Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen jätti heinäkuussa 2016 lakialoitteen maksuttoman ehkäisyn tarjoamista kaikille alle 25-vuotiaille nuorille. Samaa vaaditaan esimerkiksi kunta-aloitteessa Helsingissä. Erittäin kannatettavaa! Maksuttomasta ehkäisystä on joissakin kokeilukunnissa saatu jo hyviä tuloksia, ja esimerkiksi Raumalla nuorten aborttiluvut kääntyivät laskuun.
Maksuton ehkäisy on kuitenkin vain osa ennaltaehkäisevää seksuaaliterveyttä ja sen rinnalla tulee vahvistaa nuorten pääsyä palveluiden piiriin laajemmin. Olen tutkinut seksuaalikasvatusta jo useamman vuoden ajan ja yksi keskeisempiä tuloksia on se, että seksuaalikasvatus yhä edelleen ymmärretään vahvasti riskien, anatomian ja lääketieteen näkökulmista. Siten seksuaalisuuden kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus jää varsinkin koulun seksuaalikasvatuksessa lähes tyystin käsittelemättä. Lisäksi seksuaalikasvatus on suunnattu usein varsin kapealle joukolle, ja vähemmistöryhmiä se ei usein huomioi juuri lainkaan.
Tällä hetkellä varsinkin moni maahanmuuttajataustainen nuori kokee, että kouluterveydenhoitajan luokse ei pääse tarvittaessa tai kynnys on liian korkea. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin identifioituvat nuoret puolestaan kertovat, ettei koulun henkilökunnalla ole välttämättä tietotaitoa käsitellä seksuaalisuutta myös sateenkaarinuorten näkökulmasta. Olemattoman tietotaidon ja epäsensitiivisyyden varaan on vaikeaa rakentaa luottamuksellista suhdetta, joka on kaiken kasvatuksen a ja o.
Kaikkein yllättävintä tutkimuksessani on ollut se, kuinka vähän seksuaalikasvatuksessa käsitellään lähisuhde- ja seurusteluväkivaltaa ja ylipäätään nuorten seksuaalioikeuksia. Tämä on surullista maassa, joka loistaa Euroopan tasolla lähisuhdeväkivaltatilastojen kärjessä. Paljon olisi siis tehtävää tällä saralla!
Nuorilla on tarve keskustella seksuaalisuudesta laajasti ja kriittisesti. Usein koulun tarjoaman seksuaalikasvatuksen rinnalla tietoa haetaan itse, usein kavereilta ja netistä. Joskus koulun seksuaalikasvatuksen tiukat heteronormatiivisesta ja valtaväestön viitekehyksestä lähtevät normitukset liittyen oikeanlaiseen seksuaalisuuteen voidaan puolestaan kokea nuorten osalta loukkaavina, jopa traumaattisina. Siksi olisi tärkeää, että kouluissa, mutta myös vapaa-ajalla ja nuorisotoimiajalla laajemmin myös murrettaisiin tietoisesti seksuaalikasvatukseen liittyviä käsityksiä hyvästä ja oikeanlaisesta seksuaalisuudesta.
Veronika Honkasalo
Kirjoittaja on nuorisotutkija ja Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Helsingissä. Lisäksi hän on toiminut vasemmistoliiton 3. varapuheenjohtajana kesäkuusta 2016 alkaen. Honkasalo on ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.
Kemiallista hormonaalista ehkäisyä tuputtavat itsensä ylihinnoitelleet yksityislääkärit, ylikansalliset lääkefirmat ja nyt siis myös poliitikot. Hienoa, jos abortit ovat vähentyneet, mutta eivät ne ehkäisypillerit mikään autuaaksi tekevä asia ole sekään. Moni pillereitä iloisesti popsinut nainen on lopettanut (lääkärien suureksi harmiksi) huomattuaan, miten voimakkaasti ne vaikuttavat ihmiskehoon ja -mieleen. Puhumattakaan siitä, miten ne vaikuttavat luontoon ja eläimistöön, kun ne meidän kehostamme siirtyvät vesistöihin.
Mahtaako kukaan puhua näistä näkökulmista nuorille?
Nuorille voisi joskus puhua myös siitä, että vaikka seksuaalisuus kuuluu ihmiselämään, se ei ole ainoa tärkeä asia. Ja että kenenkään ei ole pakko ”hankkia kokemuksia” vain siihen painostavan ilmapiirin (kaveripiiri, media, muoti…) vuoksi.