Ennen mielenosoituksen järjestämistä on syytä pohtia pari asiaa selväksi – ja järjestää sitten nimenomaan mielenosoitus.
Ääni työttömälle -mielenosoituksessa Helsingissä perjantaina nähtiin sama näytelmä kuin muutama vuosi sitten Meillä on unelma -miekkarissa. Järjestäjä oli kutsunut paikalle ”vastustajan” edustajan käymään keskustelua, ja vihaiset mielenosoittajat huusivat tämän puheen päälle. Tälläkin kertaa juontaja yritti hiljentää yleisöä vedoten hyviin tapoihin ja keskustelun tärkeyteen saaden aikaan lähinnä vain lisää huutoa.
Alla on vinkkejä mielenosoitusten järjestäjille, jotta tällainen tilanne ei pilaisi tapahtumia jatkossa. Päällehuutaminen ei nimittäin tule loppumaan.
Tiedä, kenelle puhut. Mielenosoituksella on yleensä kohde, jolle painava sana yritetään sanoa. Tilanne menee oudoksi, jos mielenosoituksen osallistujista tuleekin festariyleisöä, joka vain seuraa, mitä lavalla tapahtuu. SAK:n mielenilmauksessa ”pidettiin ääntä” yhden kerran pääministerille, mutta muutoin osoitettiin suosiota lavalla sanotuille sanoille – paitsi tietysti niille muutamalle, joiden päälle huudettiin törkeyksiä ja ”hallitus alas”. Ei huudatusta, ei yhteisiä iskulauseita, ei varsinaiselle kohteelle eli hallitukselle suunnattuja yhteisiä vaatimuksia.
Älä anna lavaa niille, joilla on kaikki maailman lavat. Mielenosoituksen ideana on yleensä nostaa esiin viesti tai toimija, joka jää muuten äänettömäksi. Mielenosoittajat yrittävät tehdä pointtinsa selväksi, koska vastustaja on hallitusvallassa, rikas tai muuten vain pääsee esillä juuri niin paljon kuin haluaa. Silloin huudetaan eikä kuunnella. Tämä on keskeinen kritiikki, jota ”dialogimielenosoitukset” ovat herättäneet.
Järjestä mielenosoitus. Ei taida olla sattumaa, että tämänpäiväinen ja parin vuoden takainen mielenosoitus markkinoitiinkin muuna kuin mielenosoituksena. SAK puhui jälleen johdonmukaisesti mielenilmauksesta ja unelmamiekkarikin halusi olla kansanjuhla. Silloin sorrutaan helposti pitämään puheita keskenään ja luovuttamaan dialogin nimissä ääni niille, joilla se muutenkin jo on.
Tänään SAK:n ja kumppaneiden mielenilmaus pääosin onnistui vaikka hallituspuolueiden kansanedustajat kävivätkin väittelemässä oppositiojohtajien kanssa. Medialle tämä tarjosi kuitenkin tilaisuuden tehdä sankarijuttuja huutomyrskyihin hukkuneista ja kääntää huomion pois itse asiasta.
Ihan näin.
En ole missään muualla nähnyt tällaisia eriskummallisia ” vuoropuhelumielenilmauksia” kuin viimeaikoina Suomessa. Tosin Suomessa kansalaiset saattavat äänestää poliittisesti vastapuolelle sijoittunutta henkilöä presidentiksi … kohteliaisuudesta !? Suomalaisilta on näköjään menossa pasmat sekaisin.
Eihän kadulla tapahtuva mielenosoitus ole mikään dialogin paikka. Vuoropuhelua olisi pitänyt käydä paljon aikaisemmin, jotta tällaiseen tilanteeseen ei oltaisi jouduttu. Mielenosoitus oli keino saada nimenomaan työttömien ja kaikkien ihmisiä eriarvoistavan aktiivimallin vastustajien ääni kuuluville, koska tarpeellisen syvällistä dialogia ei ole voitu käydä ko.lakiehdotuksen käsittelyn aikana edes eduskunnassa. Hallitus ei ole halunnut kuunnella vastustajia. Se on jääräpäisesti junnannut huonon lain voimaan. Miksi sen vastustajat nyt kuuntelisivat hallituksen selittelyjä ? Selittelyjen ja vuoropuhelun aika tulee uudestaan, kun asiasta keskustellaan uudelleen eduskunnassa, kuten pitää. Tämän mielenosoituksen tarkoitus oli tukea kansalaisaloitteen viemistä eduskuntakäsittelyyn ko.aktiivimallin kumoamiseksi.
Miksi hallitusta edustavien tahojen sallittiin nyt siis tulla muka ” selittämään ” mielenosoittajille aktiivimallin ansioita ja muka tehokkuutta ? Näin vain annettiin kansalaisten vastustuksen kohteen tulla sotkemaan koko tapahtuma .? Tällöin tavallaan päästettin ” vastamielenosoittajat ” suoraan mielenosoituksen keskiöön, sen ytimeen ! Eiväthän mallin puolustajat tehneet muuta kuin kehuivat sitä ja sen avulla muka saatavaa hyötyä työllisyyden parantamiseksi. siis puolustivat työttömien vastaista politiikkaa. Eikä metelissä kukaan varmaan saanut kunnolla selvää puheista.
Mitä tekemistä hallituksen näkökantaa edustavilla henkilöillä , siis tämän mielenosoituksen ja päivän lakkojen vastustajilla oli tekemistä puhujalavalla ? Hallituksen poliittisia toimia vastustavaan mielenosoitukseen ei lähdetä kuuntelemaan vastapuolen puheita. Mielenosoitus ei ole mikään keskustelu-ja väittelytilaisuus. Se on nimenomaan mielenosoitus sen varsinaisessa merkityksessä. Poliittisessa mielenosoituksessa ääni on tosiaankin annettava kokonaan niille, joiden ääni ei ole muuten kuulunut
Minua hämmästytti siis kovasti se, että tässäkin mielenosoituksessa se taho, joka on epäoikeudenmukaisilla toimillaan aiheuttanut kansalaisten suuttumuksen ja ajanut heidät kadulle osoittamaan vastustustaan ja mieltään, sai nousta puhujalavalle esittämään omia puolustusargumenttejaan. Näin tämän mielenosoituksen tarkoitus sumeni. Eikö olisi aika miettiä, mitä mielenosoituksella tarkoitetaan, ja sitten toimia asian vaatimalla tavalla ?
PS.
Jälkeenpäin ajatellen tuntuu ihan siltä, kuin SAK olisi ollut jotenkin pahoillaan siitä, että se oli joutunut lopulta järjestämään tämän mielenosoituksen jäsentensä ( kentän ) vaatimuksesta. Tuntuu siltä, että päästämällä aktiivimallin ( hallituksen ) puolustajat näkyvästi puhujalavalle ( Juhana Vartiainen & Co.) , ay-liikkeen johto tavallaan pyysi näin anteeksi hallitukselta , että tähän oli jouduttu. Onneksi mielenosoittajat ymmärsivät buuata niin kovasti, ettei hallituksen ääni päässyt tällä kertaa hyvin kuuluville.
” Väittelemään ” kutsutut, hallituksen toimia vastustaneet poliitikot puolestaan näyttivät tällöin olleen vain rekvisiittana , koska mielenosoitukselle tunnusomaisen metelin keskellä heidän äänensä ei kauas kantanut.
Jotkut ehkä saattavat puolustella tätä menettelyä selittämällä, että näin demokratia toimii, kun kaikille osapuolille annetaan puheoikeus. Mielenosoituksessa ei ole kyse puheoikeuden antamisesta sille taholle, jota mielenosoituksella vastustetaan. Tässä oli selvästi kyse hallituksen toimien vastaisesta mielenosoituksesta, eikä osapuolien välisestä julkisesta keskustelusta. Näin ollen tälläinen järjestely ei ollut osoitus demokratian toimivuudesta, vaan ennemminkin työttömien kurittamista kannattavien poliittisten toimijoiden diktaatista, sillä ne pääsivät tavallaan ” vastamielenosoittajien ” ominaisuudessa ( = päästettiin provokaattoreina ) soluttautumaan mielenosoitukseen mukaan.
….Eikä poliisilla tällä kertaa tietenkään voinut olla syytä estää vastamielenosoittajia ” häiritsemästä ” rauhallisesti sujunutta luvallista mielenosoitusta…!
PS 2:
Poliittisessa mielenosoituksessa on oltava jämeryyttä , jotta sillä olisi vaikutusta.
Mielenosoituksessa tehdään vaatimuksia. Se ei ole sen aiheuttajan ja vastustajan mielistelyn paikka, eikä sinne lähdetä huvittelemaan. Eikä se ole mikään ” kansanjuhla ”.
Tästä työttömien oikeuksien puolesta hätäisesti järjestetystä mielenosoituksesta voi sen tapahtumien perusteella arvella, että Suomen ay-liike taitaa vieläkin olla kyykyssä…jossei ihan rähmällään. Sen olisi jo korkea aika nousta kallistuvasta asennosta ylös tukevasti omille jaloilleen !
Peltokankaan olisi ollut syytä kysyä SAK:lta, miksi se halusi käyttää nimitystä mielenilmaus.
No, nyt täytyy sanoa, että KU on ottanut erittäin tärkeän asian esille. Olen ollut mielenosoituksen järjestelijänä Ahon hallituksen leikkauksia vastaan ja samassa paikassa, eli Senaatintorilla, jossa vietämme myös vappujuhlaamme – usein.
Ystäväni, ja ent. työtoverini oli lainattu ns. juontamaan ja sen hän osasikin. Mutta en tiedä tuosta asiasta, että hyi – sanoo, kun lapseni alkavat buuata Vartiaiselle, joka oli Kikyn taiteilijana, ja nyt Somessa sorkkarautana ja tässä Ralen mallissa isänä. Itse olisin antanut buuata, koska teksti, jota hän toi esiin oli jo ollut, ei siis enää kelvannut meille. Ja RePan isänä oleminen lapsilleen, ja moite,että julisteita ei saa näyttää oli risun arvoinen floppi.
Jos olisin itse ollut ns. järjestäjänä, en olisi laittanu tellua taakse, vaan eteen. Toisekseen en olisi myöskään moittinit kirvania, eli maalta tullutta ja vähän jo ottanutta, koska oli pakkanen ja äiti ei ollut mukana No,ei mitään ei tästä nyt niin suurta vahinkoa, mutta oli hauska nähdä, että järjestysmiehet olivatkin isoja poliiseja, ilman nuttuansa. Hienoa Sub.
No, ei muuta kuin pari roistoa vielä, eli kirkko-, ja valtio puuttuivat, koska he eivät saaneet tulla kertomaan että isän olisi tuonut mukanaan sen ralen ja maunon mallin, eli Akavan ja STTK:n, no mikäs siinä muuten, mutta SAK:ssa ne työttömyystöissä olevat ovat ns. kuusessaan, eivät he.