No ei pilannut. Juntti suhtautuminen kielten opiskeluun voi sen tehdä!
Keskustellessa ”pakkoruotsista” Suomessa, kuulee usein argumenttina, että kun sitä ei koulussa kuitenkaan opi tarpeeksi hyvin tai että se vie tilaa muilta kieliltä. Käsittääkseni nykyajan koulutusjärjestelmässä pitää opiskella kahta vierasta kieltä, joista toisen tulee olla toinen kotimainen. Tämän lisäksi saa opiskella vapaaehtoisesti muitakin kieliä. Moni syyttää ruotsin opiskelua siitä, että vapaavalintaisia kieliä valitaan yhä vähemmän.
Toinen kotimainen kieli ei kuitenkaan ole vain kieli siinä missä muutkin, vaan se on meidän suomalaisten toinen äidinkieli. Sen oppiminen ei ole tärkeää vain siksi, että oppisi mikä on konsukiepre ja oliko se nyt en- vai ett-sukuinen sana. Se on tärkeää siksi, että se on osa meitä.
Ymmärrettävistä syistä kaikilla alueilla ruotsin kieltä ei koeta osaksi suomalaisuutta. Alueiden ruotsinkielisyys vaihtelee merkittävästä. Pohjanmaan maakunnassa ruotsia kuitenkin puhutaan enemmistökielenä. Myös esimerkiksi Suomen eteläisissä osissa on useita hyvin ruotsin kielisiä kuntia.
Ruotsinkielen opiskelua ei voi siksi ajatella vain sen kautta, että kuinka paljon sitä tarvitaan käytännössä. Sen tärkeyttä ei voida mitata vain sen kautta, että miten moni sitä oppii puhumaan sujuvasti. Siihen liittyy myös kulttuurinen ymmärrys kotimaamme väestöstä. (Sivumennen sanoen, itse toivoisin lisää tietoa myös saamelaisuudesta). Samalla tavalla kuin on tärkeä ymmärtää historiaa, tai taidetta, vaikka ei ammattia niistä aloista löytäisikään, on tärkeää ymmärtää ruotsin kielen perusta.
Pohjanmaa on kielellisesti erityinen paikka, mutta täällä sen hahmottaa aivan käytännössä, mikä rikkaus kielitaito on. Työyhteisöt ovat usein kaksi kielisiä ja jokainen puhuu itselleen luontevinta kieltä. Yhteisöissä, joissa kommunikaatio ei suju, eriytyy ihmiset äidinkielen perusteella omiin ryhmiinsä.
Suomalaisten suurin ongelma kielten kanssa on yleensäkin rohkeuden puute käyttää sitä. Ajatellaan usein, että kun ei osaa. Suurin osa osaa paljon paremmin kuin itse uskovatkaan, vaikka vähempikin riittäisi. Monesti yhteys löytyy, kun edes yritetään.
Jos koulussa ei tarvitse luoda minkään laista pohjaa ruotsin kielen oppimiselle, voi se pahimmillaan eriyttää suomen- ja ruotsinkielistä väestöä toisistaan yhä pahemmin. On totta että kasikielisyys tuo haasteita palvelujen järjestämiseen. On totta, että monissa tapauksissa väestö on jo erillään toisistaan. On totta, että kaikki eivät koskaan opi ruotsia ja on totta että vaikkapa saksa ja ranska ovat myös tärkeitä kieliä. Ruotsin kieli on kuitenkin osa meitä. Siihen pitää tutustua. Se ei voi olla sen varassa, että uskooko lapsi joskus tulevaisuudessa hyötyvänsä siitä vai ei. Sitä paitsi yhden kielen opettelu ei poista mahdollisuutta oppia toista. Päinvastoin, yhden kielen oppiminen opettaa oppimaan myös seuraavaa kieltä. Virkamiesruotsia ei läpäise ainakaan yhtään useampi opiskelija, vaikka ruotsi muutettaisiin vapaaehtoiseksi. Ihmiset eivät ala kuin ihmeen kaupalla puhua parempaa ruotsia, jos sen voi valita tai jättää valitsematta. Asenteissa kieliä kohtaan yleensä on kylläkin paljon parannettavaa.
Ruotsin kielen tuntemus luo sitä hyvää perustaa, josta jokaisella on mahdollisuus ponnistaa eteenpäin sekä taidon kohdata erilaisia ihmisiä. Tätä pitää vaalia, vaikka i- på- ja av-prepositiot eivät juuri nyt koululaista nappaisikaan.
Ihan käsittämätöntä selittelyä. Kielen opettamisen ensimmäinen tavoite tulee olla herättää oppilaassa halu oppia. Nykyinen pakkoruotsi ei pelkästään ole epäonnistunut tässä tavoitteessa, vaan lisäksi se luo sellaisen asetelman, että ruotsin opiskelu nähdään selkärangattomuutena ja heikkoutena.
Jos ruotsintunteja on pakko olla peruskoulussa, ne tulisi käyttää sataprosenttisesti näihin:
-Ruotsinkielisten elokuvien ja sarjojen katseluun
-Ruotsinkielisen radion ja musiikin kuunteluun
-Ruotsinkielisten videopelien pelaamiseen
-Skype-sessioita ruotsalaisten kanssa?
-Yms.
Kuinka juntti täytyy olla, että ei ymmärrä tätä?
Ruotsin kielioppia voi opiskella kotona mielinmäärin. Kaikki varmasti löytyy netistä ilmaiseksi, mutta ehkä oppilaille voisi antaa ilmaiseksi oppikirjat.
Kiitos vain kommentistasi. Olen samaa mieltä, että opetus ei kaikin puolin ole välttämättä sisällöltään juuri nyt parasta mahdollista, kuten yritän mielstäni tuossa tekstissänikin ilmaista, juntti tai ei. Teksti puoltaa sitä, että ruotsia yleensä kannattaa opiskella koulussa. Kieliopin opiskelun määrään en ole ottanut kantaa. Ihan hyviä ehdotuksia sinulla tuossa parantaa opiskelun mielekkyyttä.
Miten kirjoittaja suhtautuu vastavuoroisesti venäjän opiskeluun? Suomi oli osa Venäjän Keisarikuntaa yli 100 vuotta ja suuri osa merkittävistä muutoksista tapahtui Venäjän vallan alla. Miksi emme opiskelisi siis pakollisena toisena kielenä venäjää, kyseisellä kielellä on kuitenkin 200-300 miljoonaa puhujaa globaalisti ja ihan samoilla argumenteilla sen voi perustella suomalaisten ”äidinkieleksi”.
Toisaalta kun rakas Härmlandiamme tässä pikkuhiljaa monikulttuuristuu niin mitäs sitten tehdään, jos ja kun esim. arabiankielisen väestön osuus kasvaa suuremmaksi kuin ruotsinkielisen? Tehdäänkö arabiasta kolmas virallinen kieli, jota jokainen opiskelee tässä maassa vai säilyttääkö ruotsi erityisasemansa? Jos säilyttää, niin miksi? Koska sitä nyt on ennenkin puhuttu?
On mielestäni hassua perustella kielten opiskelua sillä, että kielten opiskelu olisi automaattisesti rikkautta. Varmasti näin jossain määrin onkin, mutta itse viittä kieltä puhuvana (ruotsi on yksi näistä) on ainakin minulle käytännössä mahdotonta pitää kaikkia viittä ”aktiivisina” kielinä. Toisaalta kun olen kieliä ihan huvikseni opiskellut ja kohtalaisen paljon maailmaa kiertänyt, niin ruotsista ei kyllä valitettavasti ole juuri apua elämässä ollut. Englannista, venäjästä ja espanjasta taas suunnattomasti. Syynä tähän on se, että nämä ovat valtakieliä, joiden natiivipuhujat eivät yleisesti ole omaksuneet samaa ”kielten puhuminen on rikkaus”-mantraa ja puhuvat vain äidinkieltään (tai hyvin rajoitettua englantia sen lisäksi). Suomalaisessakin kielikeskustelussa tulisi tunnustaa tosiasia, että kahden marginaalikielen pakko-opetus koko yhteiskunnalle on järjetöntä vaihtoehtoiskustannusten kautta ajateltuna.
Otan kantaa ruotsiin kielenä, koska se on toinen virallinen kieli Suomessa. Venäjä ei ole.
On täysin totta, että kaikkia kieliä ei voi pitää yhtä aikaa aktiivisena. Kielten opiskelut kuitenkin tukevat toisiaan, tämä ei ole mielipide vaan tutkittua tietoa. Oppimisella on tietty logiikka, joka auttaa kielten sisäistämistä. Asenne on toki myös isossa osassa ja lopulta sujuva kielitaito tulee vain käyttämällä sitä. Täydellisyyttä ei mielestäni tarvitse hakea kouluruotsilla, vaan saada ainakin tuntumaa kieleen ja mielestäni tämän tarpeellisuutta perustelenkin tuossa teksitissäni. Hienoa toki jos kielestä on muutakin hyötyä.
Samaa mieltä. Olen työskennellyt eri puolilla Suomea yli 20 toimialalla, ja kaikissa olen tarvinnut välttämättä ruotsin kieltä. Ei kouluruotsi estänyt lukemasta viittä muutakin kieltä (joista kaksi on kylläkin nyt juuri unholassa).
”Ruotsin kieli on kuitenkin osa meitä.” Niinpä kai se on osa teitä, nk parempaa väkeä. Se ei ole, eikä tule koskaan olemaan osa meitä muita suomalaisia, sitä suurta enemmistöä, joka ei ruotsin kieltä ikinä tarvitse. Kannattaisi ehkä vähän perehtyä siihen, mitä tästä aiheesta on aikaisemmin kirjoiteltu. Kaikki keksimäsi pointit ruotsin kielen pakollisuuden autuudesta on esitetty jo kymmeniä ellei satoja kertoja aikaisemmin, ja kaikki ne on myös moneen kertaan kumottu.
Kiitos hienosta kirjoituksesta ja suuret voimantoivotukset. Suomalaisuuden Liiton trollit tullee kohta löytämään tänne ja täyttämään kommenttiosion propagandallaan, joten valmistaudu ärsyttävän jankkaamiseen ja henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. Olet varmaankin jo heidän listallaan kansakunnan vihollisista.
Olavi ”Siitoimen kakkosmies” Koskela on mahdollisesti jo viitoittanut heidän tiensä tänne.
Monet saavat pakkoruotsista ysejä ja kymppejä ja kaiken maailman Eximinia yo-kirjoituksista, sitten kun/jos tosipaikka tulee ja pitäisi puhua sitä ruotsia niin ”apua, en mä osaa ruotsia”. Jotain on siis pielessä?
Satutko olemaan tietoinen että Suomessa on paljon sellaisia keille jo yhden vieraan kielen opiskeleminen on hankalaa, niin paljon järkevämpää on opetella yksi sellainen vieraskieli jota voi puhua kaikkien kanssa (englanti) kuin hallita kahta vierasta kieltä niin ettei kukaan ymmärrä.
Moi. Keski-Suomessa ikäni asuneena minä tai lähipiirini emme ole koskaan joutuneet tilanteeseen jossa tarvitsisi pakkoruotsia (koulu poislukien). Karjalaiset sukujuuret omaavana keskisuomalaisena ruotsin kieli ei todellakaan ole minkäänlainen osa identiteettiäni, ja minusta sinä et voi määritellä millainen kenenkin identiteetti on.
On totta, että eritoten länsirannikolla ruotsi on paikallisesti tärkeä kieli, mutta se ei ole peruste koko maanlaajuiselle pakkoruotsille. Kannattaa joskus poistua rantaruotsalaisesta kuplasta ja vierailla muualla maassa, niin voi hyvin helposti todeta kuinka tarpeellinen kieli ruotsi muualla maassamme on.
”Ruotsinkielen opiskelua ei voi siksi ajatella vain sen kautta, että kuinka paljon sitä tarvitaan käytännössä” Kielten opiskelu tulee nimenomaan ajatella käytännön tarpeen kautta. Kerro minulle yksikin hyvä syy opiskella mielummin ruotsia isompien kielien sijasta? Se ei ole millään muotoa osa identiteettiäni, enkä ole muuttamassa Ruotsiin töihin. Yhtäkään oikeaa argumenttia sinulla ei pakollisen ruotsinkielen puolesta ole. Se, että se on alueellisesti tärkeä kieli yhdessä osassa maatamme ei millään perustele pakollista opetusta ja resurssien hukkaamista koko maassa.