Puoluekartalle uutta verta: Feministinen puolue
Suomeen ollaan perustamassa uutta puoluetta, feminististä puoluetta. Sen tarvetta perustellaan sillä, että:
”monta lasikattoa on Suomessa vielä rikkomatta”, esimerkiksi ay-liikkeessä ja monissa talouselämän järjestöissä. Puolue pyrkii tuomaan poliittiseen julkisuuteen erilaisia ääniä – ja perustajat ovat ihmetelleet että Ruotsi on tässä mielessä niin paljon edellä Suomea. Siellä kun ei enää ihmetellä naisjohtajia tai feministisiä kannanottoja mihin hyvänsä keskusteluun.
Kyllähän feminismille on Suomessa paikkansa, en kiellä. Naisen euro taitaa olla edelleen siinä 80 senttiä ja perheväkivalta sekä raiskauksetkin yhä yleisiä. Tosin esim sellaisissa puolueissa kuten vasureissa ja vihreissä on vahva feministinen edustus.
Eikä mieskään ole ihan aina tasa-arvoinen, kaikissa yhteiskunta- tai yhteiselämän ongelmissa, erityisesti avioerotilanteessa. Juuri avioerossa ja lasten asemassa MIESnäkökulma ja MIESvanhempi jää liian usein unohduksiin. Itsestäänselvyytenä pidetään esim sitä, että avioerossa MIES on ”syyllinen” ja kantaa taloudellisen osuutensa, elatusmaksut, vaikka olisi köyhempi ja asunnottomampi osapuoli – ja vaikka ei edes saisi tavata lapsiaan, vaikka oikeus olisi tapaamisoikeudesta tai yhteishuollosta päättänyt. Tällaiset tilanteet ovat perin juurin tuttuja Öisinajattelijan lähipiirissä.
Kirjoitin paikallislehtiin (Karjalainen & Lieksan Lehti) tätä puolta sivuavan mielipide-kirjoituksen,
jonka pistän myös tähän blogiini. Kommentit tervetulleita.
”Kaikkia vanhempia ei lastensa juhliin kutsuta ”
(Touko-kesäkuun vaihteessa) ”…viikonloppuna kymmenet tuhannet nuoret juhlivat ylioppilastutkintoa tai valmistumista ammattiin.
Läheskään kaikki vanhemmat eivät olleet näissä perhejuhlissa mukana, kuten ei muitakaan jälkeläistensä merkkipäiviä viettämässä. Osa vanhemmista, esimerkiksi kaikki eronneet eivät halua osallistua. Osaa ei kutsuta. Juhlia voidaan myös useammassa paikassa. Mikäpä siinä.
Ne eronneet, joita ei lastensa juhliin haluta eikä kutsuta ovat useimmiten miehiä. Heitä on paljon omassakin tuttavapiirissä. Kysynpä vain miksi?
Ymmärrän hyvin juhlien ulkopuolelle jätetyt lähestymiskiellon saaneet, perheväkivaltaan syyllistyneet ja pahasti alkoholisoituneet miehet (yhä useammin myös naiset).
Toisaalta en lainkaan ymmärrä, että on tuhansia äitejä jotka eivät anna vuosien ja vuosikymmenienkään jälkeen eronneen isän tavata lapsiaan edes juhlapäivinä,
vaikka tämä olisi hoitanut elatusmaksunsa ja tapaamisensa säntillisesti sekä ollut tiiviisti mukana kasvattajana ennen eroa ja myös sen jälkeen.
Usein tapaamisten vaikeuttaminen, isän tai äidin haukkuminen ja kiusaaminen jo eron alkuvaiheessa viittaa ongelmiin jatkossa, arjessa ja juhlissa.
Eikä se johdu enää eroahdistuksesta ja suuttumuksesta (kun on joutunut esimerkiksi petetyksi), vaan usein katkeruudesta ja kostonhimosta, pitkittyneestä mustasukkaisuudesta, jolle ei loppua näy. Katkeruus katkeroittaa – ja saattaa siirtyä lapsiinkin. Katkeruuden aiheuttamat traumat saattavat vaatia jopa terapiahoitoa.
Tähän pitkittyneeseen mustasukkaisuuteen ja katkeruuteen ja toisen vanhemman syrjäyttämiseen voidaan vihkiä koko naisen tai miehen suku. Useimmiten naisten puolelta. Niin, ja samat naiset ja äidit ja äidin suku osaavat kyllä puhua tasa-arvosta. Tuo feministinen lasten oikeuksia puolustava tasa-arvopuhe ei vain yllä omaan exään, lasten oikeuteen molempiin vanhempiin. Lapsilla kun on oikeus molempiin vanhempiin, joita he pääsääntöisesti myös rakastavat. Myös isät lapsiaan. Lapset isiään.
Aitoon vanhemmuuteen, rakkaat feministit!
En ymmärrä, että modernissa sivistysmaassa, Suomessa, eronneet vanhemmat eivät monen vuodenkaan jälkeen esim voi juhlia yhdessä lastensa merkkipäivinä –
näyttää lapsilleen, että he ovat molemmat yhdessä näiden rinnalla, varsinkin hetkellä jolloin mahdollisesti ero kodista tai tutusta ympäristöstä on edessä ja aikuisuus sekä oma itsenäinen elämä häämöttää.
Eikö molempien vanhempien esimerkki ja malli nuorelle tässäkin tilanteessa olisi paikallaan? Ja jos ja kun molemmilla vanhemmilla on usein jo uusia kumppaneita, heidän läsnäolostaan tai poissaolostaan luulisi voitavan sopia. Ellei, aikuisuus on hukassa ja katkeruus valloittanut mielen loppuelämäksi. Miehenä vetoan naisiin: miettikää kun järjestätte seuraavia juhlia lapsillenne. Heillä on myös isä.
ps. Äidinlyyra on kiitos naiselle lastensa kasvatustyöstä. Isänlyyrasta en ole kuullut puhuttavankaan (?)
Pentti Stranius, Susirajan Öisinajattelija,
Lieksa
PS
Lukasepa August Strindbergin Hullun puolustuspuhe, niin johan lähtee.
Käväse esimauksi ensalkuun potullani. dddd
Vaikka he ovatkin olemassa, niin monet ( eronneet ) isät eivät ota tai eivät osaa ottaa vastuuta isyydestään samalla tavalla kuin äitien on otettava vastuu äitiydestään. Isillä ei ole vain oikeuksia lastensa suhteen. Heillä on myös velvollisuuksia. Monet avio-tai avoliitosta eronneet isät eivät läheskään aina halua olla tai eivät ole jokapäiväisessä elämässa lastensa rinnalla näitä tukien. He eivät ota vastuuta lastensa elämästä ja tulevaisuudesta. Useimmiten suurin vastuu lapsesta lankeaa edelleenkin naisille. Tätä tosiseikkaa eivät kaunista ja esimerkillistä muutamat juhlat, joissa molemmat vanhemmat ovat läsnä ! Vaikka ”esimerkin näyttäminen ” olisikin hyvä asia lapsen kannalta, niin tuntuu hyvin idealistiselta laittaa kärkevienkin ristiriitojen erottamat vanhemmat juhlimaan eron jälkeen yhdessä lapsensa menestystä! Kaikilla ei ole tähän psykologista halua eikä vahvuutta.
Esimerkillistä olisi se, että naisen asema ei olisi niin kehno ”modernissa sivistysmaassa” Suomessa, kuin se nykyään vielä on.
En kuitenkaan kannata erillisen feministisen puolueen perustamista. Edistyksellisten puolueiden tulisi ottaa ohjelmaansa selvästi naisen aseman parantaminen ja pyrkiä käytännössä toimimaan tasa-arvoperiaatteen toteutumiseksi. Tasa-arvo tarkoittaa tässä tapauksessa tietenkin naisen ja miehen välistä tasavertaisuutta, myös perheasioissa ja lasten oikeuksien osalta.
Suomi on ns. moderni monikulttuurinen sivistysmaa.
Feministipuolueen perustamisesta tuli mieleeni eräs monikulttuurisen yhteiskunnan tasa-arvoon liittyvä seikka, josta ainakin kaikki feministit voisivat keskustella avoimemmin : tiettyihin uskonnollisiin riitteihin ja miesten vaatimuksiin perustuva naisten pukeutuminen.
Tunnettu islaminuskoinen kirjailija Salman Rushdie sanoi eilen 9.9.2016 ranskalaiselle radiolle France Inter’ ille antamassaan haastattelussa, että burka, nikab yms. kokonaan tai lähes kokonaan naisen peittävä vaatetus on yksi miehisen ( maskuliinisen ) painostuksen muoto naisen alistamiseksi. Lisäksi hän totesi, että hänen islaminuskoiset isoäitinsä ja äitinsä eivät koskaan ole suostuneet pukeutumaan miesten painostuksesta !
Hienosti oivallettu !
Näinä päivinä monikulttuurisessa Ranskassa miesten käskystä monet juuri näillä kaavuilla itsensä täysin peittävät nuoret naiset ovat ryhtyneet terrorijärjestöjen käskynalaisiksi ja suunnittelemaan omassa kotimaassaan terroritekoja. Viha ja väkivalta näkyy kuuluvan näiden tunnustuksellisten ”vaatteiden ” muodinkuvaan !
Onko mielestäsi ( ”muotivirtauksia seuraileva” ) burka yms. vaatetus edelleenkin pelkkää vapaata ja viattomaa naisten pukeutumista heidän oman mielensä mukaan ?
Vai olisiko tasa-arvoa ajavilla feministeillä jotain sanottavaa tämänkin asian suhteen ? Mikähän puolue uskaltaisi ottaa aiheen keskustelun alaiseksi ?
PS.
Ei vain Ranska suhtaudu ko. julkiseen ”pukeutumiseen” kielteisesti, vaan nyt myöskin kokeneemmaksi tulleessa Saksassa on, ihan ministeritasollakin, ryhdytty pohtimaan sen rajoittamista ja kieltämistä julkisilla paikoillla.
Mutta mutta…. eihän Suomessa edes oikeuslaitos katso avoimesti rasististen Ku Klux Klaanin kaavussa heiluvien turvapaikanhakijavastaisten henkilöiden toimia sananvapauden ja lain vastaisiksi….saati sitten muunlaisissa kaavuissa kulkevien ..! ( Ehkä tuomarit eivät muista, mitä Ku Klux Klan tarkoittaa oikeasti ? ) Vaikka kaikenlainen rasismi onkin perustuslain vastaista ja laisäädännön mukaan rikos.
Miesten painostuksesta tapahtuva tunnustuksellinen naisten pukeutuminenkin katsotaan ns. vapaudeksi , vaikka se onkin todellisen naisten vapauden ja tasa-arvon riistoa. Nämä kaksi saman nk. ”vapauden” nimissä ihmisiä tai sukupuolia ariarvoistavaa seikkaa on kuitenkin käsiteltävä erillisinä syrjimisen muotoina.
Suomesta on tosiaan muutamassa vuodessa tullut kumma maa… kun joudutaan perustamaan erillinen feministinen puoluekin…! Feministeillä on todella töitä asenteiden muuttamiseksi nykyaikaisemmiksi.
”
Tarkennan sen, että Salman Ryshdie on lähtöisin islaminuskoisesta perheestä.
Hänen mielipidettään naisen alistamisesta ko. tyyppisellä pukeutumisella tukee osaltaan ranskalaiselle ”L’Obs” lehdelle ( 8.-14.09.2016) antamassaan haastattelussa Ranskan nykyinen opetusministeri Najat Vallaud-Belkacem.
Hän on Marokossa syntynyt, 4-vuotiaana Ranskaan perheenyhdistämisen myötä muuttanut, berbeeritaustainen muslimivanhempien tytär, jonka äiti käyttää pään peittävää tunnustuksellista huivia.
Tämä vasemmistohallituksen ministeri sanoo, että tällä hetkellä Ranskassa poliittista väittelyä aiheuttava burkini ( musliminaisten kehon ja pään peittävä uima-asu ? ) on loukkaus naisen vapautta vastaan.
Toisaalta opetusministerimme toteaa, että hän ei oikein kykene sanomaan, mikä tässä muslimien pukeutumisasiassa liittyy tapoihin, uskontoon, sosiaaliseen perinteiden tiukkaan noudattamiseen , kulttuuriin tai jopa siveellisyyteen. Tästä johtuu hänen syvä hämmentyneisyytensä niitä ihmisiä kohtaan, jotka antavat tietyn merkityksen yhdelle tai toiselle musliminaisen pukeutumiseen liittyvälle asenteelle . Hänen mielestään tiettyjen naisten poissulkeminen sosiaalisen elämän ulkopuolelle muslimihunnun takia on äärimmäisen vaarallista.
Hänen poliittinen katsantonkantansa on se, että yhteiskuntaamme vaivaa identiteettinen kuoreen vetäytyminen, yhdenlaisuuden korostaminen, ja kauna muslimeja kohtaan. Hän uskoo,että taistelu tätä identiteettistä kuoreenvetäytymistä vastaan on paras tapa saada pysyvästi taantumaan islamistinen radikalismi, joka synnyttää hirviöitä, jihadismia ja terrorismia.
Tarkennus koskien Ku Klux Klanille tyypillisessä asussa Hennalassa heiluneen syyttämistä :
päätöksen syyttämättä jättämisestä ( ei syytteitä ) on tehnyt paikallisen syyttäjäviraston syyttäjä. ( ei siis oikeuden istunnossa toimiva tuomari ). Oletan tämän syyttäjän asemassa olevan henkilön olevan Suomen Tasavallan oikeuslaitoksen palveluksessa. Hän kun päättää virastolle harkintaan tulleiden tapausten oikeuteen viemisestä ja syytteistä.
Suomen lainsäädäntöä olisi aihetta tarkentaa ja parantaa rasismin osalta, jotta tämänlaatuisen syrjinnän julkisesta suosimisesta, tukemisesta ja harrastamisesta ei pääsisi kuin koira veräjästä ! Nimittäin tällainen jatkuva syyttämättä ja tuomitsematta jääminen innostaa jatkamaan ja toteuttamaan entistäkin uhkarohkeampia ”erilaisiin” ihmisiin kohdistuvia rasistisia tekoja . Ja pahinta tässä välinpitämättömyydessä on se, että vähitellen ollaan luisumassa pois demokraattisen oikeusvaltion periaatteista.
Salman Rushdie ei ole rasisti puhuessaan em. naisten maskuliinisesta painostuksesta. Kysymyksessä ei ole ”erilaisen pukeutumisen” sallivan vapauden arvosteleminen ja tuomitseminen, vaan naisten tasa-arvoisuuden puolustaminen ja heidän miesten tahtoon alistamisensa arvosteleminen.