Olen ennenkin pilkannut suomalaista huippu-urheilua. Teen sen nytkin. En tietenkään kohdista pilkkaani yksittäisiin suorittajiin, vaan nyt esim suomalaiseen talviurheiluun. Iivo Niskasen ja Kaisa Mäkäräräisen jälkeen suomalaisella ladulla ei hiihdä kullasta kohta kukaan. Perässähiihtäjiä ja selittäjiä toki piisaa. Hyvä niinkin, mutta….
Kaisa Mäkäräisen kaltaista tinkimätöntä uurastajaa saa hakea, harva enää harjoittelee ilman dopingia. Ilman rahoja ja mainossopimuksia. Niitä kyllä Kaisallakin piisaa, mutta aiheesta. Emme kadehdi.
Silti olemme murheilun, ei urheilun (mennyt) suurvalta, koska koko kansan liikuntakulttuuri on täysin perseestä, pielesä ja paitsiossa, ja harvojen harrastus. Eivät kansanjoukot juokse, hölkkää, hiihdä eivätkä kuntoile. Kuntosaleilla ja rinteillä on toki tungosta hiihtolomakausina. Ei muulloin. Koululiikunta on muutaman tunnin mainoshetken varassa.
Kysyn vain
Mitä järkeä on rakennella jäähalleja ja laskettelurinteitä, joita vain eliitti käyttää. Tiloja ja paikkoja, jotka eivät kansankuntoa kohota. Leipää ja sirkushuveja toki piisaa.
Mitä järkeä on haaskata energiaa ja puhalluttaa lunta ilmastomuutoksen
tuhotessa talviluonnon.
Laiskottelukeskukset (huom. ei kirjoitusvirhettä!) ovat uskomattomia
juottoloita ja Tahko Pihkalan sanoin:
”Mitä urheilua se on, jossa konevoima vie ylös ja painovoima tuo alas?”
Ei mitään, totta joka sana. Sama koskee formuloita. Että urheiluako?
Jaksan ihmetellä sitäkin, että jokaikinen aamu meitä valistetaan
uutisissa siitä, kuinka monta maalia kukakin suomalainen miljonääri on ampunut NHL-liigassa. Entä KHL? Vaadin tasa-arvoa, hehheh! Mainostettakoon myös
itänaapurissa tienaavia kiekkoilijoita!
Haikeana muistelen aikoja,
jolloin pikkukylien tienpiennarta Kannus-Eskolassa ja Ullavassa lenkkeilivät sankat kansanjoukot. Kentän reunoilla ja radoilla juostiin, hypättiin, heitettiin ja pelattiin. Kaikista ei tullut vireneitä tai artotolsoja, mutta iloisesti liikuttiin!
Ei tunnettu mustikkakeittoa kummmempaa dopingia ja koulumatkatkin käveltiin,
hiihdettiin tai pyöräiltiin.
Kentille ja saliharjoituksiin mentiin ihan itse, pyörillä tai kävellen,
ei isukkien volvoilla! Hiki haisi ja irtosi aidosti! Itse elämä teki meistä oman elämämme sankareita. Pärjäsimme ja elämme yhä.
Pentti Stranius
Öisinajattelija, kevyt kuntoilija, kenttäurheilija ja maratoonari – liikkuvien lasten isukki
Totta joka sano. Liikunnasta ja urheilusta on kadonnut ilo.
Organisaatiot ja ohjelmat, sen enempää kuin kaiken karvaiset sihteerit ja konsultit, eivät voi herättää henkiin kuolleita, ei ihmisiä, aatteita tai historiaa. Kun ei ole pohjaa mistä ponnistaa, niin ei löydy huippujakaan.
Tälläkin kylällä ennen vanhaan pitäjänmestaruus kilpailut saivat kentän vierustoille satamäärin kannustajia, puhumattakaan kolmen tai neljän pitäjän välisistä mittelöistä.
PS
eipä tuohon muuta lisättävää kuin peseytyminen.
Nyt on suihkut ja pelit. mikä hyvä.
Mutta mustatkos miten hyvin voitiin vaikka talvisin viikot hiessä myllerrettiin ja vain lauantaisin oli saunominen, joskus keskiviikkoisin.
Näin jälkeenpäin olen asiaa kummastellut – tuolloin vain kuivempaa paitaa päälle!
Kesällä tietysti oli toisin, kun järvessä, joessa pulikoittiin.
Parahin Hikkaj,
toki muistan nuo ajat. Kouluun käveltiin, pyöräiltiin tai hiihdettiin viisi kilsaa suuntaansa.
Kun kaivo jäätyi talvella umpeen, vettä tehtiin lumesta, saunan pataan.
Paskalla käytiin ulkovessassa, jonka keko ylsi melkein perseeseen kevään korvalla.
Sauna lämpesi vain lauantaisin, mutta tuvassa kusta lorotettiin paskaämpäriin ja kädet pestiin lumella talvisin. Kesä oli toki toista aikaa, uimareissut ihania! mutta hiki sai haista silloinkin. Se oli normaalia, mutta toki lauantaitansseihin käytettiin saunassa saippuaakin ja tietty, brylcreeniä rasvalettiin.
Mutta sitten tulivat Rollarit ja Pohjanmaallekin THE RENEGADES ja tukka sai kasvaa…
Öisinajattelija