Pokemon GO!
Lehtiä selatessa kauhistuin kun Karjalainen (21.7.) otsikoi Suomea koskevan pääuutisjuttunsa ”Taskuhirviö keskustassa”. Rauhoituin lukiessani, sillä tekstistä selviää, että kyse ei olekaan ulkomaalaisista taskuvarkaista Joensuun torilla. Kyse on siirtymisestä rakennettuun (keino)todellisuuteen Pokemon Go -pelin kautta.
Tervetullut zombi-ilmiö, joka aktivoi
Pelimaailman tuntija ja Neogames-johtaja Koopee Hiltunen rauhoittelee samassa jutussa:
”Viime aikoina on ollut synkkiä uutisia Nizzasta ja Turkista, joten positiiviset uutiset kiinnostavat ihmisiä. Peliala kehittyy epäjatkuvuuskohtien kautta…”.
Hhmm? ”Epäjatkuvuuskohdat”? Mitähän se mahtaa tarkoittaa?. En oikein pysy kärryillä kun en omista älypuhelinta enkä ole pelannut edes niitä ”Vihaisia lintuja”. Kuulun menneen maailman kärryiltä pudonneeseen sukupolveen, joten jos olet nuori, älä lue blogiani eteenpäin, pyydän! En ole Pokemon-positiivinen ihminen eivätkä pelialan lapsilta ja nuorilta huijatut miljoonat ainakaan minua innosta. Missä viipyy kritiikki?
Öisinajattelijan mielestä lapset ja nuoret ovat muuten alkaneet kävellä oudosti jo jonkun vuoden ajan. Nyt sen vasta huomaakin, jopa Lieksassa. He liikkuvat kuin zombit katse pienessä ruudussa, puhuvat ja hymyilevät itsekseen. Hymyt ovat tärkeitä kuten liikkuminenkin tässä kalseassa istujakansalaisten ja mököttäjien maailmassa. Mutta kuuluisin zombi-elokuva ”Night of the Living Dead” tulee eittämättä mieleen. Onko tuo nytkähtelevä meno, joskus liikenteessä törmäileminenkin, vain pelipakon sanelemaa? Hymyt aitoja? Vai onko pelaajat hypnotisoitu? Ja mitä sanovatkaan luontoihmiset ja vegaanit kun pelissä ”metsästetään” tai ainakin pyydystellään eri Pokemon-hahmoja.
Myös kaksi sosiologian puoliklassikkoa eli Herbert Marcusen ”Yksiulotteinen ihminen” ja Wilhelm Reichin ”Fasismin massapsykologiakin” muistuttavat itsestään, kun näkee suurten joukkojen massainnostumisen tai sen masinoidun ja muodikkaan markkinainnostamisen valtaavan joukot yhtä aikaa kuin napista painaen. Mietin sitä, kuka painelee nappia ja kuka hyötyy? Arvelisin vanhakantaisesti, että Big Brother ainakin… Ja Orwell hymyilee haudassaan…
Mietin myös sitä, joko keinoteollisuus ja virtuaalimaailma ovat päässeet tunkeutumaan yksiulotteisen ihmisen aivosoluihin lopullisesti? Ei tarvita enää mitään siruja pääkalloon asentaa kun uusi uljas ihminen antaa johdatella itsensä hullutuksesta toiseen.
Kirkon pyhittämä, siis siunattu
Rauhoituin lopulta, kun katsoin toista isoa uutista Karjalaisessa (21.7.):
”Pokemon ilmiö saa siunauksen kirkolta”.
Siinä todetaan, että ”Pelin kuihduttamat akut saavat uutta virtaa kirkoista. Pelaajille tarjotaan jopa mehua ja keksejä”.
Upeaa! Pokemon on pyhitetty – vähän samalla tavalla kun papit ja piispat siunaavat nykyajan kirkkoja eli ABC-huoltoasemia ja kapitalismin muita kauppakeskusrysiä. Kirkko on saanut uuden paimennustehtävän. Tosin lehtijutun mukaan Eeva-Kaisa Heikura Kirkon tiedotuskeskuksesta ilmoittaa:
”Jos kirkossa on häät tai hautajaiset menossa, sinne ei saisi mennä pelaamaan. ”
Mitä turhia kieltoja! Hääpari ja pappi voivat vain ilahtua kun tyhjään kirkkoon horjuu zombi-kuokkavieraita lisää! Ja arkussa lepäävä ruumis saattaisi olla hyvä Pokemon-hakukohde, eikö vain? Vaadin lisää suvaitsevaisuutta kirkolta.
Välimereltä voi pyydystää uusia Pokemon-hahmoja
Oli Karjalaisessa (21.7.) muitakin uutisia, esimerkiksi muutaman rivin ulkomaan juttu: ”Välimereltä pelastettiin yli 3200”.
Vuodesta 2014 Välimereen on muuten hukkunut reilut 10 000 Eurooppaan yrittänyttä siirtolaista tai pakolaista. Heidän etsiminen voisi olla uuden iloisen ja optimistisen Pokemon Go -pelin yksi aihe. Kalmohahmot lienevät myös hyvin erilaisia ja sopivan shokeeraavia nykynuorille. Eikö vain? Kuka duunaisi uuden pelin? Toki mielenkiintoisia aiheita voisi olla Turkissa, Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissakin….
Öisinajattelija
”Leipää ja sirkushuveja” Pokemon Go on yksi lisä kansalaisten passiivisena pitämisessä!!
Toi peliteollisuushössötys kaikkinensa on niin absurdia, ettei siihen keksi mitään järkevää sanottavaa.
Mutta tehkööt ihmiset niitä asioita, mitkä kutakin kiinnostaa, jos kyse ei ole toisten vahingoittamisesta.
Eräänlaista sirkusta näyttää olevan myös nykyinen uutisointi kaikista väkivalta- ja terroristihäppeningeistä.
En muista tarkalleen, kuinka monta kertaa olen kuullut uutistoimittajan kysyvän toiselta toimittajalta: Millainen tunnelma siellä nyt on?
Mitä tuohon voisi kommentoida. Mukavan rauhallista?
Turkissakin riehuu Erdogan-niminen pyörremyrsky, mutta uutisten mukaan tälläkään ei ole ollut vaikutusta Suomesta Turkkiin suuntautuvaan matkailuun.
Luin hiljattain ainakin vuosikymmenen hyllyssä avaamistaan odottaneen Paavo Rintalan Faustuksen, Sen kansiliperissä lukee;
”Tulkoon konkurssi, kaaos, ydinsota, kunhan me voimme elää somasti, matkustella, syödä, juoda, naiskennella, kuluttaa kulttuuria.”
Ja voimme lukea Hesarin verkkosivuilta viimeisimmät tuiki tärkeät puheet ja niiden kopiot Jenkkilän pressasirkuksesta viimeistä pilkkua myöten.
Motto Hed,
sinäkin tuot tässä esille median hulluuden.
Eikö medialla olekin tietynlainen objektiivinen osuus terrorismin ”hyvinvoinnissa” ?
Nimittäin jokaisen attentaatin yhteydessä , sosiaalisen median laajasti tukemana, tiedotusvälineet organisoivat korviahuumaavan melskeen tiedostamatta sitä seikkaa, että tämä onkin täsmälleen noiden tappajien hakema tavoite : kohottaa omaa arvoaan tulemalla tunnetuiksi, kuuluisiksi .
Medialla on taipumus tehdä tappajista negatiivisia sankarihahmoja. Näin vahvistetaan terroristien fantasmia näiden ylivallasta ja heistä tehdään tällä tavalla myytinomaisia.
Tähän median ja politiikan hullunmyllyyn liittyen :
”Jenkkilän pressasirkuksen” osalta voi sanoa sen verran, että median ahdistamat politiikan tenorit antavat ylitsevuotavia ja mahdottomia lupauksia 100 prosenttisesta turvallisuudesta ja väkivallan hävittämisestä….! Näin muuten on Suomessakin, eikö vain ?
Motto Hed kommentoi: ”Toi peliteollisuushössötys kaikkinensa on niin absurdia, ettei siihen keksi mitään järkevää sanottavaa…”
Totta, mutta sehän tuo monopoleille tätä nykyä enemmän fyrkkaa kuin esim elokuvateollisuus.
Ja ajattelepa sisältöjä? Juuri useat pelit (ehkä ei Pokemon Go) raaistavat kun ovat ns. ”leikkisotaa”. Totutaan julmuuksien katseluun ja ampumsiin, kidutuksiin eikä todellisuus tahdo enää erottua virtuaalista. Niinpä seurauksena yleinen välinpitämättömyys väkivallalle, sodille (vrt. rauhanliike esim 1960-luvulla…)
Öisinajattelija
PS
Samassa ärtymyksessä tässä ’ihekuhin’.
Eli kelkasta putoamme kuten isämme ja isäimme isät uuden sukupolven kelkkaa potkiessa.
Muistat mikä kummastelu kun tuli Elvis Puusepän paikalle ja Beatles Eino Grönin.
Nyt me olemme samassa tilassa: kalkkikummallisuuksia kun emme pelaa, mutta pelkäämme.
*********
”-Jos kirkossa on häät tai hautajaiset menossa, sinne ei saisi mennä pelaamaan.
Mitä turhia kieltoja! Hääpari voi vain ilahtua kun tulee zombi-kuokkavieraita lisää!*
Jo Neuvostoliiton Tallinnassa -80-luvulla pyöriessämme meitä huvitti Toompeanmäen Aleksanteri Nevskin katedraaliin kurkistaessamme: yhessä nurkassa vihittiin paria, toisessa luuti mummo lattiaa ja kolmannessa heilui NAISEN käessä rätti.
Tehokasta!
Täytyy myöntää, HIKKAJ!
että hieman kieli poskella tätä blogia kirjoittelin, mutta toki ärtyneenä siitä, että peliteollisuus saa jyllätä miljooniaan ilman mitään kritiikkiä! Ja koukuttaa lapset markkinoiden kiemuroihin jo tosi varhain. Pahasti haisee ”Fasismin massapsykologialle”.
AULIISTI MYÖNNÄN, että juna meni jo ja tietotekniikan virtuaalikelkastakin olen pudonnut, mutta tietyistä arvoista en luovu enkä markkinoille kumartele:
”AINUT VAKAVA IHMINEN ON SE JOKA EI OLE MYYTÄVÄNÄ,
Öisinajattelija
Suomessa omaksutaan massiivisesti, ihmeen helposti ja hurmautuneesti kaiken maailman muualta tulleet (varsinkin teknologiset ) muoti-ilmiöt sen kummemmin niitä ja niiden vaikutuksia arvioimatta ja arvostelematta. Etenkin monet nuoret ihmisenalut ovat haltioituneita virtuaalimaailmasta, peleistä.
Mutta saahan Pokemon Go-peli toki kritiikkiä osakseen muualla kuin Suomessa, ainakin Ranskassa ( muutamia ministereitä myöten ) ja ihan Amerikoissakin, josta se on lähtöisin
( American way of life Suomeenkin ! = ollaan kaikki yksiulotteisia ihmisiä , yhtä maata ja tehdään kaikki samoja asioita samalla tavalla ! Ja turhien tavaroiden markkinat senkun kasvavat…ja planeetta hikoilee saasteissaan.. . ) .
Tuot esille oikeutetusti lasten markkinasidonnaisuuden ja ”fasismin massapsykologian ”…
Katsoppa minkälaisen perustellun arvion maailmankuulu elokuvaohjaaja Oliver STONE antaa lisäksi Pokemon Go-pelistä :
kommenttini Pontus Purokurulle tämän blogiin ” Mitä Pokemon Go tarkoittaa ?” ( KU verkkolehti ) ! Hän puhuu kapitalistisesta valvontakulttuurista.
Voisihan tuota kummallista ja outoa Pokemon Go-peliä siis tietyltä kantilta katsottuna pelätäkin !
En oikein ymmärrä miksi syksyiseen mielenosoitukseen valmistautuvan Joukkovoima-kansalaisliikkeen aktivistit ovat hekin hurahtaneet ja takertuneet Pokemon Go:n houkuttavuuteen….? …se kait keventää kurjistuspolitiikan pyörteissä kamppailevien oloa jotenkin, vaikka onkin yhtä tyhjän kanssa…?