Kielikysymys puhuttaa, sekä Venäjällä että Suomessa.
Suomessa venäjän opiskelu ei ole kovassa huudossa, vaikka työtä tehdään asian eteen monella rintamalla. Muut kielet, etupäässä englanti, menevät yli naapurikielien. Monissa yliopistoissa luentokursseja pidetään jo nykyisin vain englanniksi. Miksi ei venäjäksi, jos Venäjä teemana. Kysyn vain – ja kysyn esimerkiksi Markku Kiviseltä, Aleksanteri-instituutin johtajalta?
Viimeksi prof Teivo Teivainen esitti aleksanteri-listalla kyrillisten aakkosten sisällyttämistä peruskoulujen opetusohjelmaan, tavalla tai toisella. Häntä peesasi Suomi-Venäjä-Seuran KaisaVainio. Hän painotti nimenomaan venäjän sisällyttämistä ala-asteen kielipeleihin, jossa leikin varjolla saataisiin lapsia innostumaan venäjästä.
http://www.venajaseura.com/blogi/opetellaan-kyrilliset-aakkoset-jo-ko
Kannatan vilpittömästi. Jo aakkosten osaaminen auttaa vaikkapa turistimatkalla. Ja innoittaa nuoria jos vanhempiakin opiskelemaan enemmän. Pienellä vaivalla Venäjällä pärjää paremmin kun osaa edes kyrilliset aakkoset. Puhun kokemuksesta.
Opetushallitus on myös ollut asialla – kuuleeko ministeri Paavo Arhinmäki? – ja siellä on esim Anna-Kaisa Mustaparran aloitteesta esitetty seuraavaa:
”Me olemme ajamassa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ns. kielikasvatusajattelua, joka sisältää mm. tutustumista kieliin, esimerkiksi ympäristössä puhuttuihin…. Pienimuotoinen tutustuminen kieliin, joita muut oppilaat puhuvat, joita kuulee kadulla tai muualla, tuo aika helposti esiin venäjän täällä Suomessa. Sama idea on kirjoitettu ainakin esiopetuksen perusteluonnokseen…”
Entä Venäjän Karjala?
Kauhukseni luin (22.5.) Karjalaisesta, kuinka suomen kieltä kohdellaan naapuritasavallassa, Venäjän Karjalassa.
Sielläkin on langettu ”inglishmin” alttarille. Englanti on tärkein kieli ja syksystä 2013 englanti on kaikille pakollinen ulkomaiden ykköskieli. Jopa kuuluisan Suomi-koulun nro 17 opetusohjelmasta karsitaan suomen kieltä, supistetaan kielitunteja…tai siirretään tunnit koulun jälkeen ns. ylimääräisille oppitunneille. Kamalaa! Sanon suoraan. Eikös tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen ole nimenomaan luvannut Suomen suhteiden kehittämistä. Eikös juuri hän, suomea osaavana, ole jonkimmoinen takuumies kieliasiassa. Vai onko niin, että Moskova lyö yli Karjalan päätösvallan? Vielä suuremmassa vaarassa on tietysti karjalan kieli, joka kadonnee maailmankartalta muutamassa vuosikymmenessä…
Mielestäni mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että Suomessa ja Venäjällä , erityisesti Itä-Suomessa ja Venäjän Karjalassa, puhutaan ja opiskellaan naapurien kieltä.
ps. kaikki kunnia venäjän kielen lehtorille, juuri eläkkeelle jäävälle Kaija Perholle (Joensuu) , joka on viime työkseen saanut aikaiseksi uuden oppikirjan venäjää opiskeleville alaluokkalaisille! Onneksi olkoon Kaija!
Öisinajattelija
Venäjän kieltä kohtaan osoitetaan Suomessa ideologista halveksuntaa. Vaikea määritellä, mikä se ideologia itse asiassa on. Kyse lienee vanhasta tutusta ja äärimmilleen yksinkertaistetusta ajatusmallista: ”Lännestä loistaa valo – idässä vallitsee pimeys”, tai että kaikki yksiselitteinen hyvyys liittyy ”läntiseen maailmaan” ja pahuus sekä huonous Suomen itäpuoliseen alueeseen. Tähän ajatusmalliin sopii esimerkiksi venäläisten Suomessa tekemien tonttikauppojen kauhistelu ja venäläisiin maahanmuuttajiin kohdistuva perusteeton ylemmyydentunto.
Suomalaisten on syytä silloin tällöin katsoa kauemmin kuin yksi minuutti peiliä ja sen jälkeen karttaa. Siinä se Venäjä edelleen on ja pysyy. Paitsi kansalaistasolla myös elinkeinoelämässä ja palveluammateissa venäjän kielen osaamiselle on kasvavaa tilausta. Ylemmyydentuntoinen ideologisointi ja länsimaalaisuushurma tulisikin lukita komeroon siksi aikaa, kun puhutaan asiallisesti Venäjän tuntemuksen ja venäjän kielen osaamisen tarpeellisuudesta.