”Nasse-setä on hyvin hyvin vihainen…”
Muistatteko? Vesa – Matti Loirin aloituksen, jossakin lastenohjelmassa.
Nyt on Öisinajattelija melko vihainen. Minut on sensuroitu, pyyhitty yli Karjalaisesta. Mielipide-sivun toimittaja XXX lupasi julkaista alla olevan mietteeni. Eipä julkaissut, ei uskaltanut. Ei uskaltanut, halunnut kritiikkiä oman elokuvakriitikkonsa jutuista. Siksipä olen minä, Öisinajattelija, niin vihainen…ja iloinen, että on tämä blogi. Tätä ei sensuroi kukaan,kiitos!
Elokuvan aliarviointi
On hieno ja vakava asia, että maakuntalehdissä kuten vaikkapa Karjalan Heilissä on ryhdytty julkaisemaan elokuva-arvosteluja uutuuselokuvista. Se on hyvä vastapaino esim YrjöLaakkos-Sanomien eli Karjalaisen TV-elokuvien surkeille kommenteille, vitsikirjoittelulle, mitä ei voi sanoa edes kritiikiksi. Karjalaisen TV-jutut ovat kamalaa elokuvataiteen aliarviomista.
Entisenä elokuva-arkistolaisena on pakko sanoa pari sanaa siitä ”elokuvakritiikistä”,
mitä maakuntalehdet yleensäkin harrastavat. Se on joko suoraa markkinointia tai muutaman rivin halpahintaista lyttäystä – vaikkapa televisiossa esitettyjen suomalaiselokuvien suhteen.Sama tilanne on kyllä lähimain kaikkien päälehtienkin kohdalla.
Elokuvakirjoittamista harrastettiin vakavasti monta vuosikymmentä sitten. Ei enää.
Elokuvaa ei taiteena edelleenkään arvosteta, vaikka se on taiteeksi jo ajat sitten tunnustettu. Parin virkkeen virnistelevä tuomio tai toisaalta pelkkä markkinamainonta on saanut sellaiset olemattomat mittasuhteet, että asiaan kannattaa puuttua muuallakin kuin Filmihullussa, Aki Kaurismäen tai Peter von Baghin aloitteesta.
Elokuva on periaatteessa tunnustettu osa kulttuuria ja voisi olettaa että kulttuuritietoiset kriitikot joskus paneutuisivat edes kotimaisen elokuvan taustoihin, kiinnittymiseen yhteiskuntaan tai vaikka lajityyppisesti kotimaisen elokuvan historiaan. Helppo hakuteos olisi vaikka Suomen Kansallisfilmografia ja sen yli kymmenen tietokirjaa. Sitä tietokirjaa on ollut tekemässä melkoinen joukko oikeita asiantuntijoita. Lukekaapa.
En voi millään ymmärtää sitä vähättelyä, mitä esimerkiksi Karjalaisen ”hovi”kriitikko ”vitsejä viljellen” harrastaa kirjoittaessaan parin lauseen ”haukkuja” televisiossa esitettävistä kotimaisista elokuvista. Pohjanoteeraus oli vaikkapa Valentin Vaalan viimeisen elokuvan ”Totuus on armoton” (1963) vähättely tai vaikka Eino Ruutsalon ”uuden aallon” tuotannon täydellinen ymmärtämättömyys. Vaalan kohdalla kyseessä ei ole mikään mestariteos, mutta kumminkin juuri suomalaisen ”oikeusdraaman” pioneerimainen esiintulo. Se joka ei taas ymmärrä Ruutsalon uutta aaltoa, ei tajua elokuvan historiakehityksestä hevon paskaa!
On yleensäkin helppo nauraa heinälatoromantiikalle tai nähdä Anneli Sauli pelkkänä tissinä, seksiobjektina. Taitoa vaatisi se, että elokuvakriitikot ymmärtäisivät yhdistää kotimaisen elokuvan teatterikultakauden, 1950-60-luvun vaihteen, edes jotenkin tuon ajan suomalaiseen yhteiskuntaan ja muuhun kulttuuriin. Ja vielä: eikö sanomalehdistä enää löydy palstatilaa erottaa jyvät akanoista myös elokuvataiteen ja kulttuurin suhteen? Eikö olisi mahdolllista, että suomalaisen elokuvataiteen helmistä kirjoitettaisiin enemmän kuin yhdellä palstalle ne 5-10 riviä?
Öisinajattelija
PS
hymyilytti, koska jotenkin arvelin jo aikaisemmin siinä noin käyvän konservatiivisessa lehtiympyrässä kaltaisellesi valppaalle älykölle.
Ite oon sen verran tiedostamaton että yhtä kirjakritiikkiä (Leninistä) lukuunottamatta Väisäsen Ritvan suojeluksessa kaikki julkaistiin, kun -70-80-luvulla kirjallisuusarvioita innokkaasti lehteen tein. Pakarisen Pertin, sen lääkärin, kirja-arvostelun halus päätoimittaja ensin jostain syystä tarkastaa ennen läpäisyä. (Mutta se päätoimittajahan, Vento, saikin sitten potkut Laakkoselta, kun julkaisi palstan jutun veljesten vankilatuomiosta.)
Hyvä kun Penankin kirjoituksia joku uskaltaa sensuroida, tämä kun tietääkseni itsekin harrastaa sensurointia ”tarpeen tullen”….etenkin jos hän itse joutuu asiallisen vakavan kritiikin kohteeksi.Kukaan ei ole sellainen toisia jatkuvasti arvosteleva ”jumala” alallaan, jollaisen toimia ei voisi toiset arvostella…!
Otsikon väittämästä olen eri mieltä; kaikki taiten ilmaistu kritiikki on parhaimmillaan sanataidetta, joka voi vetää vertoja hyvinkin itse arvostelun kohteena olevalle elokuvallekin tai reippaasti sen ylikin. Riippuen tietysti elokuvan ja sen kritiikin taiteellisesta arvosta oman kokemuksen pohjalta.
Pertti K,
olet oikeassa aidon ja laadukkaan kritiikin suhteen, mutta sen aika on mennyt ja kuollut. Leffa”kritiikki” on pelkkää mainontaa tai haukkumista perusteetta!
Muutama rivi, siinä koko taiteen arvostus lehdissä, vain juorut ja skandaalit siivittävät leffan kaupallista menestystä.
”Taiteen tehtävä on ihmisen valmistaminen oman kuolemansa kohtaamiseen…, siksi taiteen vastaanottaminen saa olla yhtä vaikeaa kuin sen tekeminenkin”…
(Andrei Tarkovski, muistinvaraisesti – P.S.)
Öisinajattelija