Lieksassa on viime vuosina järjestetty lukuisia keskustelutilaisuuksia ja seminaareja maahanmuuton tiimoilta. Kotouttamistyötä tehdään kaupungissa monen toimijan voimin. Mutta vain harvoin tämä positiivinen panos ja asiallinen keskustelu ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen. Viimeksi Lieksa oli Suomen kartalla silloin kun muuan Jussi Halla-aho kävi luettelemassa madonluvut siitä mitä maahanmuutto meille maksaa – ja ojentamassa lieksalaisia päättäjiä siitä kuinka täällä tulisi toimia.
Näkökulmia kotoutumiseen 3.4.2014
Lieksan somaliasiaintyöryhmä ja kaupunki järjestivät torstaina 3.4. yleisötilaisuuden, johon tuli kuulolle 70-80 kaupunkilaista, heistä miltei puolet maahanmuuttajia. Osa keskustelusta tulkattiin sen vuoksi myös somaliksi. Mielipiteitä esittivät kaikki osapuolet, myös harvemmin äänessä olevat maahanmuuttajanaiset. Tilaisuudessa tarjottiin kahvia, teetä ja somalilaisia piirakoita, sambuuseja, joihin Lieksassa on jo totuttu monissa toritilaisuuksissa ja myyjäisissä.
Keskustelua veti työryhmän puheenjohtaja Farah Mohamed Hersi ja osa puheenvuoroista tulkattiin. Hyvä niin. Pari kolme vuotta kaupungissa asuneet somalit osaavat suomea vielä pääosin vasta auttavasti ja saavat harvoin äänensä kuuluviin.
Nuori Ali Aden Ismaan kertoi oman kotoutumistarinansa ja kehotti kaikkia ulkomaalaisia opiskelemaan kieltä ja sitä kautta ammattia…”niin paljon kuin jaksat!”. Hän oli tyytyväinen lieksalaisiin opettajiinsa ja mainitsi erityisesti jo eläkkeelle siirtyneen aktivistin Irma Nykäsen, Tukipisteen keulahahmon. Yleisökeskustelussa nuori somalinainen kertoi myöhemmin, kuinka vaikeaa on saada vaikka harjoittelupaikkaa, jota tarvitsee opintojen suorittamisessa. Kysymys on paljolti myös työnantajan asenteesta, ei aina nuoren puutteellisesta kielitaidosta.
Yliopisto-opiskelija Warda Ahmedin tarina oli poikkeuksellisen positiivinen. Hän tuli pakolaisvanhempiensa mukana lapsena Suomeen ja on päässyt sekä opiskelemaan että moniin työelämän hankkeisiin mukaan. Huivia käyttävä Warda Ahmed ei ole henkilökohtaisesti juuri kärsinyt rasismista, mutta kertoi myös todella säikähtäneensä sitä kielteistä ilmapiiriä, mikä Suomessa nousi muutama vuosi sitten kun asenteet ja monen suomalaisnuorenkin kielenkäyttö muuttui rasistiseksi.
Lähimain kaikissa somalien käyttämissä puheenvuoroissa korostettiin kielitaidon, opintojen ja työn merkitystä kotoutumisessa ja kotouttamispolitiikassa. Jo se fakta, että reilut 300 somalia on muuttanut Lieksaan ja asunut pari kolme vuotta paikkakunnalla, kertonee siitä, että kaikesta kielteisestä kohusta huolimatta täällä pärjätään ja paikallisväestön asenteissa näkyy selvää muutosta. Tulevaisuudessa työelämä ratkaisee sen, kuinka isolla joukolla maahanmuuttajat lopulta suuntaavat isompiin kaupunkeihin. Mielestäni valtiollista tukea uusiin kotouttamispolitiikan jatkohankkeisiin tarvittaisiin kipeästi. Myös töitä, vaikkapa niin sanottuja hätäaputöitä, joilla ennen vanhaan autettiin rajaseudun muuttotappiokuntia! Eikä kysymys ole vain maahanmuuttopolitiikan tukemisesta, vaan ennen kaikkea siitä, että rajaseutu pysyy asuttuna eikä koko Suomen nuoriso tunge pääkaupunkiseudulle tai aluekeskuksiin. Suomalaiselle nuorisollekin on löydyttävä ja löydettävä myös syrjäseuduilla opiskelupaikkoja tai mielekästä työtä!
Maahanmuutto, kirosana?
Lieksan yleisötilaisuuteen oli kutsuttu myös turkulainen kaupunginvaltuutettu ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson. Hän on tutkinut ihmisoikeuskysymyksiä ja muitakin maahanmuuttoon liittyviä oikeudellisia puolia myös opinnoissaan. Maasta toiseen siirtymisiä nimittäin kontrolloidaan ja valvotaan monin pykälin eikä Suomeen ”pääseminen” ole lainkaan helppoa esimerkiksi EU:n ulkopuolelta.
Andersson käsitteli sujuvasanaisessa luennossaan muun muassa sitä, kuinka ”maahanmuutto”-termistä on pikku hiljaa muotoutunut negatiivinen ilmaisu ja mielikuva, johon jo lähtökohtaisesti suhtaudutaan epäluuloisesti. Muutama tuhat pakolaista ja turvapaikanhakemusta vuosittain saa monet takajaloilleen, vaikka taloudellinen merkitys, myös työvoiman kannalta, olisi loppujen lopuksi Suomelle hyödyksi. Ja välillä kokonaan unohtuu se tosiseikka, että kysymyshän on myös kansainvälisyydestä, ihmisoikeuksista, liikkumisvapaudesta ja Suomen YK-velvoitteista.
Li Anderssonin mielestä juuri positiivinen informaatio onnistuneista hankkeista on tuiki tärkeää. Se, että mediassa ja keltaisen lehdistön sivuilla näkyvät vain kuuluisat ”palavat lähiöt” ja joukkotappelut muokkaavat tehokkaasti asenteita.
Alustuksia ja kommentteja kuunnellessa tuli väistämättä mieleen myös kysymys: onko Lieksassa tehty tarpeeksi omien hankkeiden esilletuonnissa ja markkinoinnissa?
Ja miksi vain kielteinen informaatio maahanmuuttoasioissa on edelleen niin keskeinen myyntivaltti mediassa? Siksikö, että tälläkin hetkellä ministerien ”kehysriihen” leikkauspolitiikan kielteisista seurauksista voitaisiin syyllistää aina ”ne toiset”, siis ulkomaalaiset, jotka muka tulevat tänne pelkästään ”nauttimaan hyvinvointivaltiomme hedelmistä”?
Öisinajattelija
Muistuupa mieleen se ensimmäinen mustaihoinen koripallonpelaaja, joka tuli Joensuuhun. Mies oli niin pitkä, että istui bussin istuimilla poikittain vieden kaksi paikkaa. En muista, huomasiko silloin kukaan valittaa, että miehen olisi pitänyt maksaa kahden matkustajan hinta. Varmasti rasisteja oli silloinkin, mutta taisivat olla aika hiljaa, kun mies oli niin iso. Sittemmin Pohjois-Karjalassa on näköjään jouduttu ”sietämään” paljon suurempaa joukkoa erilaisen ulkonäön ja perimän omaavia ihmisiä. Kivuttomasti se ei ole käynyt sikäli kuin olen asiasta jotakin kuullut ja lukenut.
Mutta täälläkin, Helsingissämme, jos missä, pitäisi olla totuttu jo parisataa vuotta monikulttuurisuuteen. Siitä huolimatta yleisönosastot ja mielipide- yms. tekstiviestipalstat (mm. Metro-lehdessä) ovat väärällään maahanmuuttajia syyllistäviä kommentteja, joissa puhutaan loisimisesta ja sosiaalietuuksien hyväksikäytöstä. Ja kaupunginvaltuustossa istuu yksi hyvi tunnettu tohtoriksi väitellyt persu, joka kylvää ”maahanmuuttokriittistä” vihailmapiiriä. Kysyä muuten voi, onko ihminen koko loppuikänsä maahanmuuttaja, vaikka olisi asunut Suomessa vaikkapa 20 vuotta. Eihän kukaan muuta minnekään koko ikäänsä. Entä ovatko tämän muuttajan Suomessa syntyneet lapsetkin koko elämänsä maahanmuuttajia ja ”ulkomaalaisia” ?
Hyvä pointti, Antti,
nimittäin se kuinka kauan ulkomaalainen on Suomessa ”maahanmuuttaja”.
Olen tästä joskus keskustellut Joensuussa asuvien venäjänkielisten kanssa, muuten.
Joku rajahan siinä on – parhaiten sen tietää ja kokee tänne muuttanut itse eli siis miten on kotoutunut… Ja vuosien kuluessa ei ainakaan pysyvästi asuva tai kansalaisuutta vaihtanut ole enää ”maahanmuuttaja” , miltään identiteetiltä, näkökulmasta.
Öisinajattelija
Pentti, Hyvä esitys sulta sekä Li Anderssonnilta.
Antti Järvinen kummastelee, kuinka monikulttuurisessa Helsingissäkään ei näytetä tottuvan maahanmuuttajiin. Mielestäni vielä hämmentävämpää on se, että Iso-Britanniassa, jonne on väkeä tullut ympäri maailmaa aika kauankin aikaa (ei vähiten entisistä siirtomaista), ei erilaisuuteen olla vieläkään totuttu ja maahanmuuttokriittiset voimat ovat sielläkin saaneet näkyvyyttä. Toista se on esimerkiksi Kolumbiassa, jossa vieras on kuningas (ei todellakaan pelkästään turismimielessä). Eteläisessä Amerikassa vieraanvaraisuus on jotain toista luokkaa, kuin ”Euroopassamme”.
Perussuomalaiset Suomessa ovat näemmä taipuneet myönteisimmiksi EU:ta kohtaan. Parempi ihan liittovaltion voimin torjua ”roskasakkia”. Tuleva linnake-Eurooppa, jossa esimerkiksi Kreikka, Italia ja Espanja (EU:n omat teksasit ja arizonat) hoitavat likaisen työn, kun me täällä pohjoisessa tyydymme heristelemään sormiamme. God bless EUSA!
Antilta hyvä kysymys : Onko kotimaata vaihtanut ihminen ”maahanmuuttaja” loppuikänsä,vaikka olisi asunut maassa kymmeniä vuosia ja kotiutunut hyvin ? Teoriassa hän ei ole enää maahanmuuttaja varsinaisessa merkityksesssä,varsinkin jos tuntee itsensä uusiin elinoloihin sopeutuneeksi.Mutta käytännössä asia voi olla toisin, riippuen tietysti vastaanottomaan asenteista.
Omaan kokemukseeni perustuen ( 36 v.Ranskassa) voin sanoa, että vaikka mielestäni olen ”kuin kala vedessä” ranskalaisten keskuudessa, ja vaikka en nykyään ole joutunut suoranaisen ulkomaalaisvastaisuuden kohteeksi, niin jotenkin jokapäiväisessä elämässä pulpahtaa jatkuvasti esille kuitenkin ”jotain”, millä minua muistutetaan ei-ranskalaisesta alkuperästäni. Tämä ” maahanmuuttaja”-taustani tulee aina esille kaikissa hallinto-ja virastoasioissa, ja se aiheuttaa usein sekaannusta ja asioiden hoidon hankaloitumista ihan joutavan takia.
Periaatteessa ja etenkin elämän käytännössä Ranskassa maahanmuuttaja ei ole koskaan muuta kuin ”maahanmuuttaja”, olkoonpa hän asunut vaikka kuinka kauan maassa ,ja vaikka olisi saanut maan kansalaisuuden.Säännöllisesti tuodaan esille hänen alkuperänsä.Samoin hänen ensimmäisen tai toisen polven jälkeläisensä, huolimatta Ranskan kansalaisuudesta ( jonka saa jokainen Ranskassa syntynyt tai erikseen sen saanut ), saavat tuntea olevansa hekin jollain tavalla ulkomaalaisia omassa maassaan. Näista Ranskassa syntyneistä ja maan kansalaisuuden omaavista emigranttien jälkipolvista jopa käytetään julkisesti muista kansalaisista erottavia nimityksiä, kenenkään tästä käytännöstä edes närkästymättä!Ja monien heistä on hyvin vaikea saada työtä, sillä työmarkkinoilla vallitsee selvästi synjintä, vaikkakin sitä nyt yritetään poistaa siinä vielä onnistumatta! Maassa ovat varsinkin nykyään kovasti nousussa ulkomaalaisvastaiset ja rasistiset mielipiteet ja toimet, Suomi ei ole siinä ennennäkemätön!Tällainenhan on tavanomainen ilmiö juuri talouskriisien aikana.
Kuitenkin on olemassa positiivistakin maahanmuuttajien suhteen.Kaikki ei ole ihan synkkää faktaa Ranskassakaan. Maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä voivat useimmiten onnistua elämässään kuten muutkin.Monessako maassa esimerkiksi presidentti tai pääministeri on maahanmuuttajien jälkeläinen ? Näin oli aiemman presidentin osalta ja näin on nyt Ranskassa,kun uudeksi pääministeriksi valittiin espanjalaisten maahanmuuttajien poika, joka sai Ranskan kansalaisuuden vasta 20-vuotiaana! Ministereiden joukossa on maahanmuuttajia ja maahanmuuttajien jälkeläisiä….Suomessakin voisi olla näin… suurimmalla osalla ranskalaisista ovat joka tapauksessa juuret jossain muualla! …kait suomalaisillakin ?!
Siis: maahanmuuttajille ja heidän jälkipolvelleen on sallittava samat mahdollisuudet kuin varsinaisille nk.alkuperäiskansalaisille syrjimättä heitä.Heissä piilee monipuolinen rikkaus.