Hauta, rauha ja rakkaus
Tämä blogi sai alkunsa mielipide-kirjoituksesta. Joensuulaiskirjailija ja UKRi-yhdistyksen aktivisti Vuokko Juurisoja kirjoitti Karjalaisen mielipide-sivulla (4.1.) koskettavasti hautarauhasta – siitä että omaisen hautakivi murskattiin ja hauta otettiin uusiokäyttöön eikä siitä edes tiedotettu hänelle.
En kuulu kirkkoon ja toivon itselleni polttohautauksen. Silti minusta kuolleita muistetaan tasan tarkkaan niin kauan kuin haudoilla käydään ja niitä hoidetaan eikä seurakunnilla pitäisi olla minkään valtakunnan, edes taivaan valtakunnan, kiirettä ottaa hautapaikkoja uusiokäyttöön.
Satavuotias Suomi kyllä pystyy kunnioittamaan vainajiaan; pieni hautapaikka ei ole keneltäkään pois. Ja kun Suomen luterilainen kirkko ei ole ihan köyhä yhteisö, sillä pitäisi olla sen verran kärsivällisyyttä ja varallisuutta että vainajien muistoa kunnioitettaisiin niin kauan kuin joku muistaa.
PERTTI-veljeni viimeinen tahto
”Haudatkaa minut tuohon perunapeltoon, nenä näkyviin, jotta helpompi hengittää…”
Noin kirjoitti veljeni Pertti Antero Stranius (1954-1974), viikkoa ennen kuolemaansa. Hänen piti lähteä varhain, lihasrappeutuma vei penkkiurheilua innokkaasti harrastavan veljeni jo parikymppisenä. Ne olivat ensimmäiset hautajaiset, joissa itkin. Itkin myös sitä, että hautaaminen kotipeltoon ei ollut mahdollista.
Veljeni, isäni ja äitini on haudattu Pohjanmaalle, Kannuksen hautausmaalle. Äitini toivomuksesta haudoilla on kolme puuristiä, jotka aion uusia ensi kesänä. Käyn haudalla harvakseltaan, mutta ystäväni näköjään vievät sinne kukkia ja muistavat vanhempiani. Naapurit arvostivat heitä. Myös jo lahoamistilassa olevat ristit ovat pystyssä.
Äitini toivomus oli: ”Laita haudallemme puuristit, maailma painoi meitä köyhiä ja kurjia sen verran etten halua kivipaasia haudalleni”.
Tätä toivetta olen noudattanut ja kunnioittanut.
Öisinajattelija
Kirjoitin ”Haudatkaa”..-blogia kiivastuksissa
ja
unohdin keskeisen pointtini:
KANNATAN EUTANASIAA, siis sitä aloitetta, jonka Esko Seppänen & co ovat alullepanneet. Kansalaisaloite on hyvin perusteltu ja siksi juuri toivon että se menee läpi myös eduskunnassa.
ps. Esko on muutenkin ollut se EU-edustaja, jonka kannattaja olen aina ollut, kerran jopa vierailevana Venäjä-asiantuntijana Brysselissä käynyt!
Öisinajattelija
Ranskassa eutanasia ei ole sallittua. Kuitenkin kuolemansairasta hoitavan lääkärin velvollisuutena on olla pakottamatta potilasta joutumaan itsepintaisen terapeuttisen hengissäpitämisen yrittämisen alaiseksi siinä tapauksessa, että mitään ei ole enää tehtävissä hänen elämänsä jatkamiseksi. Tämä koskee esimerkiksi potilasta, joka on jo tajuttomana, ja jota pidetään hengissä teknisten laitteiden ja lääkityksen avulla. Potilas ei kuitenkaan itse voi missään vaiheessa määrätä elämäänsä lopetettavaksi, eikä lääkärillä tai terveydenhoitohenkilökunnalla ole oikeutta lopettaa hänen kärsimyksiään eutanasiatoimenpitein.
Olen itse kokenut ihan ”kädestä pitäen ” läheistä ihmistä kalvavan syövän aiheuttaman kuoleman, jota helpotettiin nk. rauhoitusmenetelmällä ( sedaatiolla ) , jolloin kuoleva ei tuntenut kipua. Hyvin varustautuneessa suuressa yliopistollisessa keskussairaalassa kivun tunnetta mitattiin ja kuoleman edistymistä seurattiin laitteilla. Rauhoitusainetta lisättiin kivun tultua vähänkin tuntuvaksi. Pienemmissä sairaaloissa tai potilaan kotona tällainen tekninen seuranta ei tietystikään aina ole mahdollista. Potilaan kuolema tuli ihan rauhallisesti. ja olin itsekin helpottunut tilanteen lääketieteellisestä hallinnasta. En usko, että eutanasialla olisi ollut tässä tapauksessa parempi kipua ja kuolemista helpottava vaikutus kuin mitä oli sedaatiolla. Nopeampaahan se tietysti olisi ollut. Kaikissa tapauksissa tämä ei silti päde.
Ennen tätä lopullista sedaatiota hoitava lääkäri kutsui minut hoidon jatkamisesta päättävänä henkilönä, sekä luvallani muut paikalla olleet läheiset, toimistoonsa keskustelemaan potilaan mahdollisesta lähestyvästä kuolemasta. Hän selitti potilaan tilanteen ja kysyi meidän omaisten mielipidettä terapeuttisen pakkohoidon jatkamisesta. Päätin muiden omaisten tuella, että sitä ei jatketa, koska enää ei ollut mitään mahdollista hoitomenetelmää, jolla potilas oltaisiin voitu saada heräämään tajuttomuudesta , parantaa ja pelastaa elämään ilman hänen tuntemaansa voimakasta kipua. Pakkohoidon päättymisen jälkeen rauhallisesti edennyt kuolema tuli melko nopeasti.
Laillisesta eutanasiasta on mm.Ranskan naapurimaissa Belgiassa ja Sveitsissä ollut ei vain myönteisiä kokemuksia, vaan myöskin sen kielteisiä puolia on tullut esille. Siksi en suhtaudu eutanasiaan kevyesti., enkä osaa vielä sanoa sen laillistamisesta mitään. Olen päättänyt monen kotieläimen elämän lopettamisesta eutanasialla. Huolimatta siitä, että olen tiennyt eläimen kuolevan pian kovien tuskien myötä, ja että olen halunnut päästää sen pois kärsimästä , niin niissäkin tapauksissa on aina jäänyt jonkinlainen pieni syyllisyydentunne, että teinköhän ihan oikein. Tämä johtuu ehkä siitä, että minulle on opetettu elollisen olennon elämän olevan kunnioittamisen arvoista loppuun asti.
Esimerkkinä mainitsen, että uskontoa tunnustamattomassa valtiossa Ranskassa hautausmaat eivät ole yhdenkään uskonnon omistamia ja ylläpitämiä. Niillä siis ei ole varsinaista tunnustuksellista asemaa, kuten on Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämillä hautausmailla. Ne ovat yleensä kunnallisia, siis kuntien omistamia maa-alueita. Kunnat voivat rakentaa hautausmaalle erityisen tuhkauurnien säilytyspaikan. Samoin se voi antaa osia hautausmaasta joidenkin uskontokuntien tai ateistien hautatapaikoiksi , jos nämä niin haluavat. Tiedän esimerkiksi Pariisin asukkaiden hautausmailla olevan juutalaisille ja islaminuskoisille osoitettuja hautapaikkoja. Mikään ei estä eri uskontoja harjoittavia tai ateisteja tulevan haudatuiksi muiden ihmisten kanssa samoille paikoille, sillä hautausmaalla ei ole uskonnollista merkitystä, vaikka etenkin maaseudulla monet vanhat hautausmaat onkin aikoinaan perustettu katolisen kirkon viereen.
Kunnat perivät hautapaikoista maksun, siis se tavallaan vuokraa hautapaikan tietyksi ajaksi. Hautapaikan voi varata yleensä vähintään 15 vuotta kestävästä sopimuksesta alkaen. Tämä vuokrausaika ja hinta määräytyy kunkin kunnan päätöksen mukaisesti riippuen hautausmaan koosta ja hautapaikkojen tarpeesta ynnä muista kunnallisista seikoista . Samoin tuhkauurnan säilyttämisestä peritään maksu. Ihmisen tuhkauurnaa ei voi säilyttää kotona .Sovitun ajan kuluttua on maksettava uusi hautapaikkamaksu, jos haluaa säilyttää hautapaikan entisellään. Jollei uutta sopimusta tehdä, niin kunta voi ottaa hautapaikan uusiokäyttöön. Samoin, jos haudasta ei huolehdita. Omaisilla tai näiden avustajilla/edustajilla on velvollisuus pitää hauta siistinä. Joka tapauksessa hautapaikkasopimuksen määrittelemän ajanjakson umpeenkulumisesta ilmoitetaan asianosaisille. Hautarauhaa ei saa rikkoa, eikä kunta voi ryhtyä raivaamaan hautaa uuskäyttöön kuulematta asianosaisia. Jollei omaisia tai haudasta vastuussa olevia löydetä ja kun sopimusta ei näin ollen voida tehdä , niin kunta voi ottaa hautapaikan uudelleen käyttöön tietyn ajan kuluttua.
Ranskassa voidaan haudata myöskin erikoistapauksessa esimerkiksi kuolleen ihmisen aikoinaan omistamalle ja hänen perikuntansa maalle. ästä on kuitenkin olemassa tarkat säädökset, ja se on harvinaista. Ihan talon viereiseen perunapeltoon ei saa meilläkään haudata edes rakasta poisnukkunutta kissaa tai koiraa ! Eikä varsinkaan sellaiselle paikalle, jossa pohjavesi tai lähde saattaisi saastua edesmenneen jäänteistä.
Jos veljemme Pertin toivomus olisi saatu toteutetuksi, niin kuka olisi vastuussa hänen hautansa hoidosta ( ja sillä tavalla hänen muistamisestaan ) sekä siitä lahoavasta puurististä nyt , kun/jos kunta on ostanut tontin omaan käyttöönsä ? Ei kannattanut itkeä sitä, että hänet haudattiin lopulta sinne hautausmaalle vanhempiensa viereen.
Pena, olet alkanut viime aikoina kierrellä kotiseudullasi katselemassa lapsuuden paikkoja , ja puhua kuolemaan liittyvistä asioista. Onko sinulle kenties tähän jokin erityinen syy ? Vai oletko muuten vain alkanut tuntea itsesi liian vanhaksi ?
PS.: muutamilla alueilla on joitakin hyvin vanhoja ja vielä käytössä olevia eräiden uskontokuntien hautausmaita. Nekin ovat kunnallisessa valvonnassa ,ja niistä on omat säädöksensä.
PS
tuollasen samantapasen kaavan mukaan oon aatellu omalta kohalta jotta sais sujua tarvittaessa:
1. eutanasia
2. tuhkaus
3. puuristi
(eikä pääsylippumaksua Luakkoselle eli kuolinilmotusta lehteen)
Katellaanhan.
ps
Seppäs-Esko näky joskus nuoruudessa olleen samassa Pääkaupunkijuoksussa meidän muiden kuolevaisten mukana juoksemassa pitkää matkaa, 20 km.
Minulla on täytetty hoitotahto kortti, jossa ilmoitan, ettei tarvitse tajutonta ja toivotonta tilaani turhaan jatkaa. Samoin tuhkauksestani päätin ja siitä, että minun kustannuksellani suurpääoman lehtiin ilmoistusta laiteta. Varaan ilon kuolemastani vain itselleni.
Seuraavan kirjani takakanteen tulee kuva Juuan Nunnanlahdesta. Hetteikkö, eli suon silmä.
Kirjassa paljastan monenko ihmisen luut sieltä on löydetty ja miksi.
KyUntommenien tuhansien ihmisten hautajaiset olivat 1918 ja 1942 erilaiset ja halvat.