TAHTAMAA!
Jaan Kross vs Sofi Oksanen
Myönnän: otsikon vertailu on epäreilu…
Olen lukenut suunnilleen kaiken sen , minkä Sofi Oksanen on tähän mennessä kirjoittanut – Stalinin lehmät, Puhdistus, Minne kyyhkyset katosivat. Se ei ole paljon, ei minulta lukijana, ei Sofilta kirjailijana.
Puhdistuksesta innostuin niin, että sijoitin sen jopa agricola-listalle ja Idäntutkimus-lehden arviointeihin, siis ns. tietokirjojen rinnalle. Päätoimittajat eivät vastustaneet, vaan julkaisivat arvioni. Puhdistus onkin parasta mahdollista virolaista ”ylösnousemusta” tolstoilaiseen tapaan. Hurja kirja, hurjista ajoista. Kaiken lisäksi: nuorelta tekijältä mitä historiatietoisin avainromaani!
Jaan Kross? Kuka hän on, oletkos kuullut, lukenut?
En ylpeile. Pakko myöntää etten ole lukenut kuin muutaman Krossin ns. historiallisen romaanin. Olen aina selaillut Krossia pitkin hampain: miksi tämä on näin kuivaa, miksi en pääse tänne sisään? Miksi en ymmärrä.
No, en ole päässyt enkä ymmärtänyt, koska tiedän loppujen lopuksi Viron historiasta yhtä vähän kuin Sofi Oksasen lukijat. Kross pitää aloittaa alusta, sieltä jostakin parinkymmenen kirjan alkupäästä.
Tahtamaa
Ei aina. Jaan Krossin lukemisen voi aloittaa yhtä hyvin jälkipäästä. TAHTAMAA jäi (tieto)?kirjailijan viimeiseksi ja ainoaksi proosateokseksi, joka kuvaa selkeästi Viron nykypäivää. Valitettavasti. Se on kirjoitettu 2001 ja suomennettu vasta nyt, 2012. Asialla loistavaa tekstiä tuottava Jouko Vanhanen. Jaan Kross (1920-2007) ei kirjaillut nykyproosaa jostakin kumman syystä. En yhdy lainkaan niihin kriitikkoihin, jotka käsittelevät Tahtamaata jonakin puolihuolimattomana ”puolielämäkertana”.
Se on paljon enemmän!
En väitä, että Tahtamaa – ja sen päähenkilö Aabel Haljand – olisi Jaan Krossin alter ego, mutta on kutkuttavaa ajatella että näin voisi olla. Aabelin hahmossa Kross aivan kuin testamentinomaisesti paljastaa egonsa, itsensä, seksuaalisuutensa, oudot ihmissuhteensa – mutta ennen kaikkea suhteensa uuteen itsenäiseen Viroon, elämään siellä 1990-luvulla.
Toimittaja Aabel Haljand saa romaanissa yhtäkkiä kuulla, että hän olisi mahdollisesti suurehkon ”Tahtamaa”-nimisen maatilan perillinen. Saarenmaalla sijaitsevan tilan rannoilta löytyy arvokasta parantavaa mutaa, jonka ympärillä toimii myös Ruotsin virolainen kapitalisti. Kyseessä on kylpylä-yritys, mutaa sairaille reumaatikoille!
Samoihin aikoihin Aabel saa yhteyden (avioerossa hylkäämäänsä) poikaansa, josta on vuosien varrella kasvanut maineikas juristi. Kehkeytyy uusvirolainen ”yritysstrategia”, jossa toimittaja alkaa myydä sieluaan ja ottaa mukaansa myös pitkäaikaisen rakastajattarensa. Aabelin ja ”mutalääkäri”rakastajattaren erikoinen ”perhehistoria” on koko fiktion kantava motiivi, jonka kautta Kross tekee tiettäväksi murrosajan Viron uudemman historian.
’
En kerro enempää. Sanon vain: Jaan Krossin historiatietoisuus ja jopa fiktion rakentamisen taito kertoo sen, että Sofi Oksanen ei saisi olla Suomessa ainut kaunokirjallinen lähde ja matkaopas Viron uudempaan historiaan. Kross tekee tämän matkan historiaan TAHTAMAASSA sellaisella tyylillä, että harmittaa ettei Viron Suuri(n) Kirjailija kuvannut nykyaikaa, uutta Viroa koskaan enemmän(?)..
Öisinajattelija
Unohdin:
Sofi Oksanen on kirjoittanut myös kirjan nimeltä BABY JANE,
jota en ole lukenut.
Ja tottakai Sofi on myös toimittanut jan kirjoittanut yhtä sun toistsa muuta, väheksymättä.
Sen verran kuitenkin sanon, että MINNE KYYHKYSET KATOSIVAT oli mulle lukemiskokemuksena kamala pettymys – en tajua, että niin keskeneräistä tekstiä voi päästää julkisuuteen. Olikohan kustantajalla kiire rahastaa?
Niinpä Jaan Krossin TAHTAMAAN innoittamana suosittelen himolukijoita ottamaan miehen pölyttyneet opukset hyllyistä (kotona tai kirjastoissa, kukapa niitä lukee?!). Kyllä se Viron historia sieltä Krossin pitkästyttävän (kin) tekstin väleistä tunkee esiin aivan toisella tasolla, kuin Sofi Oksasella, uskon!
Jotenkin on aina kummaa se, että vain yksi SUURI KIRJAILIJA mahtuu kerrallaan suomal julkisuuteen.
Heittäisin vaikka lonkalta- onko American oma ”gigolo” eli Paul Auster oikeasti niin hyvä kuin häntä mainostetaan? Onko kirjailijapariskunta / Siri- vaimo ikään kuin kumuloimassa höpöttävän ja itseään toistavan Austerin suosiota Suomessakin? Miksi minäkin innostuin hänestä, Austerista, jopa Siristä?
Kysyn vain? Itseltäni…
Öisinajattelija
Kuulemma Ameriikan Yhtysvalloissa käytettiin yliopistoissa Lähi-itän asiain oppikirjana Waltarin Sinuhea, vaikka eihän sitä voi pitää ainakaan aivan puhtaana historiografiana.
Krossin paksuja kirjoja olen muutaman lukenut, ja tällä istumalla nostaisin niistä mielenkiintoisimmaksi kirjan Professori Martensin lähtö. Professor Martensi ärasõit. Jostakin kumman syystä. Mutta kyllä Kross osasi myös pitkäveteiskirjoittamisen taidon!
Spasibo gospodin Kaakkuri!
Olen vahvAsti sitä mieltä, että Krossia voisi lukea Viron Sinuheana, tai mieluummin VäinöLinnana, siis
kevyenraskaana fiktiohistorioitsijana. Ehkä vakavampaa tekstiä Virosta, mitä Waltari faaraoista, oletan…
Jo miehen elämänkohtalo (Krossin muistaakseni vangitsivat ensin saksalaiset, sitten venäläiset…) ja tietty sivullisuus hämmästyttää. MUTTA: onhan se niinkin , että sivusta näkee paremmin…
Kross pystyi lopulta ”paljastamaan itsensäkin”, ainakin Tahtamaa-fiktiossa. Minusta kirja on niin merkittävä, henkilökohtainen ja ”lopullinen” tilitys, että jos olisimme Suomessa rehellisiä Viron suuntaan, KIRJALLISESTI, SE NOUSISI KEVYESTI SOFI OKSASEN PUHDISTUKSEN RINNALLE, ELLEI OHI…
Pistän oheen Kross-tuotantoa, valitkaa vapaasti:
Kolme katku vahel I–IV (1970 – 1980) (Uppiniskaisuuden kronikka 2003)
Klio silma all (1972) (Kleion silmien alla 1987, 2. tarkistettu painos 2012)
Kolmandad mäed (1975) (Kolmannet vuoret 1985)
Keisri hull (1978) (Keisarin hullu 1982)
Rakvere romaan (1982) (Pietarin tiellä 1984)
Professor Martensi ärasõit (1984) (Professori Martensin lähtö 1986)
Vastutuulelaev (1987) (Vastatuulen laiva 1990)
Silmade avamise päev (1988) (Silmien avaamisen päivä (novelleja, suom. 1991))
Wikmani poisid (1988) (Wikmanin pojat 2001)
Väljakaevamised (1990) (Syvyydestä1989)
Tabamatus. Jüri Vilmsi romaan (1993) (Kuningasajatus 1994)
Mesmeri ring (1995) (Mesmerin piiri 1997)
Paigallend (1998) (Paikallaanlento 1999)
Tahtamaa (2001)
Kallid kaasteelised (2003) (Rakkaat kanssavaeltajat 2005)
Omaeluloolisus ja alltekst (2003)
Halleluja – kymmenen novellia (suom. 2001)
Aiheesta muualla
Jaan Kross ja Viron toivot ja pelot Elävä arkisto. Yleisradio.
↑ Kirjailija Jaan Kross on kuollut HS. Viitattu 27.12.2007.
Eiköhän olisi aika Suomessa saada jotakin tolkkua Sofi Oksasen palvomiselle Viron ”virallisena valtionasiantuntijana”. Selvää on, että Oksanen ruokkii tehokkaasti suomalaisten suuren osan ennakkoluuloja ja poliittisia mieltymyksiä. Oksanen on syntynyt vuonna 1978, eikä ole koskaan asunut Virossa, mikä säännöllisesti jätetään kertomatta palvontapropagandassa. Realistisimman kuvan siitä, minkälaista tavallisen ihmisen elämä oli Virossa neuvostoaikana ja vastaavasti heti sen jälkeen, saa niiltä ihmisiltä, jotka ovat sen elämän itse nähneet ja kokeneet. Oksanen tahkoaa rahaa, koska vetoaa tunteisiin ja ruokkii kustantajiensa maaimankuvaa. Kyse on kaiken kaikkiaan tietoisesta epärehellisyydestä lukijakuntaa kohtaan. Mutta kansa saa sitä, mitä se tilaa.
”TAHTAMAA jäi (tieto)?kirjailijan viimeiseksi ja ainoaksi proosateokseksi. Valitettavasti. Se on kirjoitettu 2001 ja suomennettu vasta nyt, 2012. … Jaan Kross (1920-2007) ei kirjaillut proosaa jostakin kumman syystä. Tahtamaa nimittäin osoittaa, että hänestä olisi ollut vaikka mihin fiktion puolella!”
– Mitä ihmeen tekstiä tämä on? Krosshan oli nimenomaan kaunokirjallisen proosan mestari ja sellaisena jatkuva Nobel-ehdokas. Koko edellä oleva pitkä teoslitania on muistelmia lukuunottamatta fiktiota. Ja sieltä löytyy taiteellisesti vahvempiakin teoksia kuin Tahtamaa. – Ystävällisesti tervehtien, JV
Jeps,
Jouko Vanhanen on oikeassa. Tekstissäni oli selkeä lipsahdus –
tarkoitin ettei Kross kuvannut hist.fiktioissaan nyky-Viroa!
kIITOKSET tarkalle lukijalle! Asia on nyt tekstiin korjattu!
Öisinajattelija
Lukijana odotukseni olivat virittyneet korkealle Krossin tuotannon perusteella.
Tahtamaa osoittautui surkeaksi tekeleeksi. Alkeellinen kökkö tapaus. Nolo alisuoriutuminen erinomaiselta kirjailijalta ja kiintotähdeltä Nobel-palkintoehdokkaiden tähtitaivaalla.
Jäin miettimään, oliko syynä se, että käsikirjoitus oli varastettu jossain vaiheessa, ja kirjailija oli joutunut kirjoittamaan teoksen uudestaan.
Krossin tuotantoon tutustujan ei kannata missään tapauksessa aloittaa Tahtamaasta.