Joensuun Mäntylän/Penttilän asukasyhdistys (jossa toimin puheenjohtajana
joskus kymmenen vuotta sitten muutaman vuoden), kääntyi puoleeni. Siksi kirjoitin ao. mielipiteeni Karjalaiseen. Lyhyempi versio siitä julkaistiinkin 9.8.2015.
Luonnon ja ympäristön suojelu on ydinvoiman ohella ydinkysymyksiä, joihin pitää yrittää vaikuttaa ja ottaa kantaa, jotta ihmiskunta säilyisi ja eläisi jatkossakin luonnon kanssa tasapainossa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kysymys on Mäntylän metsäkankaan ja luonnon suojelemisesta. Ehkä kyse ei ole Hanhikiven suuruusluokkaa, mutta pienen ihmisen ja Mäntyläntien asukkaan kannalta Mäntylän metsikön (mistä koko kaupunginosa on saanut nimensä, muuten!) suojeleminen on keskeinen kysymys. Parempi on aina reagoida ennen kuin on myöhäistä.
_________________________
Mäntylän metsikkö vaarassa
Karjalaisen uutisen (7.8.) mukaan Joensuun kaupunginhallitus ehdottaa Mäntyläntien kaavamuutokselle hyväksyntää. Muutosta hakee Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöja valtuusto asian viime kädessä päättää.
Entisenä Mäntyläntien asukkaana vastustan kaavamuutosta. Se syö
entisestään alueen ainutta keskeistä virkistysaluetta,
Mäntylän metsäkangasta. Kysynkin, onko asiasta keskusteltu tai kysytty
asukkaiden, ennenkaikkea Mäntyläntie 4-6 -osoitteessa asuvien
mielipidettä –
tai asukasyhdistyksen mielipidettä? Kulttuurihistoriallisesti arvokas
kaupparakennus, Siwa-lähikauppa ja kuuluisa Mäntylän baari purettiin jo
noin vain, ilman kansalaiskeskustrelua!
Mäntylän metsikköä on Penttilän saha-alueen rakentamisen yhteydessä
kutistettu jo ainakin kolmannes. Kohta kankaalla seisoo kaiketi vain
pari honkaa muistuttamassa siitä, millainen miljöö ja historia kuuluu
sahan entisten työläisten asuttamalle alueelle!
(Ei näköjään riitä, että UPM, miljoonafirma, pilasi aikoinaan Penttilän saha-alueen erilaisilla myrkyillä ja väisti vastuunsa puhdistustöistä, jotka maksoi Joensuun kaupunki, so. me veronmaksajat.
Nyt Karjalaisen kulttuurin KURISTAMISSÄÄTIÖ tekee rahaa alueen rakentamisella. Säätiölle ei riitä edes se, että se on jo tuhonnut kulttuurikapakka JOKELAN!)
Öisinajattelija
Ihan tuli pakko kommentoida, vaikkakin vähän asian vierestä. Eiväthän nuo ihan tuntemattomia seutuja ole. Vaikka nykytilannetta en tunne, on helppo yhtyä noihin mielipiteisiin. Hämärä muistikuvani alueesta, jota tässä blogissa ainakin osaksi tarkoitettaneen, liittyy viimeisen poikamieskesäni asuntoon Repolankatu 2 ja Penttilänkatu 19 kulmatalossa. Vuosi oli 1969.
Tärkeintä tässä on kuitenkin yhtyä paheksuntaan kulttuurikapakka ja -hotelli Jokelan tuhoamisesta. Sen, jos minkä olisi suonut olevan paikoillaan, kun ja jos vielä joskus tulee käyntiä sinnepäin. Vaikka en kulttuuriporukoihin kuulunutkaan, se oli muutamien muiden ohella itsellenikin nostalginen paikka.
Harmi jos Mäntylän metsikkö lopullisesti kaadetaan. Asuin vielä viime vuonna Penttilässä Repolankadulla ja lintuharrastaja kun olen, niin usein tuli siellä retkeiltyä. Penttilän kosteikko kyllä toi uusia pesimälajejakin alueelle, mutta sehän on tarkoitus rakentaa umpeen. Metsikössä saattoi muuten tavata esim. pikkutikan.
Sama kehitys taitaa olla joka kaupungissa; viimeiset kaupunkimetsiköt kaadetaan. Lähiluontoon kuuluvia ruderaattialueita eli joutomaita pitäisi mielestäni myös jättää esim. perhosille. Kaikilla luontoharrastajilla ei ole autoa lähteä kauemmaksi retkeilemään. Tietenkin asuntopula on kova, mutta kun niistäkään ei rakenneta kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja vaan omistuskämppiä…