Pohjois-Karjalassa luetaan ja myös kirjoitetaan aktiivisesti ja paljon.
Kirjaston kävijä- ja lainausmäärissä, siis väestöön suhteutettuna, esimerkiksi Lieksa ja Nurmes ovat olleet jo vuosia lähellä Suomen huippua. Myös palvelu on kaikilla mittareilla ensiluokkaista.
Lukekaamme
Aina voidaan tietysti väittää, että eläkeläisten kansoittamissa väestötappiokunnissa (mikä sanahirviö!) monilla on aikaa lukemiseen? Ei ole paljon muita harrastusmahdollisuuksiakaan kun palveluja karsitaan. Entä lukevatko nuoret enää kirjoja, lehtiä tai tekstejä muualta kuin tietokoneen näytöltä? Miten kasvava pelien suosio vaikuttaa kirjastokäynteihin? Poikien kohdalla lukutaitovajetta pidetään hälyyttävänä ja siksi myös kirjastoihin on hankittu yhä enemmän koneita ja pelilaitteita. Kirjastoista yritetään usein tehdä mukavia olohuoneita, joiden yhteyteen värkätään myös pieni kahvila. Kaikki eivät tosin innostu siitä, että kirjastojen hiljaisuus ei olekaan enää tavoiteltavaa ”pyhää”, vaan kännyköihinkin puhutaan avoimesti.
Entä millainen on sähköisen e-kirjan tulevaisuus? Käykö niin, että paperilehtien kuihtumisen rinnalla, alkavat myös kirjastojen hyllymetrit lyhentyä? En jaksa usko pikaiseen aikatauluun, sen verran mukavaa on pitää ja selata aitoa kansiin nidottua tai sidottua romaania hyppysissään…
Kirjoittakaamme
Kirjan tuottaminen teknisesti on tätä nykyä vaivatonta. Se on melkein yhtä helppoa kuin painaa maakunnan päälehteä uudella koneella: 45 000 kpl tunnissa! Tosin, pienkustantamot painavat vain muutaman sadan kappalemääriä sitä mukaa jos kysyntää on.
Kirjoittamisen tuska ja vaikeus on kuitenkin jäljellä. Ihan pikavauhtia teksti ei kansien väliin ilmesty. Aktiivisia ja osaavia ”sisällöntuottajia” (jo toinen sanahirviö!) tarvitaan yhä.
Pohjois-Karjalassa on ilmestynyt vuonna 2014 yli 30 kaunokirjaa – romaaneja, novellikokoelmia, runoja, aforismeja. Tietokirjojen määrästä en osaa sanoa, mutta veikkaan että paljon on niitäkin. Näin ollen maakunnassa on iso joukko ihmisiä, jotka kokevat kirjoittamisen eräänlaiseksi sisäiseksi pakokseen, jopa työkseen tai ainakin tärkeäksi harrastukseksi. Yhtä monet kirjoittavat varmasti pöytälaatikkoon, lapsilleen, lähiympäristölleen, ilman että haluaisivatkaan julkaista tekstejään.
Veteraanit ja noviisit koolla Joensuussa
Viikon sisällä olen ollut kahdessakin kirjallisuustilaisuudessa, osallistumassa ja kuuntelemassa veteraaneja, joilla on pitkä ura takanaan. Kirjailijayhdistys UKRI ry kutsui kaikki vuonna 2014 julkaisseet pohjoiskarjalaiset kirjailijat matineaan, jossa sai Kari Tahvanaisen johdolla lyhyesti esitellä tuotantoaan. Hyvä niin. Joensuun pääkirjaston Muikkusali täyttyi lukijoista ja kirjoittajista. Vaikka varsinaista kirjallisuuskeskustelua ei paljon syntynytkään, oli mukava nähdä koolla ainakin parikymmentä kirjailijaa alkaen Heikki Turusesta, Tuula-Liina Variksesta ja Anna-Liisa Alangosta. Erityisen mieluisaa oli tavata hetken ajan uusia kasvoja, uusia ja vähemmän tunnettuja kynäniekkoja. Ja kuulla erilaisia ajatuksia kirjailijatyöstä, tyylistä ja juonikuvioista.
Jatkoa seurasi kulttuuriravintola Sointulassa, missä uusi kustantaja Kirjokansi Oy / Jussi Virratvuori esitteli omaakin novellikokoelmaani vähän perusteellisemmin. Anitan ja Jaskan mukana Sointulaan on siirtynyt Joensuun Wanhan Jokelan ”henki”, ja myös nuori väki on löytänyt paikan. Erilaiset kulttuuritilaisuudet ja elävä musiikki ovat Sointulassa lähimain jokaviikkoisia tapahtumia.
ks. myös: www.kirjokansi.fi/kirjat
Lukemisen himo ja lumo
Lukeminen ajatteluttaa aina. Panee liikkeelle mielikuvia siinä missä kirjoittaminenkin. Ajattelu ei yleensä ole nopeatempoista, vaan hidasta kuin rukous Valamon luostarissa. Siksi ajattelemaan, maailmaa hahmottamaan pakottava lukeminen on pyhitetty tila, joka stimuloi inhimillistä kasvua laajemminkin. Näin ainakin haluaisin uskoa.
Kun ihminen lukee ja uppoutuu kirjaan, hän vaipuu luovuuden tilaan ja mielikuvitusmaailmaan. Vähän niin kuin kirjailija: hän keskittyy, käyttää mielikuvitustaan, sepittää sivutarinoita, arvailee ratkaisumalleja ja myös kyseenalaistaa lukemaansa, käy sisäistä dialogia, jopa väitellen mielessään tekijän kanssa. Prosessi on hämmästyttävän monipuolinen. Nyky-Venäjän lahjakkain elokuvaohjaaja Aleksandr Sokurov ei ole turhaan sanonut: ”Lukeminen on ihmiselämän inhimillisin akti”.
Öisinajattelija
Olipa mukavaa tekstiä lukemisesta ja kirjoittamisesta. ”Entä lukevatko nuoret enää kirjoja, lehtiä tai tekstejä muualta kuin tietokoneen näytöltä? Miten kasvava pelien suosio vaikuttaa kirjastokäynteihin?” Varsin aiheellinen kysymys. Pelkäänpä, että nuoret eivät enää lue kirjoja ja lehtiä ainakaan paperilta kuten ennen. Sähköisten vempaimien käyttö supistaa ja yksinkertaistaa kieltä. Valitettavsti on todettava, että sivukorvalla kuunnellen nuorison puhekielikin on usein yksinkertaista ja typistettyä sekä töksähtelevää.
Laajentaisin kysymystä niin, että onko lukemisen ja kirjoittamisen arvostus aikuistenkaan keskuudessa sille kuuluvassa asemassa? Vähän omiinkin kokemuksiini perustuen kuvittelen monen ajattelevan, etteihän kirjoittaminen mitään erillistä taitoa vaadi. Sehän on vain sanojen asettelua peräkkäin. Moni myös uskoo osaavansa itse kirjoittaa, ”kunhan vain viitsii”. Ja kun aloittaa, oma tuotos tehdään usein vailla mitään itsekritiikkiä.
Vielä huolestuttavampaa on se, että aikuiset ihmiset jopa rehvastelevat joskus sillä, etteivät ole lukenee eläessään yhtään kirjaa (mitä nyt vähän pakollisia koulukirjoja). Hämmästyttävää kyllä, jotkut pärjäävät silti elämässään kohtuullisen hyvin. Jotkut pääsevät merkittäviin asemiin ja luottamustehtäviin. No, ei se lukeminen yksin tietenkään mikään menestyksen avain ole. Se kuitenkin laajentaa ajattelua ja maailmankuvaa. Ne, jotka eivät lue, eivät osaa myöskään arvostaa kirjoittamisen taitoa ja elävää kielenhallintaa. Vanha klisee ”Lue enemmän – luulet vähemmän” on käyttökelpoinen vieläkin.
Minäkään en kannata kirjastojen muodostamista yleisiksi viihtymiskeskuksiksi. Parhaiten siellä viihtyy, kun ja jos siellä on hiljaista. Enää ei tavallisesti ole. Mutta jos nuoriso saadaan edes e-kirjojen avulla pysymään lukemisen syrjässä kiinni, laajennettakoon sitten e-kirjojejn valikoimaa. Kielen köyhtyminen ja englantisekoitteisen nuorisoslangin käyttö jopa ammattilaisten keskuudessa on silmiinpistävää. Voikohan asialle enää tehdä mitään? Kieli tosin saakin kehittyä, mutta mihin suuntaan, on iso kysymys. Mutta onneksi meillä vielä on maksuttomia kirjastoja, vaikka muuan Sauli Niinistö esittikin muistaakseni 1990-luvulla niiden muuttamista maksullisiksi.
Mikäs se mainittu novellikokoelmasi onkaan, onko se jo painettu kirjaksi ?Ja jos on,niin mistä sen voi hankkia?Kiinnostaisi lukea noita novelleja, joita on ilmeisesti kirjoiteltu monien vuosien aikana.Lienevätkö samoja, joita kerran sain Joensuussa luettavakseni.Enkä pitänyt ollenkaan joidenkuiden novellien tekstistä tietyistä henkilökohtaisista syistä!Toivottavasti ei ainakaan kaikkea lukemaani tekstiä ole julkaistu…
Novellikokoelmaa
Vähän karvas jälkimaku
voipi kysyä täältä:
Kirjokansi kustantamo
Jussi Virratvuori
Tulliportinkatu 1
80130 Joensuu
jussi.virratvuori@kirjokansi.fi
p. 050 321 2279
ps
Lukeminen vaarantaa terveytesi
oli yksi kirja monien kirjojen kirjossa joita Muikku-salissa esiteltiin Pentin kirjan lisäksi.
Harmi että kullekin jäi liian vähän aikaa esitellä omansa.
Hirmuinen kirjoitusvimma täällä itärajalla siis päällä lähes kaikilla: sähköistä asiaa jokaisella ilman sähköisiä e-kirjojakin!
Turusen ja Variksen poislennosta heti omansa esiteltyään jäi vähän karvas jälkimaku – jotta ylenkö katsoivat seuran:
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/11/karjalainen-kirjapoyta.html
Kiitokset kommenteista.
Ja Hikkaj, tiedoksi : kyllä öisinajattelijakin vähän ihmetteli etteivät maineikkaat veteraanikirjailijat
istuneet Muikkusalin tilaisuudessa sen kauempaa. Mutta: varmaan kiireitä riittää. Kiva olisi ollut keskustella muutenkin vähän enemmän niin yleisön kuin kirjailijavieraiden kanssa…
Mutta: Lukekaamme silti!
Öisinajattelija
”mukavaa on pitää ja selata aitoa kansiin nidottua tai sidottua romaania hyppysissään…”
Ompa hyvinkin! Pehmyt nojatuoli ja kupponen kaffetta, niin ajai. Varsinainen Aku Ankan lepotuokio tuo tuommonen on, eikä konstikas edes.
Pelaamisvempaimet ovat minustakin arveluttavaa kampetta ja olen ilmoittanut tuosta tyytyväisyyskyselyyn. Hyvä kun kysytään!
Kauankohan tästä on aikaa, kun vastikkeellisuus-siipi koetti laittaa maksun kirjaston käyttäjille…se oli kamala ehdotus. Sakot ovat nousseet, mutta onneksi kirjastoissa on Ihmisiä töissä: sakot on vain järjestelykysymys.
Pentti, nettiyhteyteni on poikki jonkun aikaa ,joten en voi tilata teostasi sitä kautta enkä näin ollen maksaa sitä muutoin kuin kans.väl.pankkisiirtona.Ehkä onnistun vanhalla menetelmällä kirjoittamalla julkaisijalle.Hinnasta en välitä, enkä kirjastakaan muutoin kuin tarkistamistarkoituksessa.
Eikö olisi silti ollut jotenkin normaalia, että olisit lähettänyt lähisukulaiselle yhden sitä teosta, josta niin uhoilit ja komeilit minulle jo viime talvena ?
Heps,
kiitos Taina, toivon sydämestä, että nidottu tai sidottu paperikirja säilyy –
ja kun asuu täällä susirajalla köyhien eläkeläisten, somalien & työttömien kortteleissa, todella TOIVON, että edes kirjastopalvelut säilyisivät maksuttomina. Saahan niitä kehittää, e-kirjaakin!kunhan ei ihan kaiken maailman hälyäänet tunge rauhalliseen lehtienlukemisen ja kirjojen selaamisen tyyssijaan!
Ja Eeva: tottakai saat kirjan – arvelin ettet sitä missään nimessä enää halua, monet tarinat kun olet lukenutkin…
Öisinajattelija
Kirjoittamisen syyt:
Aluksi, sisäinen pakko.
Toiseksi, tärkeä harrastus.
Pentti puhuu asiaa.
Seuraukset: Lähiomaiset ja ystävät sanovat, ”Sinun takiasi saa hävetä”.
Mitä sanoikaan kuuluisa mies 2000 vuotta sitten?
– – halveksitaan kotikaupungissaan ja kodissaan – –
Vielä eräs syy joka minulla oli aloittaessani venäjänkielen opiskelun,
pätemisen tarve. Sekin oli hyvä ratkaisu, vaikka jälleen läheiset kauhistelivat, Untosta on tullut kommunisti!
Pilkkujen paikoista en tiedä, mutta suomenkieltä suosin, kirjoistani löytyy vielä sanat, Johdanto ja Loppusanat.
Tietokirjailijalle: jos hän kuvittelee,että tässä tapauksessa ihan ainut lähiomainen ajattelisi: ”sinun takiasi saa hävetä” ,ja että teoksen kirjoittaja olisi halveksittava henkilö, niin hän erehtyy.Lähiomaisena, siis jotenkin asioista perillä olevana,ja omista asioistani varsinkin,haluan vain varmistaa, ettei minusta itsestäni ole kirjoitettu mitään halveksivaa tai ihmisarvoani alentavaa !Asia on siis päinvastoin kuin ehkâ oletat!terv.Eeva os.Stranius
Hei Eeva, luin Penan novellikokoelman tänään ja se on todella hyvä. En todennut yhtäkään loukkaavaa kohtaa ketään kohtaan. Kirjahan on fiktiivinen, ei faktaa. Jään odottelemaan seuraavaa kirjaa mielenkiinnolla. Terkut Turusta Eevalle sinne Ranskaan. t, Elisa
Minähän kiitän,
fiktiivinen AINA PITÄÄ OLLA,
ei sitä ytäyspäinen ammu kolomen tonnin väritelevisiota…,
ponjaatte jos luette mua…
Öisinajattelija
Tarkoitan, ELISALLE ERITYSKIIRTOS, joku ponjaa, Elisa super!!
että että, vaikka kirjoitan kuten niin monet muutkin,
siitä mitä olen kokenut, lähiympäristöstäni, SE EI OLE TOTTA, DOKUMENTTIA, muistakaa
vain typerys voi niin kuvitella, joka ei kirjoja lukenut kirjallisuutta yleensä.
Sille en voi mitään…
ps. laita Elisa nää jutut FaceBookin, siellä mulla ei aikaa ollla..
Pyydän!
ÖISINAJATTELIJA
Tervehdys ystäväni,sain kirjasi eilen ja vieläpä omistuskirjoituksella varustettuna,kiitos siitä.Pakkohan se oli lukea lähes yhdellä istumalla,monta tuttua asiaa lapsuudestamme palasi mieleeni,eikä tarvinnut sanoa,että ”kyllä minä niin mieleni pahoitin” ei varmasti Eevankaan.Hienosti yhdistetty faktaa ja fiktiota.Joka tietää,osaa yhdistää paikkoja ja tapahtumia.Mielestäni kirja oli erittäin mielenkiintoinen lukuelämys.Terveisin ”henkivartija”
Hei Pena kiitos kiittämisestä. Olen laittanut naamakirjaan tietoja tästä kirjasta ja siellä on ollut ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet siitä. Pena sinähän menet Kannukseen pian ja toivon, että saat Annelin kahvibaariin täyteen porukkaa kuuntelemaan sinua. – Muuten Pena ja Eeva, te olette kumpikin Kannuksesta lähtöisin. Teitä kovasti toivottaisiin FB:iin. Joten toteuttakaa tämä toive kumpikin! Haleja kummallekin! Elisa
Hei Elisa!
Kiitos terkuista Elisa! Ja mukava kuulla sinusta pitkästä pitkästä aikaa.
Ja kiva tietää kauttasi, ettei Pentin teoksessa ole muuta kuin ”fiktiiviä”, siis kuviteltua eikä välttämättä totta.Kuitenkin nyt on niin, että fiktiiviksi oletetussa julkaistussa tekstissä ei voi olla siinäkään valheellista,halventavaa tai loukkaavaa puhetta sellaisesta henkilöstä, jonka lukija voi helposti tunnistaa.Nimeltä mainitsematon tai mainittu tai muutoin selvästi itsensä tunnistava henkilö voi vaatia tältä osin tekstiin muutosta ( jopa teoksen julkistamisen kieltämistä)ja lisäksi korvausta,jos katsoo kunniaansa loukatun vakavasti.Lakien mukaan tämä pätee meillä Ranskassa, ja Suomessakin EU-maana ja erikseen.Ko. aikaisemmin lukemissani novellien käsikirjoituksissa oli silloin mielestäni minua halventavaa tekstiä, joka ei pitänyt paikkansa.Lukijat kun eivät välttämättä osaa erottaa fiktiiviä todesta!Uskon kustantajan kuitenkin tietävän rajat ja kykenevän ruotimaan pois julkaistaviksi tarjotuista kirjoituksista sen tarpeettoman ja haitallisen.Tässä asiassa en suinkaan ole typerys, jos en ihan muissakaan! ( kiitos Pena pikkuisen halventavasta vihjauksesta suuntaani taas!) Kohdallani kysymys ei ole typeryydestä,kateudesta, häpeästä tai rahasta, vaan omanarvontunnostani ja yksityiselämäni ja jälkipolveni suojelusta.Tiedän tarkasti mitä olen,mitä olen tehnyt ja mitä en, ja olen tottunut olemaan levittelemättä asioitani kaikkien tietoon.Niitä ei pidä kenenkään levitellä.Ne eivät kuulu muille.Muut kun eivät osaa erottaa fiktiiviä todesta.Uskotaanhan juorujakin ja huhupuheita helposti!Lienenkö sitten nykyisen suomalaisen mittapuun mukaan hölmö ja tosikko…?
En ole tietenkään kirjoittamista ja lukemista vastaan! Itse luen melkoisen kuorman kirjoja vuosittain ja olen kirjoitellut julkisestikin ennen eläkkeelle siirtymistä.Nyt mieluummin luen toisten kirjoituksia, niitä arvostelematta julkisesti.Minulla ei ole tarvetta mitenkään erityisesti ”päteä” yhteiskunnassa, enkä halua tulla julkisuuden valokeilaan! Olen ihan ”selvillä vesillä” itseni kanssa ja hyvinkin tasapainossa.
Tästä hyppään suoraan FB:hen eli naamakirjaan: en halua olla mitenkään esillä julkisesti, vaikka minulla ei olekaan mitään peiteltävää! Kukapa olisi todella kiinnostunut minun elämästäni ja tekemisistäni ,ja miksi ihmeessä olisi ?En halua elämääni setvittävän julkisesti. Tämä on oikeuteni.Tietysti voin kannuslaisten kirjaan laittaa joitakin tietoja ym.muiden osallistuvien kautta vaikkapa historian tapahtumien tallentamiseksi.En tarvitse nk.pätemisen keinoja esilletulemiseksi.Ainut netin kautta osaaottava toiminta ovat nämä silloin- tällöiset blogikommenttini.Suomessa ollaan mielestäni menty ihan liian pitkälle juuri ihmisten henkilökohtaisen elämän levittämisessä kaikkien tietoon kansainvälisesti!Siitä ei seuraa näköjään vain pelkkää hyvää!Se näyttää tekevän monista juuri niitä typeryksiä, ja joistakin ”huumautuneita” ja oman minänsä menettäneitä.
Ja sitten viimeiseksi Pentille: pysykööt kirjastot maksuttomina! Sanot asuvasi susirajalla ( niinkuin susi nyt rajoja tuntisi , se ei osaa lukea se susi!!?) somalien,köyhien ja työttömien korttelissa.Siis EU-Suomen rajamailla, marginaalissa.Jonkinlaista huumoria pitää olla elämässä: jotta asia ei teille siellä näyttäisi ihan ”niin hirvittävän kurjalta”, otan tässä esille tuon GfK- kulutustutkimusryhmän päätelmän Euroopan maiden asukkaiden ostovoimasta v.2014.GfK tietää eurooppalaisten yhteenlaskettujen tulojen olevan 8830 miljardia euroa eli keskimäärin 13112 euroa per nokka. Ranskassa kansalaisten tulot ovat 1,5 kertaa korkeammat kuin keskinkertaisesti Euroopassa eli 19643 euroa per nokka tänä vuonna.Silti Ranska roikkuu 9.sijalla eniten ostovoimaa omaavien maiden joukossa ( Liechtenstein ja Sveitsi johtavat, ja kaikki Pohjoismaat ovat hyvin sijoittuneet 8.parhaimman joukkoon…paitsi Suomi roikkuu tuolla 10.sijalla heti Ranskan jälkeen 19379 eurolla! Mikäs siellä on olla hyvinvointivaltiossa, kun Euroopan asukkaiden ostovoima on kasvanut n.1% v.2014!! Siitä voisi varmaankin lohkaista Suomessakin suuremman palan vaikkapa susille ja etenkin niille köyhille, työttömille ja pakolaisille, joita ei näytä olevan siellä olemassa ollenkaan!
Haleja Eevalta.
Eeva, anteeksi!
On tullut väärinkäsitys.
Kirjoitin pelkästään itsestäni, omista kokemuksistani kirjailijana.
En huomannut ajatella muita.
Sellaista sattuu.
Selvä ,Tietokirjailija Unto, ei haittaa.Väärinkäsityksiä sattuu usein näin sähköisen viestinnän ollesssa kyseessä, siinä kun ei olla nenäkkäin selittämässä itsekunkin katsantokantoja.
Ja voihan samanlaista sattua muillekin kirjailijoille kuin sinulle.
Vielä mieleeni tullut pieni juttu Unto Tietokirjailijalle ja muillekin kirjallisuudesta kiinnostuneille.Onneksi teillä ei kai olla vielä menty fyysiseen väkivaltaan asti kirjailijoiden halventamisessa ja loukkaamisessa! ? Meillä tietyillä syrjäisillä seuduilla suhtautuminen kirjoittamiseen saattaa olla hyvinkin väkivaltaista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.Esimerkkinä tästä: eräs yliopiston professori kirjoitti muutama vuosi omaperäisiin kokemuksiinsa perustuvan kirjan tässä ihan lähellä sijaitsevasta vanhempiensa syntykylästä ja sen asukkaista.Kirjailija kertoi tarinaa vanhempiensa nuoruuden ajalta ja hänen itsensä kylässä lapsena ja nuorukaisena viettämiensä lomien ajalta.Hän kertoi asiat sellaisena kuin hän ne oli kokenut lomillaan ja osallistuttuaan kylän rituaalitapahtumiin ( syntymät, ristiäiset, hautajaiset, perinteiset kyläjuhlat jne.),ja sellaisina kuin hän ne koki edelleenkin ollessaan lomalla kylässä.Sellaisina kuin hän ne eli paikan päällä.Kirjailija kertoi kuitenkin ihan ”fiktiivistä” tarinaa kylän silloisesta ja nykyisestä elämästä ja sen asukkaiden touhuista, ketään nimeltä mainitsematta.Kylän nimeä ei edes ole mainittu.Asukkaat kuitenkin tunnistivat kirjailijan nimen perusteella kylänsä ja itsensä kirjailijan tekstissä! Ja he ryhtyivät syyttelemään ja laittamaan pannaan kirjailijaa.Kirjoitettuaan ”alentavasti ” kyläläisistä, kirjailija ei saisi enää käydä kylässä, jossa hänellä on talo! Kun kirjailija perheineen taas saapui lomalle kylään, niin osa asukkaista järjestäytyi estämään häntä ajamasta autolla kotipihalleen asti.Ja auto ja autossa sisällä olleet, lapset mukaanlukien, suorastaan kivitettiin niin, että yksi pienistä lapsista loukkaantui pahasti! Tästä jupakasta nousi koko valtakunnan kattava kohu kirjailijan oikeuksista ja vastuusta, sananvapaudesta.Asiasta käyty oikeudenkäynti kesti kauan,ja muutamat pahimmista ”lynkkaajista” saivat ihan kevyen tuomion oikeuden viitatessa paikallisiin perinteisiin ja tapoihin jne.( Ranskassa lait ovat silti yleisesti perinteiden ja tapojen yläpuolella, onneksi!).Kirjailijasta tehtiin kuitenkin uhrin sijasta tavallaan osasyyllinen!Hyvä ettei kirjailija itse saanut tuomiota väkivaltaan yllyttämisestä, vaikkei hän ollut tehnyt mitään tuomittavaa joutuessaan kivitettäväksi! Näin voi olla vielä EU:ssakin, sen synkimmillä kulttuurinvastaisilla nurkilla!Ko.kirjailija joutui myymään talonsa, ja hän on kirjoittanut uuden kirjan asiasta…
Nykyiset kannuslaiset ovat varmaankin suvaitsevaisempia Pentin teoksen suhteen!?Ainakin näin olettaisin.
terv.Eeva
Hei Eeva. Penan kirjaa on ylistetty naamakirjassa monilla seinillä. He jotka ovat sen lukeneet ovat siitä todella tykänneet. Ole huoleti; Penaa ei taatusti haukuta, vaan hän saa vain kiitosta esikoisteoksestaan. Nyt jo odottelemme seuraavaa kirjaa toiveikkaana. Terveisin Elisa
Kutkuttavan hilpeitä murha ja tappotarinoita, väliin karmeitakin. Ja kirjoitettuna suurella, lämpöisellä sydämellä, joka sykkii Penan rinnassa kaikkien hänen henkilöidensä puolesta. Olet armoitettu kertoja, kansa vaatii lisää!
Sitten toinen asia: ensin ajattelin, että pidän suuren suuni kiinni, mutta pakko tälle sisarelle on sanoa, ettei hän ole kirjan päähenkilö. Olisit ylpeä hienosta veljestäsi ja lopettaisit ratkuttamisen!
Kiitän taas tässä välissä kommenteista, Annelia & co!
’niitä on tullut, kymmenittäin, myös puhelmitse ja s-postiin enemmän kuin oletin.
Sanoisinko että 90 % aika myönteisiä ensi arvioita.
Se mitä toivon, ovat kriittiset arviot teksteistä, tyylistä myös – olen sen verran parkkiintunut ja vanha journalistikin, että ne negatiivit eivät hätkäytä tippaakaan, korkeintaan opettavat.
Henkilökohtaisuudet ja solvaukset ovat asia erikseen.
Vielä kerran korostan: KIRJOITAN FIKTIOTA, yhtymäkohdat todellisuuteen ovat viitteellisiä ja sattumanvaraisia, jotkut paikannimet ja muutamat tunnistettavat hlöt lähinä sattumanvaraisia. Ja monet jo kuolleet, joista käytän oikeita nimiäkin. Ei kannata liikaa aprikoida kuka, missä, milloin, koska hlöt on sekoitettu. Jos se ei ole onnistunut fiktion kautta, olen kehno kertoja… . Kaunokirjaileva aloittelija tietenkin olen.
Öisinajattelija
Annelille pieni huomatus puolestani: et tunne minua ollenkaan !Tässä nyt taas huomaa sen että internetin kautta käyty keskustelu ei vastaa ”naamakkaista” jutustelua, jossa voi heti suoraan ilmaista ajatuksensa ja vastata toisen olettamuksiin!Nettikeskustelu usein vääristää todellisuutta.Niinkuin on asia tässäkin muutamille, jotka eivät osaa lukea edes riviltä saati sitten ”rivien välistä” !Varmasti arvaan,etten ole ko.kirjan päähenkilö !Ja enhän halua edes mainittavan itseäni.En omassa elämässäni ole koskaan yrittänyt tai osannut asettua minkään ”päähenkilön ”asemaan, en tässäkään tapauksessa.Minulla ei ole (usein netin avulla korostuva…!) valtava EGO, kuten joillakin …Sanonhan jo edellä, että ei minun tarvitse yrittää päteä millään lailla nykyään,tai tulla huomatuksi.Olen sen verran elämää kokenut ja ihan aikuinen.Enkä suinkaan ”riukuta” tms.! Mutta jos Anneli eläisit samoissa olosuhteissa kuin minä nykyään, niin et käyttäisi tuota sanaa minun kohdallani!!Huonostipa minut tunnet! Aina voi puhua toisista kielteisesti, vaikka ei tietäisi heidän asioistaan hölynpöly!Aina voi kuvitella.Etkä sinä taida tietää yhtikäs mitään veljeni ja minun todellisesta reaalisesta elämästä ja meidän sisar-veli suhteestamme aikojen kuluessa!!Siis: ole riukuttamatta asioista ,joista et tiedä mitään!Haluan vain tarkistaa, ettei minusta ole kirjoitettu sellaista halventavaa, jota olen aikaisemmin lukenut ko.novelleissa! Kyseessä oleva aloitteleva ( 63-vuotiaanakin voi aloittaa!) kirjailija näkyy olevan teille siellä ihan ”pyhimys”,kun ei hänestä saisi puhua kielteisesti!Kirjaa ei saisi kenenkään arvostella, vaikka kirjoittaja itse arvostelee julkisesti toisia ja toisten tekemisiä päiväkaudet…ja melko lailla räväkästikin.Ongelmana onkin nyt se, että kuka kirjallisuuden asiantuntija uskaltaa tai haluaa tai voi arvostella kyseisen kirjoittajan tekstiä …!Niin korkealle askelmalle hänet on ihailijoiden ( ”followers etc. ) toimesta asetettu jo ensimmäisen novellikokoelman julkaistuaan.Enhän ole edes puhunut hänestä kielteisesti!
Itse olen harrastanut kirjoittamista ihan ammatiksenikin, joten jotain siitä tiedän.Ja olen ollut kulttuurikriitikkonakin ,yms.pientä kulttuurin piirissä tapahtuvaa toimintaa kansainvälisestikin harrastanut monilla kielillä koko ikäni.En ole mikään ”eilisen teeren poika”. Ja olen kokemukseeni perustuenkin oppinut olemaan arvostelematta toisten kirjoituksia silloin,kun en ole niitä vielä edes lukenut! Voin sanoa oman käsitykseni puheena olevasta kirjasta vasta sitten kun olen saanut sen käsiini ja ajan kanssa lukenut.En usko huhu-ja kuulopuheisiin,haluan nähdä omin silmin.Etkös ole huomannut,etten ole vielä sanonut sanaakaan ko.teoksen laadusta ,kun en ole sitä itse lukenut!Tiedän vain ihan tarkalleen, mitä nuo huomaamasi ”murhat ” sun muut ovat ja ketä ne koskevat.Ei minua. Sanon mielipiteeni kirjasta sitten vasta kun olen sen lukenut, siihen minulla pitäisi olla oikeus.En voi olla ylpeä kirjoittajasta tietämättä mitä hän kirjoittaa!Lueppas Anneli kommenttini taidolla ja ajan kanssa,niin ehkä huomaat, että nostamani polemiikki on ennemminkin positiivista kuin negatiivista kirjailijan kannalta!! …?Ja ainahan on jostain aloitettava kirjailijan urakin!Se on täynnä ilon aiheita niinkuin pettymyksiäkin, ihan kuten todellisessa elämässä. Elämä ei ole pelkkä ”Rauhallinen virta” …kuten ei kirjailijaharrastuskaan!
Odottelen innolla saavani teoksen luettavakseni.
terv.Eeva-sisar
Muistutan,
että blogini ei ole hlö-kohtaisten perheriitojen areena.
Ja vielä: kannattaa katsoa tämän blogin otsake.
Tottakai vaatimatonta julkaisuani saapi arvostella ja riepostella mielin määrin, sopii hyvin, pelkkää mainosta!, mutta pidetään nyt sentään hlö-kohtaisuudet omilla s-postilistoilla, sopinee?
Öisinajattelija
Penalle: tarkistappa olenko puhunut tässä yhteydessä ”henkilökohtaisista perheriidoista” yms.henkilökohtaisuuksista , ja jos niin miten ? En sanaakaan vielä ainakaan.Tuntuu siltä, että niitä olisi, koska näin sanot? Mielipide-eroja voi aina olla ihmisten välillä.Tällaisistako olisi haittaa teoksen kirjoittajalle…hänen imagolleen , vai muutoin …en usko olevan ? Minun taholta tuleva kaikenlainen puhe tässä yhteydessä näyttää aiheuttavan ”äkäisyyttä ” kun noin ärhäkkäästi ollaan minua komentamassa!En ole edes saanut kirjaa kuten monet muut.En olisi tiennyt sen julkaisemisesta,jos en olisi lukenut tätä blogia!Kummallista jo sekin. Silti, koska tiedän mitä sanon niin en anna periksi.Ja vain koska Anneli meni kommentissaan henkilökohtaisuuksiin minua kohtaan pyytämällä minua olemaan ”ratkuttamatta” ja olemaan ”ylpeä hienosta veljestäni”, niin vastasin samalla mitalla.Enkä siinäkään maininnut riidoista, enkä veljeni hienoudesta tai huonoudesta!Vai juuri minulla ei olisi sananvapautta kuten muilla ? Ja vain positiivinen kritiikki sallittaisiin julkisesti muutamien mielestä?Kummaa vapautta.
Minulla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta lähettää s-postia kenellekään, eikä minulla ole halua eikä tarvetta alkaa keskustelemaan aiheesta yksityisesti tietämättä mitä teoksessa kirjoitetaan.Aihehan on julkinen, kirjan julkistaminen!
Muuten, kirja on aina henkilökohtainen, ja tämä teos kuulemma henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvaa, vaikka onkin olevinaan fiktiota.Miten ulkopuolinen henkilö voi näin ollen olla menemättä ”henkilökohtaisuuksiin” sanomalla kirjasta mielipiteensä ? Ihme kumma tämä blogisi on hyvin henkilökohtainen, aivan liiaksikin puhut omista asioistasi ja tekemisistäsi…jotta …?
Selvä, odotan piakkoin voivani toteuttaa tuon ”inhimillisen aktin” teoksen osalta voidakseni sanoa siitä mielipiteeni.Joka kerta kirjan luettuani minulle ei tule mieleeni ensimmäiseksi kirjan tekijä, vaan mitä olen lukenut ja millaisen vaikutelman se minuun jättää!
Kunhan mahdolllisesti saan tämän ”hienon veljeni ” teoksen käsiini, niin ilmoitan mielipiteeni siitä sen kustantajalle.Sitä kautta tieto menee kirjoittajalle.
Pena, nyt on ”ruikutettava”.Lupasit 27.11.,että ”tottakai saat kirjan”.Taaskaan et ole pitänyt lupaustasi, tai sitten olet lähettänyt kirjan matkaan etanan selässä! ( TOTTAKAI MAKSAN sen kunhan saan).Tässäkin minun on luotettava vain itseeni ja hankittava kirja kustantajalta omin voimin…kun ”business on business” näköjään sinullekin nykyään.Ja ostan lisäksi muutaman kappaleen luettavaksi ystävilleni…joululahjaksi.Näin en ainakaan tule ostamaan mitään ”turhaa krääsää” ?!
Harrastamme lukemista mekin,ja kierrätämme lukemamme kirjat.Kulttuuriahan on jaettava kaikille.Niillekin, joilla ei ole varaa ostaa kirjoja ja osallistua kulttuuritapahtumiin.
Väliaikatietoa 24.12.14 : en ole saanut kirjaa vieläkään.Olen tilannut sen kustantajalta, mutta ei ehtinyt joululahjaksi.
Eihän sinulla Pena ole ollut aikaa ajatella lupauksesi pitämistä, kun on ollut hiton kiire käydä mainos-ja BUSINESS-mielessä Kannuksessakin asti ”novellikokoelman julkistamistilaisuudessa” ( eikös se ole oikeasti tullut julkistetuksi jo muualla ?). Ja oikein ”markkinamiesten” avustuksella olet näköjään tehnyt teostasi ja itseäsi positiivisesti tunnetuksi ja myyväksi muinaisella kotiseudullasi asti! Haisee härskiltä!
Niin, onhan tuosta blogisi kirjoittamisesta ollut vihdoinkin itsellesi ainakin näin jotain hyötyä…nyt voisit jo ensi vuonna hellittää egosi esilletuomisessa ja kirjoittaa harvemmin , ettet tule itseäsi toistavaksi…!!