Ihmiskaupan marjastajat (?)

Ihmiskauppaa ei kukaan hyväksy. Sen käsitetään olevan yleensä sitä, mitä loistava ohjaaja Luukas Moodysson (?) näyttää elokuvassaan LILJA FOR EVER.
Härskiä ja väkivaltaista prostituutiota. Uhrit ovat nuoria köyhiä itä-naisia, puolustuskyvyttömiä ja hyväksikäytettyjä.

Asia on moniulotteisempi. Prostituutio ei ole ainoa ihmiskaupan ilmentymä. Paljon laajempaa ihmiskauppaa esiintyy halpatyön muodossa. Koko EU-Euroopassa. Halpatyötä tehdään Suomessakin laajasti, jopa ydivoimalatyömaalla, esim virolaisen ja venäläisen työvoiman hyväksikäyttönä. Palkat ovat perseestä, työt pimeitä. Matkakorvauksia ja ylitöitä ei makseta eikä vero-eläkemaksuja suoriteta. Tutkiva journalismi ja Tv-dokumentit tulevat aina perässä, mutta ovat kiitettävästi olleet mukana ilmiön paljastamisessa.

Onko thai-marjastaminen ihmiskauppaa?

Thai-marjastaminen on ns laillista ihmiskauppaa. Parikymmentä firmaa – ehkä enemmänkin jo nyt vuonna 2013 – tuo maahan tänä vuonna noin 3500 marjanpoimijaa (mustikka, puolukka) Thaimaasta. Mansikanpoimijat ovat muualta, etupäässä Venäjältä, Virosta, Ukrainasta. Heitä on vähemmän.

Thai-poimijat tienaavat työmääristä riippuen kesäduunista keskimäärin 3000-5000 euroa. Se ei ole paljon noin 3 kk rankasta duunista. Joku hurjapää, öisinkin marjastaja, saattaa tienata 5000-10 000 euroa. Se on, poimijan kotimaassa, iso raha.Vielä isomman rahan vetävät välistä välittäjäfirmat, tekemättä yleensä paljon muuta kuin hommaamalla viralliset paperit poimijoille, asuttamalla heidät parakkeihin ja osoittamalla marjamaat. Työtä sekin, tottakai!

Thai-marjastaja on ns laillisen ihmiskaupan uhri. Periaatteessa hänellä ei pitäisi olla mitään tekemistä Suomen maastossa, jonka tuntee yhtä huonosti kuin marjastamisen kulttuurinkin, jokamiehen oikeuden, varjellut pihamaat… Ja korostan: minulla ei ole mitään thai-poimijaa vastaan. Hyvä että edes joku poimii marjat metsistä.

Silti on aivan käsittämätöntä, ettei Suomessa osata enää poimia marjasatoa omin käsin, mikä – poimimistyö – delegoidaan Thaimaahan(?!). Aivan oikeasti jotakin pitäisi tehdä. Omat köyhät vanhempani hankkivat merkittävät lisätulot metsistä. Olin mukana, nuotiolla, jopa yön yli jos ja kun marjasato oli tanakka. Nämä yöpymiset ja marjareissut jättivät jäjen – antakaa siis anteeksi jyrkät mietteeni (?)

Aina valmiina?

Ovatko suomalaiset työvoimaviranomaiset aivan avuttomia, kun poimintatyöhön ei voida osoittaa työttömiä? Mielestäni ovat. Joka mies ja nainen ei maastoon sovellu, se on selvä, mutta se ”nuorisotyötön” (=nuorisotyötakuu) , johon kohdistetaan mukamaste kaikki toimenpiteet, voisi olla sopiva marjastaja, ainakin väliaikaisesti työllistetty. Miksi en näe metsissä juuri ketään alle eläkeikäistä? Eikö työtön olekaan aina valmiina? Eikö viranomainen opasta?

Onko globaali markkinatalous jo tällaista, oikeasti? Jos on, mikseivät suomalaiset työttömät – atk-osaajat, metsurit ja kirvesmiehet mene joukkomitassa Brasiliaan, Alaskaan, Venäjälle? Miksi meillä ei ole isoja välitysfirmoja, jotka veisivät ja kauppaisivat (=kuppaisivat) suomalaista metsuri-metalli-kaivosmiestä latinalaiseen Amerikkaan, Australiaan, Kiinaan ,Siperiaan. Eikö tässä olisi markkinarako? Töitähän on aina jossakin? Vai onko? Miksi suomalainen irtisanottu työmies niin harvoin hylkää isänmaansa ? Näyttäisi edes, periaatteessa sen ettei köyhällä ole isänmaata…

Öisinajattelija