On mielenkiintoista seurata, mitä lehdissä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan ja ennen kaikkea, mitä jätetään kommentoimatta.
Helsingin Sanomat käyttää kyseenalaista valtaa eri aihepiirien käsittelemisessä. Se on levikiltään valtakunnan ykköslehti, mutta kamppailee samojen talousvaikeuksien kanssa kuin muukin lehdistö. Koska paperilehden tilaajakunta on koko ajan huvennut, tilaushinnat ovat nousseet käsittämättömän korkeiksi.
Ehkä siitä syystä Helsingin Sanomien täytyy hankkia arkaluontoistakin materiaalia tilaajakuntansa tirkistelynhalun tyydyttämiseksi. Tietenkin lehden päätoimittaja voi selitellä asiaa aiheen ”yleisellä kiinnostavuudella” ja sananvapaudella.
Ihmettelin asiaa ja järkytyinkin, kun näin Helsingin Sanomien jutun Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta ( HS 16.12.2017 ). Ensimmäiseksi tulivat mieleeni kysymykset miksi ja mitä lehti haluaa tällä saavuttaa. En usko, että tämänkaltaisten juttujen julkaiseminen voi olla typeryyttä tai huolimattomuutta, vaan se on täysin tarkoituksellista.
Mitä sitten Helsingin Sanomat haluaa tällaisen jutun julkaisemisella saavuttaa ja ketä se hyödyttää? Helsingin Sanomien perustelut siitä, että pitää julkaista yleisesti kiinnostavia asioita, on valheellinen. Takana on muita tarkoitusperiä. Minua eivät ainakaan kiinnosta Puolustusvoimien eri tukikohdat tai salainen viestiliikenne, aikooko Helsingin Sanomat uutisoida niistäkin?
Luotan Puolustusvoimien kykyyn arvioida tämän maan puolustusta ja siihen liittyviä seikkoja, myös viestiliikennettä. Kaikki presidenttiehdokkaat sanoivat televisiotentissä yksimielisesti, että Suomen oma puolustus pitää hoitaa hyvin ja uskottavasti – juuri sitä Puolustusvoimat on tekemässä. Eikö Helsingin Sanomat luota Puolustusvoimien kykyyn hoitaa tehtäviänsä, kun se sorkkii näitä asioita?
Vai onko kysymys ihan muusta, muista lehden tarkoitusperistä? Helsingin Sanomien artikkelissa ”Salainen yksikkö saisi siepata sähköpostejasi” lehti viittaakin asiaan, jolla sen mielestä on merkitystä: Puolustusvoimien oikeudesta tehdä tiedustelua sekä Suomessa että ulkomailla. Valmisteilla on tiedustelulaki, jossa Puolustusvoimien sotilastiedustelun toimivaltuuksista ei ole vielä kattavaa lainsäädäntöä. Tästä siis kenkä puristaa: omien sähköpostien yksityisyydensuojasta.
Pihtiputaan mummon sisarelleen lähettämä sähköposti:
Hei Aune!
Kuinka olet voinut? Täällä kävi naapurin Einari syömäsä. Tarjosin hälle lihasoppaa ja rieskaa. Päälle joimma kahvit. Annoin myös maistaa panemaani sahtia – on muuten hyvvää. Saunan olin laittanna aamulla lämpiämään. Alko olla jo ehtoo ja Einari siihen, että tarviiko selän pesijää ja vilkutti se silimääki. Onhan se mukava mies ja tekevä. Mutta oon niin tottunna oleen jo ittekseni, että en tiijä, mitä siihen sanosin. Ootko sinä jottain mieltä tästä? Että tämmöstä nyt täällä. Pane nyt postia tulemaan. Ja voi hyvin.
Airi
… ei varmaan kiinnosta Puolustusvoimia, eivätkä minun sähköpostinikaan ja tällaisia suurin osa sähköposteista on, täysin merkityksettömiä. Mistä siis tässä yksityisyydensuojassa on kysymys?
Ovatko taustalla suuryritykset, ammattiliitot, järjestöt, säätiöt ja muut kapitalistit? Onko sähköposteissa niin paljon juonittelua, veronkiertoa, yrityskaappausten suunnittelua, muiden maiden toimintaohjeita suomalaisille yrityksille, hämäräkauppoja, poliitikkokytköksiä, suoranaista korruptiota, lapsipornorinkejä ja yleensä kaikkea sontaa, että sen pelätään joutuvan vääriin käsiin tai pelätään, että sitä voidaan käyttää ihmisiä vastaan? Tällaistenko hämärämiesten asialla Helsingin Sanomat on?
Puhutaan kauniisti yksityisyydensuojasta, mutta mikä on sen hinta? Mikä on sen hinta, että se menetetään? Jos Suomea pystytään paremmin puolustamaan sekä lännestä että idästä tulevia ulkovaltojen vaikutusyrityksiä vastaan sekä tiedustelemaan, yksityisyydensuojalla ei silloin ole merkitystä. Puolustusvoimat ei käytä sähköpostien sieppaamista muuhun tarkoitukseen kuin Suomen puolustamiseen, se on Puolustusvoimien ainoa intressi.
Aiemmassa blogissani ”Terroristien propaganda ja rauhantekijät” olen 29.8. 2017 kirjoittanut:
”Tavalliselle lainkuuliaiselle kansalaiselle Suomen tiedustelulainsäädännön tiukentamisesta muiden Pohjoismaiden tasolle tuskin on mitään haittaa, jos siitä on apua tiedustelutoiminnalle. Yhdysvalloissa isku World Trade Centeriin vuonna 2001 antoi hallinnolle oikeuden säätää Patriot Act – lain. Tämä laki antoi Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisille oikeuden tehdä käytännössä mitä huvittaa kansallisen turvallisuuden nimissä. Tähän suuntaan ei saisi mennä. Jos kansalaisen sähköposteja on avattu, tai hänen kotonaan on salaa käyty, pitäisi poliisin siitä ainakin jälkeenpäin kertoa, että näin on tehty. Muuten luottamus poliisin toimintaa kohtaan rapistuu, tähän asti suomalaiset ovat luottaneet poliisin oikeudenmukaisuuteen.”
Tällä kertaa lisään: olisi tietysti kohteliasta, jos Puolustusvoimat tai Supo ilmoittaisivat henkilölle itselleen, jos hänen sähköpostejaan on urkittu tai hänen kotonaan on käyty, mutta jos tätä ei voi jostain syystä tehdä, sitten ei. Täytyy luottaa viranomaisten arvostelukykyyn.
Puolustusvoimat voi rauhassa tutkia sähköpostejani – ei haittaa. Sitähän Google ja Facebook ja muut tahot jo tekevätkin koko ajan, kai ihmiset sen ymmärtävät.
On hyvä, että Helsingin Sanomien jutusta on tehty rikosilmoitus ja tutkintapyyntö. Ei siinä mitään tutkintapyyntöjä tarvita, päätoimittaja ja jutusta vastaavat toimittajat pitää vetää oikeuteen, se on ainoa oikea toimintatapa. Siinä ovat Suomen puolustaminen ja sananvapaus vastakkain. Ei Suomesta tarvitse tehdä mitään poliisivaltiota, mutta Amerikassa päätoimittaja olisi jo kalterien takana, jos haluttaisiin soveltaa ”Patriot Act” – lakia, kärsimässä 99 vuoden tuomiota.
Suomessa ei olla tähän menossa – vaikka Helsingin Sanomat yrittää sitä ihmisille uskotella.
En luottaisi viranomaisten arvostelukykyyn, en rehellisinä ja luotettavina pidettyihin suomalaisviranomaisiin, kaikkein vähiten poliisiin. Suurin osa on luotettavia, mutta joukossa on aina mätiä omenoita…
Uuden tiedustelulain mukaan Suojelupoliisi voi käydä epäillyn ( joka voi olla mahdollisesti syytön) kotona tekemässä tarkastuksen tai seurata sähköposteja, eikä siitä tarvitse kertoa epäillylle. Tarvitaan vain poliisin subjektiivinen epäilys, ei edes todisteita.
Puolustusvoimat ja Supo voivat rauhassa tutkia minunkin sähköpostejani, tai poliisi käydä epäluuloisena tarkastamassa kotini (syyllistyen samalla kotirauhan rikkomiseen) koska olen lainkuuliainen kansalainen, enkä ole kovinkaan huolestunut niin kauan kuin Suomessa on oikeusvaltio olemassa. Mutta nyt onkin vaarana oikeusvaltion tärkeimpien periaatteiden hylkääminen. Nyt rakennetaan totaalista valvontavaltiota, jonka rinnalla joku Stasi vaikuttaa auttamattoman vanhanaikaiselta ja tehottomalta.
Kansalainen ymmärtää yksityisyyden suojan, tai oikeusvaltion arvokkuuden vasta kun ne ovat mennyttä.
Hei!
Tottakai viranomaisiin pitää suhtautua varauksellisesti. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun emme enää luota poliisiin, Puolustusvoimiin tai oikeuslaitokseen tämä maa on hukassa. Luulen, että ihmiset kyllä nopean tiedonkulun ja sosiaalisen median kautta osaavat kritisoida järjettömiä hankkeita ja lakialoitteita ja seurata asioita, ainakin toivon niin.
Hesarikin on joutunut melkoisen ryöpytyksen kohteeksi, jopa niin perusteellisesti, että lehti on joutunut uhraamaan yhden koko aukeaman tämänpäiväisestä lehdestä selittelyilleen ja vastaava päätoimittaja kommentoi asiaa tänään A-Studio-ohjelmassa. Saa nähdä, mitä selittelee.
En ollenkaan usko, että tämä Hesarin juttu on Venäjälle asia, mitä he eivät ole jo tienneet. Siellä on tiedotusvälineissä laajasti uutisoitu tätä Hesarin sähläystä, mutta se on teatteria. Venäjä kyllä tietää tarkasti Suomen tiedustelusta ja Suomen Puolustusvoimat tietää Venäjän tietävän ja Venäjä tietää Suomen Puolustusvoimien tietävän, että Venäjä tietää ja niin edelleen. Todennäköisesti he tietävät Viestikoekeskuksen työntekijöiden työvuorolistatkin, mutta entä sitten. Tärkeintä on, mitä he sillä tiedolla tekevät vai tekevätkö mitään. Toivottavasti eivät mitään. Minua ei tosissaan kiinnosta tietää näistä kaikista salaisista asioista ja paikoista – hoitakoon Puolustusvoimat asiat parhaalla tavalla.
Sinä puolustat yksityisyydensuojaa, niin kuin moni muukin. Mutta tässä asiassa yksityisyys sallii rikollisuuden, jakolinja kulkee siinä. Tämä Jari Aarnio-keissi on tahrannut kyllä poliisin mainetta. Mutta jos joku rikos, esim. terroriteko, saadaan viestiliikennettä paremmin seuraamalla estettyä, onhan se hyvä. Jotain tähän suuntaan puhuttiin silloin Turun puukkoiskun aikana.
Minua ei myöskään kiinnosta lukea Hesarista näistä tyypeistä kuten Jari Aarniosta, josta on tehty koko Teema-lehti myytäväksi nimellä Keisari Aarnio. Eikä myöskään sunnuntai-Hesarin juttu, joka vähän säälitellen kirjoittaa Maansa menettäneestä Pekka Perästä. Voi, voi raukkaa! Ihan sivulauseessa kerrotaan, että on hän 20 miljoonaa – tai todennäköisesti paljon enemmän – netonnutkin Talvivaara-hankkeesta. Mutta olisi voinut saada paljon enemmänkin, jos olisi voinut ajoissa myydä. ”Mutta raha ei merkitse kaikkea”, Pekka Perä sanoo. Voi, voi raukkaa! Olisi tuokin juttu saanut jäädä kirjoittamatta.
Suomi on oikeusvaltio juuri niin kauan kuin kansalaiset ovat valveilla. Mutta en tiedä, millainen on se oikeusvaltio, missä Jari Aarnion ja Pekka Perän kaltaiset ihmiset pääsevät kuin koira veräjästä. Pekka Perä ihan tuomittiin ympäristörikoksesta. Tuomiosta hän oli tietysti sitä mieltä, että hän on täysin syytön ja siitä on valitettu hovioikeuteen. Hänelle määrättiin 40 päiväsakkoa, jotka tekivät hänen tuloillaan yhteensä 8 880 euroa.* Tämä on se oikeusvaltio, missä me elämme.
*HS 17.12.2017
Onko Suomi vielä ( tai koskaan ollutkaan ) todellinen oikeusvaltio, kun siellä poliisi voi päättää ”kiireellisestä ” kotietsinnästä , siis yksityisyyden suojan ja kotirauhan rikkomisesta, vedoten tutkimuksen kohteena olevan henkilön mahdolliseen syyllisyyteen ( ilman todisteita ) ja oletetusta rikoksesta saatavan mahdollisen tuomion pituuteen ?
Normaalisti oikeusvaltiossa oikeuslaitos päättää siitä, onko tapahtunut todella rikos, ja mikä tuomio siitä annetaan. Ei poliisi voi tietää etukäteen mitä oikeus tulee päättämään tutkimuksen kohteena olevan henkilön syyllisyydestä ja mahdollisesta tuomiosta. Kyseessä oleva henkilö on ennen oikeuden syyllistävääkin tuomiota normaalin oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti katsottava syyttömäksi . Ei ketään voida tuomita varotoimiperiaatteen mukaan etukäteen ennen todisteisiin perustuvan oletetun rikoksen varmistamista oikeudessa.
Näyttääkin siltä, että Suomea työnnetään kiireenvilkkaa ” turkkilaistyyliseksi ” poliisivaltioksi, jossa eri tasoilla toimivalle poliisille ( Supo, KRP jne. ) annetaan liikaa valtuuksia ja todellista päätäntä-ja tuomiovaltaa, jotka eivät sille kuulu. Tämä ei ole normaalia demokraattisessa oikeusvaltiossa.
Kun Ranska joitakin aikoja sitten määritteli uudelleen ja kiristi nk. turvallisuutta koskevia lakejaan useiden terroritekojen takia, niin kuulin silloin Suomesta asti vasemmistolaisten vastustavan tämän lainkiristyksen voimaantuloa syyttäen Ranskaa poliisivaltion rakentamisesta ! Meikäläistä lakia verrattiin USA:n Patriot Act- lainsäädäntöön, vaikka se ei olekaan siihen verrattavissa. Ranska ei ole USA, mutta mitä Suomi on oikeusvaltiona ?Ja miten suomalainen vasemmisto sitä puolustaa sellaisena ? Uskaltaako se puuttua tarmolla epäkohtien ja epäoikeudenmukaisuuksen poistamiseksi tässä asiassa ?
Tuo uusittu ranskalainen turvallisuutta koskeva lainsäädäntökään ei salli poliisin tai siihen verrattavan viranomaistahon tehdä kotietsintää vakavasta rikoksesta epäillyn henkilön asunnossa ilman oikeuslaitokselta saatavaa lupaa. Poliisi ei voi mennä oikeuslaitoksen edelle. Eikä varsinkaan jota kuta ihmistä etukäteen syyllistävällä syyllä. Ja kotietsinnän tekemiseen on oltava erittäin hyvä pätevä syy. Siihen ei riitä epäillylle mahdollisesti rikoksesta langetettavan tuomion vakavuus ja pituus, jota ei edes tiedetä ennen oikeuden tuomipon julistamista !
Meikäläinen nykyinen laki ei salli kotietsintää edes terrorismista epäillyn asuntoon ilman oikeuden päätöstä. Kaikissa tämän nk.turvallisuuden parantamiseen tähtäävän lain puitteissa tehdyn viranomaistoiminnan tulee tapahtua oikeuslaitoksen valvonnan alaisena, tapahtusipa se kiireellisesti ja hitaammin. Siis oikeuslaitos on jokaisessa vaiheessa mukana päättämässä toimien laillisuudesta ja toteuttamismahdollisuudesta.
Kansalaisjärjestöjen toiminnalla on myös varmistettu se, että laki ei salli epäilyjen laittamista nk. erityistä seurantaa vaativien henkilöiden ” punaiselle listalle ” ainoastaan poliisin toimesta. Lisäksi jokaisella asianosaisella on mahdollisuus valittaa kohtelustaan. Oikeuden tuomari on nyt mukana prosessissa, jossa epäilty henkilö laitetaan ns. kotiarestiin jonkun epäillyn rikoksen estämiseksi. Poliisi ei yksin voi päättää kaikista rikoksiin liittyvistä toimenpiteistä.
Näissä turvallisuuskysymyksissä suomalaisten tulisi olla tarkkana, eikä sallia mitä vain poliittisten päättäjien, eikä poliisinkaan taholta. Tällaiset tapahtumat osoittavat, että Suomi demokratiana ja oikeusvaltiona on vaarassa. Siellä pitäisi ennemminkin vahvistaa kansalaisten demokraattisia oikeuksia ja taata niiden toteutuminen käytännössä, kuin kiristää ”epäiltyjen ” tuloksetonta valvontaa.
Wiki:
Johan Galtungin ”uusi fasismi”
Norjalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin mukaan fasismin perusolemus on yleisen määritelmän mukaan ”poliittisten päämäärien tavoittelun ja massiivisen väkivallan yhteenliittymä”. Galtungin ”uusi fasismi” tarkoittaa vallan, myös väkivallattoman vallan, rajoittamatonta monopolia. Sota nähdään valtion hyväksyttävänä toimintana, sota normalisoidaan ja sotaa jopa jatketaan loputtomasti.
Galtungin mukaan uusi fasismi merkitsee valtion omien kansalaisten ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, johon uudet verkkovalvontamenetelmät antavat mahdollisuuden. Valtiot ovat turvallisuuden nimissä rajoittamassa yksilönvapautta puuttumalla kansalaisten ihmisoikeuksiin käyttämällä yksityisyyden suojaa rikkovia valvontamenetelmiä. Sähköpostien tarkastamista ja puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat olevansa valvonnan alla. Tätä hän pitää vakavana uhkana kansalaisvapauksille ja demokratialle.
Sillan fasismin ja demokratian välille muodostaa sana ”turvallisuus”. Elektroninen tiedustelu ja valvonta on sattumanvaraista. Näin ihmiset saadaan Galtungin mukaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty. Kansalaisvapaus on muuttunut vapaudeksi naapurin urkintaan ja oikeuttaa poliisin ja armeijan ohittamaan oikeuslaitoksen. Pysyvä kriisi, romahduksen pelko ja muukalaisvihamielisyys ovat kayttökelpoisia käsitteitä yksimielisyyden saavuttamiseksi.
Galtungin mukaan vallanpitäjien tavoitteena on, että ihmiset pelkäävät ja pidättäytyvät mielenilmaisuista ja väkivallattomasta vastarinnasta välttääkseen äärimmäisen rangaistuksen. Salailun verhoa raottavista kansalaisista tehdään rikollisia.(Huom. Jussi Niinistö: Epäisänmaallinen!)
Tuukka Paakkonen rohkeni kirjoittaa KU: 11.10. 2014:
Kuuntelin huolestuneena silloisen suojelupoliisin päällikön Ilkka Salmen puhetta Turun yliopiston Politiikan tutkimuksen klubin vuosijuhlissa vuonna 2009. Salmi sanoi kansainvälisen terrorismin olevan suurin Suomea koskeva turvallisuusuhka ja samassa yhteydessä hän totesi olevansa pahoillaan siitä, ettei suojelupoliisilla ole enää lupaa seurata vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä heidän vakaumuksensa vuoksi. Miksi suojelupoliisilla pitäisi olla lupa seurata ja tarkkailla vasemmistolaisia?
Asiasta tekee entistä huolestuttavamman se, että Ilkka Salmi on nykyään Euroopan keskustiedusteluelimen (EU INTCEN) johtaja. Eurooppalaiselle vasemmistolle ei lupaa hyvää, jos Euroopan tiedustelupalveluiden koordinaatiosta vastaavan elimen johtaja haluaa tarkkailla ja kerätä tietoja vasemmistoaktiiveista ”vastaisuuden varalle”.
Valitettavasti siitä ei ole pelkoa, että vasemmisto joutuisi tarkkailun alle! Vasemmisto on nykyään, myös muissa Euroopan maissa, niin hampaaton ja nurkkaan ajettu, että siitä ei ole mitään vaaraa. Suomessakin ollaan fiksusti kieli keskellä suuta, eikä mistään uskalleta sanoa yhtään mitään tai se on heti fasistista. Siinä olet oikeassa, että jos tulisi jotain mellakoita ja vallankaappausyrityksiä 60-luvun Ylioppilastalon valtauksen tapaan, silloin uudet tiukemmat tiedustelulait antaisivat mahdollisuuden seurata häiriköiden sähköpostiliikennettä. Tiesitkö, että 60-luvulla levottomana aikana tietyt varakkaat ihmiset alkoivat siirtää varojaan pois Suomesta? Mutta mitään ei tapahtunut. Ei tapahdu varmaan nykyäänkään. Ei huolta – jos sellainen vakavampi tilanne tulisi, mitä en nykyisellä politiikalla osaa ikinä kuvitella – minä olisin siellä ainoana poliisin kanssa tekemisissä. Muita ei näkyisi mailla halmeilla. Kauheata, jouduin juuri Supon listalle!
Ulla Länsiharju:
Hesarikin on joutunut melkoisen ryöpytyksen kohteeksi, jopa niin perusteellisesti, että lehti on joutunut uhraamaan yhden koko aukeaman tämänpäiväisestä lehdestä selittelyilleen ja vastaava päätoimittaja kommentoi asiaa tänään A-Studio-ohjelmassa. Saa nähdä, mitä selittelee.
Päätoimittaja ei ”selitelly”. Hän totesi, että HS oli ainoastaan toteuttanut median tehtävää:
Demokratia edellyttää sekä vallankäytön avoimuutta että kansalaisten vaikuttavaa osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ja heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. Sananvapaus palvelee näitä tarkoituksia pitämällä yllä viestinnän monipuolisuutta eli pluralismia suhteessa yhteiskunnassa esiintyviin näkemyksiin ja etupiireihin.
Keskustelussa kävi selvästi ilmi , että tässäkin asiassa Suomi vasta opettelee demokratiaa: Tämä näkyy mm. siten, että puolustusvoimat ja supo lyövät salainen leiman melkein jokaiseen tiedotteeseen. Väkisinkin kansalainen herää epäilemään, että leimasinta käytetään oman profiilin korostamiseen verrattuna tavalliseen kansaan. Ruotsissa nämä nyt HS julkaisemat ”salatut” asiat ovat olleet kansan tiedossa jo pitkään…
Googlaa: Sananvapaus Suomessa… K. Nordenstreng… Tampereen Yliopisto
Mutta kukas nuo nykyiset vallanpitäjät on päästänyt sinne valta-asemiin Suomessa osoittamaan sitä ” oikeanlaista isänmaallisuutta ” ja määrittelemään ja mittailemaan kunkin kansalaisen poliittista olotilaa ja lainkuuliaisuutta ?
Ei kai vain ne suomalaiset äänioikeutetut, jotka innoissaan nostattivat nämä poliitikot valtaan päättämään koko väestön ”turvallisuuden varjelemisesta ” juuri tämänsuuntaisella ” isänmaallisella urheudella ”? Eikös näiden poliitikkojen ajatussuunta ollutkaan julkisesti kaikkien tiedossa jo tämän valinnan tapahtumahetkellä ? Ja eikös tässä valinnassa ilmennytkään juuri se demokratia, jonka kaventamisesta nyt valitetaan…,ja jota monet näistä valituista näkyvät pyrkivän kiireesti rajoittamaan.kaikenlaisin kepulikonstein ? Eikös tähän oltukaan varauduttu ?
Moniko suomalaisista silti oikeasti haluaisi kotimaansa soluvan tällä menolla sellaiseen ” uppotukin ” suuntaan, kuten nyt Itävaltakin on vähitellen ajautunut ? ( ..mutta, olihan Itävalta muinoin sen tunnetun ” tuhoavan turvallisen , ” isänmaallisen ” äärikansallismielisen fasistijohtajan syntymämaa… ) ? Ei varmaan kovinkaan moni..
Siis, eikö suomalaisten olisi jo nyt viimein aika alkaa yhdessä omasta aloitteestaan päättämään mihin suuntaan jäljellä olevaa demokratiaa tosiaan halutaan kehittää ? Halutaanko sitä vieläkin enemmän rajoittaa ja hävittää kielteisellä tavalla, vai kehittää myönteiseen edistykselliseen suuntaan ? Ja eikö olisi aika valita jo tulevissa presidentin- ja eduskuntavaaleissa demokratian ( kansanvallan ) laajentamista ja parantamista haluavat henkilöt toteuttamaan tätä päämäärää rauhan vallitessa ?.
Medialla on tietty tehtävä yhteiskunnassa : se toimii vallan vahtikoirana. Tai ainakin sen pitäisi näin toimia. Huolimatta tästä valvovasta tehtävästä medialla ei pitäisi nähdäkseni olla suoraa poliittista päätäntävaltaa, jollainen on valtion johtohenkilöillä. Sananvapauden puitteissa medialla on silläkin vastuu sanoistaan , kuten on jokaisella kansalaisellakin…, presidenttiä ja ministereitä myöten….
Ketään ei pitäisi demokrattisessa valtiossa voida juridisesti syyttää ja rangaista normaalista yhteiskunnan epäkohtien ja väärinkäytösten paljastamisesta.
Kenenkä mandaatilla vaikkapa nämä kaksi Niinistöä ja puoluekaverinsa toimivatkaan ?
Syy Hesarin jutun julkaisemiseen on se, että Tiedustelulaitoksesta on tulossa Suojelupoliisin alihankkija uuden lainsäädännön myötä. Toisinsanoen osaa puolustusbudjetilla rakennetusta suorituskyvystä alettaisiin tässä tapauksessa käyttämään myös suomen kansalaisiin ja suomen rajojen sisäpuolella tapahtuviin asioihin. Puolustusvoimien tiedustelutoiminta on kohdistunut tätä aiemmin vain ulkomaille. Käytännössä tämän lainsäädäntömuutoksen jälkeen puolustusvoimat alkaisivat tiedustella Supon alihankkijana myös suomalaisia. Olisi hyvä ymmärtää minkä henkisestä muutoksesta on kyse.
Internet-avaruudessa tehdään paljon muutakin kuin lähetellään ja vastaanotetaan sähköposteja.
Vieraillaan muunmuassa kaikenlaisilla sivustoilla, sellaisillakin, joista ei varta vasten sähköposteissa ilmoitella.
Ajatus, että pitäisi sokeasti luottaa viranomaisiin, ei mene minun seulastani läpi. Kaikkea saa ja pitää epäillä, terveellä tavalla.
En voi tietää, mitä älytelevisioni, älykännykkäni tai tietokoneeni on mahdollisesti minusta eteenpäin välittänyt ja mihin data mahdollisesti on päätynyt.
Harva meistä tietää, miten meitä todellisuudessa voidaan valvoa. Ei urkkijat meille sitä tulisi kertomaan.
Snowden oli todellinen poikkeus, joka maksaa vuodostaan todennäköisesti loppuelämänsä mamuna Venäjällä.
Olin helpottunut, kun päästiin Carl Haglundista eroon, mutta nyt tulee melkein ikävä, kun on seurannut nykyisen sankarin edesottamuksia. Kovin tuntuu ryssää pelkäävän; Ahvenanmaa, venäläisten maakaupat, kaksoiskansalaisten työsuhteet puolustusvoimissa. Viimeisin lukemani lausunto ”kasakka ottaa, mikä on löyhästi kiinni”. Kieli kuitenkin näyttää Niinistöllä vielä tallella olevan.
Näin reteesti meillä naapurisuhteita puolustusministeriössä hoidetaan.
Ja siinä sivussa haukutaan siviilipalvelusmiehiksi haluavia sotilaskarkureiksi ja toimittajia epäisänmaallisiksi. Huhhuijaa, sano.
Muistinvarainen lainaus Leif Salmenin viimeisimmästä kirjasta, jossa hän lainaa jotakuta ulkomaan elävää (elänyttä);
Kansa, joka on valmis myymään vapautensa turvallisuuden nimissä, ei ansaitse sen paremmin turvallisuutta kuin vapauttakaan.
Tuosta meikäläisen ”turvallisuuslain” ja sen salliman tiedustelun/ valvonnan vaikutuksista voin mainita tämän :
Ranskan poliisi pidätti tänään Pohjois-Ranskassa kolme terroristijärjestö Isiksen ( Daech ) propagandaa levittänyttä henkilöä. Yleisradio France Interin mukaan nämä ” agitaattorit ” käyttivät tähän toimintaan internettiä, suljettua nk.salaista Telegram-viestintäkanavaa, jossa olevaa viestintää turvallisuudesta vastaava poliisi pääsi seuraamaan.
Virallisten tietojen mukaan yksi näistä terrorismiin yllyttävistä henkilöistä on laitettu kotiarestiiin jo ennen tätä terroripropagandan levittämistä. Tämä osoittaa sen, että tällainen varotoimenpide ei ole estänyt mahdollisten terroritekojen suunnittelua. Sähköisen viestinnän valvonta , siis se ” tehostettu kybervalvonta” kuitenkin salli noiden terrorismin aatteiden levittäjien paljastumisen ja sitä seuranneet turvatoimet.
On huomattava, että Ranskassa tätä sähköiseen viestintään kohdistuvaa valvontatehtävää on voitu harjoittaa jo ennen turvallisuuslakien kiristämistä, ja että sitä tekee valtiollisen poliisin ohella myöskin armeijapoliisi ( santarmit ), joka sekin nykyään toimii poliisitehtävien osalta sisäministeriön alaisuudessa. Siis tätä kautta puolustusvoimilla on oma osuutensa tämän valvonnan suorittamisessa, ja santarmeilla onkin tosi tehokas yksikkö hoitamassa kaikenlaista kyberrikollisuutta.Molemmat poliisit toimivat keskinäisessä yhteistyössä.
Ihmettelen silti sitä, miksi Suomessa tämä poliisille kuuluva valvonta halutaan kytkeä suoraan Puolustuslaitoksen toteuttamaan tiedusteluun vakoiluun. Tiedustelusta ja valvonnasta tulisi siis tavallaan ennemminkin ”militaristista” kuin siviililuontoista. Suomessahan ei ole varsinaista armeijapoliisia, joka toimisi yhteistyössä esimerkiksi suojelupoliisin kanssa. Ehkä Suojelupoliisi haluaa värvätä tuon Puolustusvoimien Tiedustelulaitoksen varotoimenpiteenä, ja kait ”tehokkuuden ” parantamiseksi. Yksi demokraattiseksikin nimetyn valtion valtakoneiston ” pyörittäjän ” roolissa toimii poliisin ohella juuri armeija ! Näiden yhteistyöllä valtakoneistoa vahvistetaan…Voidaan kysyä; kenen etujen mukaisesti ja mihin päämäärään pyrkien ? Säilyykö tällöin oikeusvaltio, vai ” turkkilmaistuuko ” se entisestään?
Epäilen kyllä, että heikentynyt Isis tai jokin muu terrorijärjestö hyökkäisi Suomeen suurella militarisoidulla armeijalla… Mutta maanpuolustustahan on tavallaan sekin, että tiedustellaan ja valvotaan….sitä sähköistäkin uhkaa.
Eri asia on sitten miten ja missä puitteissa valvontaa voidaan tehdä demokraatisessa oikeusvaltiossa, jossa kansalaisten yksityissuoja ja vapaus tulisi olla turvattu. Ainakin kansalaisten tulisi saada tietää, mihin ollaan menossa. Jos liiallisilla ”turvallisuustoimilla ” otetaan väestöltä pois sen turvallisuuden takaaminen ja vapaus , niin ollaan menossa ihan muuhun ,kuin itsemääräämisen ja vapauden suuntaan. Valveutuneiden kansalaisten pitää valvoa sitä, että tämän tiedustelu-nimikkeen alla tehdystä valvonnasta ei tule kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia rajoittavaa toimintaa !
” Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa…”
Iloista Joulumieltä kaikille !
” Ei itkeä saa, ei meluta saa, SUPO voi tulla ikkunan taa…”
Voi vpi, SUPO on ollut jo vuosikymmeniä lankapuhelimeni ”varrella”, ja ikkunani takana..:)