Kuten lukijani hyvin tietävät, en ota yleensä kantaa päivänpoliittisiin kysymyksiin.
Nyt vatsahapponi kuitenkin sanelevat reaktioni.
MINULLA ALKAA NIMITTÄIN OLLA IKÄVÄ ERKKI TUOMIOJAA, jopa ”Kekkoslovakiaa” ja Suomen roolia maailmanpolitiikssa 40 vuoden takaa. Tarkoitan puolueettomuuttamme vuonna 1975, ETYK-kokousta ja sen saamaa arvostusta.
Olen ollut viime vuosina suht tyytyväinen maamme ulkopolitiikan perusasetelmiin. Nyt tilanne on toinen. Puolueettomuudesta ollaan pikku hiljaa luopumassa, ja nyt vauhti on hirmuinen. Amerikan poliittista käytäntöä mukaillen:
Suomessa kenestä hyvänsä voi tulla ulkoministeri… . Ja nyt on niin käynyt…
Minusta ulkopolitiikka on hienovaraista diplomaattista ja HISTORIATIETOISTA osaavaa toimintaa, missä pitää esim alan ministerillä olla aika lailla kokemusta ja sivistystä sekä juuri sitä historiatietoisuutta. Kielitaitokaan ei ole pahitteeksi. Kuinka moni ulkoministerimme tai pressamme on esim hallinnut englannin ohella venäjän kielen? Joku sentään, onneksemme.
Nykyinen ulkoministerimme ei ole tehtäviensä tasolla.
Hänelle Naton sotaharjoitukset Suomessa (kuuntelin koneitten jylinää täällä susirajalla Lieksassa viime viikolla!) ovat vain hyvien USA-naapurisuhteittemme jatke. Hänelle ei ole mikään ongelma, että harrastamme yhteistyötä tulevaisuudessakin Naton kanssa ja kehitämme yhteensopivaa aseistusta: ”Eihän se tarkoita liittymistä”. Hän istuu USA-varapresidentti John Kerryn vieressä ja kertoo vaikuttuneena käyneensä ”mielenkiintoisia keskusteluja”. Millaisia? Minä vain kysyn. Millä kielellä ja kenen valtuuksilla? Ymmärsiköhän ulkoministeri mitä länsinaapuri korvaan supatteli?
Ymmärtääkö hän yleensä mihin on Suomea viemässä? Tämä ”isänmaallinen” ja yleistä asevelvollisuutta ja puolueettomuuttamme ennen markkinoinut kameleontti/takinkääntäjä.
Ulkoministerimme
myy nyt maatamme kovaa vauhtia länteen. Hän varantaa kaiken sen, minkä muuan UKK sai aikaan – sen että Suomea alettiin arvostaa maailmanrauhan rakentajana ja välittäjänä. PUOLUEETTOMANA MAANA!
Eivät Venäjän suurvaltaiset ja sinänsä kammottavat tapahtumat viime vuosina voi muuttaa perusasetelmia, Suomen geopolitiikkaa ja diplomatiaa. Niiden rinnalle kannattaa asettaa USAn imperialismin, joka näyttää olevan mediassa pelkkää ”rauhaan pakottamista”. Ei se sitä ole. Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Libyassa…
Se on geopolitiikkaa ja sotilasstrategiaa, raaka-aineiden ja hupenevien resurssien ennaltaehkäisevää haltuunottoa.
Meillä voisi olla edelleen välittäjän ETYK-rooli – ja menneinä vuosikymmeninä hankittu asema & kunnioitus YK:ssa. Tai merkittävä rauhantekijän avainrooli Skandinaviassa. EI kannata valita Natoa ja länttä silloin, kun olemme – Pentti Saarikosken sanoin – yhä EUROOPAN REUNA! Juuri siksi minulla on ulkopolitiikan suhteen aidon kansainvälisyyyden & rauhan diplomatian kaipuu. Ja esim sellaisia ulkoministereitä kuin Erkki Tuomiojaa ikävä…
Öisinajattelija
Kyllä minuakin nykymeno hirvittää!
Ja varsinainen cameofantti.
Suomen suojeluskuntapuolue sliipattuine taaksesuittuine kuontaloineen kerjää selvästikin maallemme ikävyyksiä.
Äläpä Pentti loukkaa oikean kameleontin kunniaa ja mainetta ( ! ) vertaamalla Suomen nykyistä ulkoministeriä siihen! Kameleontti ansaitsee paremman kohtelun. Se kun ei olekaan luonnostaan luikertelija ja kiero, vaan se vaihtaa väriä ”luonnonmukaisesti”, ja ihan oikeasti vain tarvittaessa ja nimenomaan turvallisuussyistä! Se kun ei halua olla itsekkäästi esillä , eikä hae tahallaan itselleen ikävyyksiä ja vaaratilanteita. Olen onnistunut näkemään kameleontin elinympäristössään luonnossa. Se on leppoisa rauhantahtoinen otus.
Lieneekö Suomen turvallisuus nyt niin vaarassa, että pitää jujuttaa maata Naton helmojen suojiin ? Tosiaan, näytetään kerjättävän maalle todellisia ikävyyksiä. Olisi järkevämpää rakentaa maailmanrauhaa edelleenkin ja pysyä puolueettomana maana. Se olisi Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten eduksi ja hyödyksi, eikä mitkään Nato-pöljäilyt.
Suomi pöljäilee itsensä taitamattoman ulkopolitiikkansa ja vailla historian ja geopolitiikan tajua olevan ulkoministerinsä takia itsensä entistä vaaranalaisempaan turvallisuuspoliittiseen asemaan. Turvallisuutta haetaan aseista ja sotaliitoista, mutta reaalinen turvallisuus vähenee.
Nyt tarvittaisiin tosiaankin Erkki Tuomiojan kaltaista ammattitaitoista ulkoministeriä, ja ei olisi pahitteeksi jos puolustusministeriksikin saataisiin joku joka osaisi myös geopolitiikkaa, pelkän sotatieteen sijaan.
Kekkoselta kävi rock’n roll, mutta miten käy nykyisiltä johtajiltamme?
Entinen valtiosihteeri Risto Volanen muuten kirjoittaa blogissaan järkimiehen ajatuksia Suomen geopoliittisesta asemasta ja nato-intoilusta. Vanhan liiton miehiä, taatulla Paasikiven-Kekkosen hyväksi havaitulla linjalla.