Terrorismi, suurvallat ja YK

Maailmanlaajuista ”terrorismin vastaista sotaa” on pian käyty 15 vuotta, alkaen syyskuusta 2001. ”Setä Samulin” johdolla hoidetut operaatiot ovat päättyneet kehnosti ja terrorismi saanut vain uutta jalansijaa. Spektaakkelimaisen terrorismijahdin kolmas vaihe on juuri alkamassa…

Terrorismin vastaisen sodan kolme vaihetta

1) Kun USA päätti kostaa New Yorkin WTC-pilvenpiirtäjiin kohdistuneet terrori-iskut 11.9.2001, se rankaisi aluksi koko Afganistanin kansaa. Pommitti ja miehitti maan, ”väliaikaisesti”. Väliaikaisuutta on kestänyt ja kestänyt ja miehityksen seuraukset ovat terrorismin kukistamisen kannalta juuri päinvastaiset kuin USA ehkä oletti. Washingtonissa ei haluttu muistaa, että viholliset, taleban ja al-qaida olivat ennen muinoin liittolaisia – amerikkalaisten oma luomus. Jihadiin valmiita ääriaineksia aseistettiin USA:n toimesta 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto oli miehittänyt Afganistanin: sillä tavalla CIA:n mukaaan parhaiten torjuttiin kommunismin leviämistä. Jo tuolloin syntyivät uudet terroristiverkostot ja niiden ”aivot”. Kun Osama bin Ladenista tuli USA:n ykkösvihollinen 2001, hänen ”etsintänsä” oikeutti aivan uudenlaiset terrorisminvastaiset kontrolli-, pidätys- ja kidutustoimet. Lopullinen isku, bin Ladenin teloitus, ei ratkaissut ongelmia. Tänä päivänä Afganistan on hajalla, täysin korruptoitunut ja monen eri tahon terrorismista kärsivä maa. Taleban on siellä ja Pakistanissa vielä voimissaan – ja naisten asema aivan yhtä alistettu kuten USA:n liittolaismaassa, Saudi-Arabiassakin.

2) Kun Irakista ”löydettiin joukkotuhoaseita”, USA ja Naton joukot ensin pommittivat ja sitten miehittivät maan vuosina 2003-2004. Joukkotuhoaseet olivat tekosyy, sillä nythän on esim Englanti / Tony Blair myöntänyt ne propagandaksi ja pyytänyt anteeksi…. Pahan ruumiillistuma, diktaattori Saddam Hussein hirtettiin, mutta tilanne senkun kiristyi. Koko valtio hajosi ja myös Irakin kansa saatiin hajalle: shia- ja sunnimuslimit toistensa kimppuun. Vuosina 2008-2009 ISISin vaikutusvalta ja terroriteot lisääntyivät nimenomaan Irakissa. Irakin sisäisistä terroriteoista vain on uutisoitu niukasti, vaikka pahimmillaan useissa kaupungeissa on kuollut jopa sata siviiliä yhdessä iskussa. Kukapa näistä uhreista välittäisi. Eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla on nimittäin aivan oma ihmisarvonsa verrattuna noihin ”muihin”. Kolonialismi ei ole minnekään kadonnut: öljy, kaasu, muut luonnonvarat ja strategiset tukikohdat napataan ensin, mutta toki tärkeää on siinä sivussa ”demokratian vieminen” diktatuureihin ja tietenkin ”naisten aseman parantaminen”. Tällä hetkellä Irak on täysin hajalla ja yksi ISIS-joukkojen tukikohdista. Maailmanlaajuinen rauhanliike nosti päätään julmien Irakin pommitusten ja miehityksen aikana, mutta sen sanoma ja julistukset hävisivät skandaalimedian paino- ja pommikoneiden jyskytykseen.

Naton rooli puolestaan maailmanpoliisina kasvoi räjähdysmäisesti ja maailmasta tuli paljolti ”yksinapainen”. Neuvostoliiton aikainen Varsovan liitto hajosi jo 1990-luvun alussa, mutta Nato senkun porskutti voimissaan varsinkin kun Itä-Eurooppa etsiytyi nyt lännen sotilasliiton sateenvarjon alle. Kommunismi ei ole amerikkalaisia eikä Natoa uhannut enää 1990-luvulta ja Venäjäkin  oli pitkään sotilaallisesti niin heikko, että jopa pieni ja sitkeä Tsetsenia pystyi vastarintaan vuosikausia. USA:n ja Naton rooli korostui siksikin, että YK osottautui monissa konflikteissa hampaattomaksi eikä siitä ollut samanlaiseksi konfliktien ja ristiriitojen ratkaisijaksi kuin aikaisemmin, vielä esim Etelä-Afrikan apartheid-sortopolitiikan voittoisassa vastustamisessa.

3) Syyrian pohjoisosaa, ISIS-tukikohtia, pommitetaan näinä päivinä raskaasti Ranskan, Venäjän ja USA:n yhteistoimin. Kun kohta huomataan ettei ratkaisu ole ilmapommituksissa, lienee vuorossa, mitä luultavimmin, ainakin maajoukkojen suorittama osittainen alueellinen miehitys. Pariisin raukkamaiset terrori-iskut perjantai-iltana 13.11.2015 ovat pistäneet alulle ”terrorismin vastaisen sodan” kolmannen vaiheen, jossa tulee kuolemaan lukemattomia siviilejä. Syyrian julmaa sisällissotaa, mikä sai alkunsa kapinana vihattua, eri kansanryhmiä sortavaa Bashar al-Assadia vastaan, on käyty jo vuosia. Mitään todellisia boikotti-, saarto- tai YK-operaatioita suurvallat eivät ole saaneet aikaan sielläkään, vaikka uhreja ja maanpakolaisia on miljoonia! Koko uusi pakolaisaalto Irakista, Syyriasta ja ”Kurdistanista” Eurooppaan on seurausta paitsi sisällissodasta, myös tuosta toimettomuudesta = suurvaltojen keskinäisistä  ristiriidoista. Jos esim USA:n ja Venäjän (myös Englannin, Ranskan ja Saudi-Arabian)  edut olisivat yhtenäiset eikä strategisista asemista, öljystä ja muusta vaikutusvallasta Syyriassa tapeltaisi myös kansainvälisellä areenalla, Syyrian kriisi olisi jo ratkaistu – varsinkin jos YK olisi entisensä.

Siinä sivussa, ja suurvaltojen ristiriitoja hyväksikäyttäen, Syyriaan ovat keskittyneet koko maailman ovelimmat, vihatuimmat ja julmimmat jihad-terroristiryhmät ISIS-kalifaatin lipun alle. Ne myyvät joka kuukausi kymmenillä miljoonilla öljyä Turkin kautta länteen (kuka sitä muuten mahtaa ostaa?), mestaavat julkisesti toisuskoisia, pitävät lapsia seksiorjina ja kantavat omia verojaan siviileiltä. Aseisiin ja uusien terroritekojen suunnitteluun siis rahaa löytyy.
Uusimman historian, viime vuosikymmenten kehityksen valossa voi hyvällä syyllä kysyä, miksi tilanne on saanut jatkua niin pitkään, millaisen vastuun tästä kehityksestä kantavat suurvallat ja ennen niin toimelias YK?  Vain vaihtoehtoinen media ja rauhanliike eri maissa yrittävät tuoda sotien ja terrorismin todellisia syitä ja seurauksia julki, mutta niiden analyysit tavoittavat vain pienen vähemmistö samalla kun  ”virallisia totuuksia” julistavat suurvallat manipuloivat kansalaisiaan erityisesti Venäjällä ja USA:ssa. EU alkaa olla propagandapeleissä jo  hyvä peesaaja; se on kehittänyt oman orwellilaisen kielensä, jota ei tavallinen kansa osaa, saati halua!, lukea tai puhua.

Terrorismi ja YK:n rooli

Aika moni diplomatiaa, lähihistoriaa ja YK:n asemaa pohtiva tulee helposti ihmetelleeksi kuinka YK:n rauhantekijän rooli on siirtynyt Naton ”rauhaan pakottajille”, sotilaskoneille ja miehitysjoukoille. Paljonko tilannetta mahtaa avittaa se, että nyt myös EU terästyy perustamaan omat sotajoukkonsa terrorismia vastaan?

Propagandasuitsutus terrorismin vastaisen sodan oikeutuksesta on pahasti myöhässä, jos ajatellaan aikaisempia onnettomia toimenpiteitä terrorismin kitkemiseksi ja viime vuosikymmenien tapahtumien kulkua. Kaikki tämä kertoo myös menneen maailman, eurooppalaisten suurvaltojen huonosta omasta tunnosta. Terrorismin vastainen sota kuulostaa komealta, mutta on  suurelta osin sanahelinää, mahtipontinen ulostulo silloin kun ollaan avuttomia väkivallan edessä.

Eikä ”sota” mielestäni ole edes oikea termi. Pariisin 13.11.2015 -terroristit ovat rikollisia tappajia, jotka pitää saada tuomiolle nimenomaan rikollisina. Myös ISIS on selvästi rikollisjärjestö. Kun puhutaan sodasta, pommituksista ja maaoperaatioista, asiat hämärtyvät ja muuntuvat mediaa seuraavan EU-kansalaisen mielessä, ja monessa kielessä, kostoksi ja vihapuheeksi juuri niitä kansoja ja maanpakolaisia kohtaan, jotka kaikista eniten kärsivät konflikteista ja sisällissodista. Eivät kansat ole terroristeja eivätkä uskonnot siihen yllytä. Ei niitä vastaan pidä käydä sotaa.
”Älä tapa” on kaikkien uskontojen perusta, jonka esim ”pyhään sotaan” kutsuvat äärijihadistit tahallaan unohtavat. Se, että tapetaan terrorismin vastaisen sodan nimissä summittaisesti myös siviilejä ilmapommituksilla, ei ole myöskään puolustettavissa.

Tämä kolmannen vaiheen ”sotatila” tuottaa helposti uudenlaisen maailmanpoliisin ja uudenlaista kolonialismia. Maailma on jakaantumassa uudelleen, mutta vanhat imperialismia ja kolonialismia harjoittaneet suurvallat yrittävät kynsin hampain turvata asemansa. Siinä ei syyrialaisen Ihmisen henki paljon paina – oli hän sitten shia, sunni tai alaviitti. ”Hyvät, pahat ja rumat” ovat vuonna 2015 taas astumassa alas valkokankaalta ja uusi spektaakkeli voi alkaa. Se voi pahimmillaan hajottaa kokonaisia valtioita, aiheuttaa uusia pakolaisongelmia – ja ennen kaikkea maapallon hupenevien luonnonvarojen uusjaon. Ei USA eikä EU, sen paremmin kuin Ranska, Venäjä tai Kiina, voi olla maailmanpoliisi tai demokratian ainut lipunkantaja ja airut tällä pallolla. Maailma on laajempi ja kaikilla kansoilla ja valtioilla oma äänensä. Siksi haluaisin uskoa  ihmiskunnan humanismiin ajattelevan yksilön ja kansojen tasolla –  ja nähdä rauhanliikkeen joukkovoiman sekä YK:n roolin joskus vielä palaavan ja jotakin merkitsevän (?).

Ja aivan lopuksi: piskuisen Suomen rooli voisi tässä paisuvassa terrorismin vastaisessa sodassa olla ihan jotakin muuta kuin keskustelu siitä, että annetaanko EU:lle tai myöhemmin kenties Natolle aseapua vai ei!

Öisinajattelija