Vappuinen tervehdys Lieksasta. Susirajan kaupunki on vappuna 2016 Suomen lämpimintä seutua.
Oli ilo marssia auringossa ja myös hiljentyä vakaumuksensa psta kaatuneiden haudalla: Lieksassa tapettiin toista tusinaa pasifistia vuonna 1918 – vain syystä, että he eivät lähteneet valkoisten joukkoihin murhaamaan punaisia. Muisto elää Lieksan omalla ”Golgatalla”, missä uusi kaupunginjohtaja piti sykähdyttävän puheen. Kuulijoita oli ehkä 30-40, saman verran marssijoita. Tori oli onneksi tupaten täynnä ja vasemmistoa juhlassa edusti tyylikkäästi JNS-yliopistomies Antero Puhakka.
Lapsi ei liiku eikä marssi
Mutta mutta…, lapsi ei nykyisin liiku eikä marssi; lastenvaunuja ja nuoria perheitä ei itäisen Suomen kulkueissakaan enää nähdä. Mutta eipä nähdä leikkiviä lapsia takapihoilla eikä puistoissakaan.
Kuuntelin keskipäivän uutiset, veret seisauttavat – siinä’ mielessä, että lastensuojelu & Suomen SSS-hallituskin ovat kovasti huolissaan lasten liikkumisesta. Siis liikkumattomuudesta. Sietää ollakin, vaikka hallituksella pitäisi kaiketi olla vähän tärkeämpiäkin huolenaiheita(?).
Niin, tutkimusten mukaan alle kouluikäiset eivät liiku juuri ollenkaan ja seuraukset näkyvät erilaisina sairauksina alle kymmenvuotiaissa. On aikoihin eletty, sanon minä, mutta vastuu kuuluu myös meille, isille ja äideille.
Kuka pakottaa sinut kuskaamaan lapsesi kouluun tai ”liikunnallisiin” harrastuksiin autolla? Miksi lapsesi istuu iltakaudet tietokoneen ääressä, missä vain sormi ja silmä liikkuvat? Miksi ostat lapsellesi ”älyttömiä” puhelimia ja pelejä sadoilla euroilla ja valitat rahapulaa? Minkä takia yhteiskunnan varoja tuhlataan 5 km koti-koulukuljetuksiin? Miksi koulussa vähennetään liikuntatunteja vuosi vuodelt? Miksi tuputat roskaruokaa ja pitsaa lapsellesi ja tilaat sen vielä kotikuljetuksina?
Ennen oli ennen
Ennen oli kaikki paremmin, kuten me eläkeläiset hyvin tiedämme, ja nauramme itsekin nostalgialle. Mutta: liikkumisen suhteen asiat olivat todella toisin – ja lasten lihaskuntoa ei tarvinnut tarkkailla lastensuojeluviranomaisten toimesta. Muutakin puuhaa sillä saralla toki oli.
Muistan Huhtalan pihapiirin kotikylässämme. Muistan jokirannan uimareissut, vene- ja kanoottiretket, hiihtoladut, heinälatojen tunnelit, kaatumiseni hyppyrimäen alamäessä, verisen nenäni, rohtuneet polvet, salaperäisen ”Laakson” kiipeilypuut ja majat. Muistan pekat, pertit, hannut, helenat, eevat ja tuijat. Muistan pitkän päivän kestäneet leikit, kymmenen tikkua laudalla, muistan 5 km koulumatkan, joka hiihdettiin, käveltiin tai pyöräiltiin päivittäin eestaas, muistan yli yön kestäneet ravustukset, kulotukset, hankikelien kelkkailut ja yöpymiset metsäretkillä, muistan miltä ruisleipä maistui illalla kun ei päivän aikana ollut hurjilta leikeiltä aikaa käydä kotona syömässä… Niin, sen minä muistan ja paljon muutakin…
Ennen oli ennen.
Öisinajattelija
Oli se aikaa- ennen oli ennen! Mukava kun sinäkin muistat noita liikkumiseen – eli tavalliseen arkiseen ja pyhäiseen elämiseen – liittyviä asioita lapsuudesta Huhtalassa. Minäkin muistan maaritit, maurit ja maijut, seijat, pekat, helenat, marjatat, mantit, hannut, pertsat ,raunit ja pentit ja monet muut kaverit noilta ajoilta. Ja sen, että liikuttiin paljon lapsenakin.Ja varsinkin lapsena!
Listasta puuttuu ”rosvo ja poliisi” -leikit, joissa juostiinkin tai ajettiin hurjana pyörällä pitkin metsäpolkuja kukin roolissaan. Salaperäisen ”Laakson” puissa ” apinana” kiipeileminen varmaankin kehitti niin tasapainoa kuin lihaksiakin, ja tietysti myös mielikuvitusta. Intiaaniakin leikittiin ja rakennettiin sammalesta ja kuusenhavuista tiipii-majoja.
Kauas metsään tehdyillä linturetkillä ei vain patikoitu pitkiä päivämatkoja, vaan myös lisättiin luonnon ja ympäristön tuntemusta.Opeteltiin metsässä suunnistamista ja opittiin selviytymään tilanteesta kuin tilanteesta kaukana kotoa. Pitemillä retkillä oli kyllä laastarit ,voileipä-eväät ja maitopullot mukana repussa, mutta yleensä janon yllättäessä löydettiin sopiva kirkasverinen puro. Äidillä tosin oli usein ”sydän kylmänä” odotellessaan meidän kotiinpaluuta !
Opittiin yhteistyötä ja epäitsekkyyttä. Riideltiinkin silloin tällöin, niinkuin lasten tapoihin kuuluu, mutta ”kärpäsestä ei tehty härkästä”, paitsi jos riitely meni jatkuvaksi kiusaamiseksi.Silloin vanhemmat ja opettajat puuttuivat asiaan.
.
Koulumatkat tosiaan kuljettiin jalkaisin, hiihtäen tai pyörällä oli sää sitten mikä tahansa. Paitsi muutaman kerran, kun oli liian kylmä.Silloin saimme mennä kouluun aamulla linja-autolla. Takaisin piti tulla jalkaisin. Siinäkin touhussa karaistuttiin ja opittiin sinnikkyyttä sekä itsestään huolehtimista ja oma-aloitteellisuutta. Opittiin peräänantamattomuutta eteen tulleiden ongelmien ratkaisemisessa.
Silloin lapsena puuhailtiin kaikenlaista aikuisten kanssa, yksin ja varsinkin muiden lasten kanssa yhdessä. Ei istuttu yksikseen yömyöhään tietokoneen ääressä ,eikä katsottu telkkaria- niitä kun ei kotona ollut. Liikuttiin paljon ja säännöllisesti, kun useimmiten oli pakko. Ei ajeltu autolla kauppareissujakaan , eikä meitä kuskattu kouluun autolla. Kismitti kuitenkin joskus talvella, kun tiet olivat peilijäässä, eikä pyörällä pysynyt pystyssä ! Tai kun lumiaura heitti lumet niskaan ja löysi itsensä pimeällä ojasta ! Ja usein kylmä vaivasi, kun ei ollut silloin vielä toppapukuja sun muuta lämpimänä pitävää. Villasukkiin käärittynä huopatossuissa sentään jotenkuten tarkeni varpaatkin ja karvalakki korvilla ei päätäkään kovin palellut ! ( Mutta nythän Lieksassakin talvet ovat leudompia ja lyhyempiä kuin silloin ennen, lapset voivat temmeltää ja liikkua ulkona.Vai pelätäänkö, että iso paha susihukka heidät syö suihinsa ?! Naurettavaa, kun susilla pelotellaan aikuisia ja lapsia, ja sitten ei uskalleta päästää lasta kuoluun yksin !)
Tietenkään ei pitäisi olla yltiöpäinen lastenkaan liikkumisen suhteen, mutta hirvittää tuollainen lasten liikkumattomuus. Sehän tekee sairaita ja heikkoja lapsia ja nuoria, joista tulee niin fyysisesti kuin henkisestikin heikkoja aikuisia ,joiden on hankala kestää elämisen vaikeudet – jos ehtii tulla aikuisia. Nykyään on joka säälle ja monenlaiseen liikkumiseen sopivaa vaatetusta lapsillekin. Ja on terveellistä ruokaa saatavissa. Liikkumattomat ”pizzansyöjätyypit” pääsevät nopeasti ylipainoisten joukkoon…ja liikalihavuudesta johtuvien sairauksien kantajiksi…ihan kuten Amerikoissa!Eipä näytä Suomen tulevaisuus heppaselta…. ! No, varmaan on vielä sentään liikkuviakin lapsia ja heitä liikkumaan patistavia vastuullisia vanhempia!
Mielestäni nykyään Suomessa näkee huomattavasti enemmän ylipainoisia ihmisiä,kuin muutama vuosikymmen sitten. Johtuneeko osaltaan jo lapsuudessa opitusta epäterveellisen ruuan syönnistä , ja siitä liikkumattomuudesta ?
Kiitos nostalgisista muistoista, sisko rakas!,
Muuten, spostini palauttaa sulle lähetetyt viestit. Olisi tärkeää asiaa koskien Kannus-tonttiamme, jos luet tätä , laitapa kiireesti spostiviesti tai tekstiviesti!
öisinajattelija
S-postini ei ole toiminut moneen kuukauteen.En ole vielä yrittänyt saada sitä kuntoon, kun ei ole ollut kiire. Samoin SMS reistaa nokia-puhelimessani.En voi kirjoittaa viestiä, vain laittaa kuvia jne.Lähetetyt viestit voin kyllä lukea. Pitäisi räplätä kuntoon, mutta olen laiska siihen.
On kait aika hankkia minunkin sellainen älytön- ei kun älypuhelin….Laita SMS tiedossasi olevaan numeroon. Kiinteän puhelimen numero on muuttunut vuosi sitten.Olen senkin antanut. Voin lukea tulleet SMS-viestit.
Ja ajattelin jo soittaa,kun sain Inkalta vappuviestin. Ei mennyt läpi kuvallinen vastaukseni Inkalle. Olisiko vika siinä, että verkot eivät ole yhteydessä keskenään? Minulla on Orange.mutta ei onnistunut yhteydenotto myöskään kiinteän puhelimen avulla Inkan entiseen kännykkänumeroon,lieneekö minulla vanha numero ?
Tuo kiinteäkin puhelin reistaa, johtuen katkeilevasta satelliittiyhteydestä.Siihen ei aina voi soittaa,vaikka itse voin soittaa. Ukkonen usein katkaisee yhteydet ja sitten on etsittâvä konstit niiden takaisinsaamiseksi.Ei vain ole ollut aikaa ja haluja korjata asiaa.
Antakaapa oikeita puhelinnuomeroita, niin soitan sitten sen mökin asian takia, kiitos!
Mikäs ihme tuo lasten liikkumattomuus on, kun ,satojen (!) kyläkoulujen lakkauttamisen seurauksena tuhannet (!) lapset kyyditään kotiovelta kouluun ja takaisin.
Eläköön leikkauspolitiikka!
Kotosalla huilaavilla vanhemmilla on aikaa kyyditä lapsikullat raskaaseen koulutyöhön- vaikkapa mersulla.
Koululiikenteessä on monta vaaraa vaanimassa.. Jotta ei syytettäisi rasismista,tai suvaitsemattomuudesta, en tarkoita namusetiä tai maahanamuuttajia.
Lisäksi mitä sitä naapuritkin sanoisivat. Joutuisi julkjsesti näyttämään köyhyytensä,