Ystäväni Pekka P. pisti joku viikko sitten viestin. Hän suorastaan suivaantui Pohjois-Karjala-projektin oppi-isän Pekka Puskan lausunnoista julkisuudessa.
Puskan sanoma oli lyhyesti se, ettei pidä juoda viinaa jottei masennu.
Väittäisin, että Pekka P (ei siis Puska) – kuten minäkin – tiedämme jotakin a) niin masennuksesta, b) kuin viinasta. Pekka P. meikäläistä enemmänkin. Masennus ei ole tauti, joka hommataan pääsääntöisesti alkoholia nauttimnalla. Se iskee usein muista syistä, nuortakin elämänkolhimaa kaveria suoraan päin naamaa, varoittamatta.
Normi-ihmisen on vaikea uskoa ja huomata, millaisissa oloissa hylätyt ja heitteillejätetyt nuoret elävät / ovat eläneet menneinä vuosikymmeninä. Ystäväni Pekka P. tietää näistä asioista kantapäänsä kautta aika tavalla…
En usko, että Suomessa masennuksesta kirjoitetaan montakaan turhaa eläkepaperia. En usko, että vaikeaan masennukseen johtaisi vain viina. Näppituntumani mukaan monet elämäntapa-alkoholistit eivät ole ollenkaan masentuneita, mutta muita ongelmia (asunto-ammatti-auto-aviopuoliso = AAAA) kyllä riittää. Joskus voi olla jopa niin, että alkoholi on lääke masennusta vastaan (?), hetkellinen helpotus siinä missä pamit.
Itsehoito for ever!
Think Positive- idea ja ajatusmalli on tuttu amerikkalaisesta ”psykoterapiasta”. Pitää vain muuttaa negatiiviset masennusajatukset positiivisiksi pyrkimyksiksi. Pistää aivot uusiin uomiin. Ongelmat häviävät hetkessä ja pienemmistä pulmista pitää huolen lyhytterapia by Ben Furman. Mihinkäs Furman on hävinnyt? Ennen hän oli äänessä ja kuvassa joka viikko?
Niin, masennukseen suositellaan tätä nykyä halpaa ja kevyttä ”itsehoitoa”, koska useinhan ”masennuksen aiheuttavat kielteiset ajatusmallit”. Näin lukee tämän päivän lehdessä (Karjalainen 14.8.2013).
Hellanlettas, johan on oivallus! Jatkoa seuraa:
Masennuksesta pääsee, kun muokataan ajatusmalleja, opetellaan tunnistamaan tunteita ja kielteisiä ajatuksia, haetaan tasapainoisempia tapoja tulkita tilanteita, tehdään sitä mielekästä, mistä tulee hyvä olo…
Sallikaa mun jatkaa nauramista! Kertokaa tämä työttömille naapureilleni Lieksassa, ulkomaalaisille pakolaisille, ulosotossa oleville velkavangeille ja eronneille asunnottomille…
Ei kun vaan niskasta kiinni. Itseäkö? Ei , vaan näitä kaikkitietäviä ”uusterapeutteja”!
Öisinajattelija
Sille joka seuraillut blogiasi ei liene vaikeaa päätellä kenestä Pekasta on kysymys tässä jutussasi, koska olen aika usein blogiasi kommentoinut ja ystävyytemme on sitä kautta tullut julki.
En tule nyt mistään kaapista esiin masennukseni kanssa, kun en ole koskaan sinne mennytkään. Enkä ole pitänyt tarpeellisena salailla myöskään ajoittaista liiallista viinanottoa.
Mitä tulee noihin terveyden ainoan oikean apostolin Puskan lausuntoihin, joissa hän leimaa masentuneet alkoholisteiksi, niin minulla vituttaa kohtalotovereideni puolesta – ei itseni. Itse olen liian kyyninen ja parkkiintunut lotkauttaakseni korvaanikaan Puskan ja puskalaisten puheille. Suomi on niin pieni maa, että joku tavis pystyy rakentamaan itselleen norsunluutornin ja hetken päästä on tornin juurella uskollisia seuraajia.
Puskan puheet ovat edesvastuuttomia. Sille joka makaa pimennysverhojen takana sängyn pohjalla ahdistuksen möykky mahassaan saamatta tehdyksi edes välttämättömiä arkiaskareita, tieto alkoholistin leimasta lisää yhden kierroksen ahdistavaan ajatuskäämiin.
Itsehoito on kyllä nähdäkseni avainasemassa masennuksen kanssa selviämisessä. Itsehoito siinä merkityksessä, että ole rehellinen itsellesi, opi tuntemaan itsesi ja tältä pohjalta vältä psyykettä stressaavia tilanteita. Täytyy siis sovittaa elämänsä sairautensa mukaan, kuten monessa muussakin sairaudessa. Viina ei siihen elämänmenoon sovi, vaikka siihen kyllä helposti pahimpien fiiliksien päällä ollessa sortuu. Tässä näkemykseni Puskan kana vai muna problematiikkaan. Ja toki dokata voi muutenkin.
Mainitsemillasi Think Positive – terapeuteilla on jalat ja pää tukevasti irti maankamarasta. Ajatuksilla, joista kukaan Perä-Posion baarissa ei viitsisi tarjota edes keskaria, jotkut elättävät itsensä. Shit.
Kiitos Pekka,
tuohon ei ole paljon lisättävää, samaa mieltä puskalaisesta ”terveysterrorismista” ja syyllisträmisestä. En yhtään ihmettele, että VOIN SYÖNTI lisääntyy kun Puskaa kuuntelee…
Itsehoito on tottakai sinänsä ok, juuri silloin kun se kytketään myös muihin toimenpiteisiin. On silti aivan eri asia kenelle sopii ja missä vaiheessa – se mistä kirjoitat hyvin:
”Sille joka makaa pimennysverhojen takana sängyn pohjalla ahdistuksen möykky mahassaan saamatta tehdyksi edes välttämättömiä arkiaskareita…”. Siinä ei paljon Karjalaisen artikkelikirjoittajan ”itsehoito-opas” auta.
On järkyttävää, miten esim kevyttä terapiaa ja myös journalismia harrastetaan niinkin vaikean sairauden kuin masennuksen ympärillä. Ei kun ”think positive” ja kaikki ongelmat ratkaistu…
Öisinajattelija
Niin maa makaa kuin petaa.
Pimeässä Pohjolassa pakkasen kouriessa moni vetää peiton korville ja unohtuu petiin. Mikään ei huvita, ei niin mikään. Eikä varsinkaan kevätauringon paljastaessa kaiken surkeuden.
Vaan kun aina vaan tarttes jaksaa kun se eläminenkin maksaa. Saiskos ihminen joskus vaan olla ja öllöttää ilman sairauden leimaa otsassa?
Joskus diagnoosi helpottaa, olotilalle saadaan nimi ja hoitoa voidaan ryhtyä sovittelemaan. Jotta joku voidaan todeta sairaaksi, taustalla on käsitys ns. terveydestä. Aikojen saatossa käsitykset muuttuvat.
Elämänilo, mistäs se syntyy? Elämä ottaa, elämä antaa, elämä vie ja elämä kantaa. Mekö elämme vai elämä meissä?
Sairaus ja terveys mielletään usein yksilön omaksi asiaksi , otetaan osaa ja surkutellaan. Miten lienee, epäilen.