Runoa ja proosaa: Vladimir Vysotskista Matti Pulkkiseen

 

Pääsin viime viikolla piipahtamaan Helsingissä,Venäläisen kirjallisuuden seuran
ja Aleksanteri-instituutin yhteistyössä järjestämän VENÄLÄINEN RUNOUS -luentosarjan puitteissa. Oli mukava huomata, että näyttelijä-bardilaulaja-runoilija Vladimir VYSOTSKI yhä kiinnostaa suomalaisiakin. Omassa puheenvuorossani, maanantaina 3.10. keskityin enemmän Vysotskin elämäkertaan, teatteriin ja elokuvaan kuin runoihin.
Ks. täältä
https://www.youtube.com/channel/UCGnI7AbMOTEdHTWovX76Mkw

 

Olin itseäni paremmassa seurassa, sillä syksyn ohjelmassa ovat olleet seuraavat luennot ja luennoitsijat:

Jelena GURO & Aleksandr Blok. Luennoitsijoina professori emerita Natalia Baschmakoff ja professori emeritus Pekka Pesonen
Anna AHMATOVA & Osip Mandelstam. Luennoitsijoina suomentaja Anneli Heliö ja FT, runoilija Jussi Hyvärinen
Marina TSVETAJEVA x 2. Luennoitsijoina suomentaja Marja-Leena Mikkola ja FT, dosentti Elina Kahla
Vladimir VYSOTSKI x 2. Luennoitsijoina Öisinajattelija, kirjailija Pentti Stranius ja Riikka sekä Helvi Porkola
Gennadi AIGI & Jelena Schwartz. Luennoitsijoina yliopistonlehtori Ben Hellman ja professori Maija Könönen

Sarja on taltioitu myös YouTubeen, videot löytyvät osoitteesta: https://www.youtube.com/channel/UCGnI7AbMOTEdHTWovX76Mkw

 

 

Matti Pulkkinen (1944-2011) ja Romaanihenkilön kuolema (1985)

 

Viikon päätteeksi Lieksan kirjastossa järjestettiin lauantaina 8.10. Matti Pulkkisen muistoseuran seminaari. Paikalle oli saapunut parikymmentä kuulijaa ja parituntisen seminaarin aikana keskustelu lainehti vilkkaana. Avaussanat lausui kirjaston johtaja Lea Tserni-Puittinen. Kirjaston ja seuran ohella tilaisuuden onnistumisesta vastasi myös lieksalaisten kirjoittajien yhdistys Brahean Kriivarit. Sen toiminnasta kertoi varapuheenjohtaja Helvi Ahvenainen.

Sitten kuultiin Petroskoissa syntyneen, nyttemmin lieksalaistuneen kirjailija Arvi Pertun tarinaa kirjailijaurastaan ja erityisesti uudesta romaanistaan Kuningattaren vuosi. Yllättäen Perttu myönsi saaneensa paljon vaikutteita Matti Pulkkisen tuotannosta.

 

Matti Valkosen ja kirjailija Simo Hämäläisen Pulkkisen muistoseuraa ja henkilökohtaisia muistoja käsittelevien puheenvuorojen jälkeen sain kunnian kertoa omia mietteitäni Matti Pulkkisen kohukirjasta 30 vuoden takaa. Kirjailijan keskeinen teesihän kuului: Romaani on kaikkiruokainen kuin sika, se syö kaiken.

 

Niinpä Romaanihenkilön kuolema järkytti suomalaista kulttuurieliittiä ja erityisesti sen vasenta siipeä juuri 1980-luvun jälkipuoliskolla. Pulkkisen tiiliskiviromaanihan on Suomessa harvinainen postmodernismin tuote, joka sisältää huikeaa status quo-irvimistä, vyön alle lyöntejä, kirjallisuusviitteitä, historian herkkupaloja ja nerokkaita aforismejakin. Erityisesti kirjailija kritisoi kehitysyhteistyötä Tansaniassa sekä YYA-Suomen seisovaa vettä ja Neuvostoliittoa. Osansa saavat aikalaisintelligentit nimeltä mainiten.
Nythän jokainen perussuomalainen on kehitysyhteistyön ”asiantuntija” ja jokainen kynnelle kykenevä oikeistolainen tutkija tai takinkääntäjä yrittää voittaa kaverinsa Venäjä/Putin-irvimisessä ja – Alpo Rusin tapaan – osoittamalla UKK:n ”ulkovaltojen agentiksi”. 1980-luvulla kyse oli muusta: Matti Pulkkinen oli aikaansa edellä, avoin ja haavoittuva kaikessa provokatorisessa kritiikissään. Hän olisi ollut sen Finlandian arvoinen, jonka Jörn Donner vei nenän edestä.
Matti Pulkkisen muistoseuran Lieksan-seminaari oli samalla viimeinen tilaisuus vuoden kestäneellä kiertueella ympäri Itä-Suomen pieniä paikkakuntia. Kiertueen tarkoituksena on ollut olla yhdyslinkkinä kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien sekä lukijoiden välillä.
Kiertue alkoi toukokuussa 2016 kirjailija Matti Pulkkisen synnyinpitäjästä Nurmeksesta. Nurmeksessa keskusteltiin Simo Hämäläisen ja Pia Valkosen johdolla siitä, tunnistaako lukija kirjailijan romaanihenkilön hahmosta ja teemana oli Pulkkisen esikoiskirja Ja pesäpuu itki. Kesäkuussa kiertue järjesti Matti Pulkkis-aiheisen kirjallisuusterapeuttisen session Leppävirran Oravikosken Hota-päivillä Elämän herrat –otsikon kera. Syyskuussa Lapinlahden Aikataikassa kiuruvetinen kirjailija Heidi Jaatinen alusti oman kirjansa Jono pohjalta aiheesta Erilaisia ehdotuksia rakkausromaaniksi. Nyt Lieksassa järjestetty Romaanihenkilön kuolema -aiheinen seminaari päätti Matti Pulkkisen muistoseuran vuoden 2016 kiertueen. Uusia kujeita on toki luvassa myös ensi vuonna.

Öisinajattelija

Tilaa
Notify of
guest
0 Comments
Vanhin
Uusin Most Voted
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Motto Hed
Motto Hed
8 years ago

Niin, eikös tää Alpo Rusi ollu se Stasin agentti.
Nyt raukka yrittää valkopestä omaa likapyykkiään syyttelemällä muita ryssävihaan erikoistuneissa medioissa.
En kylläkään katsonut. Tiesi muutenkin, mitä sieltä viemäristä on tulossa.

hikkaj
8 years ago

ps
Romaanihenkilön kuoleman jälkeen istui Matti Pulkkinen elävänä Rantakadulla Joensuun kirjastossa, lastenosastolla, kertomassa aatoksistaan. Päästelipä vähäeleisenä veret seisauttavaa juttua Afrikasta ja kehitysyhteistyöstä!

Teki kirja säväytyksen heti alkumetreillä kun yhteiskoulun pihalla seisoivat lukiopojat, samalla tavalla me vähän muutama kortteli pohjoisempana poikalyskan pihalla – ihan pihalla lähes kaikesta.

Pitäs palata kirjaan, vaikka moni kirja haalenee toisella lukukerralla. Jos sen riskin kumminkin ottaisi …

Pentti Stranius
Pentti Stranius
8 years ago

Jep,
kyllä ROMAANIHENKILÖN KUOLEMA puhutti porukoita 1985-86 myös elokuva-arkistossa, mikä oli tuolloin työpaikkani. Kirjahan on siinä mielessä omituista luettavaa, ettei siitä oikein jää mitään mieleen. Paitsi se kritiikki ja muutamat ilkeilevät ja nasevat lauseet. Pulkkinen kyllä osasi rikkoa rakenteet ja esim sijoitti ”Alkusanat” kirjan loppuun. Nyt kun lueskelin romaania sieltä täältä, huomasin myös ison joukon päteviä ja iskeviä aforismeja.
Öisinajattelija

Aarno Koistinen
Aarno Koistinen
8 years ago

Vysotskia koskaan livenä näkemättä, hänen esiintymisestään välittyy dokumenttien ja you tuben videoiden kautta vaikutelma erittäin karismaattisesta laulajasta, jolla oli lauluissaan ja esiintymisessään rokkia enemmän kuin monella rokkarilla, vaikka ei (vanhan liiton) rokkari ollutkaan paitsi elämäntavoiltaan. Tupakkia ja viinaa kului, ja kaveri ajeli Moskovassa hienolla Mersullaan aikana jolloin loistoautoillaan liikkuivat vain kommunistisen puolueen isot pamput…

Venäjän kieltä osaamatta hänen lyriikoistaan saa käsityksen Mika ja Turkka Malin suomennetuista Vysotskin kappaleista heidän 1998 ilmestyneellä levyllään. Vysotskilla on muitakin hyviä lauluja kuin Ystävän laulu,mutta harvoin kuulee Yleisradiossa tai muuallakaan.
Vysotski piruili silloisille vallanpitäjille Neuvostoliitossa, mutta he eivät uskaltaneet viedä häntä vankileirille syytettynä kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta tai kansanvihollisuudesta, koska Venäjän kansa rakasti häntä ja rakastaa yhä,

0
Olisi kiva kuulla ajatuksistasi, jätä kommenttix