…he nyt eivät ainakaan nouse kapinaan…
Hallitus on jo leikannut kunnilta monta miljardia ja alkusyksyn budjettiriihessä pistettiin vielä paremmaksi: pari miljoonaa lisää. Näin myös demarit, vasurit ja cityvihreät ovat menneet (hallitustasolla) kuntapolitiikassa rankkojen leikkausten taakse . Rivit eivät horju, eivät heilu. Kun miljardeja kuntarahoja menetetään, annetaan kunnille pikku hiljaa yhä enemmän oikeuksia myös lakisääteisten tehtävien leikkaamiseen ja purkamiseen. Erityisesti pienet ja periferisen Suomen työttömyys- ja muuttotappiokunnat ja pikkukaupungit joutuvat hurjien haasteiden eteen.
Kokoomusnuoret antanevat hallituspolitiikalle raikuvat aplodit – tottakai! He menisivät vielä pitemmällekin rasistis-thatcherilaisella linjallaan kuten olemme saaneet viime päivinä kuulla. Jussi Halla-ahokin melkein kalpenee ja joutuu nyt tormistumaan, keksimään uusia lakialoitteita. Eletään niin synkkiä 30-lukulaisia sinimustia aikoja, että tarvittaisiin Pentti Haanpään kaltainen humoristi-realisti niistä kaunokirjailemaan…
Lieksan linja
Itä-Suomen Lieksa on myös valinnut linjansa. Se aloittaa leikkauksensa sieltä, missä vastarinta on vähäisin – missä päähän voi potkia kaikista heikoimpia. Kärsijöinä ovat kehitysvammaiset ja heidän päivittäiset aktiviteettinsa. Lieksan Taidetoimintakeskus on päätetty leikata pois budjettimenoista ensi kesään mennessä.
Keskuksen toiminnanohjaaja Inka Kivi-Stranius on noussut kapinaan ja kirjoittanut asiasta:
”Lieksassa on suhteellisesti enemmän vaikeasti vammaisia ja pitkäaikaissairaita henkilöitä. Jos keskus lakkautetaan, ei se vähennä vammaisten määrää, mutta se leikkaa pois Lieksaan ulkopuolelta tulevan taloudellisen tuen…”.
Tämä on tärkeä pointti – ja lakkauttaminen voi myös viedä Lieksasta osaavaa työvoimaa sinne missä työtä on ja sitä arvostetaan (?)
Lakkauttamispäätös koskee työntekijöitä ja noin kahtakymmentä asiakasta, joista monet ovat kansainvälisesti tunnettuja ite- tai outsider-taiteilijoita. Heidän töitään arvostetaan Suomen ulkopuolellakin. Keskus on tehnyt upeaa työtä ja toiminut pienin resurssein yli 20 vuotta. Siellä käyvät oikeasti viihtyvät, kokevat olevansa mukana Lieksan yhteiskuntaelämässä. Entä kuinka isosta rahasta on kysymys? Vaivaiset 40 000 – 50 000 euroa!
Olen seurannut läheltä paitsi Lieksan taidetoimintakeskusta, myös 1990-luvun lama-ajan leikkauksia Pohjanmaan vammaispalveluilta.
Tiedän mitä siellä tapahtui: itsemurhia, mielenterveysongelmia, sairastumisia, ennenaikaisia kuolemia, täydellistä lamaantumista – ja sitä kautta suuria lisäkuluja yhteiskunnalle. Inhimillisistä ihmiskohtaloista puhumattakaan!
Vaatikaamme Isoon Ääneen kohtuutta leikkaus-ja säästöpolitiikassa! Luonto kostaa ympäristörikokset. Myös kohtuuttomat leikkaukset kaikista heikoimpien ihmisyksilöiden arjesta ja toimeentulosta kostautuvat!
Öisinajattelija
Olen toiveikas, kenties Lieksan päättäjät harkitsevat tarkoin asiaa ja sen seurannaisvaikutuksia. Lieksan kehitysvammaisten tukiyhdistyksen oikaisuvaatimus on menossa sosiaali- ja terveyslautakunnassa.
Taistelu
ainakin jatkuu!
Ei tämä sama surkeus voi toistua (=1930-luvun huutolaispolitiikka, 1990-luvun lama). Kyllä 2010-luvulla hyvinvointivaltion alasajo ja kaikkien puolustuskyvöttömimpien kurmottaminen on kammottava osoitus siitä mitä liberalismi/ kokoomus-yksityistämis-politiikka tuottaa. Hallitus hillitköön menoa, jos siellä on muka köyhän kansan edustusta! Ei homma voi/saa mennä niin, ettei kukaan asiaan puuttuisi.
Jos on pakko leikata, on muitakin mahdollisuuksia, jopa Lieksassa.
Kyllä täältäkin löytyy niitä, jotka vielä pärjäävät – enkä sulje pois esim veroäyrin nostoa reippaastikin!?
Öisnajattelija
Olen seurannut asiaa sivusta, vierestä ja kuten eräs virkamies totesi, että ensisijaisesti säästöt kohdistuvat huonompiosaisiin. Tuo sana huonompiosaisiin kalskahti korviini todella pahasti. Edelleenkin ajatellaan ja vähätellään vammaisia huonompiosaisina, vaikka heidän elämänsä on yhtä tärkeää ja rikasta kuin ”terveellää” ihmisellä. Se mitä tuolla terveellä ihmisellä voi määritellä, sen kukin voi käsittää miten haluaa. Se, että joillekkin on syntynyt vammainen lapsi, ei ole kenenkään syy ja virkamiesten pitäisi ajatella heidän etujaan, jotka ovat todella vähäisiä muutenkin. Onko tarkoitus palata ajalle 50-luku, jolloin vielä pidettiin epilepsiaakin mielisaurautena ja heitä hoidettiin ”hullujen huoneella”. Olen ollut ylpeä tähän asti Lieksan edistyksellisyydestä vammaisia kohtaan, mutta nyt huoli on todellinen jos heiltä viedään ehkä se ainoa mahdollisuus toteuttaa itseään ja kokea taiteen ja yhteistyön iloinen ilmapiiri, sekä mahdollisuus kehittää itseään ja taitojaan. Onko päättäjien ajatus lakaista ongelmat maton alle ja näin ollen olla sokeita asioille, jotka kohdistuvat vammaisiin sekä heidän perheisiin. Vammaisilla on samat oikeudet muihin nähden ja näkemykseni mukaan heidänkin täytyy saada elää, nauttia, kokea, iloita elämästään. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Se täytyy muistaa kun tehdään päätöksiä, joissakin tapauksissa ottamatta asioista ensin selvää, miten asiat oikeasti ovat.