Avaran luonnon tv-ohjelmassa se selvisi! Ihmisellä ja simpanssilla on 97-prosenttisesti samat geenit, joten löytyisikö ratkaisu tästä?
Simpanssiurokset ovat ajoittain hyvinkin väkivaltaisia ( kuten ihmiset ) ja kiertelevät alueillaan hallitsevien urosten johtamissa laumoissa ( suurimpien yritysten johtajat ) ja partioivat, ettei kukaan ( kilpailevan yrityksen johtaja ) yritä tunkeutua alueelle. Ne osaavat liittoutua keskenään ( sotilasliitot ) ja hyökätä röyhkeiden tunkeutujien kimppuun. Jos ne saavat onnettoman yksilön kiinni ne sumeilematta repivät sen kappaleiksi ( konetuliaseet, pommit, yritysvaltaukset ja aggressiivinen verosuunnittelu ) ja jakavat saaliin ( yhtiöiden eli kilpailijoiden ostaminen ja tuhoaminen eli syöminen ).
Toisella puolella Kongo-jokea asustavat bonobo-laumat ( eräs simpanssilaji ) elävät rauhallisissa yhteisössä, eivätkä ole väkivaltaisia kuin äärimmäisen harvoin. Ryhmiä johtavat vanhat naaraat. Naaraisiin olen aina luottanut. Olisiko tässä naaraiden johtamassa mallissa ihmiskunnan kriisien ratkaisu?
Johan sen näkee koulussa ala-asteella. Ennen pojat pystyivät pätemään arvosanoilla tai urheilusuorituksilla. Nykyään ei voi päteä arvosanoilla, kun arviointi on yksilöllistä, eikä arvosanoja ole ennen kuin ala-asteen lopussa. Urheilusuorituksillakin kilpailevat yleensä vain ne, jotka aktiivisesti harrastavat. Pojat eivät voi oikein kilpailla millään ja huonossa tapauksessa joku voi keksiä sen, että vedetäänpä luokassa show, jos sillä saisi kaverien hyväksyntää. Siitä voi lähteä myös toisten lasten kiusaaminen ja härnääminen. Osaavat sen tytötkin, mutta kun he aikuistuvat ja saavat lapsia, asetelmat muuttuvat. Yhteistyö muuttuu tärkeämmäksi kuin kilpaileminen. Jotkut miehet sen sijaan jäävät hiekkalaatikkoasteelle, anteeksi vain … mutta kun katsoo näitä nykyisiä suurvaltojen johtajia …
Tyynenmeren Vanuatu-saarella nykyisten kyläläisten esi-isät olivat ihmissyöjiä. Mutta on mahdollista kehittyä. Nykyään Vanuatu-saarella kyläläiset kilpailevat ryhminä leikkimielisellä tanssilla toistensa kanssa. Olisi hienoa nähdä Kim Jong-Un, Donald Trump, Kiinan Xi Jinping ja Putin tanssimassa niinestä punotuissa lannevaatteissa ja sulkapäähineissä sekä sotamaalauksissaan kepit kädessään rumpujen tahdissa. Naiset sitten katsoisivat, kuka tanssisi hyvin ja kenet he hyväksyvät telttaansa seuraavaksi yöksi. Vanuatulla myös lahjoitetaan toiselle heimolle tai suvulle sika. Se on hyvin arvokas lahja. Jos se ei sovi uskonnollisista syistä, se voisi olla vaikka lammas. Sitten johtajat ihmettelisivät yhdessä kuinka kauniin lampaan he saivat ja koska se on kuin laina, sukujen ( valtioiden ) sopu on jälleen lujitettu kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Näin ne asiat hoidetaan, sotia ei enää tarvita.
Saattaapi olla hyvinkin oikea ratkaisu löydettävissä maailman kriiseihin, mutta mistä ja milloin.
Viimeaikaiset tapahtumat panevat todella kiirettä. Pohjois-Koreaanhan tässä viitataan. Uuteen kehittyneeseen superydinasevaltaan. Voi olla, että se onkin jo kyllin pitkällä saavuttaessaan johtoaseman ja on tullut maaliin saakka. Kuka ties. Tavoittaa ydinohjuksillaan jo koko Yhdysvaltain alueenkin. Ohjukset lentävät kaikkialle ja jopa saavuttavat 4500 km:n korkeuden, johon ei yksikään maailman ohjusvaltioista kykene enää torjumaan, niin korkealla lentäviä ohjuksia.
Puhutaan ulkoavaruudessa lentävistä ohjuksista, uutta pitkälle vietyä tekniikkaa. Nyt onkin vain enää kysymys, kuinka paljon ja tehokkaita ydinkärkiä on valmiina. Yllätyshyökkäyksellähän ydinsota tullaan tekemään aikanaan ja juuri Aasiasta. Sukellusveneet eli liikkuvat tukikohdat, ei niitä pysty kukaan valvomaan, elleivät ne aja kuivalle saarelle näkyviin.
Hei! Katso vastaukseni Eeva Stranius-Herrewynin kommenttiin. Sama vastaus sinullekin! Ei tässä voi kuin nauraa – vaikka pitäisi varmaan kauhusta itkeä.
Tuollainen kuvaamasi kilpailu onkin melko tervettä. Se tuntuu ongelmien ja kriisien leikkisältä ratkaisulta.
Mutta mutta….kunhan vain kaikki sujuisi kuin tanssi. Elämme toisenlaisia aikoja. Poliitikkoina nykyään toimivat naisetkaan eivät välttämättä ole kansainvälisesti rauhan rakentajia.
Suomessakin puhutaan jatkuvasti vain taloudesta , kiihtyneestä voitontavoittelusta ja aina jostakin ” kriisistä ” ja sen ratkaisuna kilpailukyvyn parantamisesta ja sotilaallisesta kilpavarustelusta. Suomea kilpailutetaan muita maita ja Euroopan Unioninkin toisia jäseniä vastaan, kun pitäisi ennemminkin tehdä rakentavaa yhteistyötä. Samalla kiihotetaan ja kohotetaan kansallismielisyyttä ylipursuamiseen asti.
Tällä epäterveellä liiketaloudellisiin intresseihin kuuluvalla kilpailuasenteella Suomea työnnetään poliittisesti ennemminkin syrjään kansainvälisestä rauhanomaisesta yhteistyöstä. ” Suomi Ensin ” ja ” Rajat Kiinni” ja niiden kaltaiset ääriliikkeet saavat kannatusta.
Jo lapsena ihmistä opetetaan olemaan ” tehokas ” ja ”kilpailukykyinen”. Kiire ja kilpailu ”paikasta auringossa ” vain kiihtyy aikuiseksi kasvamisen ja aikuisuuden kuluessa. Tällainen kilpailu ei ole tervettä edes leikkimielessä. Taloudellinen kilpailu aiheuttaa sotia. Ei sillä ainakaan rauhanaatetta edistetä. Tälläisessa ilmapiirissä ihmisen ei ole helppo kasvaa yhteistyön, sovun ja rauhan rakentajaksi. Nykyihmistä ei läheskään kaikkialla opeteta tanssimaan sovun ylläpitämiseksi .
Tuosta epäterveestä kilpailusta pitäisi ensin päästä eroon, jotta kriisien ratkaisu sujuisi ” kuin tanssi ”.
Tuo minun kirjoitukseni olikin tietysti huumorimielellä kirjoitettu – tai oikeastaan vähän epätoivoisena, kun ei enää voi kuin vitsailla, kun maailma tuntuu menevän niin hulluun suuntaan. Mitähän presidentti Trump mahtoi silläkin tarkoittaa, kun hän Pohjois-Koreasta ja sen ohjuksista puhuessaan sanoi: ”Me hoidamme asian”? Järjetöntä ihan kaikki.
Ulla hyvä,
huumorina minä tämän hassuttelusi käsitinkin. Tosiaan nykyinen maailmanmeno on niin mahdotonta, ettei oikein tiedä miten sitä käsittelisi. Tuntuu niin toivottomalta, että useimmiten jää sanattomaksi. Silti jotenkin on reagoitava, jottei turruttaisi ihan kokonaan.
Vanuatullakaan ei kohtapuoleen enää edes rituaalitanssi pelasta, kun saari alkaa tosissaan uppoutua ilmastomuutoksen takia.