Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin: muistelen kuulleeni termin ”epämukavuusalue” pari kolme vuotta sitten. Sitä käytti joko poikani tai joku muu tuttu, joka oli kaiketi lukenut Jonathan Franzenin kohukirjoja. Yksi niistä on nimeltään ”The Discomfort Zone” (Epämukavuusalue, suom. 2012).
Leo Stranius on joka tapauksessa kutsunut blogissa lukijoitaan siirtymään silloin tällöin rohkeasti ns. epämukavuusalueelle – niin työssä kuin harrastuksissa ja ihmissuhteissakin. Leolla on kenties korostunut tarve tunkeutua päivittäin uusille alueille ja aloille, jotta oppisi uutta, kokisi ja karaistuisi. Mutta se, mitä epämukavuus(alue) oikeasti tarkoittaa, on aina jäänyt vähän epäselväksi ja vähintäänkin tulkinnanvaraiseksi. Termi on jotenkin könkkökäännös englannista.
”Discomfort” ja ”inconvenience”
Englanninkielessä on ”discomfortin” ohella toinenkin sana, joka tarkoittaa ”epämukavuutta”, ”hankaluutta” tai ”vaivaa”. Termi on ”inconvenience”, jota käytetään myös verbinä ”vaivata”, ”rasittaa”, ”hankaloittaa”.
Epämukavuus on joka tapauksessa tunne, joka valtaa mielen kun joutuu outoihin ympyröihin ja maisemiin, outojen ihmisten seuraan, ennen kokemattomiin olosuhteisiin tai vaikka tunnetiloihin. Outo tunne voi olla lähellä ulkopuolisuuden, ujouden tai häpeän tuntemuksiakin. Epämukavuutta koetaan näin useimmiten vastentahtoisesti. Harva ryhtyy vapaaehtoisesti palkkasoturiksi ja sota lienee järisyttävin yksittäinen epämukavuusalue. Silti jo se, että joku aktiivisesti hakeutuu vähemmän vaarallisille epämukavuusalueille, saattaa vaikuttaa seikkailujen etsimiseltä tai itsensä alttiiksi asettamiselta.
Toisaalta, vähempikin voi riittää, jos haluaa oppia uusia asioita, tutustua uusiin ihmisiin tai muuttaa maisemaa ja toimenkuvaansa. Aina ei tarvitse erota, irtisanoutua tai matkustaa Tiibetin vuorille. Voi vaihtaa auton polkupyörään, lihan kasvisruokaan tai viettää tipatonta tammikuuta.
Epämukavuus ja harrastukset
En aio tässä ryhtyä itseni elämäkerturiksi, mutta jos oikein muistan, useimmiten olen päätynyt epämukavuusalueelle vastentahtoisesti tai sattumalta. ”Alueita” on riittänyt niin työuralla, ihmissuhteissa, asumisessa, ympäristössä ja harrastuksissakin.
Ehkä juuri harrastusten suhteen voi todeta, että varsinkin 2000-luvulla on tullut muutaman kerran hakeuduttua ihan vapaaehtoisesti kokemaan ja oppimaan uutta – eikä kokemus ole aina ensi kerralla ollut erityisemmän myönteinen. Muutama suositeltava esimerkki silti ohessa:
1) Avantouinti on sellainen harrastus, joka sopii kaikille terveille ihmisille, ainakin muutaman kerran kokeiltavaksi. Sen terveysvaikutuksia tutkitaan ja yhä enemmän myönteisiä puolia tulee esille. 2000-luvun alkupuolella pulahdin avannossa monen vuoden ajan viikottain, nyttemmin aika harvoin. Kevät- ja syysuintia hyisessä joessa kyllä harrastan yhä.
2) Kuntosali tuli kuvioihin kun ikä alkoi painaa ja lenkkeily jäi pois jalkavaivojen vuoksi. Salilla yritän käydä tätä nykyä kerran viikossa, paitsi kesäisin. Ensimmäiset kerrat olivat 2000-luvun alussa melkoista tuskaa. Tein kaikki aloittelijan virheet: liian isot painot ja kilomäärät eri laitteissa, liian usein liian kovaa rehkimistä.
3) Uusin ”epämukavuusalue” yllätti tammikuun 2015 alussa. Menimme vaimoni kanssa lavatanssikurssille. Siellä huomasin oppineeni nuoruudessa kaikki tanssiaskeleet väärin, vaikka rytmissä jotenkin olen pysynytkin. Poisoppiminen on silti hauskaa, mutta todellista discomforttia! Voi olla, että pysyn edelleen ”puujalkana” kurssin jälkeenkin, mutta mitä väliä…
Öisinajattelija
Kiitos hienosta kirjoituksesta iskä!
Ohessa kuusi vinkkiä + yksi kirjavinkki aiheeseen liittyen:
Pelon voittaminen: Vierailu epämukavuusalueella
http://leostranius.fi/2014/06/pelon-voittaminen-vierailu-epamukavuusalueella/
Vierailu epämukavuusalueelle, oman mukavuusalueen ulkopuolella, tarkoittaa sitä että menee rohkeasti sinne, missä joutuu kohtaamaan mm. rasitusta, pelkoa, häpeää ja ujostusta.
Kun epämukavuusalueella vierailee vaihtelevasti oman palautumiskyvyn rajoissa, mukavuusalue ja suorituskyky kasvavat.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin fyysisen kunnon kehittymisessä. Jos ei ole koskaan harrastanut juoksua, voi lyhyen matkan juokseminen bussiin tuntua ylivoimaiselta suoritukselta. Mikäli käy lenkillä säännöllisesti, ei 10 km juoksu tunnu juurikaan rasittavalta. Kyse on superkompensaatiosta.
Leo hyvä,
tuohan on taas sitä tavanomaista sahelinää,joka juontuu paljolti made in us etc. menetelmistä ja asenteista,kuten moni muukin sanoilla koristelu!Ihan turhaa filosofoimista mielestäni.Ihan perustavallisille elämän ilmiöille keksitään sanoja ja nimityksiä, jotta niistä tulisi jotenkin ”hienoja”, snobeja ja vetävämpiä!Näyttävämpiä ja filosofisempia.Ja sitten voi näyttää, että nythän olen rohkea ja selviä tilanteesta kuin tilanteesta, voi olla ylpeä kun kun on selviytynyt poiskin sieltä nk.”epämukavuusalueelta”.
Ihmiselämän normaaliin menoon kuuluu pienestä asti monenlainen mukavuus ja epämukavuus.Ei tämä ole mitään ”uutta”.Eihän elämä ole mikään eriskummallisuus, siihen ihan normaalisti kuuluu kaikenlaisen kokeilu, onnistuminen ja epäonnistuminen, epämukavuus ja mukavuus.Eläen sitä parhaiten karaistuu!
Pitää tosiaan elää hirveän hyvisssä oloissa sokeana ja kuurona, jos on pakko lähteä etsimään nimityksiä elämiseen kuuluville normaaleille asioille!Niinkuin ne olisivatkin jotain uutta ja yllättävää.Penan hoksottimet näkyvät toimivan, kun hän puhuu hengissäpysymisen saavutuksesta! Se kun nykyajan hullussa maailmassa tahtoo tällainen mahdollisuus kadota.Tulkaapas meille Ranskaan, vaikkapa Pariisiin suurkaupungin epämukavuusalueelle!Tai maalle nyt kun on pakkasta ja luntakin melkoisesti.
Muuten tuo englanninkielinen ”inconvenience ” sanaa juontuu suoraan ranskankielestä, jossa sana ”inconvenance” tarkoittaa sopimattomuutta ( tai säädyttömyyttä!).
Jep,
Leon suosittelema bloginsa tuossa yllä antaa hyvän ja laajemman kuvan aiheesta EPÄMUKAVUUSALUE kuin tämä oma sepustukseni.
Kiitän – ja korostan silti, että ehdoin tahdoin erilaisille ”hengenvaarallisille” alueille tai extreme-lajeihin ei kannata itseään tunkea. Hengissä pysyminenkin on taito ja ihmiskunnalle jonkimmoinen saavutus…, toistaiseksi.
Öisinajattelija
ps
miten ois ?
päivä
Kauppalehdessä duunissa, vaikka työharjoittelussa! ddddd
Huh, Hikkaj parahin, joku raja sentään!
Epämukavuusraja menee kyllä tuossa Kauppalehdessä…
Enkös sanonut, että ”…extreme-lajeihin ei kannata itseään tunkea!”
Öisinajattelija
Lisään vain tuohon edelliseen kommentiini, että englanninkielen ”incovenience” sanan pohjana on myöskin ranskankielen ”inconvénient”, jolla on merkitykset haitta, hankaluus, ikävä puoli.( englanninkielihän pohjautuu hyvin paljon ranskankieleen)
Ja noita ikäviä puolia, haittoja ja hankaluuksia on elämä sellaisenaan jo täynnä.Ei millekään niiden ”alueelle” tarvitse mennä, sillä ne ovat läsnä koko ajan elämässä, tahtoipa tai ei.Onko näin tarvetta lähteä kehittelemään erityisiä kaikkia noita hankaluuksia vastaavaa sanahelinää ,jonka pohjana on vieraskieliset sanat ?
On vain niin, että nykyajan mukavissa oloissa elävät ja hyvin kiireiset ihmiset eivät haluaisi tielleen mitään ikäviä puolia ja hankaluutta, joka haittaisivat heidän mukavuuttaan.Niinkuin elämän tulisi olla pelkkää ”onnellisuutta” ja täynnä vain mukavia asioita !He eivät osaa suhtautua elämisen ongelmallisuuteen positiivisesti negatiivisten asioiden tullessa eteen.Tavallisen elämän ”opettamiseen” ja ihmisten ”karaistamiseen” on kehitelty jos minkälaista oppia,avustusta,psykoterapeuteista ”elämänosaamista ja viisautta” neuvoviin guruihin!Onneksi kuitenkin suurin osan ihmisistä vielä kykenee elämään guruja tarvitsematta ,sellaisena kuin elämä tulee eteen.Heillä on sitä ”suorituskykyä”.
Leon käyttämä sana ”superkompensaatio” ei ole sekään suomenkieltä.Monilta varsinkin nuoren polven suomalaisilta on oma kieli joutunut hukkaan.Joko otetaan suoraan vieraasta kielestä käännettyjä sanoja ,tai sitten kehitellään sekasanoja,kuten fingelskassa.Useimmiten nuo kyhäillyt sanat kuitenkaan eivät kuvaa ihan samalla tavalla asioita eri kulttuureissa. Olisikohan Suomessa aika ryhtyä puhumaan suomenkieltä, joka on erittäin arvokas suomalaisia yhdistävä perimä esi-isiltämme, ja joka on lisäksi melko harvinainen muiden kielien joukossa ?