Täällä Pohjois-Karjalan rajamaakunnassa on ollut menneinä vuosisatoina välillä ronskistikin rautaa rajalla. Nyttemmin on rauhallista. Loppuvuodesta atmosfääri on monesti jopa uinuvaa, pimeää, kostean utuista ja märkää: aivan kuin esimerkiksi kotikaupunkini, vaskivilkas Lieksa mököttäisi ja asettuisi talviunille (?). Kun ei ole täällä pimeyden ytimessä edes vielä mieltä kirkastavaa lunta!
Kenkää rasismille
Onneksi – tai joskus onnettomuudeksikin, valitettavasti – sentään sattuu ja tapahtuu. Kristalliyön merkeissä Lieksassa annettiin 10.marraskuuta ”Kenkää rasismille” – keräämällä vanhoja kenkärajoja tulevaa mahdollista taiteellista käyttöä tai taidetapahtumaa varten. Kenkää rasismille -tapahtumaa järjestivät Lieksan nuorten yhteisöteatteri NYT ja musiikkiopisto. Se olikin mitä ajankohtaisin: loka-marraskuun vaihteessa Lieksassa pahoinpideltiin työtehtävissä somali, joka työskentelee opintojensa ohella taksinkuljettajana.
Ja minä kun luulin, että näistä väkivallanteoista olisi jo päästy? Ennakkoluulot kyllä jylläävät, sen tiedän, mutta kuvittelin jo, että jonkimmoinen suvaitsevaisuus-aste olisi saavutettu. Kun toinenkin somali ajaa koulutaksia, jotkut vanhemmat ovat päättäneet kuskata lapsensa itse kouluun. ”Eihän se musta mies hallitse talviajoa?” Huhhuh, sanon minä! Somali ei kelpaa koska elää sossun rahoilla, somali ei kelpaa koska vie työpaikat suomalaisilta jne jne…
Rajankäyntiä
Kansalaisopisto järjestää pimeän syksyn virkistämiseksi perinteisiä ilmaisia yleisöluentoja kaikille halukkaille. 10. ja 11. marraskuuta aiheena oli ”Lieksa ja raja”. Maanantain ja tiistain tilaisuudet juonsi kansalaisopiston rehtori Asko Saarelainen. Asiantuntevasti ja rennosti, tuttuun tapaansa. Alustajiksi hän oli saanut mahdollisimman pätevän joukon tohtoristutkijoita Joensuusta.
Jukka Kokkonen piirsi pitkän kaaren rajaseudun, sotien ja rauhojen historiaa 1600-luvulta 1800-luvulle. Siis Täyssinää, Stolbovaa, Uuttakaupunkia ja mitä niitä onkaan, jos merkkipaaluina pidetään erilaisia rauhansopimuksia Ruotsin ja Venäjän välillä. Hyödyllistä historiaa, havainnollisten karttojen siivittämänä. Aina välillä unohtuu, että ei mitään ”Ruotsi-Suomea”, saati Suomea noina vuosisatoina ollut olemassakaan: kansakunta ja valtakunta alkoi hahmottua paremminkin Suomen sodan jäljiltä 1808-09 Venäjän yhteydessä. Hitaasti sittenkin, mutta varmasti kuitenkin.
Ismo Björn, Rajan maakunta -tietoteoksen (2014) toimittaja pisti koko raja-käsitteen halki ja poikki ja pinoon. Siinä ei liikoja teoretisoitu, vaan kansanomainen herjojen heittely nauratti yleisöäkin. Osaavat ne tutkijatkin. Ihminen kun on sen verran ennakkoluuloinen eläin, että aina rajaa itsensä joistakuista ”toisista” ulkopuolelle. Ellei muuta rajanvetoa löydy, niin ainakin murteet ja kielet ja ihonväri. Kuten karjalaiset ja savolaiset, suomalaiset ja venäläiset, lieksalaiset ja somalit, hämäläiset hitaat ja savolaiset vääräleuat, nurmeslaiset ja lieksalaiset ”sote-uudistajat”-kuntaliittäjät.
Björn taisi esittää puolivakavissaan kuntakeskukseksi Nurmeksen ja Lieksan välimaastossa sijaitsevaa kuolevaa Viekin kylää; siellä kun olisi nurmettunut lentokenttäkin valmiina! Hän myös ihmetteli termin ”susiraja” käyttöä. Sillä voidaan ylvästellä tai vähätellä maakunnan sijaintia, mutta kas kummaa – se oikea susi ei saisi susirajan maastossa vaellella (?).
”Rautaesirippu” vuoti kuin seula
Rajavartioinnin historiaan perehtynyt Juha Pohjonen todisteli monin esimerkein, että Suomen ja Neuvostoliiton raja ”vuoti kuin seula” eikä ollut mikään ”rautaesirippu” Suomen itsenäistymisen jälkeen eikä vielä 1930-luvun alussakaan. Rajan yli liikkuivat ensin vuoden 1918 keväällä ja kesällä punapakolaiset, joita oli ainakin 10 000. Suomeen tulivat sitten vuoden 1921 Kronstadtin kapinan venäläiset pakolaiset, ainakin 6000. Ja jo seuraavana vuonna he palailivat vaivihkaa takaisin Venäjälle. Rajalla oli liikettä suuntaan ja toiseen.
Tarton rauhakaan 1920 ei rajaa sulkenut. Heimopataljoonat kävivät koukkaamassa vihollisen puolella useita kertoja karjalaisten kapinaa ”auttamassa”. Myös punapakolaiset yrittivät kostoretkiä ja revanssia Suomen puolelle. Praasniekkoja pidettiin Salmin kylärajoilla ja juhliin tultiin rajan yli vapaasti. Seka-avioliitot kukoistivat ja rajan yli kulkivat monet hämärämiehet ja salakuljettajat: ruokaa ja aseita, viinaa, kahvia ja tupakkaa – tukinuittokin Lieksa-jokea pitkin oli tuottelias bisnes. Björnin tavoin myös Pohjonen osasi ottaa yleisönsä hyvin epäakateemisella puheenvuorollaan.
1930-luvun alussa sitten ainakin 5000 vasemmistolaista lähti ”sosialistiseen paratiisiin” työn ja elannon toivossa, vapaaehtoisesti – tai pakottamalla. Kymmeniä ellei satoja itärajalle muilutettiinkin Lapuan liikkeen toimesta. Edelleen rajaliikenne siis toimi. Vasta maailmantilanteen kärjistyessä rajavalvonta tehostui, kun 1932-36 laillistettiin virallisestikin Pohjois-Karjalan ja Karjalan kannaksen rajavartiostot.
Pohjois-Karjalan rajavartiosto: ”Poikas valveil on!”
Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja Olli Lampinen esitteli hyvin havainnollisin luvuin ja taulukoin rajavartioston tehtäväkentän. Vaativuus on kasvanut, henkilöstöä vähennetty ja toimipisteet kutistettu minimiin. Tyydyttävä valvonta pystytään silti hoitamaan myös liikkeellä ollen ja teknisesti. Lampinen rauhoitteli pariinkin otteeseen kuulijoita, jotta yön saa edelleen nukkua rauhassa: ”Poikas valveil on!”. Toisaalta, susirajan pitkillä erämaarajoilla ei juuri laittomia rajanylityksiä, ihmiskauppaa tai huumesalakuljetusta ole havaittukaan. Tätä rikollista toimintaa yritetään organisoida eri tavoin huomattavan paljon laajemmin varsinaisilla rajanylityspaikoilla. Siksipä rajavartiolaitoksen, tullin ja poliisin yhteistyö on korostunut. Samoin kansainvälinen yhteistyö ja ennaltaehkäisy.
Yleisö oli rajakeskustelussa aktiivisesti muka. Huolta kannettiin esimerkiksi Onttolan tilanteesta nyt kun Kontiorannan varuskunta on jo lakkautettu. Myös suhtautumista tavan venäläisiin ei pitäisi arvottaa ”putinismin” ja Ukrainan kriisin varjolla. Henkilökohtaiset ystävyyssuhteet ja myös seka-avioliitot lisäävät ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Harva tosin uskoi Ismo Björnin tavoin, että itäraja ylitettäisiin jo ensi vuosikymmenenä yhtä luontevasti kuin Suomen ja Ruotsin raja Haaparannassa…
Öisinajattelija
Pitkän ja valaisevan blogin eräästä yksityiskohdasta pari ajatusta: Periaatteessa on hyvä, että ihmisillä on kotiseutu- ja maakuntahenkeä sekä tallella eläviä murteita. Mutta näistä rasismipurskahduksista eri paikkakunnilla tulee mieleen, onko suomalaisen aina oltava niin painokkaasti joku ”lainen” tai ”läinen”? Jos liian voimakkaasti tiedostaa olevansa joku ”lainen” tai ”läinen”, tulee rajanneeksi ne muut hyväksyttävien ihmisten ulkopuolelle. Vain ”omat” ovat ”oikeita ihmisiä”. Tuosta ajattelutavasta on toki päästy jo pitkälle eteenpäin, jos muistellaan vaikkapa aikaa 40 – 50 vuotta taaksepäin. Ihmiset ovat muutelleet asuinpaikkojaan ja toiset tekevät sen monta kertaa elämässään sekä pariutuvat muidenkin kuin naapurikylien poikien ja tyttöjen kanssa.
Nurkkapatriotismista on lyhyt matka yltiönationalismiin ja oman suvun, heimon ja kansallisuuden ylivertaistamiseen. Siitä versovat monet ongelmat. Tulipahan vain mieleen itsenäisyyspäivän lähestyessä. Silloin uhopuheet lisääntyvät, mutta sehän ei näinä päivinä ole pelkästään suomalainen ilmiö.
Totta haastat, Antti,
pakko sanoa, että tällaista nurkkapatriotismia esiintyy kyllä täällä susirajalla yllin kyllin.
Kun alueen läpi on kävelty vuosisatoja idästä länteen ja lännestä itään – ja köyhyys ja työttömyys rehottaa tätä nykyä – niin ihmiset käpristyvät itseensä ja alkavat kyräillä muita ”tulijoita”. Vieras on vaarallinen.
Toinen vaihtoehtokäyttäytyminen on sitten se yletön perseennuolenta ja mielistely parempiosaisia raharikkaita kohtaan. Venäläisiäkin alettiin Itä-Suomessa arvostaa nimenomaan siitä lähtien kun ”uusrikkaat” alkoivat tehdä joukolla ostosmatkoja idän supermarketteihin… . Aikaisemmin, siis 1980-90-luvun vaihteessahan kaupoissa oli kylttejä venäjäksi: ”Vain kaksi venäläistä kerrallaan”.
Öisinajattelija
Näköjään rasistiset ilmaisut ja ilmiöt siellä Pohjois-Karjalan rajamailla alkavat kovasti muistuttaa meillä etelämmässä Euroopassa jo pitkään vallinnutta rasismia, joka on viime vuosien taloudellisten ongelmien myötä vain kasvanut.Globaalisoituminen ja kansainvälisen kommunikaation kehittyminen ilmeisesti on helpottanut rasisminkin leviämistä.Totta sanot Pena, vierasmaalaista pelätään ( xenophobia l.vieraanpelko),ja hän on ”kaiken pahan alku”, vaikka ei aiheuttaisikaan mitään varsinaisia yhteiskunnallisia ongelmia!Aina on löydettävä se syyllinen, vaikkakin tässä tapauksessa syyllinen onkin ihan muualla!
Mutta ihmettelen kuitenkin sitä, miten suomalaisista ,hyvän koulutuksen ja nk. sivistyksen saaneista ja loppujen lopuksi vielä hyvinvointivaltiossa elävistä kansalaisista on tulossa noin vakavan rasistisia, että mennään fyysiseen väkivaltaan asti?
PS
vähän sopimattomasti: muistelen että siellä Lieksassa on nyt yksi uusautoton kuski. Pyripä pirssiin!
Nähtäs kelpaisko muualta muuttanut koulukkaiden kuskiksi. 😉
Antille : meillä käydään nyt juuri väittelyä siitä, että alkoiko fasismi todellisuudessa Ranskasta jo ennen Ensimmäistä Maailmansotaa ( 1914-1918).Osa historijoitsijoista väittää, että Ranska olisi ollut aikoinaan fasismin todellinen alkuperämaa ja kehto jo kauan ennen 1930-lukua ja Hitlerin ja italialaisen fasismin nousua.Ja täällä fasismiin olisi johtanut juuri tuo mainitsemasi nurkkapatriotismi ,oman kansallisuuden ylivertaistaminen ja yltiönationalismi.Kuten Suomessa, samansuuntaisia puheita ja uhoamista kuullaan meillä tänä päivänäkin …johtaneeko tuo sitten fasismiin uudestaan …? Ja jos,niin ketkä tulisivat olemaan sen uhreja ?On laitettava kapulaa rattaisiin,jottemme ajaudu menneisyyden karmeisiin tilanteisiin.
Vaikka aihe ei olekaan naurettava, niin hassu ajatus tuo taksikuskiksi ryhtyminen!Voitaisiin kokeilla millainen ihminen lieksalaisille kelpaa jpalvelemaan ja millainen ei…
Minusta tuntuu siltä, että jos nykyisten ns. kansallismielisten ja ”maahanmuuttokriittisten” puolueiden menestys Euroopassa jatkuu, siitä voi seurata hyvin epätoivottavia asioita. Suomessa erään viime vaaleissa menestyneen puolueen kannatuksen kehitys ratkaisee paljon, sillä vaarana on, että muut puolueet joutuvat kilpailemaan sen kanssa ”maahanmuuttokriittisyydessä”.
Suomella on erityiskysymyksenä suhtautuminen suurimpaan maahanmuuttajaryhmäänsä, venäläisiin. On toki aika luonnollista, että kun yhteistä maarajaa on toista tuhatta kilometriä, Suomeen tulijoita riittää sekä perhesyiden että työnhaun vuoksi. Asiaan kuitenkin suhtaudutaan hyvin tunnepitoisesti ja mm. venäläisten tekemät kesämökkitonttien ostot saavat suorastaan leuat väpättämään ainakin Etelä-Karjalassa.
Vihareaktiot leimahtavat hyvin helposti, jos itsellä on ongelmia. Eivät vain ihonväri ja kulttuuriero saa aikaan päällekarkauksia. Historialliset tunneperimät – isiltä opitut asenteet – synnyttävät helposti perusteetonta venäläisvihaa. Eikä asiaa auta yhtään, että Putinin poliittinen linja Venäjällä korostaa kansallisia arvoja ja oikeutta puolustaa venäläisiä myös vieraiden valtioiden maaperällä. Mutta se on väärin, jos jokaista venäläistä maahanmuuttajaa syyllistetään Putinin politiikasta. Ilmiö on sukua sille, että joidenkin somalien syyllistyessä Suomessa rikoksiin heidät kaikki leimataan rikollisuuteen taipuvaisiksi. Ja juuri niin tekevät nämä maahanmuuttokriittiset.
Eli jo pelkästään fasismiin vivahtavan poliittisen kulttuurin noususuhdanne (vrt. Unkari) Suomessa tietäisi lisää vaikeuksia ja toisarvoistamista mm. yllä mainitun suhteellisen ison maahnmuuttajaryhmän (n. 70 000 ihmistä toistaiseksi) kohdalla. Ja kun siihen taas reagoitaisiin heidän lähtömaassaan, olisi kierre valmis.
Tällä hetkellä voi sanoa, että ne, jotka turvautuvat fyysiseen väkivaltaan kenen tahansa maahanmuuttajan kohdalla, luultavasti käyttäytyvät samoin myös maanmiestensä kanssa. Se on heille keino – ja usein ainoa – purkaa omia turhautumiaan ja patoutumiaan. He kyllä mielellään liittyvät poliittisiin radikaaleihin liikkeisiin mukaan, jos pääsevät. En silti väitä, että Suomessa (ainakaan vielä) mikään eduskuntapuolue suosisi väkivaltaisten ainesten hakeutumista rivehinsä. Mutta niitä voi tulla vahingossa.
Kiitokset kommentoijille!
Kääntäen pitää toki painottaa sitäkin,
etteivät LIEKSALAISET sentään kaikki todellakaan suhtaudu rasistisesti somaleihin tai venäläisiin.
Ei myöskään kaikkia suomalaisia eikä siis lieksalaisia pidä näin leimata.
Jos vertaan tilannetta Joensuussa 1990-luvun alussa ja Lieksassa 2010-luvulla,
kyllä tässä kaupungissa on todella tehty niin ennakoivaa kuin kotouttavaa työtä ulkomaalaisten keskuudessa olan takaa. Jo se, että esim lähimain 100 lieksalaista saa palkkansakin suurelta osin maahanmuuttajatyöstä kertoo paljon.
Nuoriso on avarakatseisempaa, paitsi tietyt ryhmät, usein yhteiskunnasta syrjäänsysätyt. Vanhemmassa porukassa on ymmärrettäviäkin ennakkoluuloja, rajan läheisyydestä ja mustan miehen – tai burkan – outoudesta johtuvia. Silti esim eläkeläisnaiset tekevät juuri somalien keskuudessa erittäin paljon vapaaehtoistyötä, niin harrastusten kuin suomen kielen opetuksenkin suhteen.
Mainitsen mieluusti myös mm.
Lieksan tukipisteen
Lieksan kristillisen opiston
Nuorten yhteisöteatteri NYTin
ja
Koulujen opettajat
Sosiaalityöntekijät
…vaikkapa pieninä esimerkkeinä niistä ryhmistä, järjestöistä, ihmisistä, jotka ovat aktiivisesti ja vapaaehtoispohjalta(kin) mukana.
Öisinajattelija
Ahaa, tässäpä tuli pieni provokaatio siihen, että olen nähnyt burkan ensimmäisen kerran elämässäni juuri siellä Lieksassa!! Ja se kerrassaan kummastutti! Meillä Ranskassa kun on sen yleisillä paikoilla ja etenkin koulussa kieltävä laki…enkä ole nähnyt asua ennen.Lisäksi se oli pikimusta kokonaisuudessaan.Burkan näkemisen sinänsä ei pitäisi aiheuttaa suoranaisia ulkomaalaisvastaisia ennakkoluuloja.Suomessa erityisesti sen näkeminen silti saattaa hämmästyttää ja ihmetyttää,kun ottaa huomioon tuon naisen kokonaan katseilta piilottavan kaavun perimmäisen tarkoitusperän.Kyseessähän ei ole pelkkä ”pukeutuminen” sellaiseen asuun kuin itsekukin haluaa,olkootpa burka sitten minkä värinen tahansa. Kyseessä on tässäkin paremminkin tietyn ääriliikkeen ilmentymä eli tietyn uskonnon vanhoillis(t) en ääriryhmä(ien)käsitys naisen vapaudesta ja tasa-arvoisuudesta! En usko ollenkaan, että suurin osa burkaan pukeutuneista naisista ja nuorista koululaistytöistä pukeutuisi ko.liikuntaa haittavaan ja turvallisuuttakin vaarantavaan ( liikenteessä ei näe tarpeeksi hyvin) ja heidän ulkonäkönsä peittävään asuun pelkästään ”omasta tahdostaan”.Heillä ei ole juuri sitä valinnan varaa: enimmäkseen burkaa kantavat naiset on doktrinoitu ihan pienestä pitäen siihen, että burka on välttämätön naisen ”säilyttämiseksi puhtaana ” ja pois miesten katseilta, ja että se kuuluu uskontoon.He uskovat yltiöuskovaisuuden ( = miesten) ”pyhään sanaan” (vaikka heidän uskontonsa pyhä kirja ei puhu mitään naisen pakottamisesta pukeutumaan burkaan) kykenemättä näkemään ja arvioimaan asiaa toisella tavalla.Joillekin se on ihan vain tietynlainen esilletulemisen ja näyttämisen väline.”Katsokaa, olen olemassa!”Ja mihin se voi johtaa ?Ko.ääriajattelu on kehittynyt täällä etelässä jo niin pitkälle , että yhtäkkiä ennen burkaan pukeutumattomat nuoret lyseolaistytöt ja naiset heittävät kaavun niskaansa ja lähtevät sotimaan Lähi-Itään tai muualle muka miesten välttämättöminä apulaisina ääriliikkeiden puolustamiseksi levittämiseksi!Valtion on pitänyt lainsäädännöllä rajoittaa ,tyttöjen vanhempien toivomuksesta, doktiroitujen ääriryhmiin liittyvien alaikäisten koulutyttöjen pakenemista maasta ! Ja pettyneille takaisinpalaaville naisille on !
Siis: tuollainen pukeutuminen tuntuu parhaimmillaan olevan ihan samaan luokkaan kuuluvaa ”yltiöpäisyyttä” kuin muutkin siellä vaikuttavat ääri-ilmiöt! Ja usein samoin seurauksin.Olisiko oltava ”suvaitsevainen ’ ja naivi tällaisia ääri-ilmentymiä kohtaan?
jäi pois: ja pettyneille takaisinpalaaville naisille on perustettu kriisiryhmä heidän avustamiseksi pääsemään pois psykologisen painostuksen ja ääryhmien vallasta.
Huomiointi lisäksi : useita ranskalaisia tyttärensä ja/tai vaimonsa burkan käyttöön yllyttäneitä tai pakottaneita miehiä on lähtenyt sotimaan ”pyhää sotaa”, ja nämä ovat joko vieneet tai hakeneet koko perheensä avustamaan heitä sotimisessa ja terroritekojen toteuttamisessa.Naisista ja nuorista tytöistä on tehty siellä ”uusien marttyyrien ” synnytyskoneita” ja miesten alistuneita nöyriä palvelijoita.Tällaiseen voi johtaa burkan pitäminen ihan joka paikkaan sopivana normaalina ja banaalina ilmiönä.
Viimeisin esimerkki doktrinoitumisesta internetin kautta: ainakin kaksi ranskalaista miestä on tunnistettu osallisina viimeisimpään amerikkalaisen aktivistimiehen raakaan teloittamiseen Syyriassa.
Vielä huomautan burkan kieltoa koskien : Ranska on erikoinen siitä, että maassa ei ole valtionuskontoa,ja näin ollen valtion oppilaitoksissa ei opeteta mitään uskontoa.( yksityiset oppilaitokset ovat erikseen, ja yksityisesti itsekukin voi pukeutua burkaan,jos haluaa) Burkan kielto julkisilla paikoilla ja varsinkin kouluissa ei ole suinkaan itsekunkin vapauden rajoittamista, vaan päinvastoin kaikkien yhtäläisen vapauden ja tasa-arvoisuuden takaamista,välittämättä lasten ihonväristä tai syntyperästä.Kouluissa ei tarvita mitään erityisen näkyviä tunnustuksellis/uskonnollisia merkkejä, joilla erottuu selvästi muista.Jokainen oppilas on tasavertainen muiden kanssa.Burkan ja muslimihunnun käyttö on siis siellä kielletty, samoin kaikki huomiotaherättävän näkyvät tunnustukselliset merkit.Muutoin tietenkin voi pukeutua haluamallaan tavalla. Ranskassa on uskonnon vapaus, mutta se on yksityinen asia.
Suomessa taas on valtionuskontona luterilaisuus, jonka opetus kuuluu myös koulun opetusohjelmaan huolimatta siitä, että Suomen pitäisi olla kehittynyt moderni demokraattinen valtio !! ?Tietenkin siitä opetuksesta voi kieltäytyä, mutta se on sosiaalinen kysymys, ja monet vanhemmat eivät uskalla ottaa tätä askelta lapsiensa puolesta .Tämä valtionuskonto ja Suomen koululaitos nähtävästi ovat hyvin ”suvaitsevaisia ” ja vapaamielisiä muiden uskontojen tunnustuksellisten merkkien suhteen, koska se burka, jonka näin oli nuoren koulusta tulevan tytön yllä!Tytön ihonväriä en nähnyt burkan alta, enkä tiennyt hänen alkuperäänsä, joten ihmetykseni syy ei ollut suinkaan ennakkoluuloistaa tai rasistista perua! Näin ei ole varmaankaan Lieksan vanhemman polven asukkaidenkaan keskuudessa?
Enkä väitä, että kaikki lieksalaiset ja muut suomalaiset olisivat rasistisia,ja että kaikki burkaan pukeutuvat olisivat potentiaalisia terroristeja!Suurin osa heistä on ihan ”tavallisia pulliaisia”,jotka ovat juuttuneet ikivanhojen perinteiden kalteisiin.
No niin, mitäs sanoinkaan!?
Tallä hetkellä poliisin piirittämänä olevat, Charlie Hebdo-lehteä vastaan Pariisissa tehdyn hirvittävän terroristi-iskun oletetut tekijät, jihadistiveljekset ovat olleet ääriajattelustaan tunnettuja jo pitkän aikaa.Vanhempi veljeksistä on asunut viimeiset pari vuotta Champanjan alueen keskuspaikassa Reimsissä, burkaan pukeutuvan vaimonsa kanssa. Nuorempi puolestaan on aikaisemmin nähty tässä ihan parinkymmenen kilometrin päässä olevassa läänimme pikkukaupungissa juoksulenkillä Pariisissa v.1995 Orsay-museon metroasemalla tehdyn attentaatin toteuttajan kanssa,joka on ollut tällöin ”vartioidussa vapaudessa” …
Tähän voi johtaa nk.eurooppalaisen/länsimaisen yhteiskuntamme elintapojen, arvojen, sananvapauden ja yleensä kaiken vapauden kieltäminen uskonnollisen ääriajattelun ja fanaattisuuden nimissä!
Olkaamme rohkeasti ja voimakkaasti kaikenlaista fanaattisuutta vastaan!
tarkennus:
Nyt poliisin piirityksessä surmatuista jihadistiveljeksistä nuorin oli lenkkeillyt erään turvallisuuspoliisin valvonnassa olleen ranskalaisen radikaali-islamismin johtohenkilön kanssa.Tämä oli tuomittu attentaattien valmistelemisesta USA:n suurlähetystöä vastaan. Siis ei mainitsemani metroattentaatin toteuttajan kanssa, joka on varmassa elinkautisessa vankeudessa.Tämä tieto on tämän päivän paikallislehden sivuilla.
Tässä koko maailmaa järkyttäneessä terrori-iskussa ei ollut kysymys ulkomaalaisista terroristeista, vaan Ranskan kansalaisista, Pariisissa syntyneistä.He olivat joutuneet aivopesun kohteeksi sekä Ranskassa että varsinkin ulkomailla traagisin seurauksin.Johtuen Syyriassa, Irakissa jne.tapahtuvasta taistelukouluttamisesta,tällaisen nk.”sisäisen terrorismivaaran” tiedetään nykyään olevan olemassa, mutta kaikkia mahdollisesti ko.rikolliseen toimintaan ryhtyviä ei voida jatkuvasti valvoa ja estää heitä toteuttamasta attentaatteja.
Niillä ei tietenkään ole mitään tekemistä normaalin uskonnollisuuden harjoittamisen kanssa, vaan kysymyksessä on fanaattinen ääriainesten järjetön toiminta, josta on vain haittaa ko.uskonnolle!
Charlie Hebdo jatkaa ilmestymistään vieläkin suuremmalla painoksella.Tämä on attentaatista selvinneiden toimittajien ja lehden tukijoiden vastaus terroristeille.He eivät aio antaa tyhmyyden voittavan.
Tässä sotatilanteessa Charlie Hebdon tapetut toimittajat ja pilapiirtäjät ovat kaatuneet rohkeasti ammattinsa kunniakentällä puolustaen sananvapautta ja demokratiaa.He ovat varsinaisia sankareita, eivätkä
suinkaan terroristit.