Nuorten aikuisten ja muidenkin velkaantumisesta on puhuttu ja puhuttu. Hyvin vähän on saatu aikaan. Kirjoitin aikanaan silloiselle oikeusministerille Anna-Maja Henrikssonille ja minulle vastattiinkin. Sain vastauksen, että kahdeksan kansanedustajaa oli tehnyt pikavippien sääntelystä aloitteen ja asiaa tullaan käsittelemään. Lakiin tehtiinkin muutos, mutta tietenkin pikavippifirmat löysivät porsaanreiän. Nyt pikavippifirmat myöntävät vain yli 2000 euron lainoja, joita korkosääntely ei koske ja niistä saa nostaa pienempiä eriä tarvitessaan.
Jos ihminen on työtön, pienituloinen, ehkä masentunutkin, hän ei välttämättä hallitse rahankäyttöään. Pikavippifirmat vetoavat siihen yhteen ihmiseen sadastatuhannesta, joka saattaisi hyötyä siitä, että hän voi maksaa jonkin kiireellisen menon ja kykenee myöhemmin hoitamaan sen pois. Kaikki muut 99 999 ihmistä kärsivät luotonantajien koronkiskonnasta. Ja tämä yksikin ihminen kykenisi esimerkiksi pankeilta tai tuttavilta saamaan lainaa.
Ehkä kaikilla nuorilla ei ole vanhempia, joilla on voimia puuttua asiaan ja tilanne saattaa mennä hallitsemattomaksi. On nuoria, jotka ovat päätyneet lopulliseen ratkaisuun, kun eivät ole enää jaksaneet. Nytkin kerrotaan uutisissa, että ”1990-luvulla syntyneistä nuorista jo yli 30 000 on ulosotossa. Velkaantua voi niin pahasti, että nuoren talousongelmat eivät ratkea edes menemällä töihin”.* Miten näin päästetään käymään?
En pitäisi pahana, vaikka valtio osallistuisi näiden velkaantuneiden nuorten ulosmaksuun, siirretäänhän EU:ssa miljardeja kokonaisille velkaantuneille valtioillekin. Kysymys onkin vain siitä, keiden virkamiesten taskuun ne rahat menevät, köyhät nuoret eivät niistä hyödy.
Kysymys pikavipeistä on sen mittaluokan asia, että se aiheuttaa paitsi suunnatonta inhimillistä kärsimystä, se aiheuttaa myös koko yhteiskunnalle suurta haittaa, sen oikeusministeri Häkkänen varmasti tietää. Eräs tuntemani nuori aikuinen sanoi: ”Ihmettelen vain niitä aikuisia, jotka ovat antaneet tämän tapahtua”. Kai hän tarkoitti sillä päättäjiä, kansanedustajia. Olemmeko me aikuiset nuorten luottamuksen arvoisia?
Oikeusministeri Antti Häkkäselle sellaisia terveisiä, että nyt tämä homma täytyy saada poikki. Pikavipit pitää yksinkertaisesti kieltää kokonaan, enää ei saa jättää aukkoja, joita pikavippifirmat jälleen käyttävät hyväkseen. Jos EU-direktiivit estävät tällaisen lainsäädännön, me olemme väärässä porukassa. Hyvä Antti Häkkänen, luotan Sinuun!
*yle.fi/uutiset 11.3.2018
Ulla, tosiaankin ”tarttis tehrä jotain”…Asetat Häkkäsen kovin vaikean tehtävän eteen. Hän kannattanee tätä markkinakapitalismia, jonka yksi toimintaedellytys on jatkuva kasvu, joka muuten näkyy olevan ammattiyhdistysliikkeen toimintaakin kannatteleva voima (ostovoiman ylläpito!). Näinä aikoina mitataan ”kansalaiskunto” kulutuskäyttäytymisellä, joka omalta osaltaan vaikuttaa myös yksilön itsetunnon muodostumiseen, heijastuen mielenterveysongelmiin, jonka lisääntyvästä tendenssistä jälleen tänään uutisoitiin. Kulutuskäyttäymisen ”oravanpyörä” kiihtyy päivä päivältä, aiheuttaen lukemattomissa perheissä henkistä pahoinvointia, mutta markkinat, sekä Hallitus siitä viis veisaavat. Eikö tälle pörssikapitalismille, joka ”syö omaa häntäänsä”, ole tosiaankaan vaihtoehtoa??