Itänaapurissa kiehuu. Eikä ainoastaan rajaseudulla Itä-Ukrainassa. Myös Kremlin sisä- ja talouspolitiikassa on alkanut ilmetä erimielisyyksiä eikä presidentti Putinin valtakauden jatkuminen hamaan tulevaisuuteen ole ollenkaan varmaa. Eliitin sisällä talouspakotteet on noteerattu eikä niille taputeta. Kun Venäjä eristäytyy, keskiluokka ja kauppa ja kulttuurielämäkin kärsivät ennen pitkää.
Putinin kansansuosio on toki yhä vielä huipussaan. Kremlin ruhtinas voi vähätellä sisäisiä ristiriitoja, naureskella muutaman tuhannen osanottajan protestimarsseille ja pamputtaa vapaasti. Mutta: Venäjän taloudellinen romahdus, suunnanmuutos ja vallanvaihto voivat olla yllättävänkin nopeatempoisia prosesseja. Venäläinen temperamentti ja kansanluonne ovat toista maata kuin meillä Pohjolassa.
Anarkismi ja nihilismi ovat sisäänrakennettuja sieluntiloja itänaapurin mielenlaatuun.
Hujaton muzhik – talonpoika, tehoton iskurityöläinen ja työntekoa imitoiva intelligentti ovat ennenkin yllättäneet. Neuvostoliiton vikkelä hajoamisprosessi oli tästä viimeinen konkreettinen esimerkki. Venäjällä kun innostutaan, marssitaan ja vaivutaan depressioon samaan hengenvetoon. Ja sitten kysytään: Shto delat? Kuda idjosh, Rossija?
Katoaako kansalaisyhteiskunta?
Olin 1990-2000 -lukujen vaihteessa mukana Joensuun yliopiston projektissa nimeltä Kansalaisyhteiskunta Luoteis-Venäjällä. Tutkimme mm. Ilkka Liikasen ja Kaija Heikkisen kanssa uutta kansalaisaktivismia Pietarissa, Petroskoissa ja Pitkärannassa. Tein aiheesta, intelligetsijan roolista tapahtumissa myös lisensiaatintyöni. Boris Jeltsinin Venäjällä oli suhteellisen suuret kansalaisvapaudet. Aluepolitiikassa sai toimia omin päin. Tutkimustamme ei häiritty mitenkään. Muutamia kirjoja / raportteja teemasta myös julkaistiin. Oli ilo tehdä yhteistyötä venäläisten huippututkijoiden kanssa Pietarissa ja Petroskoissa. Pitkärannassa pääsimme myös aktivismin ruohonjuuritasolle. Aivan selkeästi noina vuosina erilaiset järjestöt ja yhdistykset aktivoituivat: kansalaisyhteiskunta murtautui esiin neuvostosysteemin raunioista.
Entä nyt, 15 vuotta myöhemmin? Mielestäni orastava kansalaisyhteiskunta on vaarassa. Kremlin hallinnon masinoimat sensuuritoimet viime aikoina kertovat enemmän Putinin lähipiirin epävarmuudesta ja heikkoudesta kuin voimasta. Heikko on yleisemminkin se valta, joka käyttää väkivaltaisia keinoja opposition tukahduttamiseen. Potemkinin kulissit saattavat Moskovassakin sortua ennen kuin yksinvaltias edes huomaa kuka lippua heiluttaa… . Voi olla, että ei kestä kauankaan, kun mielenosoittajat kyllästyvät anomaan virallisia lupia kansankokousten järjestämiseen.
Ja kuka tietää, milloin YLEn uutiset tietävät aamutuimaan kertoa: Venäjän presidentti, Vladimir Putin on yllättäen jättänyt virkansa terveydellisistä syistä. Hän on jo pitkään kärsinyt… . Putin jatkaa lomaansa luonnonkauniissa Sotsissa, välillä lepotuolissa rullaillen, välillä pitkiä ansaittuja päivätorkkuja nauttien. Hän on väliaikaisesti luovuttanut ydinsalkun avaimet ja valtiolliset tehtävät…
Palataan realismiin. Enää ei riitä, että venäläisten kansalaisjärjestöjen, joilla on ulkomaanyhteyksiä, on pitänyt rekisteröityä ns. ulkomaisiksi agenteiksi. Nyt niitä aletaan myös lopettaa.
Sensuuri: Sotilaiden Äidit, Novaja Gazeta
Moniin hallinnon sensuuritoimiin on Venäjällä vastattu hiljaisella vastarinnalla. Esimerkiksi somessa kirjoittelevan blogin pitäjän tulisi rekisteröityä, jos lukijoita on yli 3000. Tuskin kukaan on rekisteröitynyt. Vielä ei rankaisutoimiin ole ryhdytty laajemmin, toki blogeja on suljettu useampia.
Sellaiset järjestöt kuten Sotilaiden Äidit tai Memorial ovat kansalaisaktivismin tuotteita ja toimineet jo 20-25 vuotta. Sotilaiden Äidit etsivät poikiaan mm. Tsetseniasta, nyttemmin Donbassin alueelta Itä-Ukrainasta. Yleensä palaute, jos sitä tulee, oli ruumisarkun muotoinen ja teksti: Ei saa avata. Kuolleiden sotilaiden vanhempia on painostettu ja lahjottu, jotta eivät kertoisi missä päin maata poika on tapettu ja miksi.
Putinia kritisoivien oppositiolehtien ykkönen, Novaja Gazeta on saanut Venäjän viestintävirastolta ”viimeisen varoituksen”. Sen toimittajista on tapettu useita. Tunnetuin uhri oli Anna Politkovskaja 2007. Toinen naistoimittaja Natalia Estemirova siepattiin, kidutettiin ja tapettiin Tsetseniassa 2009.
Memorial
Jostakin syystä ihmisoikeusjärjestö Memorialin ”organisaatiorakenne” ei tätä nykyä miellytä vallanpitäjiä. Siihen vaaditaan muutoksia. Myös ulkomaan yhteyksistä halutaan lisätietoja, koska Memorial ei ole tiettävästi suostunut ilmoittautumaan ”ulkomaan agentiksi”
Kun tein lisensiaatintyötä Intelligentsijan roolista Venäjän murroksessa, 15 vuotta sitten, haastateltavieni joukossa oli mm. Pietarin Memorial-järjestön johtaja ja pari aktivistiakin. Nämä toisinajattelijat tai heidän sukulaisensa olivat ihmeen kaupalla selvinneet Siperiasta hengissä.
Memorial on VAPAAEHTOISVOIMIN toimiva suosittu kansalaisjärjestö, joka on eräs merkittävimmistä ihmisoikeuksien puolustajista myös tämän päivän Venäjällä.
Memorial perustettiin jo 1987 akateemikko Andrei Saharovin myötävaikutuksella selvittämään stalinilaisen valtioterrorin uhrien kohtaloa. Saharovin tukijat perustivat järjestön, joka alkoi systemaattisesti selvittää eri arkistoista Stalinin ajan teloitettujen ja leireillä kuolleiden kohtaloa. Ideana oli dokumentoida se todellinen määrä terrorin uhreja. Muistelen, että 15 vuotta sitten arkistolähteistä vahvistettujen eli virallisestikin teloitettujen juokseva lukunro oli lähimain puolitoista miljoonaa.
Memorialista kasvoi mahtava ja arvostettu kansalaisjärjestö, joka on viime vuosina selvittänyt myös Tsetsenian sodassa kadonneiden tai tapettujen kohtaloita. Vapaaehtoisia työhön on riittänyt ja järjestöä arvostetaan ympäri maailmaa.
PS. Vuoden 2014 Nobelin Rauhanpalkinnon saajiksi olivat ehdolla mm. Novaja Gazeta ja Memorial.
Öisinajattelija
Tuo kaikki varmasti pitää paikkansa, mutta viimeaikaisten tapahtumien valossa ihmetyttää suomalainen hysteria kaikkea sitä kohtaan, mitä Venäjä/Putin tekee, tai mitä sen/niiden oletetaan tekevän. Öisinajattelijan blogi kuitenkin edustaa analyyttisyyttä ja asiantuntemusta. Hysterialla tarkoitan mm. parin ”iltapäivälehden” jokapäiväistä Putin-uutisointia. Jos noiden lehtien ”tiedot” olisivat olleet viimeisen puolen vuoden aikana lähelläkään totuutta, III maailmansota olisi jo alkanut ja Suomi olisi siinä mukana – kuinkas muuten kuin Venäjän vastapuolena. Minusta tuntuu, että nuoret toimittajat tai heidän taustavoimansa leikkivät asioilla, joiden vakavuutta he eivät joko tajua lainkaan tai halua ymmärtää.
Ei niitä lehtiä varmaankaan Kremlissä lueta, mutta Tehtaankadulla ehkä ja jos ei niitä, niin Hesaria ainakin.
Samaten ihmetyttää, miten löyhäsuisia lausuntoja antaa mm. Suomen puolustusministeri. Elämmekö tosiaan 1930-luvun lopun tilanteessa, jossa avoin vihamielisyys sallitaan jopa Suomen hallituksen jäseniltä, jotka hakevat turvaa EU:n ja nyt jopa Natonkin selän takaa?
Toista ääripäätä edustaa muuan dosentti, jonka nimeä ei kannata lausua, ettei tule haastetuksi oikeuteen. Hän ja viime aikoina ihmeen hiljaa ollut toimittajaystävänsä (kauan Tallinnassa asunut) kaipaavat avoimesti ”Putinin rauhantankkeja” Viroon ja Suomeen. He halajavat verta, käsirautojen kalinaa ja vankilasellien ovien kolinaa.
Olipa Venäjän johdossa kuka tahansa ja olipa sen sisäinen demokratiatila mikä tahansa, Suomella on oltava toimivat ja yhteistyöhakuiset suhteet sinne. Kuten Öisinajattelija tietää minua paremmin, Itä-Suomen talouselämä ja asukkaiden hyvinvointi on siitä jossakin määrin kiinni.
Totta kai meidän on nähtävä Venäjällä muhivat isot ongelmat, mutta jotkut tässä maassa haluavat provosoida ongelmia sen ja Suomen välille. Sellaisia, joissa EU ja Nato eivät riennä avuksi, vaikka niin ehkä uskotaan.
Eli mistä siis saamme lisää analyyttisia ja vaikka sopivan kriittisiäkin puheenvuoroja – sellaisia, joissa Venäjässä nähdään enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia? YLE ei ainakaan niiden esille tuloa mahdollista. Höyryäminen sekä ”tankkimyönteisellä” että tankeilla ja pommituksilla pelottelevalla puolella olisi saatava jäähtymään. Olkoonkin, että Suomessa vallitsee sananvapaus – vai vallitseeko?
Jep,
Kiitos mietteistäsi , Antti.
Kirjoitin mitä kirjoitin…
…ja silti en aio lietsoa mitään Venäjä-vastaista hysteriaa.
Olen huolissani. Ystävistäni monet ovat venäläisiä – haluan yhä liikkua rajan yli vapaasti…enkä tarkoita tankkaamista…
Kannatan edelleen YYA-kaltaista yhteistyötä, ilman Saksa-mainintaa.
Nato-optiot Suomelle ovat perseestä ja mitä vaarallisinta leikittelyä ulkopolitiikalla, sillä perinnöllä jonka kaukokatseinen UKK (puhutaan mitä puhutaan!) meille rakensi, kannattaa jatkaa.
öisinajattelija
Tarkoitin nimenomaan sitä, että sinä et kuulu niihin lietsojiin. Tiedät, mistä kirjoitat ja siinä on suuri ero moneen muuhun kirjoittelijaan. Raja on todellakin pidettävä avoinna kaikille, jotka haluavat ylittää sen normaalin kanssakäymisen puitteissa. Jotkut Suomessa luultavasti olisivat valmiita siihen, että rajalla partioisivat Naton sotilaat. UKK:n elämäntyöstä olen samaa mieltä ja ajattelen hänen toimineen aina Suomen kansan parhaaksi päinvastoin kuin ne, jotka nykyisin eniten elämöivät sanalla isänmaa.
On ollut viitteitä siitä, että Putin on valmistaunut hallitsemaan noin vuoteen 2036 saakka, mutta nähtäväksi jää, miten käy. Se näkee, ken elää.
Pena on aivan oikeassa – tulin juuri Pietarista Baltic House-teatterifestarilta ja näin että sotahuuma ja totalitaristinen hurmahenki on lopahtamassa. Putin on tietysti vastuussa siitä, että hän on johdattanut Venäjän kansan vaarallisille aggressiivisille poluille – ilmeisesti koska hänen oma vallan korttitalonsa alkoi huojahdella joulukuussa 2011 alkaneissa mielenosoituksissa. Osuvasti Francis Fukujama vertasi Putinin toimintaa autoritaarisena hallitsijana, sodanlietsojana ja Krimin Anschlussin toteuttajana Hitleriin 1933- 1939… Minusta aika läpinäkyvää tämä, että aiheellinen Putinin kritiikki leimataan Venäjän vastaiseksi hysteriaksi – mutta näillä Putinin äänitorvilla ei muita argumentteja ole! Putin – hujlo!
Hyvä Pena ja hyvä Jukka! Ei pitäisi missään tapauksessa rinnastaa Putinia ja Venäjää, vaikka tämä hullu onkin onnistunut lietsomaan venäläisissä suurvalta-kaipuuta, jota ei muu tyydytä kuin voitokas sota. Kansa on kansaa, ja taitava propagandisti osaa sitä manipuloida. Mutta vastuussa siitä on nimenomaan Huilo.
Aika näyttää mitä Venäjällä tapahtuu.Iso maa isot kujeet.
Varo vain Arvi voi olla etteivät laske kohta sinua Venäjälle.
Iso-veli niikuin tiedät on arvaamaton jne..
Vielä viime helmikuussa Ukraina oli Venäjän ja venäläisten ystävällismielinen ja ortodoksinen slaavinaapuri, jonka kanssa oltiin aina oltu hyvää pataa.
Vain yksi kuukausi myöhemmin maaliskuussa ukrainalaiset olivat yhtäkkiä kaikki vihattavia natseja ja fasisteja, joiden tappamista ei tule lainkaan epäröidä (vrt. Dugin). Venäjä siis legitimoi ja markkinoi slaavi- ja ortodoksiveljiensä murhaamisen vain yhden kuukauden aikana.
Tällaiseen urotekoon ei ole vielä kukaan aiemmin pystynyt.