Sitä saa, mitä tilaa, näin suomalaiset ovat äänestäneet. Äänestysprosentti sentään nousi noin 70 prosenttiin, joten sitäkään ei voi syyttää koko vasemmiston saamasta surkeasta tuloksesta.
EU-kriittisyys ja maahanmuuttovastaisuus saivat paljon ääniä. Paavo Väyrysen maahanmuuttovastaisuudesta en osaa sanoa, mutta EU-kriittinen hän on. Laura Huhtasaari sai jopa niin paljon ääniä, että hänen äänimääränsä on suurempi kuin vasemmiston ja sosiaalidemokraattien äänimäärä yhteensä. Ja Huhtasaaren äänimäärä on 6,9% siitä huolimatta, ettei monikaan ymmärrä hänen kreationismiaan, ei ole innostunut Amerikan rukousaamiaisista, eikä mediakaan kovin lempeästi häntä käsitellyt. Hesari julkaisi juuri vaalipäivänä koko aukeaman jutun sinisten Sampo Terhon nyrkkeilyharrastuksesta, oliko se sattumaa? Mahdollisesti aiheelliset gradun plagiointisyytökset tuotiin uudestaan esiin Huhtasaaren kannalta huonoon aikaan, mutta ihmiset äänestivät häntä siitä huolimatta. Miksi? Eivät kaikki voi olla jotain rasisteja tai tyhmiä, niin yksinkertainen asia ei valitettavasti ole.
Jokin aika sitten Netflix´issä oli katsottavissa Michael Mooren dokumenttielokuva ”Where to invite next”, nyt en enää nähnyt sitä siellä. Siinä Michael Moore kritisoi rankasti Yhdysvaltoja ja matkustaa Euroopan maissa viedäkseen Amerikkaan hyviä ideoita ja käytäntöjä, mm. pitkät lomat, loistavan terveydenhuoltojärjestelmän, ilmaisen koulutuksen, hyvän kouluruuan, erinomaisen opetuksen ( Suomesta ) ja paljon muuta. Sitä katsoessani hämmästyin, miten pitkiä lomia italialaisilla on. Jos oikein muistan, lomaa oli kahdeksan viikkoa ja tietysti kaikki juhlapäivät ja pyhimysten juhlapyhät siihen päälle. Haluaako suomalainen duunari, joka niska limassa painaa pitkää päivää räntäsateessa, rahoittaa EU:n yhteisesti keräämillä varoilla italialaisten lomanviettoa Välimeren rannoilla? Ei halua. Vaikka me kuinka tykkäämme italialaisesta spagetista ja pastasta, ei sittenkään. Italiahan on myös erittäin velkaantunut maa, kuten Kreikkakin.
EU ei ole ollut se rauhan liike, jota alun perin mainostettiin, pikemminkin se on nyt rahan liike. Vasemmisto ja sosiaalidemokraatit ovat koko ajan hehkuttaneet Euroopan yhteistyötä ja solidaarisuutta toisia maita kohtaan. Mitä siellä Euroopan parlamentissa, muissa päättävissä elimissä ja Euroopan keskuspankissa oikeasti tapahtuu, siitä kansalaisilla on hyvin vähän tietoa. Suomen 13 EU-parlamentin jäsentä 751:stä jäsenestä ei voi paljon vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Ehkä meppien pitäisi vielä enemmän kertoa kansalaisille selkokielellä, mitä siellä tehdään ja kuinka paljon he pystyvät vaikuttamaan ja ovatko he tyytyväisiä EU-parlamentin päätöksiin. Nythän EU on kovaa vauhtia menossa kohti rahaunionia ja puolustusliittoa, jossa kaikkien maiden velat ovat yhteisiä. Siinä meillä on maksamista, saa duunari painaa vielä pitempää päivää.
Maahanmuuttajat ovat toinen asia, mistä osa kansasta on hämmentynyt. Ruotsista kuuluu uutisia vakavasta jengiväkivallasta, joku saattaa pelätä, että samanlaista jengiytymistä ja väkivaltaa tulee tännekin. Tutkija Pasi Saukkonen kiirehti Ylen Ykkösaamussa sanomaan, että kyse ei ole maahanmuuttajista. ”Vuonna 2015 Ruotsista haki turvapaikkaa lähes 163 000 ihmistä ja seuraavana vuonna 30 000 ihmistä. Saukkonen kuitenkin huomauttaa, että järjestäytyneen rikollisuuden osalta kyse on pitkälti toisesta sukupolvesta, jonka vanhemmat ovat ehkä tulleet aikanaan Ruotsiin muualta.” ( Uusi Suomi 24.1.2018 ) Kotoutuminen ei ole näköjään onnistunut Ruotsissa kovin hyvin.
Lähes aina, kun jossakin Euroopassa tapahtuu räjähdys tai väkivallanteko, ensimmäinen toimittajien lause on: ”Todennäköisesti kyse ei ole terroriteosta”. Joskus on kuitenkin kyse terroriteosta. Se aiheuttaa jo melkoista hankaluutta yleisötilaisuuksien järjestäjille, kaikki pitää yrittää ottaa huomioon. Näin ei ollut aikaisemmin. Moni tänne sota-alueilta tuleva tarvitsee suojaa ja turvaa, mutta mistä me tiedämme, kuka on kuka ja kuka on katkeroitunut, ehkä traumatisoitunut ja suunnittelee pahoja tekoja? Voi olla, että suomalaisetkin nuoret tarvitsisivat niitä mielenterveyspalveluja, mutta resursseja ei riitä kaikille. Varoja mielenterveystyöhön pitäisi lisätä huomattavasti.
Tämän lisäksi suomalainen työnhakija joutuu kilpailemaan näiden maahanmuuttajien kanssa. Jos ihminen tulee Suomeen ilman kielitaitoa ja ammattitaitoa, hän on varmaankin valmis ottamaan työpaikan vastaan hinnalla millä hyvänsä, jos onnistuu töitä saamaan. Tämähän kyllä sopii työnantajille paremmin kuin hyvin.
Vasemmistoliitolla on syytä katsoa peiliin – töitä on tehtävä, että sanoman saisi perille. Kyse on veropolitiikasta, tuloja pitää tasata. Pitää tutkia, minkä verran yritysten tulos on ja minkä verran ne maksavat veroja Suomeen. Jos yhtiö tekee miljoonien voittoja, minne ne varat katoavat? Hirveä poruhan tästä syntyy tietysti. Valtiovarainministeri Petteri Orpo kuuluttaa varmaankin kovaan ääneen, että emme voi hukata tätä kasvua, nyt ei ole aika leikkausten perumiseen, investoinnit katoavat ja kaikki yritykset siirtävät toimintansa muualle. Näin ei tapahdu, vaan ihmiset olisivat kekseliäämpiä ratkaisemaan ongelmia ja tyytyväisempiä elämäänsä, jos näin suuria tuloeroja ei olisi. Ehkäpä he kykenisivät ratkaisemaan vaikkapa maaseudun autioitumisen ongelman, keskusta ei siihen pysty.
Mutta mitään ääntä Petteri Orpo ei pidä siitä, kuinka suurta on suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen ja jopa pikavipit. Velaksihan tässä on kymmenen vuotta eletty viime lamasta lähtien ja velkarahallahan sitä kulutusta ylläpidetään. Ministeri Orpo ehkä tuntee Talouselämä-lehden. Siinä Deutsche Bankin pääekonomisti Torsten Slok varoittaa taloudellisesta epätasa-arvosta. ”Slok arvioi USA:n taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon olevan jo sitä luokkaa, että se muodostaa uhan maan poliittiselle ja sitä kautta taloudelliselle vakaudelle. Sen takia epätasa-arvon pitäisi huolestuttaa myös sijoittajia”, lehti kirjoittaa. Petteri Orpo voi olla sijoittajista huolissaan. Mutta vasemmistoliitto on huolissaan muista ihmisistä.
Joidenkin mielestä leipäjonot pitäisi siirtää syrjään ihmisten silmistä. ”Joitakin ihmisiä hävettää seisoa leipäjonossa”, jotkut poliitikot ovat sanoneet. Taitaa olla niin, että enemmänkin se aiheuttaa ikäviä syyllisyydentuntoja varakkaammille, poissa silmistä, poissa mielestä. Tätä sanomaa vasemmistoliitto ei ole onnistunut tuomaan esille.
Eduskuntatalon eteen ne leipäjonot pitäisi siirtää tai eduskuntataloon sisälle, ettei ihmisten tarvitse sateessa värjötellä.
Ranskassakin yleisesti 35-tuntista työpäivää tekevillä työntekijöillä on pitkä vuosiloma ihan kuten italialaisillakin, ja siihen päälle vielä kaikki katolilaisten ”pyhät” juhlapäivät ja muutama sotien loppumisen kunniaksi vietettävä juhlapäivä, ja tietysti lauantait ja sunnuntait. Ja lisäksi tulevat ylitöistä ja työajan järjestelystä johtuvat vapaapäivät ( nk.RTT ) . Vuosiloman pituus riippuu kuitenkin työvuosien määrästä, ja osa siitä on otettava talviaikaan ( 2 vk ) . Talviloman voi ottaa kahdessakin erässä ns.talvikauden aikana. Kahdeksan viikon lomaa ei voida kokonaisuudessaan viettää yhteen pötköön vaikka lököttelemällä Välimeren tai Atlantin rannoilla, paitsi tietysti pitkän yhtäjaksoisen kesäloman ja muut vuodenaikoihin liittyvät lomat saavat opettajat ja muut koululaitoksen alaisessa työssä olevat opetuslan ammattilaiset. Kaikki nämä lomat on saatu ensisijaisesti ammattiyhdistysliikkeen ja vasemmiston poliittisella sitkeällä taistelulla ja niitä on pidennetty Hollanden presidenttikautta edeltävien vasemmistojohtoisten hallitusten aikana.
Näitä ranskalaisten työläisten ja toimihenkilöiden jne.työtätekevien ihmisten lomia ” Välimeren rannoilla ” ( Huom! Ranska kuten Italiakin ovat Välimeren rannalla, siis ihan kotonaan siellä ! ) , kuten varmaan naapurimaan italialaistenkaan lomia, ei suinkaan rahoiteta suomalaisten duunareiden selkänahasta revityillä ” EU:n yhteisesti keräämillä varoilla ”! ! Ranskalaiset työläiset rahoittavat lomansa itse erilaisilla suoraan palkasta otettavilla sosiaalimaksuillaan erillisillä veroillaan, siis omalla työllään. Ja työttömälläkin on Ranskassa oikeus ottaa lomaa.
Ranskalaisten työläisten lakiperusteinen asema ( lieneekö italialaisenkin ) on suomalaisiin verrattuna paljon parempi, vaikkakin nykyinen oikeistohallitus pyrkii monin pakkokeinoin sitä heikentämään. Ranskassa on mm.minimipalkka, ja tämä lepoon ja rentoutumiseen tarkoitettu työläistä…ja työnantajaakin hyödyttävä pitkä loma ja hyvät lomarahat.
Sen sijaan, että valitatte meidän etelä-eurooppalaisten pitkistä lomista, miksi ette vaadi sellaisia Suomessakin kaikille työtätekeville ? .
Suomi on saanut EU:lta paljon miljoonia, mm. Nokian erotettujen työntekijöiden uudelleen työllistämiseen. Ja Ranska on yksi EU:n suurimpia rahoittajia eli kustantajia ( ylläpitäjiä), eikä suinkaan pieni Suomi. Ranska puolestaan saa EU:lta vastineeksi rahaa etenkin maatalouden erilaisina tukina.
Kaikkein pahinta EU-vastaisuuden kannattajien populistisessa harhaanjohtavassa retoriikassa on tuollainen eri Euroopan maissa elävien toisten duunareiden, työtä tekevien ihmisten kadehtiminen , syytteleminen ja vastakkainasettelu ! Ja varsinkin, kun näille puheille ei ole mitään perusteita.
Vasemmistolaisesta ajattelavn ihmisen suusta tai kynästä ei pitäisi tuollaista päästää julkisuuteen. Tuntuu siltä, että Etelä-Euroopan työtätekeviä pidettaiisiin lomalla lekottelevina EU:n sosiaalipummeina, joita pieni ja rikas Suomi rahoittaisi ! Aika …sanoisinko tyhmää vertailua ! Ehkä tämä johtuu tiedon puutteesta ?
Ranskakin on velkaantunut maa, mutta maan sosiaaliturva on silti paremmassa kunnossa kuin Suomen perussosiaaliturva..Joten meillä on onneksi vielä varaa maksaa omat hyvin ansaitut lomamme. Emmekä kadehdi italialaisia työläisiä. He varmasti ansaitsevat pitkät lomansa hekin. Ja velkaantuneilla Välimeren rannalla elävillä kreikkalaisilla ei ole enää edes työtä, saati sitten lomia…joita rahoittaa EU:n kassasta….? !
Suomessa vallitsee protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki koko armottomuudessaan, työn sankarit haluavat painaa työssä ankarasti osoittaakseen kelpaavansa kunnollisiksi kansalaisiksi yhteisön silmissä. Ei osata ottaa lunkisti kuten välimeren maiden ihmiset… Ei tätä maailmaa valmiiksi saa vaikka kuinka hötkyilisi. Otetaan vähän rennommin.
Jaetaan työtä työaikaa lyhentämällä ettei yksien tarvitse uupua ”tehostetussa tuotannossa” ja toisten turhautua joutilaisuudessa.
”Maailman parhaat” siinä ja tässä-kisassa menestymisen hehkuttamisessakin saisi olla jotakin tolkkua, leuhkana kansana alkavat vielä pitää suomalaisia ulkomaalaiset.
PS. Ranskassa työntekijöiden ohella työnantajatkin maksavat vielä sosiaaliturvamaksuja ja osallistuvat työntekijöidensä lomien kustantamiseen. Kaikkia maksuja ei ole siirretty työntekijöiden maksettavaksi. Ottakaapa mallia!
Hei! Tiedon puutteesta on todellakin kysymys minun osaltani. Onneksi Eeva Stranius-Herrewyn valisti minua Ranskan työehtojen osalta. En tiennytkään, että Ranskassakin on noin pitkät lomat ja muuten lyhyempi työviikkokin kuin Suomessa, kiitos tiedosta! Moni asia esitetään täällä Suomessa hallituksen taholta kuin meillä olisi kaikki todella hyvin, näin ei nykyään ole. Koko ajan työehtoja kiristetään lisää. Onneksi lakko on tulossa perjantaina!
Suomi on kuulunut Euroopan Unioniin 22 vuotta. Näistä kolmena vuonna olemme saaneet enemmän kuin olemme maksaneet sinne. Yllättävän kovia prosentteja bruttokansantulosta joinakin vuosina Suomi on maksanut EU:lle. Nämä ovat poliittisia päätöksiä. Tämä rahoituspolitiikka tulee myös jatkumaan, koska Suomi on vauras maa (?). Varallisuus vain jakautuu kovin epätasaisesti. Samaan aikaan Suomi velkaantuu lisää ja tätä hallitus käyttää syynä kiristää työväestön oloja entisestään. Asiat eivät siis työväestön osalta ole menossa parempaan, vaan huonompaan suuntaan. Aion tutustua tarkemmin tähän EU:n rahoituspolitiikkaan.
Hei Ulla !
Anteeksi, jos esitin vastalauseeni liian kipakasti. Mukava että kiinnostuit näistä ” Välimeren rannoilla lekottelevien ” työläistenkin asioista ja EU: rahoituspolitiikasta, yhdessä ja samassa EU:ssa kun ollaan.
Ihan äskettäin Ranska esitti EU:ssa eurooppalaisten siirtotyöläisten aseman parantamisehdotuksen, ja sai vietyäkin siitä suurimman osan läpi. Ehdotuksen mukaan toisessa EU-maassa työskentelevän työläisen palkka ja työehdot tulee olla samat kuin on voimassa siinä maassa, jossa hän väliaikaisesti työskentelee. Esimerkiksi vaikkapa rakennustöissä työskentelevän sähkömiehen saaman palkan ja sosiaalietujen pitää olla samantasoinen kuin mitä alalle on säädetty samasta työstä ko. maan työlainsäädännössä. Näin yritetään poistaa maiden kesken ilmenevää eriarvoisuutta EU:n sisällä. Tietysti aina on olemassa työnantajia, jotka eivät noudata tätä vaatimusta, saati sitten välittävät oman maansa työläisten oikeuksien kunnioittamisesta. Ja valitettavaasti monet EU:n ulkopuolelta tulevat ihmiset eivät ole vielä näiden säädösten piirissä. Heidänkin tyÖehtoihinsa ja palkkoihinsa tulee saada parannusta, jotteivät työnantajat voisi käyttâä heitä hyväkseen ja alentaa heidän avullaan muidenkin työehtoja. Eurooppalaisten työtätekevien tulee olla solidaarisia toisiaan kohtaan.
Mikään EU:n jäsenmaa ei ole ” maailman paras ”. Tuollainen kilpailu parhaimman tittelistä hyödyttää ennemminkin juuri niitä tahoja, jotka pyrkivät pakottamaan duunarin tekemään pitkää päivää muka jonkin ” kilpailukyvyn ” ja kunnian saavuttamiseksi !
Ihan niinkuin Aarno Koistinen ehdottaa : pitäisi suomalaistenkin ottaa vähän rennommin, eikä raataa itseään ennenaikojaan raihnaisiksi jonkun moraalisen pakkomielteen tai työnantajien pakotteiden takia. Mielestäni on ihan oikein vaatia minimipalkkaa ja työajan lyhentämistä sekä vuosilomien pidentämistä. Hyvään palkkaan ja elinoloihinsa tyytyväinen ja lomalla hyvin virkistynyt työntekijä on paljon tehokkaampi ja hyödyttävämpi ,kuin sellainen ihminen, joka pysähtymättä raataa itseään säästämättä, eikä näin toimien kykene tekemään työtään edes kunnolla.
Olen lukenut näissä KU:n blogeissa useasti vanhusten huonosta kohtelusta Suomessa. Aikanaan työelämässä olleen ja vanhetessaan heikentyneen ihmisen oikeuksia pitäisi parantaa. Näihin ikäihmisiin tulisi myöskin valtiovallan suhtautua kunnioittavammin, pitää heistä oikeasti parempaa huolta. Vanhuksia tulisi kohdella ihmisinä, eikä minään kilpailun pyörteissä.
nuupahtaneina tarpeettomina ja arvottomina olioina.
Tänään on meillä Ranskassa harvinainen lakko. Vanhainkotien ja vanhainhoidosta huolehtivien laitosten ja kotipalveluiden työntekijät ovat lakossa. He eivät vaadi ensisijaisesti lisää palkkaa, vaan liian raskaiden työlojensa parantamista vanhuksien paremman hoidon varmistamiseksi. He vaativat ennenkaikkea laitos-ja kotihoidossa olevien ikäihmisten parempaa kohtelua ja heidän kunnioittamistaan ihmisinä ! Nykyinen hoitajille liian raskaaksi käynyt ja vanhuksille heikko tilanne halutaan muuttaa. Hallituksen suuntaan on huomautettu: huono vanhusten hoito on syrjintää , institutionaalista väkivaltaa vanhuksia kohtaan.
Huomattavaa tâssä lakossa on se, että nyt laitosten johtajatkin ovat hoitohenkilökunnan mukana kadulla.Ja ammattiliitot tukevat tätä työtaistelua.
Muutosta työtätekevien ja työttömien asemaan haluavilla on nyt hyvä tilaisuus osallistua Helsingissä ensi perjantaina SAK:n aloitteesta järjestettävään mielenosoitukseen ” aktiivimallin ” kaatamisen puolesta. Ja eläkeläisetkin voivat olla solidaarisia työttömiä kohtaan. Vasemmistolaisen liikkeen on oltava valveilla ja ajaa niin työttömien kuin työtätekevienkin etuja , ja samoin ” päiÎvätyönsä ” suorittaneiden vanhustenkin etua. Ollaan solidaarisia toisiamme kohtaan !
PS. tuossa ensimmäisessä kommentissani on virhe. Piti olla 35-tuntista työviikkoa eikä työpäivää…kun paivässä ei ole edes 35 tuntia!
Tuossa eka kommentissani oli toinenkin painovirhe.
Työlainsäädännön mukaan meillä vuosiloma voi olla 6 viikkoa. Mutta kun siihen lisätään muut vapaapäivät, niin saadaan helposti 8 viikkoa. Esimerkiksi tänä vuonna jo arkipäiville sattuvia juhlapäiviä on 10. Työnantajapuoli on tietenkin yrittänyt keinotella saadakseen juhlapäiviäkin työllisiksi , mutta ammattiyhdistysliike on tällaiset aikomukset tyrmännyt , ja niinpä ne onkin säilytetty vapaapäivinä. Tietenkin tuotannolliset ja turvallisuuteen liittyvät seikat määrävät monilla aloilla sen, että työtä tehdään juhlapäivinäkin. Joinakin juhlapäivinä, kuten esimerkiksi kansallispäivänä ja vappuna on työpäikoilla hiljaista, kun työntekijät ovat juhlimassa. Pitkäperjantai ja tapaninpäivä eivät ole vapaapäiviä.
Nykyisin kuitenkin lomien pituutta lyhentävät tai loman poistavat kokonaan kaikenlaiset osa-aikaiset ja lyhytkestoiset pätkä-ja projektityöt, sillä loman kesto on riippuvainen työn kestosta ja siis työpaikasta. Yrityksen tms. saman työnantajan palveluksessa on oltava vähintään vuoden ennenkuin saa kunnon loman, joka ei heti ole maksimimittainen.
Tuo vanhusten hoitajien ja huoltohenkilökunnan koko maan kattava vuorokauden pituinen lakko oli julkisella sektorilla ( nk.EHPAD-laitokset ja julkisilla varoilla rahoitettu kotihoito ), mutta siihen osallistui yksityistenkin laitosten henkilökuntaa. Jokaisessa läänissä valtion osuus tämän sektorin rahoittamisessa on nykyään 37 % , läänin osuus 18 % ja loput maksaa vanhus itse tai hänen sukulaisensa. Kukin aluehallinto osoittaa myöskin varoja vanhustenhoitoon antamalla mm.hoitokustannuksiin tukea alueensa lääneille. Hallitus lupasi nyt antaa julkiselle sektorille lisää rahaa vanhusten hoitoon. Lakkolaiset pyysivät myöskin sen ohella lisää inhimillisiä voimavaroja eli hoitajien ja muun henkilökunnan lisäämistä laitoksissa ja kotihoidossa. koska nykyisillä liian vähäisillä resursseilla hoivaajat ovat uupuneita liiallisen työtaakan alla. Jaksamisesta ja turvallisuudesta tässä on kysymys, siis niin vanhusten kuin hoitajienkin jaksamisesta ja hoitolaitosten turvallisuudesta. Lakkolaisten mielestä nykyinen tilanne on vanhusten pahoinpitelemistä. He painottivat sitä, että vanhukset eivät ole pelkkää toimettomaksi katsottua ja työelämälle tarpeetonta joutotavaraa annettuaan oman panoksensa yhteiskunnalle. Ja että vanhenemisesta on puhuttava sen oikealla nimellä, eikä millään vanhenevia ihmisiä alentavilla tai lapsenomaisilla nimikkeillä. Ja heitä ei pidä nykyaikana pitää vain jonain yhdenlaisena ei-aktiivisena massana, vaan jokaista on kohdeltava hänen tarpeidensa mukaan. Yhteiskunnalla on vastuu huolehtia työelämän ulkopuolellakin olevista vanhoista ihmisistä näiden ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.
Kaikki ihmiset vanhenevat eläessään, toiset helpommin ja toiset vaikeammin.. Suomen ” uusi ” presidenttikin on vanheneva ihminen., vaikka onkin tulossa taas isäksi ja pakosta joutuu ” nuorentumaan ” sen takia. Hänelle pitäisi olla nuorisosta huolimisen ohella kiinnostusta myöskin vanhenevien ja vanhojen ihmisten hyvinvoinnin turvaamista koskeviin kysymyksiin. Nykyään kylläkin on muotia puhua asioista ja tehdä politiikkaa vain nuorten ihmisten näkökulmasta katsoen ja huomioiden ” tehokkaan aktiiviset ” nuoret poliittisissa päätöksissä. Suomessakin on sentään paljon vanhojakin ihmisiä, joiden tarpeet tulisi ottaa paremmin huomioon.
Vaan lieneekö presidentti aidosti kiinnostunut kaikkien suomalaisten jokapäiväisen perusturvallisuuden ( työ, riittävä ravinto , kunnollinen asunto, puhtaus ja terveydenhoito, virkistys-ja koulutusmahdollisuus jne. perustarpeet ) takaamisesta ? Eihän sisäpolitiikasta välittäminen näytä kuuluvan hänen varsinaisiin tehtäviinsä ( johtavana poliitikkona )…
PS Suomalaiset tekevät paljon työtä varsinaisen työajan ulkopuolella, siis vapaa-ajallakin. Ja työnantaja voi ottaa yhteyttä alaiseensa lähes milloin vain.
Tästä sitten seuraa monenlaista haittaa itseään uuvuttavalle työntekijälle , mutta myöskin työnantajalle työntekijän työtehon laskiessa. Tällä tavalla työnantaja ikäänkuin pakottaa orjamaisesti työntekijän alaisuuteensa. Työntekijä on näin kaiken aikaa työnantajan palveluksessa.
Noiden älypuhelinten sun muiden teknisten vempaimien käytön yleistymisestä johtuen Ranskan työlainsäädäntöä on tarkennettu työntekijöiden vapaa-aikaa koskevien määräysten osalta. Lakiin on viime vuonna lisätty pykälä, jolla kielletään työnantajan yhteydenotto työntekijään tämän viimemainitun vapaa-ajalla, paitsi erittäin kiireellisissä työturvallisuutta koskevissa tapauksissa. Työnantaja ei voi siis esimerkiksi pyytää puhelimitse tai s-postin välityksellä alaistaan tekemään jonkin työtehtävän kotonaan tai varsinaisella työpaikalla vapaa-ajallaan. Työntekijän ei tarvitse vapaa-ajallaan tai lomallaan vastata työnantajan tai tämän valtuuttaman henkilön ( työtä koskevaan ) puheluun tai s-postiin. Eikä tarvitse noudattaa työn tekemistä vaativaa käskyä.
Suomessa mennään niin hirvittävän kovaa kyytiä ( kilpailu !) ja ollaan valmiita vaikka mihin työnantajien komennosta. Ja työnantajat valittavat heti työntekijöiden pienistäkin poissaoloista laskien työtuntien menetyksiä ja voittojensa kaventumista ,jos työntekijä osoittaa esimerkiksi yhteiskunnallista aktiivisuuttaan.
Miten Suomessa mennään tämän vapaa-ajan yksityisyyden kanssa ? Eikö siellä työlainsäädännössä määritellä työntekijän vapaa-aikaa ja sen käyttöä lepo-ja virkistymistarkoituksessa ? Saako työnantaja tosiaankin työasioissa ottaa yhteyttä alaiseensa tämän vapaa-ajalla ? Eikö lomia yms.vapaita olekaan pyhitetty työntekijän lepäämiselle työn raasituksista ja rentoutumiselle ?