Tämän henkilökohtaisen blogin idea syntyi televisiouutisesta. Intiassa kohdunvuokraus on arkipäivää. Intiassa köyhä perhe tai nainen tienaa vuokraamalla kohtunsa rikkaamman käyttöön. Se on elinkeino. Väestö kasvaa ja lisääntyy näinkin. Mitäpä siihen sanoisi valtakuntamme ykkös-toisinajattelija Pentti Linkola?
Haluaisitko sinä, suomalainen nainen, olla kohdunvuokraaja?
Haluaisinko minä, suomalainen mies tai tuntemani homopari, vuokrata kohdun käyttöön yhdeksän kuukauden ajaksi – ellei muuten lapsia saisi?
Ymmärrän kohdunkäyttöön liittyvät eettiset ongelmat ja kysymykset Suomessa. Mehän olemme liberaaleja ja suvaitsevaisia. Mutta ei täälläkään pohjantähden alla aina ajatella tulevaisuuteen! Eettisyys liittyy nimittäin silti aina kysymykseen siitä että:
KENEN LAPSI?
Toisen kysymyksen voin esittää niin sanotusti kevyemmin …tai raskaammin:
MIKSI?
Miksi vuokrata kohtu kun adoptiokin on mahdollinen. Miksi odottaa (ehkä miehenä siis, oman sperman siittämää, omistushaluistako? lasta) siellä sivussa lasta, joita on maailma pullollaan?
Miksi en odota ja jonota orpolapsia, hylättyjä, niitä joiden vanhemmat on tapettu vaikka Kolumbiassa, Syyriassa? Miksi en adoptoi niitä pienokaisia, jotka viruvat Kiinan ja Venäjän orpokodeissa? OK, tiedän miten vaikea adoptioprosessi on.
Onko kohdunvuokraaja tässä mielessä itsekäs, etuoikeutettu? Kyllä, varmasti on, ja adoptio varmempikin keino, tietyssä mielessä. Entäpä se nainen tai lesbopari, joka haluaa kohtuunsa tuttavansa siemenet, ”älykkään miehen” spermaa (Tämäkin on totta nykypäivinä!)?
Pitäisikö vasureilla olla tähän joku kanta? Onko vihreillä?…ja mitä se taas meille kuuluu?
Vitsi kuuluu: Rumankaunis matemaatikko ja rauhanlähettiläs Bertrand Russel ja kauneuskuningatar Brigitte Bardot tapasivat joskus 1950-luvulla ja keskustelivat. Brigitte loihe lausumaan jossakin julkkistilaisuudessa:
”Mennään naimisiin, mehän saataisiin kauniita ja älykkäitä jälkeläisiä!?” Siihen Bertrand: ” Mieti vähän, entäpä jos kävisi päinvastoin?”. Sali hiljeni.
Missä kulkee kohdunvuokraajan ja vuokranantajan eettinen raja? Lapsen oikeudet? Näitä lapsen oikeuksiahan nykyisin painotetaan viimeisen päälle. Kysyn vain, onko sillä niin paljon väliä?
Kirjoitan tämän siksi, että en itse tiedä vastauksia. Minulle ongelma ei ole ajankohtainen, kuuden (itseäni älykkäämmän) lapsen ja kuuden lapsenlapsen isänä, mutta vielä kerran kysyn vain…., vaikka asia ei tietysti minulle kuulu, kuten Masa Niemi aikoinaan Pekka ja Pätkä-leffoissa…
Öisinajattelija
Pitäisikö tähän blogiin huudahtaa: ” kauhistuttavaa jos on totta!” Ei sitä hyväksikäyttöä tarvitse Intiasta asti hakea !
Raskaus kestää yhdeksän kuukautta. Työura kapitalistin palveluksessa saattaa kestää 45 vuotta.
Kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa… Pitkä on orjuus…
Työntekijä luovuttaa kaikki henkiset ja fyysiset ominaisuutensa, sukupuolielimiä lukuunottamatta, kapitalistin käyttöön.
Kaikki tapahtuu markkinoiden armoilla, ja jos työntekijän markkina-arvo laskee niin hänet heitetään ns. tunkiolle ,byrokraattien raadeltavaksi.
Englannin sana employer (työnantaja) on kuvaava; verbi employ tarkoittaa: pitää työssään, käyttää hyväkseen.
Työnantajan ja työntekijä käyttävät kumpikin toisiaan hyväkseen saavuttaakseen taloudelliset päämääränsä.
Sen sijaan, että kauhistelisimme Intian kohdunvuokrausta, me voisimme keskittyä omiin ikiomiin ongelmiimme:
Miksi tukityöllistetty ei saa samaa korvausta hyväksikäytöstään kuin vapailta markkinoilta ostettu työntekijä?
Miksi tukityöllistetyn palkkaava työnantaja ei tarvitse maksaa samaa korvausta tukityöllistetyn hyväksikäytöstä, kuin vapailta markkinoilta ostetun työntekijän hyväksikäytöstä?
Miksi tukityöllistetty alistetaan polkemaan hyväksikäytön yleistä markkinahintaa?
Minua ihmetyttää enemmän kansainvälinen aikaansaamattomuus tämän kaikkivaltiaan pörssikapitalismin kumoamiseksi.