Harva se päivä me kuulemme jotakin kolmikannasta: siellä on esimerkiksi sovittu, kinasteltu tai valvottu. Mutta kolmikannan sisäpiirin vallankäytöstä me tiedämme hyvin vähän, jos sitäkään.
Tämä pätee myös minuun. Vaikka toiminkin SAK:n ekonomistina lähes 30 vuoden ajan, en kyennyt koskaan samaistumaan niihin ihmisiin, jotka kolmikantaa pyörittivät. Minulle he näyttäytyivät omana omalakisena säätynään, johon tällaisen kuolevaisen oli vaikea itseään verrata.
Mutta onneksi on näitä muistelmia. Tässä artikkelissa haluan kiittää Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) entistä työmarkkinajohtajaa Lasse Laatusta kirjastaan Kolmikannan kulisseissa (Art House Oy, 2017). Tätä pitemmälle kolmikannan sisäpiirin kuvauksessa on nähdäkseni vaikea mennä.
Mitä on kolmikanta?
Se on jotakin välttämätöntä. Se on sitä, miten valtiovalta sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöt organisoivat keskinäisen vallankäyttönsä. Käsitteestä itsestään ei kuitenkaan voida johtaa toimintatapaa. Se määräytyy aina ajan, paikan ja tilanteen mukaan. Tästä taas seuraa, että pelikenttä on pelimiesten määriteltävissä.
Lasse Laatuselle kolmikanta on kulissi, jonka kabineteissa voi diilata melkein mitä vaan, jos neuvokkuutta ja mielikuvitusta riittää. Tulopoliittisiin sopimuksiin voidaan paketoida myös asioita, joilla ei ole mitään keskinäistä asiayhteyttä. Kuten esimerkiksi varallisuusveron poisto vuonna 2006.
Sopijat itse eivät ole tässä ongelmaa nähneet, eikä Laatunenkaan näe. Olennaista on sopimus, ei se miten siihen päästiin tai mitä siitä seurasi. Ja mitä vallankäytön läpinäkyvyyteen tulee, niin sitä me suomalaiset osaamme jo vaatia kaikilta muilta vallankäytön muodoilta, mutta emme kolmikannalta.
Laatusen sopimuskavalkadi on vaikuttava. Sopimuksia viideltä vuosikymmeneltä ja lähes kaikki napakymppejä. Jos jotakin on joskus mennyt pieleen, niin syynä siihen eivät ole sisäpiirin Taika-Jimit, vaan kateelliset, kyvyttömät ja munattomat ulkopuoliset. He eivät valokuvaan mahdu.
Otetaan pari esimerkkiä.
70-luvulla Laatusen vastuulle kuului työsuojelu. Laatunen kirjoittaa erään ”työläistarkastajan” lähettämästä postista, joka sisälsi nivaskan kommenttia odottavia työsuojeluongelmia. Niitä ei tullut. Laatunen runttasi lukematta koko nivaskan roskakoriin. Ja näin sekin sisältöongelma tuli ratkaistuksi.
No, tuliko todella. Sitä me emme annetuin tiedoin voi päätellä. Sekä työläistarkastaja, että hänen asiansa jätetään tarkoituksella anonyymiksi. Ainoa asia, joka kuvauksesta käy ilmi on se, että kolmikannassa käsiteltäväksi tulevat vain ne asiat, joita osapuolet haluavat käsitellä.
Vuonna 2013 palkansaajat sopivat – tai luulivat sopineensa – kolmesta lisäkoulutuspäivästä. Työnantajien tulkinta oli toinen. Sovittelijaksi valittiin Laatunen, joka ratkaisi asian lailla koulutuksen korvaamisesta. Se meni läpi eduskunnassa läpi lähes kritiikittä.
No, lisääntyikö aikuiskoulutus. Ei, vaan väheni, kuten tilastot selkeästi kertovat. Syynä odotuksista poikkeaviin tuloksiin oli se, ettei sovittelijalle ollut mitään käsitystä koulutuksen kysynnän ja tarjonnan osatekijöistä. Kuten ei myöskään yritysten sisäisten työmarkkinoiden toiminnasta.
Mutta näin upotettiin tämäkin kansallinen menestystekijä.
Viime vuosina on aika ajoin kysytty, pitäisikö valmistelupohjaa laajentaa. Yksi verrokki tässä keskustelussa on se komitealaitos, joka meillä oli vielä 1980-luvulla. Laatusen kanta tähän asiaan on selvä ei: laajat komiteat ovat hitaita ja tehottomia verrattuna siihen, mitä sisäpiiri voi kabineteissa sopia.
Tästä asiasta voi olla myös toista mieltä. Kabinettisopiminen – ja sitä tukeva valmistelu – on opportunistista ja altistaa poliittiselle korruptiolle. Se rajoittuu vain asioihin, joista sopijaosapuolet itse hyötyvät. Eikä mikään estä sopijaosapuolia pelaamasta kaksilla korteilla.
Siten sillä, miten sopimuksia julkisuudessa perustellaan, ei tarvitse olla kovinkaan paljon tekemistä sen kanssa, mitä sopimuksista todellisuudessa seuraa. Sopimisen perusteeksi voidaan aina ilmoittaa esimerkiksi ihmisten välisten erojen pienentäminen, vaikka todellisuudessa erot vain kasvavat.
Onko muistelmia ilman hybristä?
Hybriksellä tarkoitetaan ylimielisyyttä, uhmamieltä ja suuruudenhulluutta. Nämä kriteerit Laatunen täyttää hyvin, mutta maltilla. Jossakin vaiheessa tarinaa hän muistaa kiittää myös niitä, jotka olivat väärässä. Myös heidän ansiotaan on se, että Laatunen lopulta pääsi kuittaamaan taas yhden sopimuksen lisää.
Jos joku tai jokin ei kuvioon mahdu, niin ainahan sen voi jättää muistelmistaan pois. Jäljelle jää vain se, mitä meidän halutaan näkevän. Sopimisesta tulee lopulta itsestäänselvyys – korvike kaikelle sille, mitä aateliset sata vuotta sitten kutsuivat luonnolliseksi järjestykseksi.
Tätäkö todella haluamme?
www.erkkilaukkanen.fi
Laukkanen:
Mitä on valtavirran tuolla puolen? Voiko valta-asemaa käyttää oikein? Mitä jäi sanomatta ja miksi? Näitä kysymyksiä olen miettinyt paljon, erityisesti jäätyäni 2017 eläkkeelle SAK:n ekonomistin toimesta.
. Työurani alkoi 16 vuotiaana siirtotyöläisenä rakennuksilla ja päättyi yksityisyrittäjänä viime vuoden lokakuussa saavutettuani 63 vuoden iän. Työhistoriani : rakennus aputyömies, ahtaaja, talonmies , metallimies, sorvaaja,, mekatroniikka-asentaja, puuseppä- kirvesmies ja viimeiset 15 vuotta yksityisyrittäjänä rakennusalalla.
Ay- jäsenmaksuni olen maksanut Metalliin pois lukien viimeistä yksityisyrittäjän uraani. AY- jäsenyys on ollut aina minulle itsestäänselvyys. Olen joutunut olemaan myös pääluottamusmiehenä keskisuuressa metalliyrityksessä ja ammattiosaston hallituksessa.
Kysyt tuossa , että voiko valta-asemaa käyttää oikein. Mikäli oikein tulkitsen, niin sinä olet vasta nyt, eläkkeellä ollessasi ruvennut epäilemään, että olisit toimia toisinkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Minun ay-uraani voisi kuvata tavalliseksi ay- jäsenen maksajan osaan, joka keikkui ay- korporaation vuolaassa valtavirrassa. Siinä loiskeessa karisi usko ay- demokratiasta ja unelma jäsenen vaikutusvallasta .
Viljo Suutari joutui jatkosodan ajaksi AY-taustansa takia Koveron keskitysleirille ja hän kirjoitti kokemuksistaan Leiri nimisen kirjan, jonka lopuksi hän ennusti: Kun poliitikot sotkeutuvat ammattiyhdistysliikkeeseen, siitä tulee sontaa, puhdasta sontaa… Näin on käynyt.
AY- liikkeestä on tullut savijaloilla seisova jättiläinen, jonka kapitalisti musertaa heti kun se näin päättää. Se huojuu jo… Kaikki aikaansa seuraavat kansalaiset tietävät, että kolmikannassa päätettävät TUPO-ratkaisut ovat historiaa. Kuinka muuten voisi ollakaan, koska suomen valtiovallalla ei ole omaa rahapolitiikkaa… Työehtosopimusten rajat annetaan nyt EKP:sta.
Uusliberalistinen EKP ja komissio pääsevät eroon koko Suomen AY-liikkeestä sillä, että ne kehoittavat hallitustamme poistamaan AY-jäsenmaksun verovähennyskelpoisuuden. Silloin alkaa jäsenkato…
Lopuksi vielä muistutan muutamista AY-liikkeen tekemisistä, joita voisi kutsua oman oksan sahaamisiksi:
1.Työttömyyskorvausten heikentäminen.(400 päivää)
2. Eläkeuudistus , jossa eläkeikää nostettiin
3.Palkankorotusten prosentti- linja
4. Kuntoustyö, joka todellisuudessa on orjatyötä
Surkuhupaisaa on se, että suomalainen duunari saa olla kiitollinen Trumpille, ettei suomalainen Ay-liike kovasta yrityksestä huolimatta saanut tahtoaan läpi TIPP- asiassa.
Minä taas olen ns. entinen. Mutta aika käyttökelpoinen vielä, koska tieni oli kulkea maakunnissa, ja lähestyä kenttää ns. suoraan suuhun. Korvaan tuli viesti kerran, että oletko jo ollut, koska eräs taistolainen toimitsija hyppäsi naruaan, ja lauloi taistoissa kaatunut.
No, ei mitään entiselle ns. toverille samassa t-paikassa totean, vain että ironiasi on entinen. En voi sietää sitä, että ns. demokraattista tapaa sopia vi……vaan siksi, että itse ei ole ollut keskiössä. Olet kuullut kaiken SAK:n päättävässä tahossa, joka elintarvikelain muutokseen johtaneessa skismassasi, ei vaan todellakn tupossa. Sehän on aina hyväksytetty joko maan hallituksen kanssa käymissämme neuvotteluissa, ja myös omissa päätöselimissämme. No, me järjestöpuoluen ihmiset ml. jäsenliittot ja alueet jopa eräät pääluottamushenkilömme tekivät kiihkeää työtä kertomalla mitä ne sisältävät.
Sain itse tietää, että oli olemassa ns. suuret neuvottelukunnat, jotka pohjustivat tulevaa sopimista. Niiden työnä oli keskustella ja esittää kaikkin eri järjestöjen, jotka ovat olleet ko tehtävissään eli neuvotteluosapuolina – kertoa, että mitä he ajavat ja miksi. Joskus kuulema pääsi ns. takapenkille istumaan ja kertomaan joku ns. tärkeä toimitsija , jopa esim. minä, no en päässyt, mutta kerran pääsin kertomaan oman kantani ns. suuren neuvottelukunnan p-johtajalle. En tosin tiennyt, että hän oli tämän neuvottelukunnan silloin pää. Haluan siis kertoa vain ,että kyllä neuvottelutilanne on aina vaikea, ja sitä pohjustetaan pitkään eri osapuolten kesken. Tosin se ei ole julkinen vaan salainen, koska neuvottelurauha on oltava.
Erkki, kiva, että mietit näitäkin asioita, minä myös.
KIrjoitin Laatusen muistelmien pohjalta, Sitten kun sinä, Sirpa, julkaiset omat muistelmasi, kirjoitan siltä pohjalta.
Minusta Laatusen kirjan ansio on siinä, että se varsin avomielisesti kuvaa, miten vaihtoehtojen joukko rajattiin siihen, joka sopimisen pohjaksi lopulta tuli. Kun nämä tiedot yhdistää siihen, mitä esimerkiksi Sailas omissa muistelmissaan kertoo, syntyy vaikutelma maan tavasta, jota ehkä parhaiten voisi kuvata ilmaisulla ”rapsuta sinä minua, niin minä rapsutan sinua”. Kyllä sitä vallankäytön tapaa on aika vaikea demokratian raamiin sisällyttää. Se, mitä todella tapahtui, saamme tietää vasta näistä muistelmista. Malliesimerkkinä päätös varallisuusveron poistosta vuonna 2006. Sailas kertoi seikkaperäisesti, miten homma hoidettiin osaksi vuosien 2006-2007 tupoa. Mutta jos varsinaisilta sopijaosapuolilta kysyt, he edelleen väittävät, että varallisuusveron poistosta ei ole sovittu.
Minusta kaikkea vallankäyttöä tulisi arvioida samalla tavalla. Sen on oltava läpinäkyvää, todennettavaa ja vastuullista. Jos käy niin, että kolmikannan vallankäytöstä saamme tietää vain sen, mitä eläkkeelle siirtyneet sopijat ja edunsaajat siitä kertovat, mikään noista kolmesta vaatimuksesta ei voi toteutua kovin hyvin.
Kun Riku Aalto nyt sanoo, että on palattava kolmikantaan, niin on kaikki syy kysyä, mihin solloin palataan? Palataanko sille diilereiden määrittelemälle sosialidemokratian kolmannelle tielle, jos monissa maissa on viime vuodet yritetty päästä itrti? Vai onko tarjolla jokin kolmikannan uusi versio? Ja jos on, niin millainen?
Erkki
https://vastuullistajournalismia.fi/journalistin-ohjeet/
Nooh,, kommenttini on aito, mutta ei minun rakas aitamurto, laukkanen, kallinen ja mauno von fieandt, olette sotkeneet sen kokonaan – osa on omaani, osa on teidän, otan sen pois. arvoisa toimitus, jatkan tosiaan, mutta en teidän kanssanne enää, ilola, lehmäsi.
https://blogit.kansanuutiset.fi/suoraa-puhetta-vasemmalta/alkaako-ammattiyhdistysten-alasajo
No, jos vielä kerran tässä ”märehdin” – muistelmani ovat melko valmiina, mutta eivät ole teidän osanne. Olen tosiaan kirjoittanut joitakin asioitamme – eli esimerkiksi valtuustomme ryhmät, mutta en koneella, koska ne olisivat joutuneet ns vääriin käsiin, ja eivät olisi enää aitoja. Koska yleensäkään ei jaksa valvoa kirjoitustani enää sen jälkeen kun olen ne toimitukselle antanut on ollut hämmentävää havaita, että osassa on teksimuutoksia – no, ei sentutaaään, mutta olen muistuttanut, että Erkki Laukkanen ei ole ollut ns suuren neuvottelukunnan, eikä edes valtuustomme kokouksissa läsnä, vaikka hänellä olisi ollut siihen oikeus. Sen vuoksi ihmettelen, että hän viitsii jatkaa tuota mongerrustaan, eli kaikki mitä on sovittu on julkista tekstiä, mutta neuvotteluissahan aina – kuten me tässä Erkkimme – keskustelemme – ja monesti väittelememme, ja alkuperäiset tavoitteemme eivät aina toteudu. En mitenkään yllytä, mutta emmekö tosiaan voisikin jatkaa ns kolmeen pekkaan, koska a)valtiovalta bbb) julkiset varannot ja ccp) eli aidot varannot, eli kaikki se mitä keräämme työn tuloksena on kaupan, ei ole, vaan vain se osa, jonka me itse ostamme työmme tuloksena – ei näin Laukkanen vaan juuri päinvastoin -. No, siis työlait ovat a ja o, kansainväliset ILo -sopimukset myös on hyvä muistaa, koska emme maksa enää yksin mitään, ja käymme kauppamme, korkomme ovat nolla-tasolla – miksi? Inflaatio on syöty ja juotu moneen kertaan, mutta elintarviketeollisuus on hapan maitomme. Siis osta osasi, ja mene kotiisi häpeämään. Kolmen kannan osat ovat : palkansaajat sopijaosapuolena – hyvä ; työnantajat eri sopijaisänä ja tai jopa elintarviketeollisuuden leipänä eli maatalous on tärkein tuotteemme nykyään ja vesi sen aito tuote ja tärkein jota pitää vaalia, ja sitten vasta tulee valtiomme, jolle sinä kaiketi antaisin osasi.
Kiitos, Sirpa, tästäkin. Jos oikein ymmärsin, olet julkaisemassa jotakin, ja että siinä julkaisussa on myös terveisiä minulle. Jään mielenkiinnolla odottamaan.
Erkki
Julkaisussani ei ole Teille arvoisa dosentti, does not, mitään , ei mitään,mutta en tiennytkään, että SAK:n taistolaiset ovatkin SAK:n kommunisteja oikein järjestön suostumuksella, mutta kenen siunaamana – ei ainakaan SAK:n valtuustossa eikä valtuustoryhmässä ole mainintaa moisesta roskasta. Joten näkemiin. Ilola. Laukkanen miten tulit SAK:n palvelukseen. Yleensä ryhmässä käydään lävitse ketä palkataan ja kerrotaan tarkkaan kuka on miksi hän on valittu ehdolle johonkin työtehtävään. Nämä taistolais-stalinistit- hienojen perheiden lapset eivät koskaan tulleet esille minun – siis SAK:n järjestöosaston toisen vastuullisen työntekijän tietoon, joka sentään olin koko järjestön hallinto-osastosta järjestöyksikköön asti myös puhemiehistön apuna erään toimistoryhmän työvaliokunnan sihteerinä. Ei ole Laukkasta esitelty, ei Riitta Juntustakaan, puhumattakaan Pajusesta , tai muista uus- rikkaista taloon palkatuista – lukeneista – ns asiantuntijoista. Siis ketä he ovat ja kenen vuosiansiot heille maksetaan – ns asiantuntijatyöstä jonka joku on jo tehnyt aiemmin, mutta täm kopio sen uudelleen toiselle ns alustalle ja merkitsee sen omakseen. Ja ottaa vielä rahat siitä. Mitä sanoo tähän Pertti Parmanne.
Otan osaa Sailaksen poismenon vuoksi, hän oli mittava ja rakas ammattiyhdistysneuvottelija ja otti ns. löystät pois taistolaishaihattelijoiden korruptoituneista ehdotuksista, kuten lounasseteli toimitsijalle ja matka- ja päiväraha lisäksi vielä kerrottuna matkakilomtreillä kun menen vaikkapa Helsinki -Brysell – koneeseen istumaan nauttien shampanjaa ja katsoen videosta pornofilmiä koko matkan ajan – se on perheelle kallis reissu. Saavun lentoasemalle, vastassa on mininisteriaineista ja sisareni luokse majoittumaan, koska en viitsi maksaa hotellihuoneesta mitään, mutta laskuun liiton kopion toisen matkaajan matkamajoituksesta Luxus -hotellissa ja keksimme yhdessä erään SAK:n toisen toimitsijan kanssa, että ryhdynkin asiantuntijaksi korrputiossa. Hyvä , erittäin hienoa. Mutta miten on matkalaskunne kanssa – kuinka moneen kertaan tuo lasku maksettiin mm. Rakennustyöläisten Liitto ry ja SAK ry ja vielä eräs puolue maksoi siitä – 50 prosenttia, koska on köyhä KTP:n juuri perustettu toimitsijoille tarkoitettu – ei jäsenliitoihin kuuluva eikä tietenkään mihinkään keskusjärjestöön, koska me haluamme olla Vapaita . Airuita. Tosiaan tienaan kun ei ole mitään tekemistä palkkani, kuukausipalkkani päälle asiantuntijakeikoista noin 10 tuhatta euroa kuussa, jos matkustan pari kertaa Brysaan – Voi, ei Ilola onkin matkassa mukana, ei tämä on jo liikaa, sehän on englannin kielen taitoinen ja pelasti erään kansanedustajan hotellin aulassa, jonne tämä mies oli jättänyt hänen yksin kielitaidottomana ja pahoin voivana kun oli syöttönyt hänelle pajunköyttä koko yön ja valhdellut olevansa ryhmän sihteeri. Nauretaan yhdessä. Voi olla totta, että tämä mies joka tässä nauttiin hapankaalia posket pullollaan onkin ollut sihteeri ryhmässä, jota ei ole olemassakaan – koska SAK ry – nimisessä keskusjärjesössä ei puolueet järjestäydy. Valitan. Otan osaa. Sailaksen perheelle. Tämä Erkki Laukkanen oli ns sitoutumaton ja väitti olevansa sitä vielä eilenkin, niinkö Laukkanen miltä listalta haet edelleen paikkaasi yhteiskunnassamme. Oletteko terve, jos toivottaisin teille ja Saurimolle oikein hienoa elokuuta. Sammuta valot kun lähdet SAK:n Ilolan huoneesta koipioimasta ja varastelemasta sen tietoja, senkin lapsellinen ja Maire Berqvistin kutomat matkot ovat edelleen vintissäni, sinä loinen.
Show must goes on…………Laukkanen.
https://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/stories/kak/kak41998/kak41998lyhyesti.pdf