Kaupunkielämä on elämistä erilaisen hälyn ja melun, jopa melusaasteen keskellä. Ääniefektejä ei pääse pakoon kaduilla liikkuessa eikä supermarketeissakaan. Vaikka asiakas itse olisi hiljaa, taustalla soi usein musiikki tai kovaäänisistä kaikuvat mainospalat. Vaikka jatkuvilla hälyäänillä on tutkitusti myös terveydellisiä haittavaikutuksia, melu sen kun lisääntyy kaikkialla!
Hiljaisuuden kaipuu
Ihminen kaipaa elämänsä eri vaiheissa myös hiljaisuutta, joskus vetäytymistä yksinäisyyteen, tuumailemaan. Onneksi sen voi vielä tehdä suht vaivatta, esimerkiksi maaseudulla ja pienemmissä kaupunkiympäristöissäkin. Luonto, metsä ja järvet ovat lähellä ja aamuyöllä kerrostalossakin voi olla ihan hiirenhiljaista!
Pohjois-Karjalassa voi jopa ”hiljaisuusmatkailla”, ”…viipyillä, hiljentyä ja rauhoittua – kuunnella keskittyen hienoja hiljaisuuksien tunnelmia ja omaa mieltä”.
Hiljaisuusmatkailun mainos tietää kertoa:
”Hiljentymisen taito on jokaisella ihmisellä. Hiljaisuudessa voi harjoitella olemaan läsnä sekä kuuntelemaan itseään, tunteitaan ja tarpeitaan. Hiljaisuus on terveyden, elinvoiman ja hyvinvoinnin lähde. Ulkoinen hiljaisuus edesauttaa sisäisen rauhan löytämistä. Hiljaisuus on olotila, joka voi tuottaa pysyvän muutoksen asennoitumisessa elämään. ”
Valamon rauha
Olen viettänyt 30 vuotta sitten hiljaisuusretriitissä pitkän viikonlopun. Se oli avartava kokemus. Hiljaisen hetken, päivän tai retken voi järjestää helposti yksinkin. Usein on kyllä hyvä lähteä jonnekin muualle. Hiljaisia ”retriittejä” ovat olleet monet kesäiset pyöräretket ja marjareissut.
Valamossa olen käynyt 1980-luvulla sekä talkoissa että luostarin opiston seminaareissa. Joskus olen poikennut Valamossa Trapesan pääsiäislounaalla perheen kanssa. Muistan lähes 30 vuoden takaa mainion Andrei Tarkovski-seminaarin. Muistan Paola Volkovan, tuon räiskyvän luennoitsijan. Volkova (1930-2013) oli ikonitaiteen ja Tarkovskin elokuvien tuntija ja Moskovan Tarkovski-säätiön puuhanainen, jonka luennon Valamon opistolla tulkkasin. Toisen kerran olin elokuva-arkiston kollegojen kanssa luentomatkalla; muistaakseni puhuimme opistolla elokuvan kielestä ja klassikkofilmeistä.
Nyt joulukuussa Valamossa oli uinuvan hiljaista. Turistit eivät juuri häirinneet keljoissa asuvien munkkien rauhaa tai muuta luostarielämää. Vain kymmenkunta naista oli tullut ikonimaalauskurssille. Harvat turistiasukit taisivat olla venäläisiä. Trapesassa sai ruokailla rauhassa ja sulatella jälkiruuan ääressä mainiota kasvis- ja kalapitoista lounasta. Eipä parempaa jouluruokaa!
Aamulla pyysimme lainaksi potkukelkat ja mennä huristelimme hautausmaalle. Siellä oli helppo löytää aamuhämärissä lumeen tallattu polku Pentti Saaarikosken haudalle. Kaimani sai yhden kuulakärkikynän lisää, mainoskynän (Anteeksi Pentti!), jossa sentään luki: ”Dostojevsky-hotel”. Kuntoilun ystäville tiedoksi: Valamosta löytyy myös kuntosali ja pingispöytä sekä muutaman kilometrin mittainen luontopolku.
Hetkiä luonnossa
Valamon ikoninäyttelyssä olin käynyt jo Joensuun kansalaistalon syysreissulla, joten nyt oli aika syventyä kulttuurikeskuksen valokuvanäyttelyyn. Otsikko oli lupaava: ”Hetkiä – luontokuvia”. Valokuvaajat – Kauko Marjamäki, Arno Rautavaara, Pertti Hissa, Asko Salmi, Raimo Sundelin, Benjamin Pöntinen, Nils Sundberg – ovat kaikki veteraaneja ja kuvat toinen toistaan loistavampia. Marjamäen ja Rautavaaran kuvien linnut suorastaan elivät ja lensivät: tunturipöllöt, koskelot ja merimetsot oli vangittu jopa lähikuviin. Pöntinen oli selvästi Pohjanmaan lakeuksista innostunut valokuvaaja ja Sundbergin revontuli- ja ukkoskuvat aivan mahtavia! Jos liikaa rahaa olisi, sellaiset valokuvasuurennokset kuten Taivaan valot ja Sähköä ilmassa koristaisivat vaatimatonta kämppääni. Näitä palkittujen valokuvaajien luontokuvia voi ihailla Valamossa vielä tammikuun 2018 loppuun saakka.
Valamossa sattuu ja tapahtuu koko ajan, talvikautenakin. Joulupaketti oli jo loppuunmyyty, mutta ensi vuoden alkupuolelta pari poimintaa opiston tarjonnasta:
-”Kärsimyksen kirjailijat” 26.-28.1. 2018; kurssin vetäjinä kirjailija-ohjaaja Rax Rinnekangas & näyttelijä-kirjailija Hannu-Pekka Björkman.
-Ikonimaalauksen peruskurssi 4.-10.2. 2018; opettajana ikonimaalari Raija Kanninen.
Lisätietoja Valamosta löytyy täältä:
www.valamo.fi / opisto@valamo.fi
Öisinajattelija
Suomessa on ihmisen luonnollisista tarpeistakin tehty tuottava bisnes. Hiljaisuuden tarpeestakin näköjään. Siellä varmaan joutuu kohta raittiin ilman hengittämisestä maksamaan ? Ja kaikkien niiden normaalien ihmisten , jotka eivät haluaisi maksaa ” hengitysveroa ” , olisi hankittava hengityksen estävät naamarit , maksua vastaan tietenkin !
Susien ”sietämisestä ” ihmisten ( miten niin ? ) asuinalueella jo eräs yliopistotasolla oikein tohtoriksi pyrkivä ( ! ) tutkija ehdottaa maksettavaksi, ( valtion pussista tietenkin ) ”sietokorvauksia” susien asuttamilla alueilla eläville ihmisille, jotta nämä hyväksyisivät suden olemassaolon ! Kiristämällä rosvotut rahat laitettaisiin muka susien ”paikallisen suojelun” rahoitukseen. Taitaisivat nämäkin rahat haihtua kauas taivaan tuuliin aina paratiisisaarille asti kuten usein käy kansalaisilta rosvottujen varojen ! Mutta miksi vain joillakin harvoilla etuoikeutetuilla olisi oikeus rahastaa kaikille kansalaisille kuuluvan luonnoneläimen olemassaolosta ? Tämähän olisi hirveän ”eriarvoistavaa” ei vain susia, vaan myöskin suomalaisia ihmisiä kohtaan !
Mutta tässä höpötyksessä ongelmana on se, että susia alkaa olla jo kaikkialla Suomessa. Siis tämän lisäveron joutuisi vähitellen maksamaan koko Suomi Ja tämän ennenkuulumattoman röyhkeän ehdotuksen tekijä ei ota huomioon ollenkaan sitä, että susien asuttamilla alueilla läheskään kaikki ihmiset eivät vastusta nykyäänkään rauhanomaista rinnakkaiseloa suden kanssa, vaikka eivät saa siitä minkäänlaista korvausta ! Lisäksi näitä muka ”sietokorvauksia ” joutisivat maksamaan myöskin ne kansalaiset, joiden asuinalueella ei ole toistaiseksi nähty susia ! Siis vero olisi täysin epäoikeudenmukainen. Tämä ” hiljaisesti ” väestön mieliin solutettava ehdotus on tehty siitä huolimatta, että ihmiset ovat tunkeutuneet luvattomasti ja häiritsevästi susien alkukantaisille reviireille, eikä päinvastoin ! Niinhän on tehty muidenkin susienvastaisten päätösten kanssa. Ne on iskostamalla solutettu väestön mieliin , ja saatu lopulta hyväksyttäviksi. .
Tosiaankin, ihmiset siellä Suomenniemellä alkavat jo olla tosi häirikköjä.
Hiljaisuus ja miettiminen, pysähtyminen, asioiden perinpohjainen harkinta ei olisi pahitteeksi valtiossa, joka näyttäytyy muulle maailmalle yhä enenevässä määrin tyhmyyden, hölmöyden, typeryyden ja osaamattomuuden huippumaana. Pysähtyminen ajattelemaan vaikka luonnon hiljaisuudessa saattaisi auttaa myönteisten asenteiden synnyssä ja leviämisessä. Sinne luontoon, metsiin vain hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa…ja pois sieltä kaikenlainen aseiden paukunta!
PS.
Susillehan nyt pitäisi ruveta maksamaan ”sietokorvauksia” siitä, että ne päästävät ihmiset omille reviireilleen, ja sietävät niille tunkeituneita häirkköihmisiä marisematta murisematta ! Kerätyt varat laitettaisiin susien lisäämisohjelman ja susien hyvinvoinnin turvaamiseen kaikilla alueilla. Ja susien reviirien suojaamiseksi ihmistunkeutujilta voitaisiin lisäksi pystyttää vaikka läpipääsemättömät poistyöntävät aidat, joille laitettaisiin ” Ihmisiltä pääsy kielletty” – kylttejä ..ihmisethän ymmärtävät aitojen tarkoituksen …ja osaavathan he kait lukea, vai osaavatko ? Sudet saisivat sitten rauhassa nauttia hiljaisuudesta metsässä siellä Suomenniemellä.? Niiden ei tarvitsisi lähteä hiljaisuutta ja rauhaa etsimään Valamosta….jonka kirkonkellot varmaan kyllä laitettaisiin soittamaan suurella metelillä hälytystä, jos sudet sinne pyrkisivät mietiskelemään …
Rauhanomaista hiljaiseloa kaikille metsän olioille ja luonnossa liikkuville hiljaisuutta etsiville ihmisille!
Kiitos mietteistäsi Eeva!
1) Suomessa ja P-Karjalassa järjestetään todellakin hiljaisuusmatkoja turisteille. Ajatus on oikein hyvä! Matkat ovat kysyttyjä käsittääkseni esim japanilaisten ja kiinalaisten turistien keskuudessa.
Heitä tulee Suomeen yhä enenevässä määrin – ja ymmärrän hyvin heidän hiljaisuuden tarpeensa ja ihmettelynsä, kun tämä Suomenniemi on Helsinkiä ja Kehä Kolmosen sisäpiiriä lukuunottamatta lähes asumaton. Turismi tuo Suomelle kosolti rahaa ja jos jokin sen muoto, niin juuri hiljaisuusmatkailu on erittäin kannatettava asia!
Hiljaisuutta kyllä voi löytää helpommin muualtakin, itsekseen luonnosta ja Valamostakin (varsinkin talvisaikaan). Valamo sijaitsee ihan luonnon keskellä ja kaukana ihmisvilinästä. Tosin on myönnettävä, että markkinatalous ja kesäinen turismi taatusti osaltaan häiritsevät hiljaisuutta etsiviä – ja myös Valamon munkkien mietiskelyä ja elämäntapaa. Hiljaisuusretriittejä puolestaan järjestävät monet yhteisöt ympäri Suomea. Kannattaa kokeilla, erinomainen lomanviettotapa – kuten myös talkootyö Valamossa.
2) Susi kuuluu Suomen luontoon, tottakai. Kuten ihminenkin. Ihminen on kautta historian tappanut, joskus syönytkin lajitovereitaan ja monet sodat ja tappaminen sen kun jatkuvat. Myös monet eläimet on eri maissa ja mantereilla tapettu sukupuuttoon, susikin melkein, siis Suomessa.
Toisaalta, pitää ymmärtää myös suden pelko, erityisesti rajaseudulla. Susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun sataan vuoteen, mutta sen sijaan erirotuiset ”tappajakoirat” ovat aiheuttaneet lukuisia kuolemantapauksia Suomessa viime vuosikymmeninäkin. Syyllisiä lienevät kehnot koirankasvattajat ja rodunjalostajat.
Susi on sen sijaan tappanut ja tappaa satoja kotieläimiä ja myös metsästäjien koiria. Kun tähän lisää Punahilkka-sadut ja Ihmissusi-elokuvat, ei tarvitse ihmetellä mistä sudenpelko kumpuaa.
Sudesta on tehty myyttinen peto ja tappaja, vaikka se ei ihmistä uhkaa tippaakaan. Silti uskon, että jos yksittäiset sudet taikka laumat liikkuisivat Helsingin Keskus-tai Kaivopuistossa, Käpylässä tai Vuosaaressa, vihertävätkin kaupunkiaktivistit säikähtäisivät, ainakin lapsiperheet.
Tähän on tultu, mutta susi-asiaan kannattaa suhtautua monta näkökulmaa huomioiden, kiihkoilematta.
Öisinajattelija
Joo, tuohan on mitä luontoystävällisintä toimintaa rahdata lentokoneilla turisteja hiljentymään Suomen luontoon. Japsi- ja kinkkituristien kamerat laulavat lintujen kanssa kilpaa ja kassat kilisevät iloisesti. Tänne vaan koko Aasia ja muu maailma, kyllä meidän metsiin mahtuu könyämään ja rantoja riittää varpaita liotella. Mitenköhän sen hiljaisuuden kanssa?
Motto Hed,
Kiitos huomautuksestasi!
Meinasin kysyä ihan samalla tavalla kuin sinä noiden lentokoneittain rahdattujen turistien muka hiljentymisestä Suomen luonnossa! ? Entä suomalaiset siinä hötäkässä itse ? Mitenkähän on sen Suomen uhkean luonnon kanssa muutaman kymmenen vuoden päästä tuon turistiporukan rynnättyä paikalle ja koluttua sen läpi ? Taitaa hiljaisuus siinä suuressa bisnes-menossa hukkaantua, ja luonto samalla pilaantua ja menettää arvonsa nimenomaan rauhan ja hiljaisuuden tuottajana nimenomaan suomalaisille ” luonnonlapsille ” ? Kaikella on rajansa, kohtuus kaikessa.
Muistan 1970-luvun loppupuolelta Napapiirin majan , jonka ohi usein kuljin, kun olin Rovaniemellä töissä. Silloin Rovaniemi-Kemijärvi tien varrella hiljaisessa ympäristössä sijaitsevassa vaatimattomassa majassa ihan aidot saamit ( lappalaiset) myivät vähäistä aitoa lappalaisperinteistä tavaraa porontaljoista amuletteihin. Ei ollut meteliä eikä kiirettä. Vastapäisellä huoltoasemalla saattoi juoda kahvit ja maistella leivonnaisia rauhassa, ja samalla katsella ympäröivää luontoa. Poroja tapasin usein tiellä ja tien varsilla liftatessani Rovanimeltä Kemijärvelle.
Minulle oli melkoinen järkytys, kun paria vuosikymmentä myöhemmin kävin taas Napapiirillä Ranskan Ympäristöministeriön ( aloitteestani ) Suomeen lähettämien kavereiden kanssa . Sinne oli rakennettu valtavan suuri ja ruma ostoskeskus, jossa muka myytiin ”aitoja Lapin tuotteita” kasvavalle turistijoukolle, jota kyyditettiin oikein erikoislennoilla ihmettelemään ”Joulupukin maan ” ihanuuksia ja perinteisiin lapinpukuihin pukeutuneita ” lappalaisia”… Koko Napapiirin alue oli täysin pilattu kaupallisella hömpötyksellä, eivätkä edes ranskalaiset ystäväni jaksaneet viipyä paikalla kuin hetken. Niin turhamaiselta koko touhu näytti. Sen koommin en ole Napapiirillä käynytkään, koska tiedän, että sieltä ei löydy hiljaisuutta, luonnon kunnioittamista eikä tippaakaan aitoa lappalaisuutta tai edes lappilaisuutta. Nykyään sinne ja muualle Lappiin rahdataan lentokoneittain ja busseittain Aasiasta tulevia turisteja, ihan niinkuin siellä olisi vielä muka hiljaisuutta, josta voisi nauttia ! Lappikin on jo myyty kiinalaisille yms. intoilijoille, joiden perimmäinen tarkoitus on bisnes ja sen pyörittäminen millä hinnalla tahansa! Ja tämä touhu senkun voimistuu.
En kannata tällaista turismia, ja siksi lähdinkin sieltä pois, vaikka olisin saanut hyvän työpaikan juuri tässä bisneksen hullunmyllyn pyörittämisessa.
Sama turismihullutus -tendessi on muuallakin Itä-ja Pohjoissuomessa. Ja näkyy ulottuvan muuallekin Suomessa.Se ei auta kauniin, rentouttavan, rauhoittavan puhtaan luonnon ylläpitämisessä ja välittämisessä tuleville sukupolville. Luonto on kaunista, rauhoittavaa ja rentouttavaa. Antakaamme sen pysyä sellaisena!
En suhtaudu susiasiaan kiihkoilemalla, vaan selittämällä ja vaatimalla suojelevia toimenpiteitä, niinkuin asiaan kuuluu. Suomessa vain tahdotaan ensimmäisenä ja joka tilanteessa paukutella asetta, luvattomastikin.! Ja susi ei ole Suomessa riistaeläin, jota jahdataan lihan tai turkisten takia nykyään ( vaikka rajan takana Venäjällä se onkin lainsuojaton, jota ulkomaiset turistit tulevat ” urhokkaaasti ” metsästämään ) .
Enkä usko, että Helsinginkään kaupunkiaktivistit säikähtäisivät sutta sen tavatessaan! He tietävät suurinpiirtein mitä susi on mitä se ei ole. He ovat melko realisteja hekin.Sudenvastainen joukkohysteria sen sijaan saa miettimään, miten tällaiseen on menty ”sivistysvaltiossa” ? Viimeisin on tuo ” koirasuden ” kikkakonsti. Tiedeihmisten mukaan tällainenkin hybridi on geneettisesti sekin 99,99 prosenttisesti susi . Koira jo periytyy tiettävästi sudesta. Eikä näitä hyvin harvoja koirasusia tai susikoiria voi erottaa silmänäkemällä nk. ”puhtaasta” sudesta.
Suomessa ollaan aivan liian leväperäisiä kotieläinten, varsinkin koirien ja niistä etenkin metsästyskoirien suojelemisen suhteen. Pitäisi osata tunnustaa, että susi on villi petoeläin, ja sen on saalistettava pysyäkseen hengissä. Ei se ole kesyyntynyt, vaikka niin usein vâitetään, kun se tavataan ihmisasumusten läheltä. Toisaalta, koiralla ei ole periaatteessa mitään tekemistä yksinään metsässä ilman omistajan vahtimista.. ( paitsi kun se lähetetään metsästäjän toimesta etsimään ja haukkumaan riistaa, josta susikin kilpailee. ) Susi ottaa sen, minkä helpoimmin saa.
Samoin on täysin epänormaalia, että koiria pidetään kiinni nk.juoksulangoissa talvellakin yötä päivää, tämä jo eläinsuojelun kannalta katsoen. Eivät ne voi edes yrittää puolustautua tai paeta sutta.Samoin olen nähnyt siellä koiria pidettävän heppaisissa häkeissä susien asuma-alueellakin, juuri siellä ” susirajalla ” päin. Susi pääsee helposti napaamaan niissä vankina olevan koiran.
Se siitä sudesta. Mutta sen hätyyttäjät saisivat kyllä rauhoittua vaikka siellä Valamossa meditoimaan maailman menon järjettömyyttä..ilman aseita ja vihamielisyyttä.
Näin miettii ranskalaisen kansainvälistä eläintensuojelua harjoittavan kansalaisjärjestön One Voice’n tukija ja sen ” susipaimen ”.
Kiitos Motto Hed!
Mietteissäsi on vinha perä, MUTTA:
Tosiasia on se, että turismi ruokkii monen maan elinkeinoelämää ratkaisevasti; turistit lentelevät pitkin ja poikin palloamme enenevässä määrin. Valitettavasti.’
Melua, saastetta, ilman pilaamista, energian tuhlausta kaikki tyyni! Pysyisivät vaan kotona Suomessakin ne tuhannet ja taas tuhannet THAIMAAN lentomatkailijat, usein seksituristit ja pakkaspakolaiset – puhumattakaan ökyrikkaista kulutusjuhlijoista & hiljaisuuden vihollisista, luonnon ja ilmanpilaajista kaupunkimaastureineen ja moottorikelkka-safareineen.
Jos valta olisi Öisinajattelijalla,, pistäisin ensi töikseni lapun joka laskettelukeskuksen ja hiihtotunnelin luukulle.
ps. Muuten olen pannut merkille, että japanilaiset ja kiinalaiset turistit ovat varsin hiljaista, hienotunteista ja kohteliasta porukkaa vrt. länsimaalaisiin…
Öisinajattelija, joka ei ole lentänyt vuosikausiin
Juu, näinhän se on, että ihmiset sitä tekevät, mikä mahdollista on, muunmuassa lentelevät ympäriinsä keräämässä kokemuksia. Ja väriä nahkaansa. Kaikille ei pään sisäinen matkailu ja mielikuvitus riitä tyydyttämään pakonomaista tarvetta vältellä tylsyyttä.
Kyllä minäkin periaatteessa voisin lentää Thaimaahan panomielessä, mutta tulisi loppupeleissä kalliit varvit ja ties mitä hyppykuppaa kaupantekijäisiksi. Tumputtelun hyödyllisyyttä ei pidä aliarvioida tässäkään tapauksessa.
Ylellä Tarzan-kirjoja ruotineessa radio-ohjelmassa Kari Hotakainen totesi, ettei hänellä ole mitään syytä mennä Afrikkaan, kyllä mustat ihmiset ovat nähneet valkoisia naamoja muutenkin ihan tarpeeksi. Aika hyvä kiteytys turismista.
Hiljaisuuden pahin vihollinen on moottoriliikenne. Nykytekniikalla varmaan saataisiin mopotkin lähes äänettömiksi, mutta eihän se käy. Pörisevät mopot, murisevat autot ja muut vastaavat melusaastelähteet saavat vapaasti ympäristöään saastuttaa, vaikka tiedetään niiden haitat.
Satu Hassi aikoinaan kertoi, kuinka joku Porchen lobbari vaikutti EU:n meludirektiiviin vesittävästi.
Teollisuusraha määrää ja EU:n politrukit vikisee.
Niin, miltä näyttäisi ääliömäinen F1- sirkus ilman moottoreiden sinfoniaa? Kyllä, joukolta äänettömiä idiootteja ajamassa ympyrää.