Suomessa juhlitaan jatkuvasti itsenäisyyspäivää Tuntemattoman sotilaan ja II maailmansodan varjossa. Seurauksena siitä muutamat ulkomaalaiset ystäväni ovat ihmeissään kyselleet: ”Minä vuonna Suomi oikein itsenäistyi? Oliko se 1945?” Olen yrittänyt selittää asiat parhain päin, mutta näissä 6.12. juhlissa on jostakin syystä aina läsnä ihmeellinen sotaisuus tai jäykkä pönöttäminen linnan loputtomassa tungoksessa. Kaikki tuntemani ulkomaalaiset, itsenäisten valtioiden kansalaiset juhlivat itsenäisyyttään katutasolla, riemuiten ja iloisemmissa tunnelmissa.
Suomihan ei itsenäistynyt sotimalla, vaan paljolti Venäjän Lokakuun 1917 vanavedessä ja sen ansiosta. Länsimaatkin asettivat itsenäisyytemme tunnustamisen ehdoksi sen, että vallankumouksellinen Venäjä julistuksemme ensin hyväksyisi. On hyvä muistaa, että Venäjän tsaari Nikolai II ei todellakaan olisi allekirjoittanut Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä jos olisi vallassa pysynyt – ei myöskään väliaikaishallitsija Kerenski.
Jos haluaa pohtia II maailmansodan seurauksia muutenkin kuin uutta Tuntematonta odotellessa, kannattaa katsoa myös erilaisia sotaelokuvia. Elokuvahan on verraton mielipidevaikuttaja.
Onneksi viime vuosina sotaa on ryhdytty käsittelemään myös arjen kärsimysten tasolla, eri näkökulmista. Ari Matikaisen ohjaama dokumenttielokuva Sota ja mielenrauha (2016) esitetään 6.12. Kannattaa katsoa, sillä se taustoittaa suomalaismiesten sotakokemusten kautta tavallaan tämän hetken pakolaisongelmaa. Järkkyneet mielet maahanmuuttajien keskuudessa johtuvat usein juuri sodista tai väkivaltaisista etnisistä vainoista. Erityisesti lapset ja henkisiä ja fyysisiä vammoja saaneet tarvitsevat paljon muutakin apua kuin vain kieli- tai kotouttamiskoulutusta.
Toinen erilainen sotadokumentti, Timo Korhosen ohjaus Sodan murtamat (2016) kertoo myös siitä kuinka sota jatkui kotipiirissä jopa vuosikymmeniä. Monen sodan aikana tai heti sen jälkeen syntyneen lapsuus järkkyi samassa suhteessa sodasta palanneen isän mielenterveysongelmien kanssa: sai pelätä yöllisiä kohtauksia ja huutoja, painajaisia, vainoharhoja, juopotteluja.
Voisi ajatella, että tässä maailmantilanteessa olisi kenties aika unohtaa ”sankaritarinat” ja vanhat sotaelokuvien kliseet ja korostaa 6.12. kansamme rauhanomaisia, sosiaalisiakin saavutuksia – ja aivan tavallisen ihmisen näkökulmia ja elämänmenoa itsenäisessä Suomessa. Mahtaisiko jo ensi vuonna 100-vuotiaalla Suomella olla muunkinlaista kattausta juhliinsa kuin ikivanhat tai uudet sotaelokuvat?
Vai lyödäänkö juhlavuonna 2017 se viimeinen naula hyvinvointivaltion arkkuun?
Öisinajattelija
Suomessa itsenäisyyspäivä on puolustusvoimien juhla. Presidentin juhla. Toimeenpanovallan juhla, jos presidentinlinnan ulkopuolelle katsotaan. Käskyhierarkian juhla, jälkimmäisen huomion tähänastisen jakautumisen perusteella. Juhlapäivä jota jokamies voi viettää laittamalla kaksi kynttilää ikkunoihinsa ja katsomalla televisiota koko illan, kuten on tapana.
Suora johtopäätös on että itsenäisyyspäivä ei kuulu kansalle vaan herroille. Sillä jos asia olisi päinvastoin, katselisimmeko televisiosta Linnan Juhlia 2016? Suitsuttaisiko rahvas oikeisto puolustusvoimia ja veteraaneja jos itsenäisyyspäivä olisi kansan juhla? Vastustaisiko radikaalivasemmisto Linnan Juhlia itsessään, mikäli itsenäisyyspäivä ei olisi herrojen juhla?
Ennen kaikkea, mikseivät edellämainitut ryhmät juhli itsenäisyyttä kukin tahollaan? Miksei kukaan? Miksi itsenäisyyspäivän merkitys on ”Urkki/Manu/Mara/Muumimamma/Sale kättelee loputonta jonoa herroja ja julkkiksia”, eikä ”perse olalle koska lol, Suomi; party party”?
PS
Jussi-setäpä tietää toisin:
http://www.hs.fi/paivanlehti/03122016/art-2000004892172.html
”…Ryti oli saanut Gerda-vaimoltaan…” ehdin kuulla napin painallusten välissä Yle Radio 1:stä.
En kestänyt kuulla enempää, mitä oli saanut.
Eilisessä puffausohjelmassa koskien em. ohjelmaa, jossa kaksi vakavaa urheilulle omistautunutta miestä itkee tunnettujen suomalaisten hautapaasien äärellä, vuodatti toimittaja Rytin uhranneen itsensä.
No, olihan hän kuitenkin saanut vaimoltaan. Jotain.
Risto Rytin ollessa presidenttinä uhrattiin tuhansittain suomalaisia sotilaita jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Silloin oltiin ikäänkuin rosvoretkellä, jotkut vanhan rajan ylittämisestä kieltäytyneet vetosivat sotilasvalaan; he olivat vannoneet puolustavansa isänmaata, hyökkäyksestä johonkin toiseen maahan siinä ei puhuttu mitään. Rytillä olisi ollut vallassaan armahtaa aseitakieltäytyjä Arnd Pekurinen tai poliittinen vanki Martta Koskinen teloitukselta. Mutta ei armahtanut, vaikka monet kansainväliset kulttuurihenkilöt vetosivat Pekurisen puolesta, kuten Albert Einstein. Ryti oli kova uhraamaan enemmän toisia ihmisiä kuin itseään, kuten suurilla johtajilla ja sotaherroilla on tapanaan
Ryti kuului muutaman poliitikon ja Mannerheimin kanssa pieneen klikkiin joka ilman parlamentaarista valtuutusta suhmuroi Suomen liittymisen Operaatio Barbarossaan.
Ryti sanoi puheessaan sodan alettua että Saksan valtakunta on nyt meidän puolellamme mahtavine armeijoineen nerokkaan johtajansa Adol Hitlerin johdolla.
Niin että voitto on varma, mikä voisi mennä pieleen…
Luin juuri Jussi Niinistön 2003 kirjoittaman kirjan Suomalaisia Vapaustaistelijoita. Kirja sankaroi 30- luvun terroria ja natsismia. Teoksessaan hän yrittää pestä tuon aikaiset rikokset puhtaiksi.
En voi kuin ihmetellä sitä, että tuonkaltaisia tekoja ihannoiva henkilö on maamme puolustusministerinä.
Suurin häpeä ovat ”ruotsalaiset” sotaminiserit. Niinistöstä kansa pääsee eroon seuraavien vaalien jälkeen, mutta armeijaa käymättömien kahelien julmistelut jäävät jälkipolvien maksettavaksi.
Osaatko Ö-ajattelija lukea venäjää tai seurata niiden uutisia? Jos osaat, eikö kannattaisi kertoa suomalaisille ensi käden tietoa huolestuttavista piirteistä Venäjän imperialistisessa aggressiossa, kun venäjää ei osata ja Putinin sodanvalmistelusta ei muu media uskalla paljon kertoa?
Ö-ajattelija: ”Kaikki tuntemani ulkomaalaiset, itsenäisten valtioiden kansalaiset juhlivat itsenäisyyttään katutasolla, riemuiten ja iloisemmissa tunnelmissa”
Uskomatonta. Eihän Kremlillä ole itsenäisyyspäivää juhlittavaksi, Venäjähän on raiskannut naapurimaansa ja vienyt niiden itsenäisyyden. Niitähän ne juhlivat suurena isänmaallisena sotana, miehityksiään. Sitäpaitsi ei kai täällä Suomessa tarvitse kertoa satuja ”Lenin setä asuu Moskovassa ja antoi Suomelle itsenäisyyden”? Et saa edes kommentteja tällaisiin höpöihin, koska täällä venäläiset historianväärennökset tunnetaan.
Mutta Venäjällä eletään tynnyrissä vaikka kädessä olisi ipadi. Sielä voisi olla opetussarkaa lenineistä
Suomen taistelu Kremlin tsaareja, leninistejä, putinisteja vastaan on kelpo juhlittavaa ja itsenäisyyden tosihistoriaa.
Kun Putin aloitti Ukrainan miehityksen, Venäjältä pyyhkiytyi hetkessä pois koko Putinin oppositio. Venäläiset ilahtuivat miehityksestä.
88 prosenttia kadun miehistä hyväksyy Krimin liittämisen Kremliin (8 prosenttia vastustaa). Venäläiset eivät kaipaa rauhaa vaan naapureiden miehityksiä, hyväksyvät sodankin, jos saavat lisää valtaa ja elintilaa alistaa pieniä naapurikansoja. Putinin Ukrainan miehityksen jälkeen Putinin oppositio on täysin kadonnut, niin onnellisia venäläiset ovat miehitttämisestä https://ria.ru/society/20150406/1056979414.html По данным опроса за март, 88% опрошенных поддерживают воссоединение Крыма с Россией. При этом 8% россиян заявили, что не поддерживают присоединение полуострова.
Kiitos kommentoijille!
Aki Taattorille vastaan,
että osaan kyllä venäjää aivan kohtalaisesti (opiskeltuani maassa 6,5 vuotta – ja luen myös venäjänkielisiä, englanninkielisiä ja saksankielisiä lehtiä) –
ja olen monissa blogeissani Venäjän nykyvallanpitäjiä rankastikin kritisoinut, tottakai. Ja jos ja kun aihetta ilmenee, aion pitää linjani.
Toisaalta, nykyisin Suomen mediat eivät Venäjästä muuta kerrokaan kuin uhkakuvia. Aivan liian harva journalisti/toimittaja osaa venäjää ja pystyy seulomaan jyviä akanoista. Venäjästä kirjoitetaan ja puhutaan englannin kielisten lähteiden ja lehtien kautta, valitettavasti.
Öisinajattelija
Olen myös ihmetellyt asiaa; kun muualla itsenäisyyttä juhlitaa iloisissa karnevaalitunnelmissa, niin Suomessa on kamalaa pönötystä ja sotaisuutta. Esim. Islannissa näkyi tv:n mukaan olevan oikein rento tunnelma heidän juhliessaan. Pönötys pois ja rento meininki tilalle.
Its.päivän voisi oikeastaan siirtää kesään, niin olisi mukavampaa juhlia.