Journalismin perikato

Menneinä vuosikymmeninä lehtiuutisiin, radioon ja televisioonkin saattoi pääosin luottaa. Toimittajakunta pyrki joskus jopa tutkimaan esimerkiksi tapahtumien taustoja. Asiaohjelmat, uutiset, huumori, viihde ja elokuvatarjonta olivat omia kokonaisuuksiaan.

Hengiltä viihdyttäminen

Nyt on toisin. Vakava journalismi on aikansa elänyt ja siihen törmää yhä harvemmin. Pelkkä viihde, pika- ja skandaaliuutiset ovat tulleet tilalle. Meitä veron-ja kaiken maksajia Kansalaisia (iso kirjain., huom!) viihdytetään kilvan hengiltä. Samat, usein ulkomailta lainatut ohjelmaformaatit kierrätetään pienin muokkauksin kaikilla televisiokanavilla. Myös lehtien uutiset ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Asiahan on niin, että jopa ajankohtaisohjelmissa yritetään naurattaa ja uutiset ovat yksiä ja samoja oli kysymyksessä sitten paperi- tai verkkolehti, radion tai television eri kanavat. Yhä pienempi joukko toimittajia ulostaa ja tulostaa yksiulotteista mössöä joka välineestä. Yhä harvemmalla toimittajalla on asiantuntemusta tai kielitaitoa könkköenglantinsa lisäksi – siis kykyä ottaa eri lähteistä ja taustoista selvää!

Kun pöyhistelevien mediatalojen johtajien ja omistajien pitää miellyttää mainostajia ja pikaisesti maksimoida voittonsa, toimittajakuntaa on reippaasti irtisanottu. Irtisanomisia tapahtuu koko ajan kiihtyvällä tahdilla. Jäljelle jääneet pelkäävät heiluvia pallejaan ja suoltavat hätäistä tekstiä, sanomaa ja kuvaa henkensä kaupalla valmistautuessaan paperittomaan aikakauteen.

Aikaisemmin ammattitaitoinen freelancer-joukko on myös pienentynyt sitä mukaa kun palkkioita ja työtilaisuuksia on leikattu. Samat jutut leviävät läpi maan ja eri tiedotusvälineiden. Vaihtoehtoista analyysiä ei ole paljon edes harvenevissa tai pienenevissä puoluelehdissä. Tutkivaan journalismiin törmää yhä harvemmin. Sosiaalinen media voisi olla vaihtoehto, mutta sitä se harvoin on, koska somettajat ovat pääosin ammattitaidottomia helppoheikkejä ja nimettömiä puskasta huutelijoita. Asialliset kommentit ja aidosti tutkivat jutut hukkuvat roskajournalismin vyörytykseen kun näkyvistä bloggareistakin suurin osa myy markkinoilla itseään erilaisten mainosten tai turhakkeiden kauppiaina – tai ottaa osaa jonninjoutaviin juupas-eipäs-keskusteluihin.

Uutisviihde, urheilu ja seikkailutelevisio

Valtamedian ovat vallanneet lähes kirjoitus- ja lukutaidottomat ääliöt, television lipeväkieliset showmiehet ja -naiset. Erilaista ”tosi”televisiota, matka- ja kokkiohjelmaa, yökylää, iänikuista uutisvuotoa, älyvapaata alapäähuumoria ja kauneinta kotia, vaatekaappinsa aukojaa ja huutokauppiasta kyllä piisaa. Niin sanottuja ”tieto”kilpailuja, extremelajeja ja ”selviytymis”seikkailuja bikineissä tai ilman on kuvaruutu pullollaan. Parhaat puheohjelmat lakkautetaan: viisikymppinen (nais)toimittaja on jo ikäloppu ja ulkoistetaan villistä menosta. Kohta kai ykkösen uutisankkuri Matti Rönkäkin ”viihteellistetään” kertomaan vitsejä sota- ja terroriuutisten lomaan?

Urheilu-uutiset toki kukoistavat! Joka lehdessä, joka mediassa. Urheilutoimitusten sivuille näyttää keskittyneen monipäinen, hurmoshenkinen ja ”lajiuskollinen” fanaatikkoryhmä. Suomalaisen televisiokatsojan tulee esimerkiksi heti aamutuimaan tietää kuinka monta maalia kukakin, usein veronkiertäjä ” isänmaa-Suomi 100”- peluri on iskenyt rapakon takana NHL:n jääkaukaloissa.

Vaadin tasapuolisuutta! Vaadin kaikki KHL-tulokset ja maalit eetteriin NHL-kiekkoilun rinnalle. Koko syksyn ja talven kestävän ampumahiihdon rinnalle vaadin kranaatinheittoluistelua sekä kotimaan kiekkokaukaloiden tyhjiin katsomoihin yläosattomia hameenheiluttajia!

No, leikki sikseen. Kammottavinta on, että asiaohjelmat, uutiset ja viihde sotketaan keskenään. Uutiskriteerit ovat nimittäin selvästi viihteellistyneet ja löystyneet kun maailman tapahtumista maustellaan ja keitellään pikaruokaa ja minuuttivelliä. Konfliktien, sotien, pakolaisongelmien ja poliittisten päätösten taustat ovat unohtuneet jo ajat sitten – ja yksittäiset henkilöhahmot hölmöyksineen nousseet keskiöön. Hölmöyksiä kommentoivat usein yhdet ja samat yhtä mitäänsanomattomat ”asiantuntijat”.

Putinismista trumpismiin

Vielä vuosi sitten kaiken huomion sai Suomenkin mediassa muuan lihaspullistelija ja tiikerinmetsästäjä Vladimir Putin, idän pahan valtakunnasta. Hänen tilalleen on nyttemmin tullut toinen järkyttävä sarjakuvahahmo – Donald Trump, disneylandista. Ei päivää, ei yhtäkään uutista ilman trumpismia. Kysyn vain, kuinka paljon tietomme Amerikka-nimisestä maasta ovat syventyneet viime kuukausien uutistulvassa. Ei yhtään! Entä miten hyvin luulet tuntevasi itänaapurin, jos turvauduit viime vuosina pelkkään putinismiin? Todella huonosti.

Onneksi sentään muutamat julkaisut, usein paikallislehdet, kertovat meille oikeitten ihmisten asioista, jopa valtuustojen päätöksistä ja puheenvuoroista. Onneksi sentään on olemassa vakavampaa, mutta usein talousvaikeuksissa kituvaa ja harvemmin ilmestyvää asiallistakin lehdistöä ja joitakin harvoja kulttuurielämään keskittyviä julkaisuja. Onneksi sentään etsimällä löytyy vielä esimerkiksi Teema-kanavan laatuelokuvia ja hyvin tehtyjä radion puheohjelmia. Onneksi voi lainata sivistävää (tieto)kirjallisuutta ja joka kunnassa toimivat (toistaiseksi) ilmaiset kirjastot sekä lukusalit. Ne edustavat pientä, mutta tärkeää valinnanvaraa. Muutenhan journalismin perikato ja tiedonvälityksen yksiulotteinen surkeus olisi täydellistä…

PS. 1. Kolme vuosikymmentä sitten suomeksi ilmestyneen mainion tietokirjan ”Huvitamme itsemme hengiltä” esipuheessa tekijä Neil Postman (1931 – 2003) lainailee toista merkkiteosta nimeltä ”Uusi uljas maailma”. Hän jakaa sen kirjoittajan, Aldous Huxleyn (1894 – 1963) aiheellisen näkemyksen:
Sivistys rappeutuu viihteen syrjäyttäessä sen.

Tuon johtopäätöksen allekirjoitan vuoden 2017 alussa minäkin.

PS. 2. Koska mikään isompi lehti ei ole (Karjalan Heilin lyhytversiota 1.2. lukuun ottamatta suostunut julkaisemaan tätä kirjoittamaani tekstiä, toivon että Sinä Lukija levität sitä mahdollisimman laajalle!)

Pentti Stranius, FL, kirjailija, freelance-toimittaja
Susirajan Öisinajattelija, Joensuu
pentti.stranius@telemail.fi