Käväisimme keskiviikkona 18.2. karjalaiskirjailija Arvi Pertun kanssa Kuopiossa. Visiitin tarkoitus oli vetää Kuopion Venäläisen kulttuuriviikon yleisötilaisuutta, jonka teema oli muotoiltu kysymykseksi ”Onko Venäjä umpikujassa?”. Kirjastoon oli kokoontunut keskustelevaa porukkaa ihan reippaasti. Monenlaista sanailua jos väittelyäkin käytiin, niin politiikasta, kulttuurista kuin kirjallisuudesta. Välistä keskustelu livahti myös rapakon taakse, Naton ja Amerikan rooliin globaalissa maailmassa…
Venäjän Aika 1 / 2015
Alkuviikosta luin Venäjän Aika -lehteä (1 / 2015), jonka sivuilta saa suht kattavan suomenkielisen tietopaketin Venäjän nykyongelmista. Päätoimittaja Aleksander Borodavkin on otsikoinut pääkirjoituksensakin melkoisen raflaavasti – ”Täydellinen umpikuja”.
Borodavkin perustelee otsikkonsa monelta kantilta.
Venäjä on joutunut Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan separatistien tukemisen vuoksi melkoiseen globaaliin ja kaikenkattavaan kriisiin: ”Krimistä ja Novorossijasta on tullut Venäjälle häntä, joka vakavasti heiluttaa koiraa ja uhkaa Venäjän hyvinvointia”. Sota on julmaa ja pakolaisongelma sekä taloudellinen että sosiaalinen. Se on saavuttanut miljoonaiset mittasuhteet eivätkä kaikki itäukrainalaiset ole välttämättä aina tervetulleita Venäjän rajaseudun köyhiin pikkukaupunkeihin.
Ruplan romahdus, talouspakotteet ja öljyn maailmanmarkkinahinnan jyrkkä pudotus eristävät Venäjää entisestään. Maa joutuu keksimään keinoja noustakseen upottavasta suosta. Investoinnit ja haaveet teknologiayhteistyöstä lännen kanssa ovat haihtuneet taivaan tuuliin. Venäjän on pakko panostaa omaan tuotantoonsa ja ”syödä” alkuvaiheessa myös rahareservejään. Presidentti Putin on vielä ylivoimaisen suosittu, mutta pudotus pilvistä voi tulla äkkiäkin. Jo nyt kansa taivastelee esim kohoavia peruselintarvikkeiden – liha, kala, juusto, hedelmät, vihannekset – hintoja. Myös Venäjän oma elintarviketeollisuus on nostanut hintoja tavan takaa.
Umpikuja kulttuurielämässä
Myös kulttuurielämä ja venäläinen intelligentsija ovat ahdingossa – ja porukka jakautunut. Osa tukee suurvaltapolitiikkaa, osa on enenevässä määrin kääntänyt selkänsä Putinille. Moni tuntee jääneensä lähimain yksin ja joutuu navigoimaan vastatuuleen ”patriotismin”, nationalismille pahasti lemahtavan yltiöisänmaallisuuden virrassa, missä propagandalle ja disinformaatiollekin on muotoutunut valitettavan näkyvä rooli.
Historian mutkat pistetään suoriksi ja uudenlainen sensuuri leviää kulttuurielämässä, esim elokuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Ns. sisäinen miliisi, itsesensuuri pyritään herättelemään henkiin ”putinilaisessa” kulttuurielämässä vähän samaan tapaan kuin Leonid Brezhnevin stagnaatiovuosina (1964-82). Viimeisten sadan vuoden aikana venäläinen kulttuuri-intelligentsija on toki tottunut monenlaisiin vaiheisiin – ja joutunut usein myötäilemään vallanpitäjiä. ”Yhteiskunnan omantunnon” rooli sillä on silti säilynyt vastoinkäymisissäkin, jopa terrorin ja hurjemmankin sensuurin vuosina. Käsikirjoitukset eivät pala. Niinpä uskon vahvasti niin perinteiseen venäläiseen luovaan älymystöön kuin nuoreen nousevaan kielitaitoiseen ja avarakatseiseen sivistyneistöön! Se ei ole vielä viimeistä sanaansa sanonut. Vastarannan kiisket vasta heräilevät…
Valitettavasti Ukrainan tilanne osoittaa taas kerran, että jokaikisen sodan ensimmäinen uhri on totuus. Se sorvataan puolin ja toisin sellaiseksi, että omat toimet oikeutetaan ja viholliskuva on mustavalkoinen. Näin on käynyt Ukrainassa ja koko Venäjälläkin, missä ihmisuhrien ja siviilipakolaisten valtava määrä aletaan tajuta vasta nyt. Humanitaarinen apu ja YK:n väliintulo tuntuvatkin ainoalta oikealta hätäratkaisulta ennen kuin rauhanneuvottelut kunnolla käynnistyvät.
Öisinajattelija
”totuus. Se sorvataan puolin ja toisin sellaiseksi, että omat toimet oikeutetaan ja viholliskuva on mustavalkoinen”.
Noinhan se menee, mutta hälyttävää on, että Suomessakin viholliskuva on päivä päivältä selkeämpi. En suinkaan tarkoita tätä blogia, vaan ”maan tapaa” puhua Ukrainan kriisistä, jossa en usko olevan täysin oikeassa enkä täysin väärässä olevaa osapuolta.
Suomessa on alettu harjoitella sotaa yhdysvaltalaisten kanssa Venäjää vastaan. Puolustusministerimme esittää avoimesti Venäjän vastaista retoriikkaa ikään kuin Yhdysvaltojen selän takaa kurkistellen. ”Mä kuulun länteen” – hokemasta voisi joku iskelmänikkari kohta jo kehittää varsinaisen listahitin.
En tietenkään tarkoita, että Putin olisi joka asiassa oikeassa, tai eikö Krimin valtaus olisi ollut väärin, tai Ukrainan sodan provosoiminen yhtä väärin. Ihmettelen vaan sitä, ovatko Suomen poliittisen johdon, ennen muuta pääministeri Stubbin ja puolustusministeri Haglundin sekä muutamien vihreiden julkiset kannanotot todella maan etujen mukaisia? Onhan otettava huomioon, että Putin pysyy sittenkin vallassa ja Suomen olisi edelleenkin tultava toimeen Venäjän kanssa. Vaikuttaa vain siltä, että parhaimmillaankin Suomen lännettynyt johto haluaa vain ”hyvää keskusteluyhteyttä” Venäjän kanssa. Tämä tulee ajan mittaan vaikeuttamaan kaikkien suomalaisten kanssakäymistä venäläisten kanssa ammattin, ”arvoon”, tai yhteiskunnallisen asemaan katsomatta. Uskon, ettei nyt avattujen railojen umpeutuminen tule onnistumaan 20 vuoteen, jos sitä edes yritetään.
Niin,
kyllä keskusteluyhteys ja asiallinen diplomatia kuuluvat edelleen suomal-venäl suhteisiin valtiollisella tasolla, tottakai. Naapuri on tuossa naapurina edelleenkin iät ja ajat ja jopa Putin saattaa pysyä vallassa pitkäänkin.
Kritiikki on silti paikallaan…ja mikä tärkeintä: nykytilanteessa kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ystävyyssuhteiden rooli sen kun kasvaa. Usein parasta ja luotettavinta tietoa tulee ruohonjuuritasolta ja tavan venäläisillä kyllä mielipiteitä riittää!
Öisinajattelija
On siellä varmasti monenlaisia mielipiteitä. Kansalaisten välistä ”diplomatiaa” joko järjestöjen välityksellä tai ilman ei ennenkään ole mikään valtiovalta pystynyt murtamaan. Ihmiset pysyvät ihmisinä olipa Venäjällä ja Suomessa vallassa kuka tai mikä tahansa. Toivottavasti suomalaisten suhteita Venäjään ei tulevaisuudessa häiriköi ainakaan Nato.
Paasikivellä ja Kekkosella eivät kädet tärisseet neuvotellessaan häijyjen sen aikaisten Neuvostoliiton johtajien kanssa, ja he osasivat pelata peliä jota sanotaan ulkopolitiikaksi, sivistyneitä historian tuntijoita kun olivat. Eljas Erkko ei ollut, jonka taitamaton ulkopolitiikka oli johtamassa Talvisotaan, vaikka Hitler ja Stalin tosin tekivät diilin joka johti Suomen vaaraan ilman Erkon tohelointiakin. Nykyiset johtajamme ovat kevyen sarjan valtiomiehiä, jotka voivat taitamattomuuttaan saada aikaan suuriakin vahinkoja maalle.
Nykyiset länsimedian aivopesemät johtajamme ovat omaksuneet ”läntiset arvot” joiden takuumiehenä toimii teloittaja- ja kiduttajavaltio, suuri ja mahtava USA. Suuren isännän takaa virolaiset ja suomalaiset rakkikoirat ärhentelevät Karhulle…
Venäjä on kyllä syyllistynyt niihin ja näihin laittomuuksiin, mutta niin on myös USA, EU kuin myös CIA:n tukema Ukrainan vallankaappaushallituskin. Mutta Suomen länteen rähmällään oleva media tietää vain yhden syyllisen, ja lietsoo hysteriaa ja sotapsykoosia.
Ikäänkuin sotaa hinkuvat olettaisivat että mahdollisesta sodasta tulisi lyhyt riemusota ja ehdittäisiin vielä heinänkorjuuseenkin.
On ollut vaikea uskoa, mutta lienee aika ryhtyä pitämään totena, että jotkut historiaa ymmärtämättömät oikeasti haluavat sitä ”riemusotaa”. On ilmennyt esimerkiksi puolustusvoimien alaisen laitoksen upseeriopettajan ”vapise ryssä” yms. facebook-päivityksiä. Vaikka kaipa upseereillemme on opetettu nimenomaan sotahistoriaa.
Mitään niin lapsellista kirjoittelua ei voisi kuvitella Suomessa esiintyvän, jota esimerkiksi Ilta-Sanomien toimittajat harrastavat. Voiko tässä maassa todella olla aikuisten kirjoissa niin vastuutonta porukkaa, joka pitää sotaa jonkinlaisena hauskana videopelinä? Nähtävästi voi ja lööpeillä myydään mukavasti.
Suomi ei ole vielä edes Naton jäsen, mutta tuntuu jo siltä, että huutelijat kokevat olevansa turvassa sen selän takana. Ja näille huutelijoillehan Kekkonenkin on pelkkö vitsi. Kuunnelkaapa vain poliittisen (oikeistolaisen) hupiohjelman Pressiklubin Stilleriä, meneekö kertaakaan, etteikö Kekkosta mainittaisi kaiken naurettavauuden ja vääryyden symbolina.
Parempi olis olla vaivaamatta itseään koko Ukraina-jupakalla, mutta kun ei vaan voi.
Eilisistä radion Yle-uutisista kuuntelin epäuskoisena toimittajan höpinää salaisesta trollitehtaasta Venäjänmaalla. Ei ollut rakennuksessa firman nimeä, verhot olivat kiinni, eikä työntekijöiltä saanut tietoja. On kyllä mahottoman salamyhkäistä.
Ja sama veivaus oli kehdattu laittaa vielä pääuutislähetykseen.
Siellä ne Putin-apinat vaan suoltaa trollejaan Venäjä-kuvan parantamiseksi.
Paradoksaalista tässä on se, että itse näen tällaisen uutisoinnin mitä suuremmassa määrin ”länsitrollaukseksi”, joskin lapselliseksi sellaiseksi.
Otetaanpa vaikka tämä USA-trollitehdas, jonka tuotoksia suolletaan joka kanavalla solkenaan. Kun tutkii ohjelmatietoja, miltei esim. kaikki elokuvat ovat jenkkilästä. Eri maksuttomilla kanavilla saattaa yhden illan aikana tulla yhteensä kymmenkuntakin USA-pläjäystä. Siinähän meillä onkin sitä varsinaista Hollywood-sivistystä ja kulttuuria.
Maailma on elokuvia väärällään, mutta harvoin saadaan katsottavaksi jotain muuta, kuin jo edellämainittua sörsseliä. Tietysti sielläkin jotain hyvääkin voi joukossa olla.
Eihän se mikään ihme ole, jos puolustusministerimme, Potter-parka, on niin lääpällään jenkkilöihin, kun on pienestä pitäen istunut rillit huurussa tuijottamassa ameriikanseikkailuja. Sama taitaa päteä Stubbendaaliin.
Puolueettomuuden vaikeudesta.
1992 jouduin Pietarissa mainitsemaan sen kaupungin uuden nimen,
joka oli jo mm. suomalaisissa tienviitoissa.
Venäläinen keskustelu kumppani kiivastui. Tämä kaupunki on Leningrad, eikä mikään Pietari!
Eilen sanoin Suomessa pysyvästi asuvalle venäläiselle ystävälleni
myönteisen ennusteen Ukrainan tulevaisuudesta. Heti kuulin suuttumuksen ryöpyn; Mitään Ukrainaa ei ole olemassa, on vain ikivanha venäläinen alue Rusina!
Oikein kovien kiihkoilijoiden kanssa on vaikeaa keskustella.
Samanlaista kiihkoilua on nyt Suomessa. Pelotellaan venäläisillä.
Ei muisteta sitä kuinka 1930- luvulla puhuttiin vain Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksistä, vaikka samaan aikaan Saksan kanssa suunniteltiin jo Uraliin marssimisesta.
”Joka kuuseen kurkottaa, se katajahan kapsahtaa” tiesivät vanhat viisaat jo kauan sitten totuudet tiivistää.
Niin, eihän Suomessa voi seurauksitta käyttää yhtään julkista puheenvuoroa, jossa kyseenalaistettaisiin läntinen aivopesu, jota mm. YLE:n kanavat hyrskyttävät aamusta iltaan. Keskustelu pyörii sillä tasolla, että kaikki mikä tulee lännestä on oikein ja esimerkillistä samalla kun kaikki mikä tulee idästä, on väärin ja luokatonta, tai epärehellistä. Nuoret täysin vailla perspektiiviä ja historian tajua olevat tyttö- ja poikatoimittajat toistavat päivästä toiseen juttuja ”Venäjän uhittelusta” ja Suomen taannoiseta ”suomettumisesta” sekä ”rähmällään olosta”. Metsää ei edes yritetä nähdä puilta eli tajuta että Suomi on nyt koko itsenäisen historiansa aikana enemmän rähmällään kuin koskaan. Kiihkoilu on juuri nyt Suomessa normaaliksi katsottu tapa puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Siitä poikkevaa puhetapaa nimitetään esimerkiksi Putin-trollaukseksi. Suhteellisuuden taju on karannut kokoomus- ja RKP -persujohtoisessa Suomessa horisonttiin. Siis missäkö suhteessa persujohtoisessa? Siinä, että eduskunnan keskeisten valiokuntien (ulkoasiat ja puolustus) puheenjohtajina istuvat paljon mediahuomiota saavat T. Soini ja J. Niinistö.
Antti Järvinen kirjoitti;
”Suhteellisuuden taju on karannut kokoomus- ja RKP -persujohtoisessa Suomessa horisonttiin. Siis missäkö suhteessa persujohtoisessa? Siinä, että eduskunnan keskeisten valiokuntien (ulkoasiat ja puolustus) puheenjohtajina istuvat paljon mediahuomiota saavat T. Soini ja J. Niinistö.”
No niin, kuinka ollakaan, nyt porsaspuolueesta ulkoministerinä Soini ja Niinistö puolustusministerinä.
Soini on ilmoittanut ensi töikseen, ettei nyt eikä tulevaisuudessa hyväksy Krimin liittämistä Venäjään. Siis, ettei Suomi hyväksy.
Soini on vastannut, vaikka Venäjä ei ole kysynyt.
Tänään huomasin virtsalehdistön lööpeistä, että Niinistö on estänyt jonkun tontin myynnin venäläiselle. Tontti varmaankin sijaitsee Santahaminassa tai jossain muussa strategisesti tärkeässä paikassa, jossa paha iivana voisi tehdä tuhojaan, kun Venäjä aloittaa Suomen miehityksen.
Venäjän pakotepolitiikka on lähiaikoina tarkastelussa, joten Ukrainan presidentin on lyötävä löylyä kiukaalle maalailemalla kauhukuvia Venäjän suurhyökkäyksen uhkasta. Mikäköhän taho vetelee naruista Poroshenko- sätkynukkea?
Niin läpinäkyvää ja niin surullista.
Hyvä blogikirjoitus. Tällaisia Venäjä-kirjoituksia tarvittaisiin.
Kommentoijat kirjoittavat, että Suomella pitää olla hyvät suhteet Venäjään. Niin pitää. On hyvin paha asia, että Kylmän sodan rintama avataan uudelleen. Kenen syy?
Halusiko Länsi- ja Keski-Eurooppa avata rintaman? Kaikki viittaa siihen, ettei halunnut. Aseistusta oli ajettu jopa alas. Hollanti myi Suomelle panssarinsa. Samoin Ruotsi arvioi, ettei konventionaaliseen sodankäyntiin tarvitse enää varustautua. En usko Pohjois-Amerikan periaatteelliseen hyvyyteen, mutta sillä on kuitenkin monia murheita eri puolilla Maapalloa, ettei sen olisi tarvinnut hankkia uusia vihollisia. Valtiovelan rajatkin paukkuvat jatkuvasti, ja velka lienee aiheutettu paljolti sodankäynnillä.
Sen sijaan Venäjä haluaa olla ”supervalta”, joka käy tasavertaisia neuvotteluja toisen supervallan kanssa. Venäjällä ollaan oikein luomassa ”ideologia”, jota se muka puolustaa. Tuohon ideologiaan kuuluu muun muassa sukupuolivähemmistöjen kaltoinkohtelu. Nyky-Venäjää luonnehtii nationalismi, militarismi ja klerikalismi.
Miksi jotkut ”vasemmistolaiset” haluavat tukea tuota vasemmistolaisille arvoille täysin vastakkaista ideologiaa? Itse toivon Venäjälle nykyisten vallanpitäjien syrjäytymistä ja politiikan radikaalia muutosta kohti rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioitusta.
On esitetty hyvin perusteltuja epäilyjä USA:n sekaantumisesta Ukrainan vallankaappaukseen CIA:n toimesta. Amerikkalaisten taktiikkana on saada epäjärjestystä aikaan Euroopassa, jossa he ovat jo onnistuneet saamalla veljeskansat sotimaan keskenään. Venäjä on motitettu Nato-mailla, ja Puolasssa on ohjuspuolustussysteemi, jonka tarkoitus on vastahyökkäyksen torjunta. Kun on siis ensin isketty ohjuksin Venäjälle, millaisia suunnitelmia hulluimmilla Yhdysvaltain haukoilla kuulemma on. USA on sekaantunut eri maiden asioihin CIA:n avulla tai suoraan hyökkäämällä laittomasti. Onko nyt Euroopan vuoro?
Eikä Yhdysvalloissa ole J. F. Kennedyn tasoista valtiomiestä johdossa puhumattakaan Euroopan johtajista, joten maailma ja erityisesti Eurooppa on suuressa vaarassa.
Rauhanomainen rinnakkainelo on ainut järkevä ulkopoliittinen sääntö mitä Suomen ja kaikkien Euroopan maiden tulee noudattaa, sen sijaan että uhotaan puolin ja toisin ja ruvetaan varustautumaan ja lähettämään vielä pyssyjä sotiville osapuolille. Ulkopolitiikassa takaisin Paasikiven-Kekkosen linjalle.
Eiköhän tuo ”vallankaappaus” alkanut siksi, että Ukrainan hallinto oli läpimätä. Hallinto vastasi antamalla tarkka-ampujien ampua mielenosoittajia. Nuo ”hyvin perustellut epäilyt” taitavat olla Venäjän propagandaa. Paitsi Yhdysvalloissa myös Venäjällä taitaa olla noita hulluja haukkoja, jotka olisivat valmiit vielä kovempaan voimapolitiikkaan. Toivottavasti ne eivät saa lisää valtaa. J.F.Kennedykin taisi aloittaa suuren sodan tuolla Kaakkois-Aasiassa.
Onko Suomi muka jotenkin syyllinen tähän Ukrainan sotaan? Eipä taida olla yhtään mitenkään. On jopa yrittänyt välittää rauhaa. Valitettavasti tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi. Eikö Venäjän olisi nyt syytä aloittaa tuo rauhanomainen rinnakkainelo? Eipä näytä aloittavan, vaan tuo lisää raskasta aseistusta Ukrainaan.
Nämä kommentoijat voisivat kerrata Vasemmistoliiton kannanottoja Ukrainan tilanteesta. Niissä kyllä yksiselitteisesti tuomitaan Venäjän agressio.
Ukrainan ”vallankumous” alkoi hyvin epäselvissä olosuhteissa, CIA:n provosoidessa tilannetta. Maidanin mielenosoituksessa ammuskeluun syyllistyivät CIA:n kätyrit, Ukrainan turvallisuuspoliisi ja ehkä joku kolmaskin osapuoli,ehkä venäläiset. Joku muu ampui ensimmäisen laukauksen kuin turvallisuuspoliisi, sanovat puolueettomat tarkkailijat. Sekava tilanne, mutta Yle ja muu porvarimedian propaganda syyttää vain yhtä osapuolta sattuneesta.
Puuttumatta Kennedyn tuomittavaan osuuteen Vietnamin sodassa, Kennedy hoiti Kuuban kriiisin hyvin, kuten vastapuolen Nikita H.
Molemmilla puolilla oli sotahaukkoja jotka kehottivat näyttämään vihollisille, mutta Johnin ja Nikitan hermo piti. Heidän järkensä sekä mielikuvituksensa riiittivät ymmärtämään mitä seuraisi maailmanlaajuisesta ydinsodasta. Nykyjohtajilta se ymmärrys taitaa puuttua.
Suomi kuuluu EU:hun ja on siten osavastuussa sotaan johtavassa politiikassa, ja osallistuu pakotepolitiikkaan yhdessä muiden EU-maiden kanssa Yhdysvaltain painostuksesta. Pakotteet eivät ratkaise tilannetta, pahentavat vain tilannetta ja syyttömät ulkopuoliset kärsivät niistä. Ainostaan diplomatia voi ratkaista tämänkin jumin.
Tuomitsen Venäjän, Yhdysvaltain ja kaikkien muidenkin agrressiot. Mutta miksi Suomen median hienovarainen propaganda tuomitsee vain Venäjän agression, vaikka maailman agressiivisin suurvalta on nimenomaan USA. Yhdysvaltain agressioiden lista maailmansodan jälkeen eri puolilla maailmaa on pitkä ja verinen. Liittykäämme siis arvoyhteisöön jolla on samat arvot kuin meillä.
Tuosta USAn ja CIAn läsnäolosta ei liene mitään todisteita, ellei todisteena pidetä verkkomedia.org-sivustoa. Väite tuntuu jo absurdilta siksikin, että Maidanin tapahtumiin otti osaa yhteensä puoli miljoonaa ihmistä ja ne kestivät kuukausikaupalla. Joku todiste olisi välttämättä jäänyt siitä, jos tuo tapahtumasarja olisi ollut CIAn masinoima. Venäjän mediaympäristössä tuollaiset valheet varmaan voivat toimiakin, muttei täällä meillä, jossa on vapaa tiedonvälitys.
USA on toki osallistunut moneenkin selkkaukseen maailmalla, mutta miksi sekoittaa sitä nyt tähän. Se ei ole toistaiseksi osallistunut sotaan ja toivottavasti ei osallistu jatkossakaan.
Pakotteet ovat ainoa mahdollisuus painostaa Venäjä rauhaan. Sillä ei ole muuten mitään motivaatiota rauhaan, jos sotatoimet jatkuvat sille edelleen voitokkaana. Ukrainan kriisin ympärillä on nähdäkseni ollut aivan tarpeeksi diplomatiaa, mutta se ei ole toistaiseksi johtanut mihinkään. Suomi ja EU ei ole millään tavalla syyllinen sotaan. Pakotteet eivät millään lailla ole sodan syy vaan seuraus.
Kuvitelkaamme, että Venäjä hyökkäisi Suomeen. Haluaisimmeko, että muu maailma seuraisi tilannetta vain katseella.
Mitä tuohon arvoyhteisöön tulee, en katso kuuluvan sen kummemmin USAn kuin Venäjänkään johtamaan arvoyhteisöön. Mielestäni noiden maiden arvot muistuttavat paljon toisiaan.
Kirjoittelen näin tosikkona, koska oletan Petro Pacpiponkin olevan tosissaan. On toki mahdollista, että tuo kirjoittelu onkin pelkkää huumoria.
Ei tarvitse epäillä kenenkään vasemmistolaisuutta, jos ei epäily ei perustu tietoon. Se, että haluaa tukea Suomen perinteisesti hyviä suhteita Venäjään, ei ole mikään epävasemmistolainen kannanotto. Ihan samalla tavalla pitäisi tukea realistista ulkopolitiikkaa, jos Venäjää johtaisi sen kommunistinen puolue. Suomalaisten ei pitäisi kilpailla Venäjän tuomitsemisessa keskenään, mutta kun halutaan olla mallioppilaita Yhdysvalloille, Natolle ja EU:lle. Tuon kilpailun ylläpitäminen ei ainakaan ole mitään vasemmistyolaisuutta. Itse ajattelisin, että veljeys ja tasa-arvo ovat nykymaailmassakin tärkeitä arvoja myös eri kansallisuuksien välillä. Hallitukset tulevat ja menevät, mutta kansat säilyvät. Suomen presidenteistä ovat viimeksi pitäneet yllä suhteita Venäjään parhaiten Koivisto ja Halonen, eivätkä he varmasti ole siinä toimineet mitenkään Suomen etujen vastaisesti.
Ei tarvitse suinkaan kilpailla, vaan tunnustaa tosiasiat. Kun toimii niinkuin Venäjä toimii, on se tuomittava oli kyseessä mikä maa tahansa. Voimapolitiikan hyväksyminen ei ole millään tavalla Suomen etu. Päinvastoin.
Hyvät suhteet eivät voi tarkoittaa sitä, ettei mielipidettä tuoda esille, kun se on tarpeen. Mainitsemasi presidentit eivät ole toimineet toisin. Heidän nimien tuominen esiin tuossa valossa palvelee hyvin oikeiston lokakampanjaa.
Menee kovin huumorin puolelle, jos väittää, että Venäjä toimisi Ukrainan kriisissä kansojen välistä veljeyttä ja tasa-arvoa kunnioittaen.
Töllö on siinä mielessä hyvä keksintö, että sen kautta voi saada parhaimmillaan tietoa maailmankolkista eri näkökulmista.
Ville Haapasalon seikkailusarjat ympäri Venäjää avaa omanlaistaan näkökulmaa valtavaan mantereeseen. Venäjä todellakin on mosaiikkimainen palapeli niin maantieteellisesti kuin kansallisestikin.
Itse en ole Venäjällä koskaan käynyt, enkä välttämättä haluaisi käydäkään, mutta sohvamatkailu turvallisesti ruudun toisella puolen on mielenkiintoista ja avartavaa.
Sitten dokumenttiraportit valottavat omalta osaltaan Venäjän käytäntöjä ihmisoikeuksien ja yleensä oikeuksien näkökulmasta.
Ohjelma seksuaalivähemmistöihin kohdistuvista vainoista oli vastenmielistä katsottavaa. Vainoamisilla näytti olevan lain suoja, jolloin dokumentissa esillä olleen noita-akan muilutusjoukko saattoi vapaasti naureskella ja lällätellä sen yhden jäsenen pahoinpitelemälle uhrille oikeustalon edustalla.
Toinen dokumentti yritysten rikollisesta valtaamisesta laittoi myös miettimään, että hetkinen, miten tämä voi olla mahdollista.
Vaikuttaa siltä, että maan oikeusturva on aika heikoissa kantimissa.
Näitä sopii miettiä.
Mikko Vuoriselle vielä, että kun kolmatta maailmansotaa viritellään ihan tosissaan, niin ei kirjoitella leikillisiä. Niin kuin joku on sanonut: Sota on liian vakava asia jätettäväksi sotilashenkilöille.
Valitan jos kirjoitan liian kriittisesti suhteessa ”viralliseen totuuteen” ja ajattelen toisin, mutta onhan meitä täällä Suomessa muutamia muitakin.
Kun täällä on ainakin vielä tuo sananvapaus toistaiseksi voimassa.
Eikä kannattaisi niin sinisilmäisesti uskoa median tarjoamaan viralliseen totuuteen. Kulissien takana tapahtuu asioita joita ei rahvaalle kerrotakaan.
Median luotettavuus on moninkertainen Suomessa verrattuna Venäjään. Täällä virkavalta ei ahdistele journalisteja eikä heitä liene murhattu.
Ei liene myöskään todistettu, että Nato maat olisivat osallisina Ukrainan sotatoimiin. Tosin pääministeri Camerom on luvannut lähettää sotilaallisia neuvonantajia. Toivottavasti suunnitelma ei toteudu.
Haluaisin myös kiinnittää huomiota, että esimerkikisi Annika Lapintie, Paavo Arhinmäki ja Erkki Tuomioja ovat aivan ”yksipuolisesti” tuominneet Venäjän toimet. Ukrainan kriisin eskaloituminen 3. maailmansodaksi olisi kyllä Venäjän syytä. Toivottavasti järki voittaa.
Kiitos <Mikko, Petro ja Motto,
TÄSSÄHÄN ON OLLUT MELKOISTA DISKUSSIAA, BLOGINI YMPÄRILLÄ.
Hyvä niin, kun kävimme kirjailija Arvi Pertun kanssa Kuopiossa,
tilanne oli sama.Mielipiteitä laidasta laitaan.
Vaikeaa on sulatella Venäjän nykypolitiikkaa – eikä sitä kenenkään tarvitse hyväksyä. EI SENTÄÄN, kaikki totuus ei ole sen paremmin Kremlissä kuin Washingtonissa, saati Pekingissä.
Se, että keskustellaan, kuuluu asiaan, emme elä enää Kekkoslovakiassa (missä sielläkin oli paljon hyvää, ei unohdeta!)
Kun itsellä on Venäjä-yhteyksiä ja ystäviä viideltä vuosikymmeneltä (alkaen 1971), mikään konflikti ei tee minusta "ryssävihaajaa". Muutamassa yhteydessä olen kirjoittanut myös vallasta ja sen tuhoavista vaikutuksista. Venäjääkin se koskee:
"Valta turmelee aina, absoluuttinen valta absoluuttisesti".
Kun NL romahti, lännessä uskottiin kansalaisyhteiskunta- ja markkinatalous-teorioihin. Minäkin, olin mukana yliopistojen tutkimusprojekteissa. Nyttemmin alan ymmärtää, että Venäjä on sittenkin jotakin muuta ja erityinen, myös ns. sivilisaatioteoriat ja niiden vaihtelu globaalisti alkaa kiinnostaa.
Niin, en millään usko, että maailmankaikkeuden ja demokratian tulevaisuus olisi ainoastaan rapakon takaisissa ideoissa ja meidän pitäisi uskoa että se ainut toimiva talousjärjestelmä ja demokratian aakkoset saneltaisiin siellä…, ei varsinkaan NATO-johtoisesti eli sotilaallisesti.
Öisinajattelija
Neuvostoliiton romahtaessa kansainväliset talousinstituutiot IMF etunenässä suosittelivat venäläisille ns. shokkiterapiaa: kansallinen omaisuus yksityistettäisiin nopeasti, eli siirryttäisiin suunnitelmataloudesta liberalistiseen markkinatalouteen kerralla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti, ei menty markkinatalouteen niin että heilahtaa vaan Venäjä joutui 90-luvulla suuriin kaaosmaisiin talous- ja yhteiskunnallisiin vaikeuksiin. Siirtymää komentotaloudesta markkinatalouteen on kritisoitu, esimerkiksi ekonomisti Joseph E. Stiglitzin mukaan venäläiset tekivät suuria virheitä joidenkin varastaessa kansallista omaisuutta, mutta syyllinen epäonnistuneeseen siirtymäkauteen oli myös IMF:n markkinafundamentalistisissa ohjeissa.
Kaiken piti tapahtua nopeasti, ennenkuin minkäänlaisia oikeusvaltio- tai kansalaisyhteiskunnan rakenteita oli olemassa. Seurauksena oli ns. ”kaveri” tai mafiavaltio. Jonkinlaisia ituja oli olemassa versovasta demokratiasta ja kansalaisyhteiskunnastakin, mutta ne nujertuivat rytäkässä alkuunsa Jeltsinin kaudella ja hänen ollessaan yksi nujertajista. Stiglitzin mukaan osasyyllinen asiaan on nimenomaan IMF, markkinafundamentalistinen oppi ei soveltunut Venäjän tilanteeseen ( markkinabolsevismia Stiglitzin mukaan), ja muuallakin maailmasssa IMF on epäonnistunut pahoin suositellessaan uuslibertalistisia oppejaan. IMF:n ja muun Troikan lääkkeillä Kreikkakin on ajautunut sosiaaliseen katastrofiin.
Lännen politiikka Venäjän suhteen oli siis 90-luvulla epäonnistunutta, ja nyt ihmetellään Venäjää sen muuttuessa autoritaarisempaan suuntaan, ja miksi demokratia ja kansalaisyhteiskunta eivät ala kehittymään Venäjällä. Tilaisuus siihen oli mutta se menetettiin.
On valaisevaa lukea ”kohu-dosentti” Johan Bäckmannin blogikirjoituksia. En tiedä, edustavatko ne Kremlin virallista ideologiaa, mutta jokin osuus niilläkin varmaan on Venäjällä käytävässä keskustelusta.
Haluan vielä kiittää blogistia hänen tarjoamastaan keskustelufoorumista. Toivon Ukrainan kriisin ratkeamista ja että sen myrkyttävä vaikutus Euroopan maiden suhteisiin vähitellen lakkaa. Lopullinen korjautuminen kestää joka tapauksessa vuosikymmeniä.
Ei kahta kolmannetta. Täytyy vielä kommentoida STT:n uutisoiman Niinistö-lausumien vuoksi, josta muutama lause;
”Presidentti Sauli Niinistö sanoo, että Suomen on syytä pitää ovi Nato-jäsenyydelle auki.
Niinistön mukaan Venäjä haluaa pitää tilanteen Ukrainassa ratkaisemattomana ja epävakaana.
Niinistön mielestä EU:n on oltava valmis määräämään Venäjälle lisää pakotteita, jos separatistit vielä jatkavat etenemistään Itä-Ukrainassa.
Niinistö kuvaa suhdettaan Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin hyvin asialliseksi. Niinistö katsoo, että Suomi voisi toimia EU:ssa turvallisuuspolitiikan suunnannäyttäjänä.”
Pakko todeta, että ei vanha kokoomushevonen mihinkään hirnumisestaan pääse, seisoi sitten missä pilttuussa tahansa.
Tuntuu turhan helposti potkut lähtevän aidan yli.
Ei taida olla aikoihin ollut niin tuhoisaa kolmikkoa Venäjän suhteen päättävillä paikoilla kuin nyt; Niinistö, Stubb, Hagglund.
Nähdäkseni Suomen etujen kannalta olisi viisaampaa olla vinguttelematta sitä Nato-ovea, mitä Niinistö koko ajan tekee.
Ja jos Niinistö sanoo suhteensa Putiniin olevan hyvin asialliset, niin noilla lausunnoilla ne ovat pian hyvin viileät.
Ilmeisestikään Niinistö ei välitä pitää suhteitaan Venäjään niin hyvinä kuin mahdollista, koska toisessa vaakakupissa ovat ”läntiset arvot” ja Nato, johon pitää päästä keinoja kaihtamatta.
Kyllä tässä sivustaseuraajana on tullut sellainen vaikutelma, että teki Venäjä mitä hyvänsä, niin persuksissa ollaan näykkimässä jatkuvasti.
Kaiken huippu oli se korkea-arvoinen brittipoliitikko, joka maalaili Venäjän tavoittelevan seuraavaksi mahdollisesti Baltian maita, jotka ovat Natossa.
Ovatko ne oikeasti noin v..tun tyhmiä vai olettavatko kansalaisten olevan, että saisivat sen varjolla ajaa omaa agendaansa?
Kovaa näyttää peli olevan ja presidenttimmekin on siinä puolensa valinnut, mikäli hänen lausuntojaan oikein tulkitsen.
Keskustelu jatkukoon,
jos niin haluatte. Havahduin sekä Mikon että’ MottoHedin mietteisiin.
Mikolle:
Johan Bäckmanin tunnen vuosien takaa, väittelimme Petroskoin /VenäjänTiedeakatemian seminaarissa joskus 2002 tai noin suunnilleen.
Bäckman edusti talvisodan venäläistä perustulkintaa, Mainilan laukauksista keskusteltiin. Kritisoin häntä ja yllätyksekseni huomasin, että venäl historioitsijat olivat kanssani samaa mieltä. Ei Johan ole Venäjällä kaikkien guru, ei todellakaan. Mm. Ilja Solomesch ja Juri Kilin, Jevgeni Klementjev yms. olivat ihan toista mieltä hänen kanssaan…
MottoHedille:
MOTTOHED kirjoittaa:
”Ei taida olla aikoihin ollut niin tuhoisaa kolmikkoa Venäjän suhteen päättävillä paikoilla kuin nyt; Niinistö, Stubb, Hagglund”
Ei mitään lisättävää. Öisinajattelija on täysin samaa mieltä. Ja ihmettelee: Kuinka jumalattoman vähillä tiedoilla tässä maassa harrastetaan ulkopolitiikkaa!???
Öisinajattelija
Motohead arvosteli Niinistöä, Stubbia ja Haglundia Venäjä-politiikasta. En niputtaisi heitä noin yhteen, Haglund on erottunut muusta hallituksesta ja yleensä poliitikkojen johtotasosta. Hänen puheensa on ollut suoraa ja fiksua. Mies on nostanut osakkeitaan ainakin minun silmissäni vaikka en hänen sisäpoliittisia näkemyksiään ehkä jaakaan. Suomen ulkopolitiikassa tuollaista venkoilematonta puhetta ei aikaisemmin ole paljoa kuultu.
Viimeksi oli ”ei kahta kolmannetta”, mutta täytyy vielä neljäs nurkkakivi asettaa paikoilleen.
”Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtajan Markku Kangaspuron mielestä presidentti Sauli Niinistön poisjääntiä Moskovan voitonpäivän paraatista voidaan pitää selkeänä uudentyyppisenä kannanottona.
Kangaspuro arvioi, että Venäjä katsoo, miten eri eurooppalaiset valtiot ryhmittyvät asiassa. Suomi asemoi itsensä niiden joukkoon, jotka käyttävät venäläisille tärkeää voitonpäivän juhlaa venäläiskritiikin esittämiseen.”
Siinäpä ei niinkään yllättävä uutinen Suomen nykyisen kokoomusjohtoisen ulkopolitiikan typeryydestä. Niinistö ei todellakaan ole mikään koko kansan presidentti, kokoomuskansan kylläkin.
Ei vaan voi tajuta, miten Suomi väen vängällä on hakemassa itseään umpikujaan Venäjäsuhteissaan. Nato on sumentanut totaalisesti presidenttimme kyvyn ajatellla asioita pragmaattisesti, Suomen kokonaisedun kannalta.
Samaan aikaan, kun Nato-Niinistö kieltäytyy osallistumasta juhlallisuuksiin jenkkien,polakkien,engelsmannien, ex-natsien ja balttihysteerikkojen ohessa natsien torjumisesta, keskenkasvuinen puolustusministerimme järjestelee sotaharjoituksia Yhdysvaltojen kanssa.
Ja aivan äskettäin suvaitsi kunnioittaa vierailullaan suurta lentotukialusta, oikeata Amerikan ihmettä.
Ei helvetti. Mononkuva jokaiselle jenkkilipittäjälle persuuksiin mahdollisimman äkkiä.
Toiveunta taitaa olla vain.
Loputon suo.
Taitaa olla piäminister Sipilä erkaantunut kauas Paasikivi-Kekkoslaisesta linjasta, mitä itänaapurisuhteisiin tulee.
Nyt nähdään satoa, kun hän on päästänyt puikkoihin Timo ”konsultaatio-notifikaatio” Soinin.
Olisi luullut Soinin kaltaisessa äijässä olevan miestä tekemään itsenäisiä päätöksiä Venäjän Etyj-valtuuskunnan suhteen, mutta ei, pitää kysellä muilta EU-mailta mielipidettä. Jotkin maat vastustivat.
Tarkoittaa, että jotkin maat eivät olisi vastustaneet.
Soini perusti päätöksensä vastustajien lausuntoon, eli käytännössä vastusti itsekin.
Koska kokouksessa käsitellään Ukrainaa, ja Venäjä ei ole mitenkään vähäpätöinen osapuoli, on päätös Suomen kannalta todella typerä.
Takerrutaan matkustuskieltoihin, kun toisessa vaakakupissa on tilanteen selvittäminen ja napuruussuhteet.
Veikkaanpa, ettei moista mokaa olisi Väyrysen toimesta voinut tapahtua.
Mutta hänhän ei sovi nykyiseen Suomi-Ruotsi- EU:n russofobiseen linjaan.
Tuskin auttaa mitään, että Soini yrittää kauniisti pyöritellä sanoja; teot puhuvat.
Spasibo MottoHed,
en ole voinut minäkään nauramatta seurata Soinin ulkoministeriuraa
(Luulen että Tuomiojan Eki nauraa yhtä paljon!).
Odottelen mielenkiinnolla kuinka identtiset keskoset eli Soini ja Putin tapaavat Kremlissä…
Öisinajattelija
Ei naurata Soinin touhut, ei.
Ei naurata liioin presidentti Niinistön epätoivoiset selittelyt.
Soinin mukaan päätöksen teki Suomen ulkopoliittinen johto; tarkoittaa myös presidenttiä.
Tuskinpa auttaa mitään, että Niinistö valittelee ”Suomen jättämistä yksin” päätöksen osalta.
Jos Suomi todella jätettiin yksin päätöksensä kanssa, niin miksei se valinnut toisin?
Miksi ei kerrota, mitkä maat vastustivat, jotta Suomi voisi edes jakaa taakkaansa päätöksestä?
Vastustajia tuskin oli monta, mutta hiljaisia sitäkin enemmän, mikäli osasin oikein Niinistöä tulkita.
Tämän Niinistö näkee Suomen jättämisenä yksin. Ei jumalauta…
Vaikuttaa siltä, ettei Suomen johdossa ole oikein valtiomiesainesta, kun ei itsenäisesti osata päättää asioista, jotka ovat sen itsensä kannalta olennaisen tärkeitä. Ei, vaan vedotaan joihinkin EU-säännöksiin, konsultaatioihin ja notifikaatioihin.
Mikäköhän kauhea rangaistus Suomi-parkaa olisi odottanut, jos se olisi päättänyt toisin, eikä toiminut joidenkin russofobisten ökyvaltioiden kumileimasimena? Kenties oltaisiin jouduttu EU:n pakotelistalle? Kiesus sentään.
Demareiden Heinäluoma ihmetteli päätöstä, kun häneen mukaansa pakotesäädöksistä löytyy poikkeuksia, jollainen on myös Etyj-kokous. Eikö valtionjohto ollut tästä tietoinen?
Herää kysymys, että onko tässä ihan tarkoituksellista toimintaa vaikkapa Suomen ajamisesta Natoon keinolla millä hyvänsä.
Vai onko Suomen johdossa vaan niin helvetin tyhmää, länteen nöyristelevää porukkaa.
Ehkä molempia.
Venäjä, ehtymätön lähde.
Tänään pärähtää Suomen kybersodankäynnin osastolta,
A-Talk.
Vieraina mainittu mm. Ville ”Rossatomfoobikko” Niinistö, Jussi ”suojeluskuntanatsi” Niinistö ja Arto ”ihme sönkkö” Luukkanen.
Taitaapi tulla aika kylmää kyytiä Venäjän suuntaan ja voipi olla pientä Nato-lipun lepatusta ilmassa.
Ohjelmatiedoissa ei ole mainittu neljättä vierasta, joka toivottavasti ei ole Hesarin henki.
Olisi kohtuullista, jos neljäntenä vieraana olisi vaikka Hannu Taanila tai Heikki Talvitie, jolloin studiossa leijuva henkinen kapasiteetti menisi edes jotenkuten tasan.