Vuosi 2015 yllätti: noin miljoona lähinnä Lähi-Idästä lähtenyttä turvapaikanhakijaa karkasi pitkäaikaisilta sotatoimialueilta Eurooppaan. Suomeen heitä tuli 32 476, joista 510 Sallan raja-aseman kautta Venäjältä.
Loput tulivat lännestä, monien EU-maiden ja lopulta Ruotsin läpi, usein viranomaisten suosiollisella avustuksella. Mutta jälkipyykissä Venäjän toimista on löydetty jotakin todella uhkaavaa: on luotu käsitys, että Venäjä olisi muuntanut maahanmuuttopaineen sodaksi länttä vastaan.
Odotin, että tämä keskityksi osoittautunut uhkakuva olisi noussut esille presidentinvaalissa. Mutta ei noussut. Ei siitäkään huolimatta, että uhkakuva nosti Suomen erittäin ongelmalliseen rooliin Venäjän ja Lännen välisen hybridisodankäynnin eturintamassa.
Millaiseen rooliin?
Naton Euroopan joukkojen komentaja kenraali Philip Breedlove väitti USA:n senaatin kuulemisessa 25.2.2016 Venäjän ohjaavan pakolaisvirtoja tarkoituksenaan horjuttaa Euroopan ja sen maiden taloutta ja luodakseen sosiaalista levottomuutta. Esimerkkinä hän käytti Suomea.
Eikä syyttä. Vain pari viikkoa aikaisemmin, 10.2.2016, Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö oli Naton puolustusministerikokouksessa ennakoinut, että Venäjä avaa Suomen rajalle toisen rintaman mahdollisesti jopa miljoonan pakolaisen vyörylle. Uutistoimistot ottivat uhan todesta.
No, tänään me tiedämme, että mitään vyöryä ei tullut. Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Annettu disinformaatio nosti Venäjä-pelon aivan uudelle tasolle. Enkä ole huomannut, että ministeri Niinistö olisi edes yrittänyt korjata itse tuottamaansa uhkakuvaa – jos hän sitä ylipäänsä ongelmana pitää.
Niinpä ministerimme fiktiota levitetään yhä maailmalla faktana, eräänlaisena juurisyynä sille, että pakolaiskysymykseen ei ole löytynyt poliittista ratkaisua. Kirjoittelusta saa sen vaikutelman, että kyseessä on Nato-yhteensopiva uhkakuva, jota mm. perusuomalaiset ovat myös kansallisesti hyödyntäneet.
Päätin tarkistaa ministerimme esittämän uhkakuvan lähtökohdat.
Pyysin tammikuussa puolustusministeriöstä selvitystä, mitä Niinistö oli 10.2.2016 Naton ministerikokouksessa puhunut. Oletin saavani paluupostissa koko puheen. Olihan ministeri kuitenkin puhunut suomalaisena ministerinä, jolloin puheenkin tulisi olla julkinen kaikille Suomen kansalaisille.
No, ei ollut. Pienen odottelun jälkeen puolustusministeriöstä tuli vastaus, että ei tipu. Myönnettiin toki, että ministeri on kyseisessä kokouksessa ollut äänessä. Mutta se, mitä hän on puhunut, perustuu muistioon, jossa on salaisia osia, eikä sitä ministeriön mukaan siksi voida pitää julkisena asiakirjana.
Pyysin asiasta valituskelpoisen päätöksen, jossa – se tuli noin kuukautta myöhemmin – toimituskiellon perusteluksi esitettiin julkisuuslain 24 § 1 momentti, joka oikeuttaa salaamaan ulkoasioita koskevat poliittiset tilannearvioinnit ja toisen valtion kanssa käytyjä neuvotteluja koskevat asiakirjat.
Millaisista tilannearvioista ja asiakirjoista tässä oikein puhutaan, jää täysin lukijan oman mielikuvituksen varaan. Ihan samalla tavalla kuin kuuluisan Tiitisen listan kohdalla. Myös sen salaamisen perusteena käytettiin kyseistä julkisuuslain momenttia.
Minun on vaikea kuvitella mitä salaista tai ulkopoliittisesti arkaa maahanmuuttopaineen arvioimisessa voisi olla. Ellei sitten itse arviointiprosessi itsessään ole niin harhainen, että sen salaamisesta tulee Suomen – tai ainakin puolustusministeriön – intressi.
Mitä tästä päättelemme?
- Naton puolustusministerikokoukset ovat keskeinen maailmanpolitiikan näyttämö. Mutta sen toiminnasta tiedämme vain sen, mitä siitä tarkoituksellisesti julkisuuteen vuodetaan.
- Julkisuuslain edellyttämä yleisöjulkisuus ei kata ministerimme toimintaa Natossa – ei edes siinä tapauksessa, että se olisi pelottavalla tavalla lisännyt vastakkainasettelua omilla rajoillamme.
- Misterimme toiminta Natossa ei ole julkista edes kansanedustajille. He saavat vain tiedon siitä, mistä kokouksissa on puhuttu, eivät siitä, miten ja millaiseen näyttöön perustuen on puhuttu.
- Vaikka uhkakuvat osoittautuisivat poliittiseksi manipuloinniksi, mikään virallinen taho ei korjaustoimiin ryhdy. Ei vielä siinäkään vaiheessa, kun näyttö manipuloinnista on osoittautunut kiistattomaksi.
Mitä seuraavaksi?
Sitä minä en tiedä. Mutta selvästikin mopo on karannut käsistä, puolin ja toisin. Tarvetarinoihin perustuva rintamalinjan rakentaminen näyttäisi ruokkivan myös Suomen linjaa.
Maahanmuuton uhkakuvilla manipulointi jää tuskin viimeiseksi keksinnöksi.
Erkki Laukkanen
Meillä on puolustusministerinä nyt mies joka ei ymmärrä ulkopolitiikasta ja sen hoitamisesta diplomatialla ja neuvotteluilla juuri mitään, vaan lietsoo pelkoja ja vastakkainasettelua ja uskoo aseiden ja sotaliittoihin liittymisen ”ydinasepelotteineen”tuovan turvaa.”
Disinformaatiota tai propagandaa eivät harrasta vain venäläiset, vaan myös amerikkalaiset, muut maat ja myös Suomi. Se on vain lännessä hienovaraisempaa ja huomaamattomampaa ettei sitä niin helposti hoksaa.
Kaikenkaikkiaan Suomessa ”russofobia” voi hyvin, ja sitä käytetään ylintä valtiojohtoa myöten kannanottojen selkänojana…
Olisko se niin, että perussuomalaiset olisivat luoneen maahamuutosta, jonkinlaisen sodankäynti välineen, ulkomaankielellä hydridisodan.
Vaikea on tilanne, vaikeammaksi se käy vain päivä päivältä. Jos ajatellaan, että Suomi joutuisi joskus sotaan, näiden paljon puhuttujen miljoonien pakolaisten kanssa, mikä on hyvinkin mahdollista Syyriankaltaisessa maassa. Puolustusministerin ennakoivat puheet voisivat olla paljonkin terävämpiä. Nythän ne tollaiset puheet ovat vain vellihousujen pelkkää puhettä, jotka eivät johda mihinkään. Toisin oli asiat edellisen hallituksen aikaan, kun ruotsalaisen kansanpuolueen puolustusministeri ajoi alas Suomen puolustusvoimia.
Venäjällä tilanne Suomeen verrattuna parempi, ei varmaan jaeta rahaa pakolaisille.
Presidentti ei ole ottanut kantaa-, hämärä peräistä, rahaa sijoitteleekin hämärästi ulkomaille ja puhuu ulkomaisista sijoituksista, mutta presidentti Ahtisaari oli Natoon liittymisen kannalla ja pelkää Venäjää kuollakseen, Karjalasta siirtolaisena sotaa karkuu jo kerran joutunut lähtemään, synnyis seudunsa jättämään. Viisas nobelistihan Ahtisaari, eikä mitään populisteja.
Eihän Venäjällä mikään ole muuttunut, sitten Tsekkoslovakian aikojen, eikä koskaan muutukaan. Pakolaisetkin mahtuisivat kotimaihinsa, mikäli tuotantoa vähentäisivät.
Kukapa olisi osannut 20 vuotta sitten ennustaa, että meillä on avoimesti fasismia ja natsismia ihannoiva puolustusministeri. Me luulimme, että fasismi ja natsismi lyötiin lopullisesti toisessa maailmansodassa. Me uskoimme parlamenttarismiin ja kielsimme väkivallan poliittisena keinona.
Jussi Niinistön koko kirjallinen tuotanto kumpuaa äärioikeistolaisesta ”revanssista”. Hän on mies menneisyydestä, joka ei ole vielä kasvanut ymmärtämään realiteetteja. Meidän puolustusministerimme idolit historiassa ovat Suur- Suomesta haaveilleet äärioikeistolaiset, kansallis sosialistiset henkilöt, jotka eivät kaihtaneet mitään keinoja saadakseen kukistettua työväenliikkeen nousun.
Jussi Niinistö julkaisi vuonna 2003 kirjan : Lapuan liike. Kuvahistoria kansannoususta on tutkijakolmikon mielestä suoraa jatkoa lapualaisten omalle sinimustalle tulkintalinjalle.
– Niinistö ei peittele ihailuaan terroria kohtaan, tutkijat syyttivät Aamulehdessä.
Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Alpo Roselius julkaisivat teoksen Suomalaiset fasistit.
Oula Silvennoisen mielestä Suomessa vähätellään fasistista menneisyyttä. Esimerkiksi hän nosti kyseisen Jussi Niinistön teoksen, jossa Niinistö piti kyydityksiä aseettomana sissisotana, jota perusteltiin suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä ja jota höystettiin juurevalla kansanhuumorilla.
– Katson, että Niinistö tässä vähättelee ja puolustelee väkivaltaa politiikan keinona. Se on minusta huolestuttavaa ja tuomittavaa,
Silvennoisen mukaan fasismi on 1800-luvun aate, joka ei ole hävinnyt minnekään 2000-luvulla.
Teemat ovat ehkä vaihtuneet. Kovin moni ei vaahtoa juutalaisten salaliitoista ja harvempi enää kommunismiskaan Neuvostoliiton kaaduttua. Nyt puhutaan islamista ja sen muodostamasta vaarasta sivistyksellemme ja elämäntavallemme. Perusmotivaation lähde on kuitenkin sama. Koetaan, että oma yhteisö on uhan alla ja se uhka pitää äkkiä torjua.
Onneksi he on vielä alakynnessä, mutta hälyyttäviä viestejä tulee kaikialta Euroopasta.
Jussi Niinistö kumppaneineen turvautuu kaikkiin keinoihin saadakseen kansalaiset varjoaan pelkäämään :
Kaksoiskansalaisuus, homot, venäläisten tonttikaupat, sota-pakolaiset, rauhanpuolustajat… ja kaikenkukkuraksi vielä pakko-ruotsiksi leimattu toisen kotikielemme opiskelukin
PS. Jos nuo kaikki pelkotilat kertoisi tavallinen kansalainen psykiatrilleen, niin pakkohoitoon joutuisi, mutta ministeri saa niistä pääministerin siunauksen…!
Silvennoisen ja kumppanien mainion teoksen olen lukenut. Ministeri Niinistön ajattelin kevään korvalla myös lukaista, niin vahvan jäljeb ministerimme on sinimustaan ajatteluumme jättänyt. Valitettavasti hän ei kuitenkaan ole ainoa nykyajan aktivistimme, kuten Silvennoinen ja kumppanit teoksessaan osoittavat. Mitä miljooniin pakolaisiin Venäjältä -kampanjaan tulee, niin sitä on omalla tavallaan tukenut mm. Ilkka Kanerva. Hänen tapansa uhkakuvan hahmottamisessa on vielä joustavampi: hänen mielestään juuri se, että vuoto Venäjältä tyrehteyi on osoitus Venäjän erityisestä juonikkuudesta.
Kyllä minä ihmettelen KU:n linjaa. Tämän ja eilisen päivän suurin uutinen oli Venäjään kohdistunut diplomaattiselkkaus. KU ei kirjoittanut siitä mitään… Miksi? Puuttuuko vasemmistoliitosta kokonaan ulkopoliittinen osaaminen? Mustajärvi osaisi jotakin sanoa , tai vaikka ex- kansanedustaja Seppänen….?
Suomessa kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on ihmetellen paheksunut Britannian toimia: ”Kun olemme aiheellisesti huolissamme siitä miten täysin poliittista oikeudenkäyttö Venäjällä tänään on, olisi lännen vastatoimien uskottavuudelle ja hyväksyttävyydelle tärkeätä, että niitä käytetään oikeusvaltioperiaatteittemme mukaisesti. Siten esim. olisi kannattanut noudattaa kemiallisten aseiden kieltosopimukseen sisältyviä menettelytapoja aineen alkuperän selvittämiseksi. Jos Venäjä itse näitä noudattamatta kieltäytyy rakentavasta yhteistyöstä rikoksen selvittämisessä, ovat vastatoimet jo paljon perustellumpia.
Ei olisi ensimmäinen kerta kun valtio, tai valtioliittouma, pyrkii valheen tai provokaation avulla uhrin asemaan. Muistutan vain Tony Blairin Irakin tapauksesta. Meille suomalaisille tutuin on ehkä Mainilan laukaukset…
PS. Ulkopoliittinen instituutti ei ole riippumaton lähde.
Kiitos !
”TUNTUU OUDOLTA, ETTÄ SYYLLINEN JULISTETTIIN JO”
KANSAN UUTISET28.3.2018 10.52