköitynyt emeritus-professori Seppo Knuuttila on ilmaissut asian osuvasti jo 20 vuotta sitten, hyvin ajankohtaisessa kirjassaan TYHMÄN KANSAN TEORIA (1994):
”Vainoharhaisuus ja eristäytyminen ovat puolustautumisen hyveen pimeitä puolia”.
Mihin ne ”harhat”, eristäytyminen ja muurien rakentaminen sitten johtavat? Siitä historialla on paljon kerrottavaa. Jospa vain jaksaisimme opiskella ja ottaa vähän oppiakin menneestä, jotteivat farssit ja paradoksit toistuisi…
Wilhelm Reichin massapsykologia…..
Palasin fasismin tiimoilta äskettäin erääseen mielikirjaani, nimittäin Wilhelm Reichin (1897-1957) Fasismin massapsykologiaan. Reichin teoriathan on tosin ajat sitten tuomittu pseudotieteeksi, mutta erityisen paljon huomiota herätti kuitenkin miehen jo vuonna 1933 esittämä väite, että fasismi perustuu massojen tyydyttämättömälle orgastiselle kaipuulle. Tasan 80 vuotta sitten eli vuonna 1933 ilmestyi ensimmäinen versio Reichin kirjasta DIE MASSENPSYCHOLOGIE DES FASCHISMUS. (Törmäsin tämän kirjan lyhennettyyn ,venäjänkieliseen samizdat-julkaisuun Pietarissa, 1970-luvulla. Se oli tietenkin siellä silloin vielä kädestä käteen leviävää kiellettyä kirjallisuutta…)
Joukkohysteria ja siihen usein liittyvä henkilöpalvonta eivät olleet silti Reichin mukaankaan ihan pelkkää orgasmin odotuksen kourissa kieriskelemistä. Taustalla oli pitkällinen manipulaatio ja ideologinen indoktrinaatio. Näitä puolia ei sovi unohtaa, jos ryhtyy äkkipäätä kritisoimaan Reichin ajatuksia seksuaalisuudesta.
Wilhelm Reich painottaa, että fasismi on luonteeltaan keskimääräisen ja alistetun ”pienen ihmisen” irrationaalisten reaktioiden summa. Se on paluuta pakanuuteen, ”…vähäväkisen, orjuutetun, auktoriteettia epätoivoisesti etsivän ja samalla kapinallisen mielen ja pienen miehen mielenlaatua”. Se on myös tukahdutettua seksuaalienergiaa, joka kanavoidaan ihanteeksi nostettuun diktaattoriin. Tästä tulee kaikkivoipa ihmeiden tekijä, pelastaja, suunnannäyttäjä ja epäjumala.
Kehittäessään ajatuksiaan ja liittäessään seksuaalienergian yhteiskunnallisiin ilmiöihin Reich kuitenkin ikään kuin jämähtää omien käsitteidensä (biopatia, orgonienergia, seksuaaliekonomia jne) vangiksi. Juuri siksi hänet niin usein torjutaan.
… ja joukkohysteria seksuaalisena ilmiönä
Fasismia ruokkivaa joukkohysteriaa voi kuitenkin vaivatta katsoa myös seksuaaliteorioiden näkökulmasta. Hysterialla – ja siihen usein liittyvällä väkivallalla – on paljolti seksuaalisia ulottuvuuksia. Kuvallistan tätä hieman.
Leni Riefenstahl (1902-2003) oli monipuolinen taiteilija, loistava valokuvaaja ja elokuvaohjaaja. Hänen kuuluisimpia teoksiaan ovat dokumenttielokuvat Olympia (1938) Berliinin olympialaisista vuonna 1936 ja Tahdon riemuvoitto (Triumph des Willens, 1935) kansallissosialistisen puolueen Nürnbergin puoluekokouksesta vuonna 1934.
Riefenstahl oli myös täydellisesti Adolf Hitlerin lumon pauloissa, kenties rakastajatarkin. Ainakin hän kirjeissään Fuhrerille suorasukaisesti tätä roolia tarjosi – ja tietysti kielsi kaiken vuoden 1945 jälkeen. Silti Berliinin olympialaiskuvat, Tahdon riemuvoitto ja monet muut elokuvat havainnollistavat hyvin sitä seksuaalista hurmosta, mikä liittyi Hitlerin ”ilmestyksiin”, puhetilaisuuksiin ja Kolmannen valtakunnan ruumiinkulttuuriin.
Henry Millerin ”mesenaatti” ja naiskirjailija Anais Nin (1903-1977) on eräässä eroottisesssa novellissaan kuvannut julkisen teloitustilaisuuden aikaansaamaa seksuaalista nautintoa katsojissa. Novellissa pariskunta rakastelee väkijoukossa ja saa orgasmin giljotiinin terän pudotessa… .Tänä päivänä voi suhteellisen helposti hankkia ”todellista väkivaltaa” sisältäviä, horror- ja splatter-elokuvia paljon kauhistuttavampaa genreä: ”dokumentteja”, joissa oikeasti kidutetaan, raiskataan, silvotaan, teloitetaan ja tapetaan naisia ja puolustuskyvyttömiä uhreja. Osa nuorisoa on saatu nauttimaan tällaisistakin perversioista. Myös julkisille teloituksille löytyy massoittain katsojia maissa, missä niitä vielä järjestetään.
Timo K. Mukan ja Rauni Mollbergin ”Maa on syntinen laulu” sisältää – kirjana ja elokuvana – uskonnollista joukkohurmosta, johon seksuaaliset elementit liittyvät ilmiselvästi. Uskonnollisten hurmosliikkeiden ylipapit ja papittaret kanavoivat tiedostamattaan – ja useimmiten tietoisesti – seksuaalienergian alkuvoiman liikkeidensä käyttövoimaksi. Suomen historia on täynnä esimerkkejä juuri uskonnolliseen hurmokseen liittyvistä rikoksista, kehollisen koskemattomuuden väärinkäytöksistä, ihmismielen ohjailusta ja tuhotuista ihmiskohtaloista.
Mutta tietenkään ei pidä mennä väittämään, että kaikenlainen joukkohysteria olisi fasistisen massapsykologian palveluksessa. Se vain antaa fasismille mahdollisuuden ja manipuloi pienen ihmisen mielenlaatua sopivaan suuntaan. Siinä mielessä Wilhelm Reich on erittäin ajankohtainen.
Öisinajattelija
Luin Reichin teoksen v1970 ajoilla ja teki positiivisen vaikutuksen polittiseen katsomukseeni. Samoihin aikoihin luin englanttilais liberataarisen sosialistin Maurice Brintonin selostuksia samoista aiheista. Tutustuin Brintoniin Lontoossa 1976 kun hänen Solidarity yhdistys oli vielä olemassa. Meistä tuli ”aate-tovereita”.. Brinton kuoli joku vuosi sitten yhdeksissäkymmenissä. Ammatiltaan hän oli lääkäri ja sydäntauti spesialisti nimeltään Chris Pallis. Kannattaa tutkia molempien miesten kirjoituksia. Sosialsimi tai Barbarismi. Kumpi voittaa? En ole optimistinen, mutta taistelu jatkuu.
Minäkin luin Reichia ensi kerran 1970-luvulla – ja venäjäksi (kuten yllä kirjoitin). Vuonna 1981 törmäsin Fasismin massapsykologiaan (suomeksi) eräässä X- kirjastossa ja innostuin sitä selatessani sen verran, että (köyhänä freelancerina) kirja jotenkin kulkeutui mukanani ulos kirjastosta (muiden kirjojen seassa) ilman että siitä tuli lainausmerkintää. Sama kappale on edelleen hyllyssäni. Rikos lienee vanhentunut.
Suomeksi Reichia voi lukea ”psykokehoterapian” uranuurtajan, Markku Välimäen tekstinä. Laaja elämäkerta ja muuta teoreettista REICH-tulkintaa löytyy esim linkistä:
http://www.luonne.fi/artikkelit/w-reich.htm
Öisinajattelija
Jaoin aamulla Kansan Uutisia Hakaniemen torilla kuten usein kuukauden ensimmäisen sunnuntaina markkinoilla. Monet tulivat moittimaan sitä, että poliittiset johtajat ja puolueet ovat tehneet vääriä päätöksiä ja osoittautuneet epäluotettaviksi. Hyvin usein johtopäätös tästä on jättää äänestämättä ja kannattamatta mitään puoluetta. Toinen yleinen päätelmä on, että vasemmiston ei pidä mennä hallitukseen väärin ajattelevien kanssa.
Väki tuntuu ajattelevan, ettei heidän pidä tuhlata voimiaan poliittiseen toimintaan, kun poliittiset johtajatkaan eivät onnistu muuttamaan maailmaa tavoitteidensa mukaiseksi. Näin ajattelevat etsivät omissa ja yhteiskunnallisissakin kriiseissä edelleen suurta ratkaisua ja siihen johtavaa profeettaa.
Kansanvallan edellytys on opetella ymmärtämään toisiaan ja etsimään ratkaisuja toisen ajattelevien kanssa pienempiin ja isompiin ongelmiin. Yhdessä ihmisiässä voi ehtiä edetä jonkin verran, mutta opitun siirtyminen seuraaville toistaa usein kaavaa yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin. Fasismin ja kapitalismin tämän hetkinen voittokulku seuraa tätä kaavaa. Onneksi päinvastaistakin tapahtuu.
Hyvä kun jalkaudutte … Sen verran kun olen päässyt jalkautumaan ja haastelemaan laidasta laitaan erilaisten tahojen kanssa sekä tietysti täällä Nuamakirjassa – niin hankalaa tämä on. Suomessa ei ole vielä herätty – keskiluokalla on vielä kohtuullisesti , mutta notkahtelee nimenomaan työelämän kiristyvän epävarmuuden hetteikössä , jossa syövät ja nokkivat toisiaan turvaverkkojen repeillessä. Tämä Suomemme on erityisoppilas tässä. Tietenkin meillä on taas paha rakennemuutos päällä … mutta meillä tuijotetaan yhteen suuntaan ja kohtaamispinnat ovat kuluneet ja voivoi-tämä sukupolvi – ero … alle … viiskymppiset. …. olen tätä kuulostellut ja keskustellut leipäjonossa vakiasiakkaana , kaupoissa , kaikkialla missä olen päässyt liikkumaan arkisia tarpeitani hoitaessa….
Jostakin syystä tämä reichin termi massapsykologia tuli mieleeni, kun mietiskelin euroopan reaktiota charlie hebdon tapaukseen, samoin frommin jutut vapaudesta pakenemisesta….
Natsimin ideologista, sen synnystä, ja erota Mussolisin, Röhmin, Horthyn jne. ”alkuperäiseen fasismiin” on uudempaa tietoa:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosahkokayra-eeg-n-kehittaja-hans-berger-oli-natsijohdon-salattu-paaideologi
” Aivosähkökäyrä EEG:n kehittäjä Hans Berger oli natsijohdon salattu pääideologi
VASTAPAINO on suomentanut saksalaisen frankfurtistin Hannah Arendtin aivopierun ”Totalitarismin synty”, joka julistaa Stalinin ajan Neuvostoliiton ja natsi-Saksan muka olleen ”saman totalistaristisen lantin” kaksi puolta eivätkä vastakkaiset navat ideologioiltaan, jotka oli muka ”tarkoitettu vain massoille”, eivätkä johdot muka ottaneet niitä tosissaan.
Tässä tarkastelen Hitlerin lähipiirin todellista ideologiaa ihmiskuvan alalla ja sen syntyä. USA:n Liittovaltion Terveysviraston (NIH) neurofysiologian osaston johtaja R. Douglas Fields tuo käänteentekevässä kirjassaan ”The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, How New Discoverie…” esiin natsijohdon todellisen pääideologin, aivosähkökäyrän keksijä Hans Bergerin roolin, jota on pimitelty niin lännessä kuin idässäkin. Hän korjaa tuon virheen, josta on ollut paljon harmia tieteelle ja terveydenhuollolle. (Joitakin Bergerin tutkimustuloksia Fields arvostaa.)
Skitsofreenikko lähtee tutkijan uralle ”kultalusikka suussa”.
Hans Berger syntyi 21.05. 1873 nykyisessä Coburgin kaupungissa aluesairaalan johtaja-ylilääkärin poikana. Suoritettuaan lukion hyvin arvosanoin 1892 hän kirjoittautui Berliinin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa ja tähtitiedettä,mutta keskeytti vuoden kuluttua ja liittyi 11. Baijerin ratsuväkirykmenttiin kotikaupungissaan.
Hän joutui ratsastusonnettomuuteen, jossa ratsu heitti hänet selästään hevosten vetämän kenttätykin uralle. Hevosmiehet saivat kuitenkin viime tipassa hevoset pysähtymään, ja Berger selvisi vähin vammoin. Muutaman kilometrin päässä kotona hänen sisarensa sai vahvan tuntemuksen,että veli on kuolemanvaarassa, ja sai heidän isänsä sähköttämään tälle. Tapaus teki Bergeriin mullistavan vaikutuksen: hän katsoi ”telepaattisen yhteyden todistetuksi” ja päätti ryhtyä etsimään kokeellisesti ”sellaisen fysikaalista perustaa” ja kirjoittautua Jenan yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä 1893.
Myöhempien tapahtumien valossa on ilmeistä, että elämää tuolla tavalla suuntaavat umpimystiset äkkioivallusvakaumukset olivat jo orastavan skitsofrenian oireita. Muitakin kuten ideologisia syitä varmasti oli…
Hänen keskeinen virallinen tutkimusongelmansa oli etsiä ”korrelaatiota objektiivisen aivoaktiivisuuden ja subjektiivisten psyykkisten ilmiöiden välillä”, pilkulleen kuten nykyäänkin joillakuilla. Hänestä tuon yhteyden täytyisi olla ”sähköenergiakenttä”, joka olisi paitsi aivoissa myös aivojen välillä. Pää toimisi radioaaltojen lähettimenä ja vastaanottimena (”kunhan päät ovat riittävästi samanrotuiset”…).
… ”