Olen vanhemmiten oppinut tykkäämään erilaisista pienimuotoisista kulttuuritapahtumista. Sellaisia on Suomi pullollaan, vaikka ne eivät aina ylitä julkisuuskynnystä. Kaikkia ei haluta edes isommalle porukalle mainostaa.
Ahvensalmen kulttuuripersoonat Anneli Pääkkönen ja Kaj Nyman ovat järkänneet jo kolmena vuotena yllätyksiä täynnä olevia elokuvatapahtumia. Tänä vuonna teemana oli ruoka ja otsikkona AHVENSALMEN ELOKUVAPIDOT. Anneli ja Kaj ovat vanhoja tuttuja vuosikymmenten takaa, joten kutsu kantautui Lieksaankin.
Ja mikä ohjelma! Mitkä ruuat! Elokuvien katselmus, niistä keskusteleminen ja väliajoilla ruokailu ja kahvittelu sopivat sitä paitsi mainiosti yhteen. Koolla oli upea porukka elokuvan intohimoisia harrastajia. He tekivät tilaisuudesta ja keskusteluista ikimuistettavan! Ihme ettei kukaan ole aikaisemmin keksinyt Annelin ja Kajn lisäksi ideoida katselmukseen sellaisia elokuvia, joissa ateriointi, kahvila tai ravintolamiljöö on suht keskeinen elementti elokuvan juonta (?).
Kas tässä Ahvensalmen elokuvapitojen ohjelmisto:
Lauantai 1.3.
– Ang Lee: Syö, juo, mies, nainen
– Jim Jarmusch: Kahvia ja tupakkaa
– Jon Avnet: Paistetut vihreät tomaatit
– Jean-Pierre Jeunet & Marc Caro: Delicatessen
Sunnuntai 2.3.
– Katja Gauriloff: Säilöttyjä unelmia
– Eran Kolirin: Orkesterin vierailu
– Ettore Scola: Illallinen
– Aki Kaurismäki: Kauas pilvet karkaavat
Ohjelma oli todella ajatuksella laadittu – kuten ruokalistakin! Tarjolla oli sekä kiinalaista että linssikeittoa, sillisalaattia ja salaperäisiä mössöjä, soitannollista soppaa ja lopuksi viiden tähden tähteitä. Ja voitte arvata, että kahvia kului litrakaupalla, mutta viiniä huomattavasti vähemmän kuin isommilla elokuvajuhlilla…
Liharuokaa ei ollut tarjolla. Onneksi – erityisesti Katja Gauriloffin dokumenttielokuvan jälkeen tuskin kukaan olisi pystynyt pihvejä leikkelemään…
Myös se, että Delicatessen oli sijoitettu lauantain viimeiseksi elokuvaksi oli ruokahalun kannalta viisas veto. Kuka muuten on nähnyt tuon hurjan moniulotteisen ja ”vailla genreä” olevan leffan? Entä kuka tuntee Orkesterin vierailun? Aivan huikeaa kulttuurien törmäämistä, missä ei oikeastaan törmäilläkään. Kaikki tapahtuu pidättyvästi ja tunteet piilottaen. Itämainen pidättyvyys on ominaista myös Ang Leen elokuvalle Syö juo mies nainen.
PS 1)
MUUTAMA VINKKI (vielä lisäksi) niille, jotka haluavat nauttia LAADUKKAISTA ruokaKULTTUURIelokuvista, mässäilyn, aterioinnin ja monimutkaisten ihmissuhteiden kuvauksista siinä sivussa…tai pääosassa:
-INHOTTAVA JUTTU 1967 / Alov-Naumov (Venäjä, kielletty vuoteen 1987)
-SUURI PAMAUS 1973 / Marco Ferreri (Italia)
-RANSKALAINEN ILLALLINEN 1987 / Gabriel Axel (Tanska)
-KOKKI VARAS VAIMO JA RAKASTAJA 1989 / Peter Greenaway (Ranska-Englanti)
-JUHLAT 1998 / Thomas Winterberg (Tanska)
PS 2)
Öisinajattelija kiittää Anneli Pääkköstä, Kaj Nymania ja VP Makkosta loistavasta ideoinnista ja vinkeistä.
PS 3)
Jos järjestätte vastaavia elokuvatapahtumia, muistakaa mainita Ahvensalmen aktivistit. Olen vahvasti sitä mieltä, että copy right kyseiseen teemaan on nimenomaan
Anneli Pääkkösellä ja Kaj Nymanilla…
Öisinajattelija
Siis kulttuuritapahtumia, ”joista ei haluta edes isommalle porukalle mainostaa” …”Koolla oli UPEA porukka elokuvan intohimoisia harrastajia.”
Herää väistämättä kysymys: onko tällainen jopa yksinoikeudeksi ehdotettu (”copy right”) tapahtuma/teema sellaista laajat joukot tavoittavaa ”kansankulttuuria”, vai pelkästään tarkoin valitulle suppealle seliittiporukalle tarkoitettua ajanviettoa ?
Elitismistä ei ole kysymys.
On olemassa pieniä ja isoja kulttuuritapahtumia ja kun joku keksii hyvän aiheen/teeman/idean, katson että juuri hänellä on vähintäänkin moraalinen copyright ideaansa…ja voi kutsua mukaan kenet haluaa.
Rahalla ei saa kaikkea eikä Suomessa kukaan rahasta tällaisilla illanistujaisilla, onneksi
Öisinajattelija
Rahalla ei todellakaan vielä saa ihan kaikkea, eikä kaikella tehdä rahaa muuallakaan kuin Suomessa, ei edes huvittelun jonkinlaisella hyödyntämisellä…
Mutta mikäli oikein ymmärrän, niin tällaisiin nk.kulttuuripitoihin ei kuitenkaan ole vapaa pääsy ihan kenellä tahansa, vaan pitää tulla valituksi/kutsutuksi voidakseen osallistua.Ja aiheen/teeman/idean ”copyrightin” eli omistusoikeuden omaavalla emännällä/isännällä oilisi tietenkin omat valitsemiskriteerinsä ,joiden mukaan ”upea” harvalukuinen kutsuvierasjoukko pääsisi osallistumaan hyvin pienimuotoiseen kulttuuritapahtumaan… (millä perusteella juuri tämänkertainen Ahvensalmen kutsuvierasjoukko oli niin upea verrattuna kutsumatta jääneisiin elokuvaharrastajiin ? Tietysti se on makuasia …? ) Tuntuu ihan yksityisluontoisilta kuppikuntalaisilta illanistujaisilta,vaikka ehkä kaikki osallistujat eivät kuuluisikaan eliittipiireihin.
Ollakseen kulttuuritapahtuma, eikö pienimuotoinenkin kulttuuritapahtuma voisi sallia kaikkien tällaista kulttuuria janoavien ottaa osaa olematta erityisellä onnellisten valittujen listalla?
Hei,
tottakai kyseessä oli Ahvensalmella ystävä-tuttavaporukka, eikös tämä nyt tullut selväksi? ja elokuvallisesti ihanan asiantunteva sellainen!
Kuka hyvänsä voi ilahduttaa ystäviään (jos niitä on?) vastaavanlaisilla kokoontumisilla. Harvalla vain on niin isot tilat/asunto, että sinne mahtuvat kaikki halukkaat! Ja harva on yhtä ystävällis-sosiaalista jengiä kuin Anneli ja Kaj Ahvensalmelta.
Ihanaa , että Suomessa on näitä kokoontumisia, joissa sosiaalisuutta ja ystävyyttä ja yhteisiä iloja/harrastuksia voi harrastaa! Pienimuotoiset (elokuva yms.
)festarit tarkoittavat muutaman kymmenen tai sadan hengen bileitä, joita sulo-Suomi pullollaan, onneksi!
Öisinajattelija
OK, kysymyksessä on siis pieni ystävien keskeinen ”kulttuuritapahtuma”, jonka anti on näin ollen melko rajoitteinen.Paitsi, että nämä ystävät kertovat tapahtumasta edelleen.Tosiaan,nykypäivänä harvalla on mahdollisuudet esittää elokuvia kotonaan sekä majoittaa isoa ystäväporukkaa, eikä monellakaan ole varoja ja halua ruokkia edes kylässä käyviä ystäviä ( hyvä jos on itsellä työtä ja asunto!).Mukava kun on vielä olemassa tuollaisia kulttuuri-ihmisiä , jotka ovat hyvin inhimillis-sosiaalisia, eivätkä laske euroja ystäviensä ilahduttamisessa! Suomalaisethan eivät ole kokemukseni perusteella koskaan olleet erityisen vieraanvaraisia ainakaan viime vuosikymmeninä ( verrattuna moniin muihin kansoihin), joten tällainen ”erikoisuus” nykyaikana on huomattava kulttuurillinenkin edistysaskel!
Enpä rupea sen enempää asiasta puhumaan.Tulee vain mieleeni ranskalaisesta klassisesta kirjallisuudestakin tutut kertomukset pikkuporvarillisista kulttuurisisältöisistä ”hyväonnisten ” kokoontumisista… kulttuurin tunnetuksitekemisen nimissä…
Unohtui tämä lisähuomiointi edelliseen:
ehdotus siitä,että kaikki Suomenniemen kulttuurinystävät voisivat järjestää tällaisia pienimuotisia bileitä ( kunhan vain kunnioittaisivat em.järjestäjien oman idean (?) ”moraalista copyright” ( ?) oikeutta !!), on sinänsä hauska ajatus,mutta vaikeasti toteutettavissa.
Tietysti ne, joilla ei ole varaa ja mahdollisuutta järjestää kotonaan (!) kavereiden keskeisiä yksityisiä kulttuuripitoja6, voisivat hakea hyvinvointivaltion myöntämiä (= kaikkien veronmaksajien varoista ) kulttuurin edistämiseen tarkoitettuja apurahoja…!! tai voisivat perustaa valtion tukea saavan säätiön,joka kustantaisi yksityisiä kavereiden keskeisiä ”pienimuotoisia kulttuuritapahtumia” !! Jossain vaiheessa sentään taitaisi tulla eteen kysymys yleisestä edusta…vaikkakin vallalla oleva ultraliberalismi voisi kukaties sallia tällaisetkin avustukset, aina kannattaa yrittää!