Lauantai, 23.3. 2013.
Sain aamupäivällä Nurmes-raporttini valmiiksi. Se liittyi dosentti Vesa Puurosen johtamaan , Itä-Suomen yliopiston Myplace-tutkimushankkeeseen. Lieksassa ja Nurmeksessa tehtiin16-25-vuotiaiden nuorten kaavakehaastatteluja yhteensä lähimain 500. Muutama kymmenen teemahaastattelua päälle.
Omahyväisesti voisin todeta: tiedän mitä Lieksan ja Nurmeksen nuoret ajattelevat, aavistelen heidän arvomaailmansa vuodenvaihteessa 2012-13.Jaa noh, liikaa sanottu, edes kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen yhdistäminen ei aina kerro koko totuutta, on vain osviitta jostakin… Ja jos jotakin nuorista tiedän, niin lieksalaisista, en nurmeslaisista.
Viinakaupassa
Sain siis aamupäivällä Nurmes-raporttini kuitenkin valmiiksi. Käväisin viinakaupassa. Päätin nauttia viinipullon tai pari – kun ”joku onneton” oli tyhjentänyt oman kotiviinivarastoni: kuka perskules siellä kaapilla aina käy kun nukun? Minne ne pullot tyhjenevät?
Lieksan viinakauppa on ovelasti siirretty Valintatalosta Citymarketin suojiin. Näin kaikki keskittyy. Periaatteessa en asioi Citymarketissa, mutta minkäs teet, juomapuolen osalta…
Citymarketin Pielisentien penkillä istuu ulkonäöltä hyvin tuntemani eläkeläinen. Hänellä on mahtava pottunokka ja kohtalainen maha. Pyörä on parkkeerattu siihen penkin viereen.
Kuolema kadulla
Käyn myymälässä (mutta en myy käymälässä). Tulen ulos, on kulunut tuskin 5 minuuttia. Penkillä istunut pottunokka, marketin kasseineen, makaa maassa pyöränsä vieressä. Juoksen luokse. Hän on ihan sininen , makaa jalkakäytävällä selällään, ja silmäterä vielä vähän väpäjää. Viikatemies on tainnut tulla, ajattelen, mutta kysyn typerästi: ”Onko joku hätä?”
Varmasti on, mies ei vastaa, enkä osaa kuin huitoa käsilläni ohikulkevaa, jolla on puhelin. Ambulanssi soitetaan varmasti alle 5 minuutissa, mutta eihän se Lieksassa tule alta aikayksikön. Marketista paikalle ryntää joku myyjä, sitten mieshenkilö joka ryhtyy tositoimiin:
sydänhierontaa, tekohengitystä. Se jatkuu ja jatkuu… ja itse arvioin etten enää näe tätä pottunokkaa Lieksan kylämaisemissa, istumassa penkillä.
Samalla kaduttaa: miksi en koskaan vaihtanut miehen kanssa yhtään sanaa. Aivan varmasti tunsin/tiesin alitajuisesti tämän eläkeläismiehen yksinäisyyden ja halun jutella ohikulkijoiden ja ”alan miesten” kanssa. Poistun paikalta viinipulloineni enkä tätä kirjoittaessani vielä tiedä onko Viikatemies oikeasti käynyt vai onko osaava sydänhieroja pelastanut ihmishengen…
Kun juon ensimmäistä viinilasillistani, minua itkettää…
Öisinajattelija
Pentti,
nyt Punaisen Ristin tms.ensiapukurssille heti, jotta osaat toimia tarvittaessa nopeasti vaikka hengen pelastamiseksi.Toivoa vain voi, että osaava avustaja onnistui tässä. Yksinäisen vanhuksen kadulla kuoleminen on järkyttävää, ja sopii aikuisen miehenkin itkeä.
Ja sitten tosiaan miettimään, että näkyvästi yksinäiset ihmiset olisivat kiitollisia pienestäkin eleestä, joka helpottaisi heidän elämäntuskaansa.Lähimmäisiähän me kaikki lopulta olemme toisillemme ihmisinä.Pienikin huomioiminen saattaa olla tärkeää, etenkin yksinäisille vanhuksille.
Eeva
Kiitos kommentista,
sisko rakas!
Olenhan mä kuolemaa nähnyt, muutaman kerran,
mm. isämme rauhallisen poistumisen tuonpuoleiseen omassa sängyssään, Kannuksessa – ja kuullut hänen viimeiset sanansa:
”Mennään Pentti vielä sinne …Englantiin”…
Arvoitukseksi jäivät, nuo sanat – aina piti mennä Venäjälle / Neuvostoliittoon.
Mutta isähän oli ennustaja, unennäkijä ja uniin uskoja:
Pojantytär eli minun tyttäreni Christina meni sitten sinne Englantiin oikeasti, 1990-luvun lopulla’
ehkäpä loppuelämäkseen
Öisinajattelija
Ïsä Onnilla oli ONNI kuolla rauhallisesti kotonaan omassa sängyssään kotiväen ympäröimänä.Tuon Lieksan tapahtuman tekee järkyttäväksi se, että sairauskohtauksen saanut mies kaatui suoraan jalkakäytävälle kenenkään tukematta tai havaitsematta,ehkä yritettyään lähteä ajamaan pyörällä kotiinsa. Pieni onni onnettomuudessa oli se, että satuit pian paikalle ja apua saatiin hälytettyä.Mutta ei ole aihetta tuntea omantunnonvaivoja siitä, että et osannut konkreettisesti muuten auttaa kuin hakea apua. Ja vaikka osaisikin ensiavun perusteet, niin tuo Viikatemies on niin julma, että se ei katso paikkaa tai aikaa,eikä ota huomioon elvytystoimia,kun se on päättänyt heiluttaa viikatettaan.Ota pieni kulaus sitä ostamaasi viiniä Viikatemiehen hätyyttämän miehen muistoksi, vaikka et häntä lähemmin tuntenutkaan! Näin ainakin joku hântä muistaa.
Ehkä olisi aihetta tehdä Lieksassa toinen ”My Place”-tutkimus,jonka kohteena olisivat vuorostaan VANHUSTEN elinolot ja paikka sikäläisessä yhteisössä?
kyselee Eeva
Viikatemies vei miehen,
ks. seuraava blogini Kuolema Lieksassa II
Öisinajattelija