Annelin baari

Kävin heinäkuisella lomareissulla kotimaisemissa, Keski-Pohjanmaalla – ja tietenkin piipahdin myös Annelin baarissa. Entinen kotikylä Kannus ei ole mitään ilman uusia juoruja tai ikivanhoja nostalgiajuttuja Annelin kanssa. Hetkessä pääsee tunnelmaan ja kuulee keskeiset kuulumiset! Syntyneet ja kuolleet, eronneet ja karanneet…

ANNELIN BAARI sijaitsee Kannuksen ”oikeassa” keskustassa, pääkadun Parsialan risteyksessä joen rannalla. Sen tietää jokainen paikallinen, et eksy…äläkä aja ohi.

Ja on paikalla virallinenkin nimi – Kahvibaari. Sen muuan ”baarien mies” eli M. A, Numminen rankkasi kirjassaan Suomen parhaimpiin mestoihin keskikaljabaarien sarjassa. Eikä turhaan. Baari on tällä hetkellä SUOMEN VANHIN samassa tilassa ja melko tarkalleen samoissa sisustuksissa toimiva KESKIKALJABAARI. Ikää on jo reilusti yli 50 vuotta. Kuvitelkaa! Suurimman osa tuosta 50 vuodesta tiskin takana kannuslaisia ja muita ”poikkeavia” on palvellut juuri Anneli. Aina yhtä iloisena, mutta myös tarvittaessa baarinsa lujana emäntänä.

Vanhempi väki tuntee mestan nimellä Annelin baari. Lapsuuteni Enkeli, Yrjönmäen pyhäkoulun ”apulaisopettaja” ja huikea harmoonimestari Anneli on ilman muuta baarin yksinoikeutettu emäntä, kurinpitäjä ja keisarinna. Ollut jo 1960-luvulta. Ne, jotka eivät Annelin huumoria ymmärrä tai asettuvat muuten vastahankaan…, oppivat pian. Jaa noh, ei heitä olekaan. Kaikki viihtyvät, koska Anneli hyväksyy monenlaiset ja -luontoiset ketkut kunhan ovat jotenkin aisoissa ja juovat kaljansa ilman terästystä. Jopa legendaarinen Palosaaren Matti piti pontikkapullonsa kassinsa sisuksissa, ainakin yleensä. Eikä Juha ”Sammu” Juvonenkaan nappaillut kossupullostaan ihan avoimesti. Kepeät mullat Matin ja Sammun haudoille! Heidät baarissa muistetaan.

Annelin juuret ovat Karjalassa, Turusen suku tullut evakkoina Venäjän puolen Wärtsilästä. Isä taisi olla Wärtsilän asemapäällikkö, ainakin rautatiemiehiä. Niinpä ”karjalais”emäntä itsekin irrottelee välillä karaoke-tunnelmissa iltamyöhään, ja baarissa on aivan oma leppoinen tunnelmansa. Sisustus on sopivaa kitchiä, mutta huolella esiinpantu: valokuvia ja postikortteja ympäri maailmaa, perinne-esineistöä, mutta ei mitään turhan äveriästä, keskikaljakuppilaan kuulumatonta.

Vietimme baarissa muuten toukokuussa 2010 Kannuksen ylioppilasjengin eli 1970 kirjoitelleen VALKOLAKKISAKIN juhlaistunnon avajaisia, siis 40-vuotisjuhlia.

Olisi korkea aika pitää jo 2015, siis ensi vuonna, 45-vuotisjuhlat. Porukka saattaa alkaa harvenemaan – toivottavasti ei kuitenkaan! – vuoteen 2020 eli 50-vuotistapaamiseen mennessä. Tämä nyt vaan on yksinkertainen tilastotieteellinen totuus: emme elä ikuisesti, vaikka en kenenkään kuolemaa toivo. Päinvastoin: tervetuloa iloisten eläkeläisten joukkoon!

Nyt kun valkolakkisakki siirtyy pikku hiljaa eläkkeelle, meillä saattaapi olla enemmän aikaa elämän pieniin nautintoihin, tapaamisiin ja juhlallisuuksiinkin. Toivon siksi tässäkin blogissa, että aloittaisimme jatkossakin juhlat Kannuksessa Annelin baarista, missä vietimme tovin aikaa jo lukiolaisina. Mitäs tuumaatte, ystävät hyvät? – Joke, Juppa, Timpe, Kessu, Dosentti ja kaikki muutkin valkiolakkisakkilaiset?

Öisinajattelija, susirajalta