Vain amatöörit juovat juhlapyhinä…

JUHANNUSAATTO.
”Vain amatöörit juovat juhlapyhinä, minä en, jotta olisi mistä kirjoittaa…”
En ole varma onko tämä kaimani Pena Saarikosken sitaatti,mutta hyvä se on. Aito juoppo juo vain silloin kun haluaa ja himoaa, ei juhlapyhien aikataulussa, taisi kaimani ainakin ajatella (?)

Sodankylä

Juhannus ei ole Öisinajattelijan kalenterin isoin juhla. Sitä edeltää muun muassa SODANKYLÄ MIDNIGHT.

Sodankylä oli kevyt pettymys: Greenaway ei tullut, Panfilov ei tullut…eikä vaimonsa Inna Tshurikova. Olin valmis tulkkaamaan molempia, työkeikka ja nautinnollinen tapaaminen pitkästä aikaa. Ei toteutunut. Toki monia mukavia muistoja, tuttuja roppakaupalla, ja hetki tanssilattialla Cannes-voittajan Alice Rohrwacherin syleilyssä. Kukapa meistä ei haluaisi nauttia edes muutamasta halauksesta, parista lauseesta elokuvaohjaajan kanssa, joka on juuri voittanut eurooppalaisen elokuvan merkkipalkinnon. Kaiken lisäksi, Alice oli itse vaatimattomuus ja jopa ujo, huomasin sen jo illallispöydässä.

Brasilia

Tulin Sodankylästä jo sunnuntaina: aikaa on nyt vain jalkapallolle.

Olen auttamattomasti nalkissa futikseen, en yritäkään kieltää! Pohdiskelen tässä nyt jatkossa sitä mikä on ns. pelien kuningas.
Pitkän aika luulin, että se on shakki, tuo älykäs yksilöpeli?= EI ole, vaikka olen hävinnyt Pietarin asuntola kuutosessa itselleen Anatoli Karpoville, mieluusti.

Nyt olen futiksen pauloissa, itsekin joskus pelaillut sitä amatöörien ”potkupalloa” .

Kannuksen kentillä en ollut todellakaan kingi, peliäly puuttui, mutta joskus sentään osasin vetää rankkarit sisään.
Harjoittelimnme, kultaa-hopeaa-pronssia, asuin urheilukentän naapurissa ja Parsialan joukkue luotti rankkaritaitoihini, ainakin joskus…

Kannus Parsiala

Kannuksen Parsialan jalkapalloKINGIT olivat Parsialasta, naapureistani Jokisen ja Koskisen pojat ja Ketotokoit, mutta Veivarin suunnalta myös Poutun veljekset, ne sittemmin makkara-magnaatit, jotka ymmärsivät jäädä eläkkeelle ja myydä makkaransa jo viisikymppisinä… Arvostan tästä syystä kapitalisti Risto Pouttua yhä vielä… , vaikka en ruvennutkaan hänen Venäjä-agentikseen…

Miksi futis on kovaa kamaa urheilun tantereella?
Löydän kolme tai neljä syytä , huom, huom! enemmän kuin kolmosia jakeleva Stubb.

1) Futis on fyysistä. Futis vaatii kuntoa, siihen ei kevyillä hormoneilla päästä.

Vanhana maratoonarina tiedän mitä on juosta eestaas 90 minuuttia, välillä äärirajoilla. Maratoonia jouduin hölkkäämään jopa neljä tuntia.

2) Futis on yhteispeliä; futis on mahdollisimman sosiaalista.

Niin, kenties ainut kunnon laji, jossa oikeasti kukaan yksilö-gigolo ei tee maalia ilman kavereita,
jopa paitsio -sääntö sen estää. Jääkiekossa itsekäs yksilöllisyys ja hurjasti pahempi urheiluväkivalta kentällä on mahdollista.

3) Futis on yhä peli, joka yhdistää köyhät ja rikkaat…

Niin, kai oikeasti brassien köyhälistö-kortteleista kaveri voi nousta maailmanluokkaan, taidolla, ilman rahaa. Ainakin haluan uskoa niin(?)

4) Futis on peli, joka vaatii ÄLYÄ, sitä kuuluisaa peliälyä hoksata tilanne.

Olen seurannut läheltä, kuinka muuan peliälyn ammattilainen eli Atik Ismail on tehnyt hienoa työtä Lieksassa, paikallisten nuorten keskuudessa, myös tasa-arvo-pohjalta,
yrittäen saada mukaan paikkakunnan ulkomaalaiset… onnistuneesti…

Että sillai, tsekatkaa pyöreän nahkakuulan jäljessä juoksevia uusin ajatuksin…
Niin, enkä kiellä näitä lieveilmiöitä: jalkapallohuliganismia, mainontaa, rahan valtaa , köyhälistökorttelien tuhoa kenttien alta Brasiliassa.

Mutta: mikä nerokas peli, jopa televisioruudusta katsottuna!

Öisinajattelija