Propagandasodassa totuus on toisarvoista
Natsi-Saksan propagandaministeri Göbbels osasi aikoinaan asiansa. Mitä suurempi valeuutinen vaikkapa juutalaisista, sitä laajemmille joukoille sitä levitettiin. Kun kansalaisia tyhmistettiin tarpeeksi tehokkaasti vuosikausia, saksalaiset alkoivat uskoa melkein mitä vain, jopa Hitlerin sepustaman Mein Kampfin satuja. Viholliskuva kirkastui ja vihapuhe arkipäiväistyi. Sitten alkoivatkin jo pian vainot, keskitysleirien rakentaminen ja täysimittainen tappaminen. Ne jotka epäilivät virallista propagandaa, katosivat tai pakenivat maasta.
Kun seuraa nykymediaa, ei voi välttyä rinnastuksilta menneeseen. Paljon ei ole historiasta opittu, sillä journalismista on tullut pääosin hutkivaa, ei tutkivaa. Kammottavinta on se yksipuolisuus, millä uutisia tai valeuutisia juuri nyt levitetään. Puolin ja toisin. Jo George Orwell osasi ennakoida sen, miten “uuskieli” vaikuttaa kansalaisiin, miten sodasta tulee “rauhaanpakottamista” ja miehityspolitiikasta “demokratian puolustamista”.
Trump vs. Putin
Valeuutisrintamalla kaksinkamppailussa USA-Venäjä / Trump vs Putin taitaa johtoasemaa pitää tällä hetkellä maailman ahkerin twiittaaja-valtionpäämies Donald Trump. Hänen vaalikampanjansa perustui jo emävalheisiin. Suurvallan peräsimessä Trump on osoittautunut varsinaiseksi pelleksi, jonka lähipiiri, ministereitä myöten, on koostunut harvinaisen epäpätevistä oman edun tavoittelijoista tai pelkistä perseennuolijoista, joilla ei ole usein minkäänlaista ammattitaitoa tai vähäisintäkään kokemusta diplomatian saralla. Kaiken kukkuraksi propagandasodassa on paradoksaalisesti levinnyt väite, että juuri Kreml ja Putin olisivat vaikuttaneet merkittävästi USA:n presidentinvaaliin, Trumpin valintaan. Aika nurinkurista ja epäuskottavaa, sanoisin, kun tietää amerikkalaisen poliittisen historian ja kaksipuoluejärjestelmän perinteet (?). Ainahan kaikenlaista vaikuttamista maailmanpolitiikassa on, mutta terve järki tässäkin sanelee mittasuhteet: tuskin Venäjän mediapropagandalla ratkaiseva rooli oli.
Jostakin kumman syystä Trump & USA on juuri emävalekampanjoillaan onnistunut pesemään amerikkalaisen sotapropagandan / propagandasodan kasvot niin, että Venäjä ja Putin ovat alkaneet näyttäytyä paljon suuremmilta roistoilta kuin amerikkalaiset maailmanvalloittajat. Putin on propagandasodassa koko maapallomme peruspahis, lihaspullistelija ja Suuri Saatana, syyllinen kaikkeen, missä globaaleja konflikteja ilmenee. Tässä myös Eurooppa ja erityisesti EU ja Brexit-Englanti ovat olleet vihankylvön eturintamassa. Suomi on saatu mukaan kuin vaivihkaa, puhumalla “yhteisestä EU-linjasta”. Mikähän se on, noin yleensä, kun EU-maat ovat mitä erilaisimpia ja riidassa keskenäänkin?
Näin on käynyt Syyriassa ja nyttemmin erityisesti Englannin Salisburyssa. Harva enää muistaa, mikä on ollut USA:n imperialistinen rooli silloin, kun “terrorismin vastaista kampanjaa” ja suursotia on aloitettu Balkanilla, Afganistanissa ja Irakissa – muusta Lähi- ja Kauko-Idästä puhumattakaan. En nyt vähättele yhtään Venäjän ratkaisijan roolia esimerkiksi Syyriassa, sen harjoittamaa härskiä propagandaa, siviiliväestön kärsimyksiä viime tapahtumien aikana. Silti on sanottava, että maailman mahtavin sotilasmahti USA on omaa luokkaansa kun maapallon kutistuvia raaka-aineresursseja uudelleen jaetaan – usein irvokkaasti “demokratian puolustamisen” nimissä…
Salisbury
Uusin agenttitarina, Sergei ja Julia Skripalin myrkytysoireet Salisburyssa ovat oireita myös lisääntyvästä propagandasodasta. Siinä syyllinen ja vihollinen on julistettu ja tuomittu ennen faktoja ja todellisia tutkimustuloksia. Oletukset vahvistetaan mediavyöryllä, jossa suomalainenkin media syöttää yhtä ja samaa tarinaa. Suomen Pravda eli HS kulkee etujoukoissa. Maakuntalehti Karjalainenkaan ei ole poikkeus, ei uutisoinnin eikä Sauli Niinistön ”kesäkoululaisiin” kuuluvan Nato-intoilijan Janne “Rysky” Riiheläisen kolumnien (viimeisin Karjalainen 6.4.) valossa. Itä ja länsi ovat mediasodassa kuin yö ja päivä – tämän huomaavat helposti suomeakin osaavat ja erityisesti venäjää ja englantia taitavat.
Mutta kukapa sanoisi ääneen sen ettei keisarilla ole vaatteita: tässä tapauksessa sen, että propagandasodassa totuus kuolee ensimmäisenä. Vihapropaganda vie yhä helposti siihen, että aletaan sensuroida ja tuhota toisinajattelijoita, joita joskus Venäjällä myös “kansanvihollisiksi” kutsuttiin. Venäjällä tästä on kyllä kokemusta, mutta niin on lännessäkin! Teloitetaan ennen tutkintaa ja jokainen venäläisiä lähteitä lainaava on tietenkin Putinin trolli tai muuten vain aivopesty vähä-älyinen. Ryssäviha leviää eikä vallanpitäjiä ja Venäjän kansalaisia siinä erotella.
Kemerovo
Satuin olemaan pääsiäisviikonlopun Pietarissa, joten oli helppo seurata sitä miten venäläinen media reagoi niin Salisburyn myrkytyksiin kuin Kemerovon liikekeskuksen tulipaloon. Luin lehtiä, katsoin aamutelevision monia kanavia. Niitä riittää ja ne olivat tulkinnoiltaan hyvin erilaisia. Ehkäpä Suomen median kannattaisi tutustua venäläisiinkin lähteisiin ja näkemyksiin Salisburyn ja Kemerovon tapahtumista? Niistäkin voi kaiken kiihkon keskellä saada uutta tietoa. Eivätkä ihan kaikki Venäjän mediat ole Putinille valjastettuja, hänen kontrollissaan. Suosittelen.
Yllätyin Kemeron katastrofin suhteen monipuolisesta televisioinformaatiosta, monista eri näkökulmista lehdistössä. Myös keskeinen valeuutinen, joka länteen levisi, ammuttiin nopeasti alas. Kyse oli lapsiuhrien määrästä, jonka huhuttiin nousevan moneen sataan. Uhreja oli kyllä hirveä määrä, oikeastikin 64, joista 41 lasta. Silti riippumattomat kanavat ja pääuutiset kertoivat pian tosiasiat ja uhrien määrät. Kansankiihottajat ja omiin taskuun “muka uhreille” rahaa keräävät paljastettiin.
“Kto vinovat?” on venäläisittäin ikuinen peruskysymys siitä, kuka on syyllinen. Se ratkesi nyt aika nopeasti : pikavoittoja tavoittelevat liikekeskuksen markkinamiehet, jopa johtavassa asemassa ollut naisyrittäjä, ja paloturvallisuudesta vähät välittävät lahjotut byrokraatit. Päitä putosi ennätystahtiin. Olisiko lännellä siitä opittavaa?
Kemerovosta nousi Venäjällä valtava kansanliike, kansalaistoiminta. Lukuisia murheellisia mielenosoituksia Viipuria ja Svetogorskin pikkukaupunkia myöten, vaatimuksia palo- ja rakennusturvallisuuden puolesta. Myös kirkot täyttyivät ääriään myöten. Huomasin sen ainakin neljässä käymässäni pietarilaisessa kirkossa. Paikan päällä tajusi hyvin kansalaisten surun ja hädän, myös halun protestoida ja vaikuttaa, mikä jäi tietenkin lännen mediassa vaille huomiota.
Tulipa mieleen mainion englantilaisen homoseksualismin esitaistelijan Oscar Wilden heittämä lause, joka sopii tähänkin mediamyllytykseen: “Viisauden alku on siinä, että pystyy pitämään mielessään yhtä aikaa kahta äärimmäisyyttä ja tekemään niistä jonkinlaista analyysia”.
Öisinajattelija
Parhaillaan Trump lakeijoineen pohtii vastausta Syyriassa tehtyyn kaasuiskuun, todelliseen tai lavastettuun. Varmuutta ei ole myöskään siitä, mikä tai mitkä tahot iskun tai sen lavastuksen takana ovat.
Kuitenkin Al-Assad ansaitsee rangaistuksen, kuten HS:n Saarikoski-kaksikon kauniimpi osapuoli asian kolumnissaan tiivisti.
Yhtä selvästi myös Venäjä ansaitsi välittömän vastauksen ja rangaistuksen Skripalien tapauksessa, vaikka ei ole mitään todisteita, mistä myrkky oli peräisin ja kuka sitä oli käyttänyt.
Nyt huuhkaja-Thatcerin perillinen korppikotka-May raakkuu innosta osallistua Syyrian rankaisuoperaatioon, jonka ainekset pyörivät vielä Trumpposen pöydällä. Ranskanpulla oli jo tikkana mukana juonessa. Odotellaan vielä lässähtäneen Merkel-pulun kuikerrusta osallistumisesta tähän propagandasotaan.
Lännessä on vaahdottu Venäjän informaatiosodasta, mutta täältä ”lännestä” katsoen sitä on ollut vaikea havaita sen oman sakeana käyvän propagandatuuttauksen seasta.
HS:n/YLE:n Jarmo Mäkelä ei varmaankaan ole havainnut Venäjän monipuolista mediakenttää, koska on ilmeisesti ottanut elämäntehtäväkseen poimia sieltä kaikki mahdollisimman negatiivinen materiaali, mikä hyödyttää nimenomaan tätä mainittua länsipropagandaa.
Eikä Mäkelä tässä toimittajakunnassa todellakaan ole ainoa.
EI Putinkaan pulmunen ole. Veljeily vastenmielisen molottaja-Erdoganin kanssa on ehkä opportunistinen pakko, samoin kuin Assadin tukeminen.
Venäjää on jo pitkään ahdistettu nurkkaan, joten heidän on pakko yrittää liittoutua niitten kanssa, jotka eivät ole heitä vastaan. Silloin kumppaneiksi kelpaa pahimmat rikollisetkin.
Tai toiseksi pahimmat, kun ykköset ovat ilmoittaneet haluttomuutensa yhteistyöhön.
Kun kirjoittaja minut Nato-intoilijaksi kuvaa, niin olisin kiinnostunut tietämään, missä olen ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä. Kuten tekstejäni lukevat tietävät, sanon asioita hyvin suoraan. Jos kannattaisin Suomen Nato-jäsenyyttä, kyllä kertoisin siitä. Olen jyrkän ehkän kannalla, aivan kuten parlamentaarisesti luodussa ja lähes yksimielisesti hyväksytyssä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa seisoo.
Koska pidän ulko- ja turvallisuuspoliittista juuri tällä hetkellä niin tärkeänä, niin soisin, että sitä käytäisiin asiapohjaisesti. Tässä on lievemmän pään esimerkki, jossa minun sanomisiani vähätellään keksityllä Nato-kannallani. Se ei minusta edistä keskustelua.
Itse asiasta sanoisin sen verran, että kun kirjoittaja samaistaa Putinin Venäjän toimiin kohdistetun kritiikin etniseen vihaan, ollaan minusta harhateillä. Tällä hetkellä tätä argumenttia käyttävät pääsääntöisesti Venäjän ja Israelin hallitukset, leimaten niitä kohtaan esitetyn kritiikin rasistisesti motivoituneeksi. Se on niiden tapa yritää minimoida konnantöidensä seurauksia ja siinä kummallakin on alttiita auttajia eri puolilla maailmaa.
YK:n alainen kemiallisten aseiden kieltoa valvova OPWC muuten juuri eilen vahvisti raportissaan Britannian olleen oikeassa määrittelyssään siitä, minkälaista hermomyrkkyä Salisburyn iskussa käytettiin. Tutkinta etenee ja asiaan saadaan jativasti lisää valaistusta.
KIITÄN KOMMENTEISTA
ja erittäin runsaasta myönteisestä s-posti-palautteesta blogiini.
Aika monet ovat todella ihmetelleet yksisuuntaista ja -puolista Venäjä-kirjoittelua, jossa on kaikki etnisen vihan ainekset, ei vain ”Putin-kritiikkiä” (jota myös Öisinajattelija runsaaasti harrastaa!).
On outoa, että Venäjästä paljon vahvoja mielipiteitä on niillä,, jotka maata ja kieltä ja sen historiaa vähän tuntevat , osaavat. Asiantuntijoilta ei kysytä kommentteja, vaan diletantit ovat äänessä kaikessa mediassa. (Venäjäähän tutkitaankin usein vain ”inglish-materiaalin pohjalta, mikä hämmästyttää akateemisia piirejä). Ja huolensa minulle asioiden tilasta, Venäjä-kirjoittelun mustavalkoisuudesta on ilmaissut ainakin viisi, (5) siis VIISI VENÄJÄÄ HYVIN TUNTEVAA YLIOPISTO-PROFESSORIA .
Pyydän toki Janne Rysky Riihel’äiseltä anteeksi , jos olen tulkinnut väärin hänen kolumnejaan. Minusta niistä paistaa läpi täydellinen NATO-myönteisyys ja ”ryssänpelko”, siis ainakin rivien välistä. Jos toisin on, toivon että Riiheläinen selventää NATO-kantaansa ja suhdettaan Venäjään(?).
Öisinajattelija
”ryssänpelko”
Kerro nyt Pentti Stranius toki mikä on pahaa sellaisen naapurin pelkäämisessä jossa on lähes fasistiseksi diktatuuriksi rappeutunut yhteiskuntajärjestelmä, joka alinomaa hyökkäilee naapurimaihinsa selittämällä hyökkäykset ”legitiimiksi geopoliittisten etujen valvomiseksi” tai ”etnisten venäläisten suojelemiseksi” ja joka pyrkii myrkyttämään länsimaisen demokratian fasistisia liikkeitä tukemalla. Onko kenties niin että venäläinen fasismi on vain sitä parempaa fasismia? Ja mikä siinä Nato-myönteisyydessä on niin pahaa, jos Nato alkaa jopa vasemmistoväritteisestä näkökulmasta näyttää paremmalta vaihtoehdolta kuin fasistisen diktatuurin suomettamaksi joutuminen?
Mitä siihen ”inglish-materiaaliin” tulee, itse asiassa englanninkielisissä maissa on kunnioitettava ja asiantunteva Neuvostoliiton ja Venäjän tutkimuksen perinne ja osaaminen, minkä Straniuskin tietäisi, jos oikeasti tietäisi mitään Venäjästä.
Huvittaa tuollainen asiantuntematon Panu Höglundin puhe Pentin Venäjä-tuntemuksesta.
Pidän Penttiä Venäjä-tietämyksen osalta lähestulkoon synnynnäisenä venäläisenä, vaikka hän onkin syntynyt Suomessa. Pidän häntä siis venäläistä kulttuuria, jokapäiväistä käytännön elämää ja Venäjän poliittista tilannetta kokemusperäisesti hyvin tuntevana ihmisenä.
Ja tuosta englanninkielisten maiden Neuvostoliittoa ja Venäjää koskevasta ” asiantuntevasta ” tutkimuksesta hänellä olisi varmaan enemmänkin tietoa ja aineistoa sekä sanottavaa perustuen nimenomaan paikalliseen todellisuuteen. Onhan hän opiskellut pitkään siellä itärajan takana historiaa ja tutkijanakin erikoistunut kokonaisvaltaisesti juuri Venäjän historiaan ja nykypäivään ja maassa toteutettavaan politiikkaan, Lisäksi hänellä on perhesuhteita Venäjällä, ja hän käy siellä säännöllisesti tutustuttamassa suomalaisia juuri siihen Venäjän rikkaaseen menneisyyteen, kulttuuriin ja venäläisten nykypäivän elämään. Hän puhuu erittäin hyvin venäjänkieltä, ja voi siksikin päästä ” pintaa syvemälle ” tietämyksensä kasvattamiseksi Venäjän oloista ja politiikanteosta. Pentti on realisti suhteessaan nykypäivän Venäjään.
Eri asia on sitten se, mitä Panu Höglund tarkoittaa sillä ” oikealla ” Venäjä-tietämyksellä , ja kenen ehdoilla sitä levitetään maailmalle.
Niin, mitäpä se Stranius Venäjästä tietäisi.
Oletan, että tarkoitat naapurimaalla Venäjää, josta kerrot sen ”alituiseen hyökkäilevän naapurimaihin”. Kertoisitko muutamin esimerkein. Katsos kun sellaisenkin asian tietäminen on osa Venäjän tuntemusta.
Ryskyläisen maailmankuvan ytimessä on ajatus puhtaasta pahasta, Kremlistä liittolaisineen, jota vastaan lännen tulee kamppailla. Vaikka tässä ajattelussa läntisten toimijoiden vajavaisuus myönnetään, uskotaan motiivien ja toiminnan suunnan ohjautuvan moraalisesta ylivertaisuudesta. Eli vajavaisina, mutta hyvin aikein käydään taistoon pahuutta vastaan.
Tällainen ajattelu tuottaa mustavalkoisen suhtautumisen ajankohtaisiin tapahtumiin: ei tarvitse kysyä kysymystä ”miksi”, kun Venäjän ja kumppaneiden syyllisyyttä milloin mihinkin esitetään, koska puhdas pahuus ei tarvitse erillistä motiivia eikä toiminnalle tarvitse edellyttää mitään sen kummempaa logiikkaa saati tavoitteita. Pahaa ohjaa pahuus, ei inhimilliset vaikuttimet.
Kun tiedämme, että venäläiset enemmistönä ovat johtajansa valinneet, päädymme väistämättä johtopäätökseen, että kannattamalla tätä itäistä pahan valtaa ja hyväksymällä sen he ovat siitä myös vastuussa. On selvää, että Riiheläiset ja muut jatkuvasti suomalaisessa lehdistössä tätä ajattelua viljelevät, tulevat samalla demonisoineeksi venäläiset.
Kattavimman esityksen omasta ajattelustani saa reilu vuosi sitten ilmestyneestä kirjastani. Löytynee kirjastosta. Kuten tässä kommentoinnissa on käynyt ilmi, niin esittämäni ajatukset on jotenkin automaattisesti tulkittu Nato-kannattamiseksi, kun olen avannut ilmiöitä, jotka vaikuttavat myös Suomen turvallisuustilanteeseen. Kyllä minä sanon ihan suoraan, jos joku päivä siirryn kannattamaan jäsenyyden hakmeisen mahdollisuuden sijasta jäsenyyttä.
Kirjoitan juuri näistä asioista ja muutaman viime vuoden aikana niiden yhteydessä ei ole ollut juurikaan positiivista sanottavaa Venäjästä. Se on toiminut aggressiivisesti ja ekspansiivisesti. Jos kirjoittaisin kulttuurista, urheilusta tai jostain muusta elämänalueesta, olisi ihan perusteltua väittää pelkän negatiivisuuden kertovan enemmän minusta kuin Venäjästä. Mutta kun teema on turvallisuuspolitiikka, niin eipä juuri hyvää sanaa ole ollut sanottavana.
Olen kuitenkin tuonut eri yhteyksissä esille miten tärkeänä pidän kansalaisyhteiskuntien mahdollisimman tiivistä yhteydenpitoa ja kanssakäymistä. Olen myös säännönmukaisesti pyrkinyt välttämään ilmaisuja, jotka olisvat tulkittavissa kriittisyydeksi tai negatiivisuudeksi venäläisyyttä ja venäläisiä kohtaan, Olen puuttunut tiukasti rasismiin, jos sellaista olen havainnut ja myös puolustanut kansalaisyhteiskunnan yhteyksiä maidemme välillä. Olen esimerkiksi puolustanut Suomi-Venäjä-seuraa tai Aleksanteri-instituuttia mielestäni vääriä tai kohtuuttomia syytöksiä vastaan.
Putinin hallintoon kohdistuvan kritiikin etnistäminen on paitsi väärin, myös vaarallista. Olemme pikkuhiljaa päässeet eroon suurimmasta osasta ”vaikka voissa paistaisi” -ajatuskulkuja ja tällainen puolustelu on omiaan herättämään näitä turhan lähellä historiassamme olevia ajatuskulkuja.
Me olemme ja pysymme Venäjän naapurina. Jos asiat olisivat hyvin, olisi Suomi itse asiassa osa Pietarin talousaluetta. Tämäkin myrsky menee ohi jossain vaiheessa ja pääsemme taas rakentamaan hyvää naapuruutta nykyisen henkisen, juridisen ja monen muun tason varustautumisen sijaan. Mutta sinne asti pääseminen vaatii tarkkaa katsetta, kirkasta ymmärrystä ja ehkä määrätietoista päätöksentekokykyä. Se vaatii myös tarttumista niihi valheisiin, puolitotuuksiin ja muihn viesteihin, joilla meihin yritetään vaikuttaa. Me emme ole sodassa, mutta emme myöskään syvässä rauahtilassa. Itse emme tätä tilannetta, halunneet tai valinneet. Mutta tässä on nyt pärjättävä, oikeanalaisella yhdistelmällä strategista kärsivällisyyttä, liittolaisten rinnalla pysymistä ja pitkäjänteistä päätöksentekoa.
Nämä valheet, puolitotuudet ja muut viestit, joilla meihin yritetään vaikuttaa, ovatko ne lähtöisin amerikkalaisista, venäläisistä vai suomalaisista medioista, vai tasapuolisesti kaikista ?
NATO:sta puheenollen :
Mitä etua on olla Naton jäsenmaana ? Onko se varmasti ” kansallisen turvallisuuden ” tae ? ( mitä muuten tarkoittaa ” kansallinen turvallisuus ” nykymaailmassa ? )
Luulenpa, että kansojen turvallisuuden takeena ei ole koskaan ollut lisääntyvä asevarustelu ja militarisointi ja siihen kiinteästi liittyvä suurta materiaalista ja inhimillistä tuhoa ja tuskaa aiheuttava sotiminen. Aseita valmistetaan nk.länsimaissakin lähinnä sotimiseen. Kriisitilanteita ja sotilaallisia hyökkäyksiä aiheutetaan jatkuvasti lähinnä jollakin tekosyyllä eri puolilla maailmaa , ja Natoa johtava Yhdysvallat on usein niiden taustalla käyttäen hyväkseen Nato- liittolaistensa tukea . Tällöin myöskin Naton jäsenmaat velvoitetaan osallistumaan jollain tavoin aseellisiin operaatioihin, joita Yhdysvallat toteuttaa omien interssiensä puolustamiseksi. Nato on nimenmaan sotilasliittoutuma.
Kansojen turvallisuuden takaajana ei ole koskaan ollut militarisointi ja sotiminen tai ” kylmä sota ” ja uhottelu , vaan päinvastoin sen takaajana on ennemminkin rauha sekä sitä edistävät ja tukevat kansalliset rauhaa puolustavat ja anti-militaristiset kansalaisjärjestöt ja kansainväliset organisaatiot.
Mitä hyötyä ihmisille on siitä, että he elävät Nato-maassa ? Mitä Naton jäsenyys maksaa niin rahallisesti kuin moraalisesti ?
Kotimaani on hyvin aktiivinen Naton jäsenmaa. Mitä tämä jäsenyys tarkoittaa konkreettisesti meille tavallisille Ranskassa elävile ihmisille ? Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että parhaillaankin julkisin varoin rahoitettu valtio osallistuu Yhdysvaltojen johdolla toteutettuihin Naton sotaharjoituksiin ja sotatoimiin eri puolilla maailmaa sun muiden sotilassuunnitelmien toteuttamiseen. Ranskan ei periaatteessa edes tarvitse olla Naton jäsen taatakseen oman turvallisuutensa. Aikaisemmin Ranska on ollut erossa Natosta, eikä tämä liittoutumattomuus uhannut mitenkään sen turvallisuutta. Nykyään taas tämän sotilaallis-poliittisen liittoutuman Naton ylläpitämiseen Ranskan valtio käyttää valtavan määrän varoja sekä myöskin inhimillisiä voimavaroja. Sotaharjoituksiin ja sotilaallisiin operaatioihin osallistuminen vaatii maaltamme yhteiskunnan varojen käyttämistä miljardimäärissä, ja niissä menetetään myöskin ihmishenkiä.
Nytkin ollaan parhaillaan aikomassa osallistua Yhdysvaltojen johtaman koalition Syyriaa koskevaan sotilasoperaatioon, johon tulee osallistumaan muuitakin Naton jäsenmaita . Kaiken lisäksi Ranskan puolustusministeriö ilmoitti tänään, ettei se anna tietoja julkisuuteen tulevan hyökkäyksen ajankohdasta eikä toimintavoista johtuen ” turvallisuussyistä”. Ranskalaisilla ei siis ole näin olen edes oikeutta tietää milloin ja missä maa osallistuu sotimiseen , ja mistä hinnasta ?! Oletettuja ” turvallisuussyitä ” käytetään nyt niin muodinmukaisesti tekosyynä vaikka mitä karvasta soppaa keitettäessä ympäri maapalloa ! Ja syyllinen löydetään aina jostain muualta kuin maan omista taloudellisista ja geopoliittisista intresseistä ja valtiojohdon poliittisesta höyrypäisyydestä ! Nytkin on kuulemma löytynyt lopulta pari ranskalaista lääkäriä, jotka voivat todistaa, että siellä Syyriassa on taas käytetty myrkkykaasua. Ja siksi sinne on hyökättävä. Väliäkö sillä on, että ensimmäinen sotimisesta kärsivä osapuoli on siviiliväestö , se sama siviiliväestö jota on taas kaasuttu ! Milloin tämä kaksinaamainen sotaruljanssi päättyy ? Sitä ei tiedä kukaan, ottaen huomioon valtataistelun ja meneillään olevan Syyrian jakamisen.
Ranskan valtio inisee valtion kassavajeesta joka kerta, kun kansalaiset vaativat varojen sijoittamista kansalaisia hyödyttäviin julkisiin palveluihin ja väestön hyvinvoinnin parantamiseen. Samanaikaisesti kun Ranska sotii ja muka ” turvaa rauhaa ” aseellisesti kaukana rajojensa ulkopuolella valtavan määrän miljardeja syövillä sotilasoperaatioilla, maassa elää lähes 10 miljoonaa hyvin köyhää ihmistä., joiden jokapäiväisen elämisen helpottamiseksi ei löydy kuin murusia ! Ja hallitus kasvattaa eriarvoisuutta yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ! Valtion kassa on kummasti ” täynnä ” kun kyse on Ranskan omista ja sen Naton jäsenmaana toteuttamista aseellisista selkkauksista ja seikkailuista ! Joka kerta, kun korvani tukkeaa yläpuolellani matalalla lentävien ja sotaa harjoittelevien hävittäjien meteli, niin ajattelen , että taas siinä lentävät miljardit taivaan tuuliin, kun n iitä tarvittaisiin kiireellisesti kansan elinoleojen parantamiseksi.. Jo hävittäjien harjoittelun Ranskan ilmatilassa tiedetään maksavan miljoonia! Alamme saada tarpeeksemme salailusta ja asioiden oikean laidan pimittämisestä.
Ja kaiken lisäksi Nato ei ole koskaan taannut turvallisuuttamme ( kts. esim.terrorismi Ranskassa ). Se ei ole edes pelottelukeino , eikä sitä tarvita maamme puolustamiseen jotain luuloteltua tai ” unelmoitua” ulkovaltion hyökkäystä vastaan. Nato ei pyri selkkauksien estämiseen, vaan se pyrkii jatkuvasti niiden etsimiseen ja aikaansaamiseen. Natoa johtavan ” länsimaan ” Yhdysvaltojen talous, sotilashallinto ja sotilaallinen kompleksi ( Pentagon ) tarvitsevat sotia oman aseteollisuutensa ja aseidensa myynnin turvaamiseksi ja taloudellis-geopoliittisen valta-asemansa säilyttämiseksi. Nato vain tukee tätä tarkoitusta.
Diplomatian keinot ovat vieläkin olemassa ja käytettävissä selkkauksien välttämiseksi. Natosta siihen hommaan ei ole.
No niin, sinnehän sitä taas mentiin Syyriaan tuhotoimiin oikein porukalla, vaikka jo tiedetään, että rauhaa ei saavuteta lisäämällä sotaan uutta sotaa !
Ranskan puolustusministerin ( huom! Le Drian oli entisen edeltäneen sosialistihallituksen viimeisin ulkoministeri ) ilmoituksen mukaan Nato-maa Ranska osallistui tämän uuden aseellisen hyökkäyksen toteuttamiseen ampumalla 12 ohjusta kahteen kohteeseen, ja tähän uuteen Syyrian hallinnon vastaiseen hyökkäykseen osallistui 9 ranskalaista hävittäjää ja 5 sotalaivaston fregaattia . Presidentti Macron on jo saanut uuden nimityksen : chef de guerre= sotapäällikkö.
Olemme tyrmistyneitä tästä uudesta iskusta Syyriaa vastaan. Se saattaa olla uusi askel leviävään entistäkin tuhoisampaan sotaeskalaatioon, jolle ei ole loppua näkyvissä. Ja kaikki tämä kaaoksen aikaansaaminen ja hullunmyllyn pyörittäminen alkoi muka ” terrorismin vastaisen ” taistelun tarpeellisuudesta. Nyt kun Isis on pääosiltaan nujerrettu Syyriassakin, niin terrorismi ei enää erityisesti kiinnosta ” länsimaiden ” muodostamaa koaliitiota. Se etsii nyt uusia ” päteviä ” syitä aseellisten hyökkäystensä puolustukseksi Syyrian hajoittamiseksi ja jakamiseksi.
Venäjä ei ole ollut tässä sodankäynnissä passiivinen sekään, vaikka se nyt vaatiikin YK:n turvallisuusneuvoston kiireellistä kokoontumista tämän hyökkäyksen takia…uuden veton esittämiseksikö päätöslauselmalle taas ? Katsotaanpa mitä turvallisuusneuvosto tänään päättää, jos se viitsii ja uskaltaa päättää mitään ratkaisevaa, ja jos Venäjä vihdoin jättäisi sen veton väliin !
Miten paljon tämä sotiminen tulee meillekin maksamaan materiaalisesti ja moraalisesti , sitä eivät nuo sotaintoiset ole laskeneet. Tai eivät uskalla siitä kertoa. Armeijan määrärahoja aiotaan ainakin korottaa tämän vuoden valtiobudjetissa….Ja varmaankin jossain vaiheessa meitä taas isketään jollain uudella verotuksella tai ” sosiaalisella solidaarisuusmaksulla ”, jotta agressiivista sotilaallista levittäytymispolitiikkaa voidaan jatkaa ja tehostaa.
Propagandassa totuus on tosiaankin toisarvoista.
Suomalaiset Nato-intoilijat sun muut ” ryssävihan ” levittäjät puhuvat vain Venäjän ekspansiopolitiikasta ja sieltäpäin tulevasta uhasta, ja syyttävät Venäjää sen omien kansallisten ( etnisten ) intressien puolustamisesta. Siinä sivussa he tahallaan unohtavat muiden ekspansiopolitiikan ja geopoliittisten intressien puolustamisen.
Vilkaistaanpa hieman mitä siellä ” länsirintamalla ” tapahtuu. Mitä tekee nykyâän esimerkiksi EU:n jäseneksi haluava Nato-maa Turkki ? Se puolusti tätä viimeistä aseellista iskua Syyriaan tarpeellisena. Tietenkin tämä hyökkäys tukee Turkin omia tavoitteita Syyriassa. Turkki on hyökännyt Syyrian valtion alueelle ( mm.Afrin ) ilman, että ” länsimaiden ” koaliitio olisi puuttunut sen toimiin. Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat katsoneet sivusta, kun Turkki harjoittaa kurdien vastaista ja pelkästään omia intressejään palvelevaa ekspansiopolitiikkaa Syyriassa. Turkkia vastaan ei ole suunnattu ohjuksia sun muuta aseistusta. Turkki on saanut suht koht rauhassa puuttua naapurimaansa asioihin ikäänkuin sillä olisi siellä jo poliittinen valta.
Ja mitä tekee esimerkiksi Saudiarabia ” länsimaisine ” liittolaisineen Lähi-Idässä ? Kummasti sieltä liittolaisista löytyy etunenässä Yhdysvallat…! Saudiarabia harjoittaa sekin selvästi omia taloudellis-geopoliittisia intressejään ja asemansa laajentamista ja vahvistamista palvelevaa ekspansiopolitiikkaa.
Tosin propaganda kertoo senkin sotivan jotain terrorismia vastaan ! Propagandan avulla uskotellaan, että Saudiarabia on hyökännyt Jemeniin terrorismin tuhoamiseksi , ja perustavaksi syyksi tämän rikkaan valtion ekspansiolle uskotellaan olevan islaminuskonnon kahden eri haaran välinen valtataistelu.
Jollain tavalla siis tässäkin erittäin suurta tuhoa aiheuttavassa sotimisessa nähdään jotakin puolusteltavissa olevaa. Suomikin myy hyvällä omallatunnolla ( ? ) aseistusta Jemenin sotaan osallistuville abrabivaltioille asettamatta tätä asevientiä kriisialueille moraalisesti kyseenalaiseksi . Sotiminen on siis hyödyllistä Suomen asekaupoille, ja Naton jäsenyys saattaisi niitä edistää ehkä pikkuisen entisestään, vaikka Suomen aseviennillä ei olekaan maailmanmitassa sellaista merkitystä kuin on Yhdysvaltojen tai Venäjän aseviennillä.
Venäjä- pelottelulla ja ” ryssävihan ” kehittämisellä ja sen kasvattamisella jatkuvasti levitettävän propagandan avulla uskotaan saatavan suomalaisten enemmistön kannatus Naton jäsenyydelle ja muunkinlaiselle ….ekspansionismille. Kunhan vain sieltä ” Uralilta ” ei tultaisi taas takaisin häntä koipien välissä kuin pahanteosta kiinnisaatu koira…jos nyt sitten sinne Uralille asti edes päästäisiin tälläkään kertaa Natonkaan tuella muuten kuin unelmissa.. ?
Korjaus : Le Drian ei ole puolustusministeri, vaan ulkoministeri, Hän oli puolustusministerinä edellisessä sosialistihallituksessa. Meillä on kyllä puolustusministerikin, mutta Le Drian näyttäisi huolehtivan molempien ministeriöiden asioista….?
Ranska sanoo tämänkertaisen aseellisen iskun Syyriaan onnistuneen hyvin, ja se vaatii tämän seurauksena vasta nyt diplomaattista ratkaisua Syyrian tilanteeseen ! Onpa kummallista toimintaa Ranskan diplomatiasta vastuussa olevilta tahoilta ! Ensin ollaan agressiivisia ja hyökätään, ja sitten suositellaan diplomaattista ratkaisua ! Kuka tuollaiseen keplotteluun voi luottaa ?
Nato puolestaan on arvostellut Venäjää ja vaatinut siltä ” vastuullisuutta ” Syyrian kriisissä. Onko Nato-maiden agressivinen sotatoiminta Syyriassa jotenkin hyväksyttävämpää ja vastuullisempaa kuin Venäjän toiminta siellä ? Kummatkin ovat vahingollisia ennenkaikkea Syyrian siviiliväestölle. Suomalaistenkaan ei kannattaisi enää ihmetellä sitä, miksi syyrialaiset lähtevät edelleeenkin , tai oikeastaan joutuvat pakosta sotapakolaisiksi ja hakevat turvapaikkaa sieltä mistä voivat sen mahdollisesti löytää ennenkuin heidät kaasutetaan tai muuten tapetaan !
Muuten tuosta propagandasta : valheella on lyhyet jäljet…
Lisään vielä yhden huomioinnin tästä Ranskan osallistumisesta Syyriaa vastaan kohdistuneeseen viimeöiseen sotilasinterventioon.
Tälle interventiolle haetaan vasta nyt jälkikäteen Parlamentin hyväksymistä ! Tämä sotilaallinen operaatio on saanut kuitenkin osakseen ranskalaisten poliitikkojen suurimman osan tuomitsevan kritiikin niin vasemmalla kuin oikealla ja niiden molempien äärilaitoja myöten. Paitsi entisen sosialistipresidentin Hollanden taholla, joka pitää hyökkäystä aiheellisena, vaikka olisi toivonut sen tapahtuvan jo aikoja sitten.Hän olisi toivonut voivansa toteuttaa presidenttikaudellaan ratkaisevan iskun Syyriaan Al-Assadin hallinnon kaatamiseksi , mutta ei saanut sille silloin kannatusta. Nyt ulkopoliittisesti kokematon presidentti Macron on vienyt Ranskan tällaiseen vakavia diplomaattisia seurauksia tuottavaan operaatioon mukaan kysymättä ranskalaisten tai edes Kansalliskokouksen mielipidettä. Hän oli armeijan päällikön ominaisuudessa seurannut itse tapahtumien kulkua viime yönä. Armeijaministeri( tär ) Florence Parly oli tänään lyhyesti France 2:n iltauutisten haastateltavana asian johdosta. Syyrian operaatioon osallistuneiden hävittäjien Ranskassa sijaitsevasta tukikohdasta käsin hän suolsi puhetta pötkönä kuin robotti, jolle on laitettu sanat suuhun. Hän oli selvästi kiusaantunut, eikä vastannut suoraan kaikkiin uutistoimittajan suoriin kysymyksiin, ja tästä toimittaja huomauttikin hänelle useita kertoja. Florence Parly sanoi operaation onnistuneen täysin ja niin Ranskan kuin muidenkin lähettämien kaikkien ohjusten osuneen kohteisiinsa. Kuitenkaan vielä ei tiedetä tarkasti tämän operaation tuloksia suhteessa sen tarkoitukseen sanoa Al-Assadille jyrkkä STOP laittomaan kemiallisten aseiden käyttöön.
Tämä Syyrian maaperälle suuntautunut uusi interventio muistuttaa kummasti aikoinaan Yhdysvaltojen liittolaisineen tekemää hyökkäystä Irakiin kemiallisia aseita koskeviin valheellisiin väittämiin perustuen. Tuolloin Ranska päätti viisaasti olla osallistumatta Yhdysvaltojen taisteluun ” pahan valtaa ” ( = Hussein ) vastaan Irakissa. Tänään kokematon nuori presidentti Emmanuel Macron on valitettavasti sokeasti langennut Yhdysvaltojen virittämään ansaan toimien tämän Natoa johtavan suurvallan käskystä lakeijan tavoin , ja luullen kasvattavansa tällaisella väkivaltaisella seikkailuasenteella Ranskan ja etenkin itsensä arvovaltaa kansainvälisellä poliittisella areenalla.
Ensimmäistä kertaa olen samaa mieltä Front National puolueen puheenjohtajan Marine Le Penin kanssa. Hän arvosteli tuomitsevasti Ranskan osallistumista tämän uhottelevan iskun tototeuttamiseen todeten , ettei aseelliselle iskulle ollut perusteita , ja että se tapahtui ilman YK:n antamaa mandaattia ja vain Yhdysvaltojen käskystä, ja ennenkaikkea ilman ehdotonta ja vakuuttavaa todistetta siitä, että Al-Assadin hallinto olisi juuri nyt käyttänyt kemiallisia aseita Syyrian siviiliväestöä vastaan.
Tämä kolmen Nato-maan aseellinen isku Syyrian maaperälle on jo yksin osoitus Naton agressiivisuudesta ja sotaintoilusta.
Trumpin valintaan presidentiksi on tiettävästi vaikuttanut paljolti nyt meneillään olevaan Facebookiin liittyvän skandaalin brittiläinen osapuoli Cambridge Analytica, joka tarjosi Trumpille kanpanja-apuaan..
Katsoin eilen julkisen France 2-kanavan ” Envoyé Spécial ”- nimisen tutkimustoimituksen ohjelman, jossa käsiteltiin laajasti tätä skandaalia. Siinä selitettiin millä tavalla Cambridge Analytica sai haltuunsa Facebookin käyttäjien yksityiskohtaiset henkilötiedot ja miten se käytti niitä hyväksi manipuloidessaan amerikkalaisia äänestäjiä. Hillary Clintonin vastainen valheellisia tietoja levittänyt , verkon kautta ei-julkisesti tapahtunut , henkilöhkohtainen manipulointikampanja keskitettiin lähinnä tärkeiden pohjoisten osavaltioiden äänestäjiin ,, jossa Trumpin saamilla äänimäärillä oli eniten merkitystä hänen valintansa varmistamiseen siitä huolimatta, että hän sai muualla useita miljoonia ääniä vähemmän kuin Clinton. Trump maksoi tästä kampanjasta kalliin hinnan Cambridge Analyticalle. Ohjelman mukaan Cambridge Analytican kampanja tuottikin hyvän tuloksen, koska siinä käytettiin myöskin Yhdysvaltojen presidentin ei-suoraa valitsemistapaa hyväksi.
Ohjelma toi esille kyseisen vaalin tulokseen vaikuttamisen ongelmallisuuden nimenomaan demokratian kannalta katsoen . Facebookin ja Cambridge Analytican toimintaa pidettiin antidemokraattisena ja demokratialle vaarallisena.
Hyvähän sitä on amerikkalaistuneiden suomalaisten ja varsinkin amerikkalaisten puhua ” länsimaisesta demokratiasta ” ja sen hyväntahtoisesta viemisestä maailmalle jonakin ihme-eliksiirinä , kun tällaiseen demokratiaa uhkaavaan vaalitulokseen päästään itse sen näennäisen demokratian emämaassa !
Hienoa, että keskustelu jatkuu,
kiitän erityisesti Eeva Stranius-Herrewynia valaisevista taustatiedoista koskien Ranskaa & Natoa yms.
Cambridge Analytica on jo sensaatio sinänsä, ja liittyy tähän orwellilaiseen maailmankuvaamme,
mikä on enemmän todellisuutta kuin Orwell osasi edes aavistaa…eikä edes STASI tai KGB pystynyt koskaan lähellekään samaan valvontaan
Öisinajattelija
ps. muistakaa sulkea kännykkänne, nettinne ja heittäkää älypuhelimenne jorpakkoon!
Kun tämän blogin tiimoilta on olllut enemmänkin keskustelua Venäjästä , kiitos Ranskassa asuvan ja paljon maailmaa nähneen kielitaitoseni siskoni EevaStranius-Herrewyn ja mm. kolumnisti Janne Rysky Riiheläisen, pistän tähän linkin myös aikaisempaan blogiini, josta selviää nykynäkemyksiäni itänaapurin tilanteesta:
https://blogit.kansanuutiset.fi/oisinajattelija/venajaa-taysi-ikaisille
Venäjästä ja erityisesti venäl kulttuurista kirjoittamiani artikkeleita löytyy myös kymmenittäin netistäkin,, tieto- ja kaunokirjallisuutta eli muita julkaisujani aiheen mukaan myös. Täysi-ikäisille suosittelen puolidokumentaarista romaaniani LEIJONASILLALLA , VÄHÄN VAILLE VIISI,(2016)
joka kertoo nuoruusvuosistani opiskelijana Pietarissa…
Öisinajattelija