Kesäreissulla kotikonnuilla 2015

Kärsämäki-Kannus-Korpela-Ullava-Ykspihlaja

Tuli tehtyä Keskipohjanmaa-turnee – paikkakunnilla ja kylillä, joiden nimet eivät kaikille lukijoilleni sano yhtikäs mitään.

Ei se mitään. Maailmalla matkaillaan, mutta jokaiselle meistä löytyy tuntematon Suomen kolkka. Joskus niitäkin on hyvä koluta.

Tarinaniskentää Kärsämäellä

Pohjanmaa-turnee alkoi Ylä-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan rajoilta Kärsämäeltä. Osallistuin 15. kertaa järjestettyyn Elämäntarina-festivaaliin ja Tarinaniskennän SM-kilpailuun kuuntelijana ja, arviolta 10. kerran, tuomarina.

Festivaalin aiheena oli ”Tarinoita terveydestä” . Pääesiintyjinä, kirjailija-tutkija-kouluttaja Taija Tuomisen haastateltavina olivat kirjailija Terhi Rannela ja valokuvaaja Miina Savolainen. Mielenkiintoisia tarinoita esim koulukiusaamisesta ja valokuvan voimauttavasta roolista terapiatyössä.

Tarinaniskennän Suomen mestariksi valittiin 18.7. tuomariston ja yleisön ehdoton suosikki, kontiolahtelainen KARI VÄISÄNEN. ”Kadonnut koti” oli juoneltaan ja kohokohdiltaan huikea tarina, jossa Kari toi onnettomuutensa nolotkin yksityiskohdat itseironisen humoristisesti esille – menetettyään muistinsa päähän osuneen iskun seurauksena. Ensi kertaa mestariksi rankattiin pohjoiskarjalainen! Hänet valittiin finaaliin Lieksan aluemestaruuskilpailuissa. Tarinaniskentä on Kärsämäen festareilla sen verran suosittu tapahtuma, että koulun juhlasalin parisataa paikkaa kattava katsomo täyttyi ääriään myöten.

Luokkakokous Korpelan koululla

”Valkolakkisakki 70” -luokkakokous järjestettiin Kannuksen Korpelan koululla, nykyisellä ”Kylätalolla” illalla 18.7. . (Valitettavasti sympaattiset syrjäkylien pikkukoulut häviävät kaikkialta Suomesta kun kylät tyhjenevät, mutta onneksi niille on usein siunaantunut muuta käyttöä…)

Päävastuun ”Valkolakkisakki 70” -kokouksesta kantoi lähistöllä Korpelassa nuoruusvuotensa viettänyt Sirkka-Liisa, mutta idea näistä viiden vuoden välein tapahtuneista luokkajuhlista kuuluu Joukolle ja Tuulalle. Luokkatoverimme Pirkko oli kaiken lisäksi koonnut mielenkiintoisen valokuva-albumin vuoden 2010 -kokouksestamme.

Luokkakokouksissamme on aina ollut mielenkiintoista oheisohjelmaa. Niin nytkin. Juhan johtama orkesteri ”Leijat” (?) vastasi nostalgisesta musiikista ja KorpelanKoski-kierroksen veti ”koski-insinööri” Kari, jonka velipojan Timon aine tilaisuudessa myös luettiin. Pitää sanoa, että Nokian vaikuttajana uraa tehnyt Timpe oli jo 15-vuotiaana melkoinen kynämies!

Yxpilan kesävieraana

Kiersin vielä maanantaina 20.7. Kannuksesta Ullavan kautta Ykspihlajaan (ruotsiksi Yxpila). Ullavassa piti tavata opiskelukaveri Jomppa Yli-Länttä, ”Temmeltävän tuulen kasvatti” ja Pietarissa ”Lentokoneena” tunnettu hyvä ystäväni. Kannuksessa jututin maanantaina Suomen vanhimman keskikaljabaarin emäntää Annelia ja lapsuuskavereita Repeä & Markkua.

Ykspihlajassa sain nauttia harvinaisen aidosta (sanoisinko venäläisestä) vieraanvaraisuudesta lapsuuden vuosien ystäväni ja ”henkivartijani” Pihlajamaan Pertsan, vaimonsa Maijun ja heidän tyttärensä Jaanan seurassa. Perhe asustaa tätä nykyä punaisen Ykspihlajan vaikuttajan, jo edesmenneen kansanedustajan Toivo Jokiniemen asuintaloa. Sain melkoisen kulttuuripläjäyksen Kokkolan satamaseudun, Ykspihlajan kulttuurihistoriaa, jota ovat kirjoihin ja musiikkihistoriaankin tallentaneet teatterimies Heimo Anttiroiko jälkeläisineen sekä nykyinen kulttuuriviikkojen puuhanainen Outi Airola.

Omilla juurilla käynti avartaa aina mieltä ja tekee nostalgiseksi, vaikka hautausmaalla käyskenteleminen voi olla raskasta: liian paljon sukulaisia ja tuttuja, liian varhain poismenneitä ystäviä. Muisti virkistyy – ja vanhat valokuvat puhuttavat oudosti. Muistamme asioita eri tavoin, mutta sillä ei ole väliä. Muisti valikoi ja usein terapoi meidät terveeksikin. Kasvotusten muisteleminen on näinä eri vempaimien aikoina miellyttävä sosiaalinen tapahtuma, somea väheksymättä. Tämän koin niin Kannuksessa, Korpelassa kuin Ykspihlajassa.

Öisinajattelija