Vietin jo kolmannen kerran vappua Lieksassa. Nyt ensimmäistä kertaa tuli käytyä myös Lieksassa tapettujen punaisten muistomerkillä. Nyt, kun on kulunut 95 vuotta kansalaissodasta.
Porukkaa oli yllättävän paljon – muistotilaisuus yhdisti reippaasti koko Lieksan vasemmiston: demarit, kommarit, vasurit ja vihreät. Myös Lieksan vappumarssilla oli väkeä paljon entistä enemmän, yli 50 henkeä ja marssia luotsasi Lieksan nuorten puhallinorkesteri – onhan kaupunki kansainvälisen tapahtuman eli Vaskiviikkojen pitopaikka. Lieksan torille yleisöä oli kokoontunut useampi sata. Tuntui koskettavalta, vaikka vettä vihmoi ja tuuli puhalsi kuin pirulainen punaisten vappumarssilaisten kiusaksi. Torilla puhuivat vasurien Irma Nykänen ja demarien Ari Marjeta – molemmat pitkän linjan työväen edustajia paikkakunnalla.
Lieksan punaisten / vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkillä puhui punavihreä aktivisti, Inka Kivi-Stranius. Hän lausui Elvi Sinervon runon ”Punainen nauha” ja lainasi puheessaan Juho Nykäsen haastattelukirjaa ”Pielisjärven työläisten Golgata”. Nykäsen haastattelut on koottu vuonna 1958. Ruumiiden haku Änisen kankaalta Ruunaankoskelta, jonne teloitettuja oli haudattu pikapikaa, on yksi kirjasen koskettavimpia tarinoita.
Lieksassa ei taisteltu vuonna 1918. Silti toistakymmentä lieksalaista / lähiseutulaista ammuttiin ikään kuin varoitukseksi muille. He olivat niitä, jotka eivät lähteneet valkoisten suojeluskuntalaisten mukaan, vaan halusivat kieltäytyä punaisiin kohdistuvista kostoretkistä. Nämä aidot pasifistit ja työläiset pakenivat itään ja kohtasivat matkansa pään järkyttävällä tavalla, teloitusluontoisesti. Joukossa oli peräti neljä Ruokolaisen veljestä samasta perheestä. Voi vain kuvitella kuinka tuosta tragediasta tutkimatta ja syyttöminä ammuttujen suku selvisi. Ei mitenkään eikä hyvitystä ole ikinä saatu.
Juho Nykänen on kerännyt ja toimittanut hienon haastattelukirjan ”Pielisjärven työläisten Golgata” siis jo vuonna 1958, 40 vuotta tapahtuneesta. Inka Kivi-Stranius teki muistopatsaalla aloitteen siitä, että tämä pieni kirjanen tulisi Lieksan koulujen opetusohjelmaan, esimerkiksi historian tuntien käsittelyyn.
Kannatan vilpittömästi. Lieksan tapahtumissa kulminoituu se kammottava koston kierre ja vihan mentaliteetti, mikä Suomessa vallitsi tasan 95 vuotta sitten. Hävinneitten historiankirjoitusta ei ole olemassa. Siksi Inka Kivi-Straniuksen aloite Lieksan kouluille on mitä tervetulleinta historian oikaisua!
Öisinajattelija
”Lieksan vasemmiston: demarit, kommarit, vasurit ja vihreät” – Siinähän se punamädätyksen löysä ripulipaska ydin kokonaisuudessaan..
öisinajattelija, voisitko poistaa tuon Aisha 9v kirjoituksen. Se on vastemielinen ja asiaton. Tiedän että et hyväksy sensurointia, mutta törkeyksien tänne kirjoittamisellakin pitäisi olla rajat. Kiitoksia etukäteen. Terveisin Elisa
Elisa, ihan asiallisesti vaadit moisen ”löysän ripulipaska-kirjoituksen” poistamista ! Toisaalta mielestäni tällainen kommentti on kuitenkin hyvänä esimerkkinä siitä, millainen vihan mentaliteetti ja koston kierre sielläpäin vallitsee edelleenkin! Nuo kuluneet 95 vuotta eivät näköjään ole muuttaneet tietämättömyyttä näistä asioista,eivätkä opettaneet mitään ,päinvastoin!
Inkan ehdottaman kirjasen ottaminen koulun opinto-ohjelmaan paikallisesti voisi viedä eteenpäin yhteiskunnallisen ja historiallisen tietouden, suvaitsevaisuuden ja yhteisymmärryksen kehitystä.Rohkeasti vain tämä kirjanen Lieksan koulujen opinto-ohjelmaan!
terveisin Eeva
Totuus on kerrankin kerrottava peittelemättä. Vielä julkaisemattomassa kirjassa todistetaan kansanmurhan uhrien määräksi yli 40000 ja vankien luvuksi yli satatuhatta.
Etelä-Suomen lisäksi siinä tuodaan esille myös Lieksan tapahtumat, mm. Ruokolaisten murhaa seurannut oikeudenkäynti.
Ei ole liian myöhäistä kirjoittaa niistä tapahtumista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo vanha viisaus.
Valitettavasti väkivallan palvonta on kasvussa. Mutta parempaa huomista kannattaa odottaa.