Kuten olette kenties lehdistä tms mediasta huomanneet, Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen täyttää näinä päivinä 60 vuotta.
KU Viikkolehdessä (16.12.) Itkonen kritisoi kovin sanoin ja aiheesta sitä, miten suomalaista liikuntakulttuuria viedään huippu-urheilun – ja olympiakomitean päätäntävallan – suuntaan. Ylätason kabineteissa ei nuorten liikunnan puutteen ongelmia ratkaista, ei myöskään urheilijoiden menestystä kansainvälisellä areenalla.
Öisinajattelijalla on ollut kunnia tehdä Hanen kanssa tutkimusyhteistyötä, käydä myös lenkeillä 2000-luvun alkupuolella. Sittemmin mies ”karkoitettiin” Jyväskylään, koska Joensuun yliopisto ei ymmärtänyt parastaan ja piti vasemmistolaiseksi noteeratun Itkosen nimityksiä ylempiin virkoihin pannassa… (Eipä tainnut johtotasolla monikaan lukea sellaisia Itkosen huippututkimuksia kuten väitöskirja ”Kenttien kutsu” tai ”Varkautelaisten vuosisata”, joka on parasta mahdollista kansalaishistoriaa, tavallisten asukkaiden näkökulmasta).
Tässä lyhyt tervehdykseni (jonka pidän/pidin juhlaseminaarissa erikoistutkija Ismo Björnin välityksellä)
”Kansalainen Hane!
Onnea nuorelle miehelle! Ikäiseksesi olet saanut paljon aikaan.
On kunnia kuulua ystäväpiiriisi ja hyödyllistä oli myös 2000-luvun alussa
tehdä tieteellistä yhteistyötä kanssasi. Juosta lenkkejä, tutkia naapurimaan liikuntakulttuurin murrosta ja matkustella Venäjällä. Höpötellä aiheesta mistä hyvänsä sivistyneen huonekaverin kanssa, Pielisen linnassa. Meillä oli yhteinen kylmä nurkkahuone, jossa oli silti aina lämmin ilmapiiri.
Noina vuosina huomasin kuinka ahkera kansalaistoimija (mm. Mutalan Riento jne) ja aikaansaava tutkija Hane olet. Et Sinä hevillä hermostunut – kerran suutuit toki minuunkin ja aivan aiheesta! Siitä saat lukea juhlakirjassasi.
Sieltä Varkauden Huruslahden jäiltä, niistä kammottavista arpajaisista… ja työväenluokan perheestä ei ole helppo ponnistaa professoriksi. Olet hyvinvointi-Suomen ja kansalaisyhteiskunnan tuote, kuten on veljesi Juki (kirjailija Jukka Itkonen). Minä ja lapseni olemme lukeneet tuotoksianne ja myös huomanneet että et ole vasemmistolaisia juuriasi unohtanut. Tottakai, oma sinnikkyytesi on myös mainittava. Asemasi olet ansainnut!”
Hyvinvointivaltion rooli
Hyvinvointivaltiolla, jota nyt puretaan oikeiston ja markkinamiesten toimesta kaikin mahdollisin tavoin ja kaiken lisäksi pääministeri Juha Sipilän johdolla, on ollut merkitystä monen professori Hannu Itkosta nuoremmankin köyhän perheen kasvatin elämässä.
Lainaan wikipediaa:
”Joensuulainen teatteriohjaaja ja kirjailija Aino Kivi polkaisi käyntiin hyvinvointivaltiota puolustavan kampanjan sosiaalisessa mediassa. Hän kehottaa ihmisiä kertomaan päivityksissään, kuinka suomalainen hyvinvointivaltio on heitä tukenut ja lisäämään mukaan tagin #EnOlisiTässä.
”Idea kampanjaan lähti epätoivosta. Samana päivänä kun eduskunta päätti leikkauksista lapsilisiin, eläkkeisiin, kotihoidontukeen, työttömyysturvaan, vammaisetuuksiin ja sairaspäivärahoihin, kävivät ilmi pääministeri Sipilän erikoiset Talvivaara-kytkyt. Tilanne tuntui sietämättömältä; maan hiljaiset ajetaan alimpaan rakoon ja valtaapitävät tekevät rahakkaita saunasopimuksia”, Kivi sanoo.
Olen täsmälleen samaa mieltä!
Öisinajattelija
Pentti, pakinasi on jälleen täyttä asiaa !
Öisinajattelija kiittää Veikkoa,
Hannu Itkonen
ja
Aino Kivi
tekevät tästä maasta hieman siedettävämmän, koska uskaltavat olla jotakin mieltä, nousta kapinaan,
kritisoida & pistää vastarintaan tätä kaameaa markkinameininkiä,
Öisinajattelija
Periaatteessahan tuo hyvinvaltiota puolustavan kampanjan idea on miellyttävä. Mutta luullaanko näin voitavan palauttaa se menetetty hyvinvointi ( josko se kaikille edes sitä olikaan ? ) sitä kaihomielisesti muistelemalla, siitä pakinoimalla eli pelkällä ” taivaanrannan maalaamisella” nyt, kun yhteiskuntanne on muuttunut hirvittävän pahoinvoivaksii , nyt kun se on muuttumassa entistäkin julmemmaksi ?
Johtaako tämäntyyppinen kritiikki ja ”kapinaan nousu ” oikeasti jonkin realistisen tavoitteen toteuttamiseen ?
Eikö hyvinvointivaltion rippeiden pelastamiseksi ja uuden luomiseksi tarvittaisi hieman ”väkevämpiä ” toimia ?
Karmeata markkinameininkiä on tietenkin vastustettava, mutta millä keinoin siitä saataisiin tehtyä loppu , tarinoimallako ?
Kyllä vain, kyllä kampanjoilla, kansanliikkeillä, mielenosoituksilla, seminaareilla, adresseilla yms. voidaan vaikuttaa ihmisten, joskus jopa päättäjien mielipiteisiin ja käytännön toimiin! (Ei toki aina, monet kampanjat ovat vaipuneet nopeasti unholaan). Kokemusta on myös Öisinajattelijalla, vaikkapa Joensuu-liikkeen toiminnasta – niin onnistuneista kuin epäonnistuneista kampanjoista… Tappio vituttaa aina, mutta pienetkin menestykset innoittavat ihmisiä…
Mutta paljon vaikutusta voi olla kun idea on hyvä ja perusteltu, koskettaa monia, ja varsinkin kun kampanjan vetäjä tai aloitteentekijä saa koottua isomman jengin, sattuu olemaan muutenkin aktiivinen kansalaisvaikuttaja, joka uskaltaa puuttua ongelmiin omalla työllään, mielipiteillään ja toiminnallaan.
Öisinajattelija
Tuntuusilti melkoisesti taiteentekijälle ominaiselta ”taivaanrannan maalailulta”. Epäilen, että ”sitoutumattomalla” ja ” aatteettomalla ” kampanjoinnilla saataisiin nykyisessä Suomessa aikaan jotain erityisen mullistavaa. Nimittäin noita kampanjan syynä olevia kurjistamistoimia , sitä hyvinvointivaltion alasajoa tehdään oikeiston ja siihen lukeutuvan äärioikeiston toimesta ihan selvästi tietyllä aatteella. Ja poliittinen tilanne on hyvin ”kovakourainen” vähäosaisia kansalaisia kohtaan. Ja se vain julmistuu . On turha kuvitella voitavan vastustaa tämän johtoasemassa olevan tuhoisan ideologian, sen aatteellisuuden vaikutusvaltaa sitoutumattomuudella ja ilman vastakkaista asennetta /aatetta.
Mutta ilmeisesti suomalaisten ( hyvinvointivaltion rakentajia ) nuorempi polvi elää istuen jonkinlaisen pilven reunalla, josta katsellaan maailmanmenoa ihan ” sinisin silmin”…. ja kuvitellaan, että maailmaa voidaan muuttaa oikeudenmukaisemmaksi hyväntekeväisyydellä tai muutamilla sinne tänne ripautetuilla sitoutumattomilla kampanjoilla. Ajatellaan lyhyellä tähtäimellä. Eikä siis pitkällä tähtäimellä, jolloin mahdollisesti saavutettavasta muutoksesta saataisiin kestävämpää..Politiikanteon voimaan ei luoteta. Mutta sittenpähän idealismi voi muuttua realistiseksi ajattelutavaksi, kun aatteettomalla kampanjoimisella ei saavutetakaan odotettua päämäärää.
Mitä onkaan sitoutumattomuus ja mitä on ”aatteettomuus” ? Onko sellaisia edes olemassa ? Korvakoruissa keikkuva Che Guevaraakin ajoi selvästi aate eteenpäin, eikä hän ollut sitoutumaton. Miettikääpä perheen voimin asiaa ….!
Eeva, liekö tässä kysymys näkemyseroista: revolutio/evolutio..!
Veikko,
Varmaankin on kysymys jonkinlaisesta näkemyserosta, liekö sitten revolutio/evolutio. Tosin revolutiokin tapahtuu useimmiten asteittain ja nykäyksittäin., kunnes tulee loppukaneetin aika.
Hyvää on toisaalta jo sellaisenaan se, että jotakin yritetään, olkootpa se sitten melko idealistista tai ihan utopista .