Pohjois-Karjalan Lieksasta on matkaa Keski-Pohjanmaan Kannukseen Kajaanin kautta siinä 350 km. Joensuun kautta koukatessa km-määrä lähenee viittäsataa. Tuollainen koukkaus oli pakko tehdä edellispäivänä tielle jääneen auton hinausasioissa 19.12. eikä se ollut ihan helppo homma. Ajokeli oli suoraan sanoen helvetillinen. Välillä lumituiskua, välillä liukasta.
Oppia ikä kaikki…tai kuten elinkautisvanki sanoisi ”Koppia ikä k…”.
Autoon ei pitäisi koskaan luottaa. Niin paljon seteleitä ei normaalilla tallaajalla olekaan, että voisi huoletta suhtautua auton ylläpitoon. Siihen uppoaa – ja usein just yllättäen – sellaisia summia, että luopuminen menopelistä käy mielessä entistä useammin.
Mutta tämä johdannoksi. Nyt asiaan.
Annelin baari 19.12. 2014
Oli mukava matkata taas kerran juurille. Ja vielä mukavampaa kun sai painaa jarrua ”Koivu ja Tähti” -merkkisen, entisen elokuvateatterin vieressä sijaitsevan ”Annelin baarin” parkkipaikalla. Väkeä oli kuppilassa kuin pipoa. En todella uskaltanut edes aavistaa moista yleisömäärää kun kyseessä oli sentään vain vaatimattoman novellikokoelman julkistamistilaisuus.
Mutta pakko sanoa, että olipa asialla myös hyvät ”markkinamiehet”, facebookit ja twitterit. Tiedottamisesta erityiskiitos Juppalle, Jokelle ja Timpelle. Annelin baari oli puolestaan mitä erinomaisin paikanvalinta:
Kiitos pyhäkouluaikojeni Enkeli, Anneli!
”Kolme viisasta miestä” (= Juppa, Juha ja Köpi) pitivät huolen musiikkipuolesta, talkootyönä! ja sain kuulla monta mielibiisiäni 1960-luvulta. Kyllä vaarit jaksaa yhä heilua, vaikka Jerks-, Caroline- ja Ohutta yläpilveä-nimisten bändien ajoista on sentään jokunen vuosikymmen vierähtänyt!
Parhaimmat kiitokset myös baariyleisölle! Meininki oli rentoa, paljon tuttuja ja puolituttuja lapsuus-nuoruusvuosilta, aina 1950-luvulta saakka. Pitkän illan istujilla on aina tarina jos toinenkin takataskussa. Kesällä nähdään taas – ja toivottavasti Kannuksen legendaarinen ”Piimäsota” saa lisävalaistusta kunhan jututetaan paikallaolijoita…
Viidessadas
Sattuipa niin hassusti, että tämä on viidessadas blogini KU Verkkolehdessä. Pitänee ensi vuonna harventaa tahtia, jotta en ala toistaa itseäni. Joka tapauksessa:
yritetään selvitä joulujuhlista jaloin ja astellaan pystypäin kohti parempaa vuotta 2015!
Öisinajattelija
Jotta viidessadas blogi!Menihän siinä aikaa ja vähän vaivaakin saada itsensä jotenkin tunnetuksi.Nyt voitkin sitten ensi vuonna jo höllätä ja kirjoittaa vähemmän ja harvemmin,ainakin omasta itsestäsi ja tekemisistäsi.Olethan vihdoinkin saanut ”vaatimattoman novellikokoelman ” julkaistuksi ja itsesi enemmässä määrin esille…ja busineksesi luistamaan ihan ”markkinamiesten ” avulla! !Jopas jotakin! Näin olet sotkeutunut sen muinoin kirpeästi arvostelemasi ”systeemin” pauloihin ja toimit nyt itse sen ehdoilla: business first-money talks!Lieneekö tuo sitten ihan vasemmistoajattelua ?
Rauhaisempaa ja ”jalkaisempaa” joulua kuin viime vuonna,ja ”pystypäisemmin” parempaan vuoteen 2015!
Kappas vain,
hienoa että joku lukee blogeja joulunpyhinäkin.
Pari sanaa ”markkinoinnista” (huom. lainausmerkit).
1) Ne jotka tuntevat tai tietävät kustantajani, kansalaisaktivisti Jussi Virratvuoren (www.kirjokansi.fi), osaavat kyllä mainiosti erottaa miehen maailmankuvan ja ”bisnesajattelun”.
2) Toisaalta: olen todella kiitollinen siitä avusta tiedottamisessa, jota ovat antaneet vanhat ystäväni ja luokkakaverini , ”valkolakkisakki 70” ja myös Annelin baari. Enpä usko, että kukaan meistä rahan takia puuhastelee näissä asioissa. Hymyilyttää jo ajatuskin kun hyvin tiedämme ”kirjamarkkinat” Suomessa, hehheh…
Vaan kun tuo kirjoittaminen on hauskaa puuhaa, ja siihen on sattuneista syistä ollut aikaakin.
Öisinajattelija
Niinpä, ENSIKSI : en uskokaan, että ko.kustantaja juoksisi rahan perässä julkaisemalla mm.tämän novellikokoelman.En tunne häntä enkä tiedä hänen tekemisistään,enkä ole hänestä puhunutkaan tässä yhteydessä muutoin ko.kirjan kustantajana.
Toiseksi: on mukavaa kun entiset koulukaverit ja vanhat ystävät pitävät vielä yhtä aikojen kuluessa.Itse puolestani en ole kovinkaan Kannusmielinen tai sinnepäin nostalginen …En ole kavereistasikaan sanonut mitään kummoisia, en arvostellut heitä ”bisnessajattelusta”, vaan tuon vain esille sitä, miten ja mitä blogissasi puhut, ja sitä millaisen kuvan tuosta puheesta voi saada.Taitaa vain tuo hieman englantilais-ranskalaistunut huumorini kutittaa ja hermostuttaa …eikä tuntuvan kovinkaan ymmärrettävältä? Olen aika lailla kaikenlaisen internet- julkisuuden ja mainostamisen vastainen! Päätinkin lopettaa ensi vuoden alusta kaikkinainen blogien lukeminen ja sitä myötä kommenttini.Näin en tule enää kiusaamaan ketään.Hyvä uudenvuoden päätös.
Tiedän toki ”kirjamarkkinoiden ” tilan Suomessa, kuten muuallakin…paperikirjat kun näyttävät vähitellen katoavan ”markkinoilta” suurten (lähinnä ) amerikkalaisjättien avustuksella! Ei osata enää juuri edes lukea…saati sitten paperille painettua tekstiä! Siinä mielessä on hyvä, että jotkut vielä pinnistelevät
niiden kirjojen tekemisessä! Ja voihan tuo kirjoittaminen olla hauskaa, kun siihen on aikaa ja voi rauhassa antaa mielikuvituksen lentää.
Siellä Kannuksessa pyörähtäessäsi olisit voinut tehdä kuitenkin jotakin konkreettista niille kotimökkimme raunioille, jotka siellä rumentavat maisemaa.Päättää niiden raivaamisesta pois ympäristöä haittaamattomalla tavalla ? Taitaa se Annelin baari vetää enemminkin kuin ränsistynyt ja luhistunut mökki ? Eihän mökistä tosin ole enää yönkään ( ” all night long”) viettämiseen ,joten Annelin baari saattaa olla sikäläinen ”asuinpaikkasi”?!Mikäs siinä, siellä aika tuntuu kuluvan rattoisasti.Voisithan silti tehdä teostasi tunnetuksi muuallakin kuin kaljakapakoissa?
Odotan edelleenkin sen saamista luettavakseni, varsinkin nyt kun luonto on antanut meille paljon lunta ja pakkastakin.On aikaa lukea.Lukemisen intoa siis vain sinne ”markkinaporukallekin”!Tv.Eeva os.Stranius
Pena, en voi jostain syystä lähettää kommenttia poikasi Leo Straniuksen blogiin, jossa hän mainostaa kirjaasi.Siksi laitan tähän huomioni, joka pätee sinuunkin.Teillä molemmilla näkyy olevan kovasti romanttis-nostalginen muistikuva Kannuksesta ja vanhemmistani! Haluatte muistaa teitä itseänne koskevat positiiviset puolet. Minulla puolestani on aivan toisenlainen kokemukseen perustuva käsitys varsinkin vanhemmistani!He eivät köyhyydestä huolimatta olleetkaan sittenkään samalla tavalla suvaitsevaisia kaikkia kohtaan,eivät käyttäytyneet ”tasa-arvoisesti” muulloin kuin heille sopi.Heillä oli ”matalasta kastistaan” huolimatta selvä kastijako! Tästä voisin kertoa lukemattomia tarinoita.
Odotan ko.kirjaa luettavaksi.Kerron oman mielipiteeni siitä luettuani sen, säästämättä kritiikkiä, jos siihen on aihetta.Ehkä joudun kirjoittamaan uuden kirjan vastineeksi?!
T.Straniuksen suvun ”musta lammas” Eeva
Sain vihdoin tilaamani kirjapaketin suoraan päivällispöytään!
Siinä jäivät letutkin lautaselle,ja kissat veivät ne suihinsa! Minulle kun tuli muunlaista ”ravintoa”…
Helppolukuinen kirjanen, luin sen siltä istumalta.Ensi lukemalta sanoisin tuollaisena yleisenä aiheena/piirteenä olevan: viinaa, seksiä ,väkivaltaa ja kuolemaa.Ja tietysti karmeaa ja haudanvakavaa kuolemanpelkoa,huolimatta ilkikurisuudesta. Lieneekö teos tavallaan kirjoittajan ”mea culpa” ,tiettyyn sosiaaliseen ryhmään syntymisen ,elämisen ja kuolemisen ongelmallisuudesta?Tietty ”vähän karvas jälkimaku” menneestä, tekemisistä, onnistumisista ja epäonnistumisista? !Osaltaan menneisyyden itse-kritiikkiä ja romantisoitua nostalgiaa.Ja taustalla tuntuu piilevän tuo jatkuva kuolemanpelko, vaikkakin kirjoittaja koettaa suhtautua kuolemaan kolkolla naurulla!( makaaberi = macabre-sanasta johdettu ei-suomenkielinen sana) Vapauttaakohan tuollainen nauru todella elämään, ja jos,niin millaista elämää ? Novellit kuvaavat mennyttä aikaa,mutta tällainen meno on monin paikoin vain kiihtynyt.Se tulee esille nykyään konkreettisesti osittain muuntuneessa muodossa, mutta on siellä syrjäseuduilla monelle vieläkin jokapäiväistä!
Kirjan teksti ei mielestäni ole erityisen fiktiota!Siis kuviteltua kokonaisuudessan.Selvästi siinä on todellisuuden tapahtumien leima!Teoksesta tunnistaa ilmiselvästi melkein kaikki novellien henkilöt, varsinkin kannuslaiset kuolleet ja elävät !Ja jotkut sukulaiset, naapurit jne. Aiemmin lukemiani käsikirjoituksia on ruodittu, eikä julkaistussa tekstissä tule esille juuri minua erityisesti pilkkaavaa, mitä nyt muutama pieni vääristynyt väite tai olettamus. Ne olkoot omassa arvossaan!Ei tarvitse julkista vastinetekstiä kirjoittaa.
Pentti luo kuvan siitä, että perheemme olisi ollut ”ryysyköhälistöä”! En tunnista asiaa näin päin.Emme suinkaan kulkeneet resuisissa vaatteissa ja kengissä,emme nähneet nälkää.Emme eläneet sosiaalisesti eristettynä/eristäytyneenä,saimme tietoa ja koulutusta.Meillä oli kehittäviä harrastuksia jne. Hatarissa senaikaisissa asumuksissa eli siihen aikaan muutakin väestöä kuin varsinaista ryysyköyhälistöä.Emme olleet Emile Zolan ja Victor Hugon kuvaaman todellisen ryysyköyhälistön asemassa.
Koetan muodostaa käsityksen kirjan tyylistä yms.kunhan luen sen uudestaan miettien.
Voihan tuosta jatkaa kirjoittamista muistakin fiktio-aiheista ,jos on intoa ja voimaa!Voisi uuden kirjan pohjustusta tosin hakea muualtakin kuin Annelin baarista
En aio ”vallata ” blogiasi enää ensi vuonna.Tässä tulee vuoden vihonviimeinen kommenttini koskien tuota kirjaasi ”Vähän karvas jälkimaku”.
Tämä ei ole kirjallisuuden asiantuntijan lausunto, vaan oma yksinkertainen käsitykseni teoksesta.
Kirjan päähenkilö on selvästi ALKOHOLI isoilla kirjaimilla.Se esiintyyy lähes jokaisessa novellissa.Sen holtitonta käyttöä ikäänkuin kaunistellaan, banalisoidaan.Se on hauskaa, ja sen aiheuttamille sairauksille ja kuolemalle nauretaan ilkikurisesti!!Mitenkään moralisoimatta, kysyisin, että lieneekö tämä nyt sitten jonkinlaista terapiaa …?Tässä mielessä Kannuksessa tapahtunut ”novellikokoelman julkaiseminen ” Annelin baarissa sopii hyvin asiaan!
Kirjassa tulee näkyvästi esille myös ihmissuhteiden repaleisuus, niiden hauraus ja lopullinen kestämättömyys…tai kestävyys.Muutamat kohdat puhuvat kirjoittajan höyrypäisistä hallusinaatioista kuin ne olisivat pelkkiä painajaisunia.Unien kautta menneisyys palautuu ja siitä ei oikein pääse eroon ?
Toisaalta tekstissä näkyy tietty macho-henki, vaikkakin koristeellisesti peiteltynä. Naiset tuntuvat olevan miesten hauraita leluja ja miehet ovat heikkouksistaan huolimatta vahvoja ”kovia poikia”. Vain äiti-hahmo on matalasta asemastaan huolimatta vahva, ottaen huomioon hänen kokemansa ja elämän pyörteissä jotenkuten selviämisen.Kirjoittajan äiti-kaipuu on jotenkin kissanpentumaista, emästä huonosti irtautunutta aikuistumista, joka on jäänyt hieman kesken…
Mielestäni kirjan kieli on melko revakkaa, joskus ällöttävääkin nykykieltä, paikoin töksähtelevää ja pätkittäistä.Onkohan ”hienoa” puhua sellaista kieltä?Odottaisin paikoin kokonaisia lauseita,tai vaikkapa jatkoa kerrottuun. Tai ihan kokonaista tekstiä jostain novellien aiheesta.
Kirja kertoo nykyaikana muodissa olevista ja voimakkaasti korostuneista asioista, vaikkakin se kuvaa menneisyyden tapahtumia dokumenttimaisesti.Sen ilmituomat seikat siis sopivat nykyhetkeen maailmassa, jossa on ”antaa mennä vaan” meininki.Keskeisinä teemoina ovat MINÄ ITSE, viinan banalisoitu yltiöpäinen käyttö,hekumoivan seksin liioittelu ja machous, koristeltu väkivalta ja tietysti kuolemalle irvistely ja sen takana piilevä kuoleman pelko.
Tuntuu olevan kirjoittajan ”mea culpaa” keskittyen hänen omaan elämisen vaikeuteensa puhumalla toisista ikäänkuin puolustukseksi.
Olisikohan teoksessa jotenkin Rosa Liksomin vaikutusta ?Tulee mieleen Rosan ensimmäinen teos, novellikokoelma.En pidä Rosan tekstistä, paitsi paikallisen murteen käytön osalta!
t.Isosisko.