Olisi mielenkiintoista nähdä, miten eduskuntavaalien äänestystulos muuttuisi, jos äänestäminen olisi pakollista. Keitä ovat nämä 30 tai jopa 40% kansasta, jotka eivät vaivaudu äänestämään?
Tavallisella kansalaisella ei ole monia mahdollisuuksia vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Äänestäminen on yksi mahdollisuus. Miksi politiikka koetaan niin vieraaksi, ettei vaivauduta edes neljän vuoden välein äänestämään? Onko käynyt niin, että on innolla äänestetty jotain henkilöä, joka on luvannut kaikenlaisia parannuksia ihmisten elämään, mutta lupaukset ovat jääneet toteutumatta?
Äänioikeus on aikoinaan taisteltu, siksi demokratian ei saa antaa rapautua. Joskus monia kymmeniä vuosia sitten vaaleihin suhtauduttiin aivan toisella tavalla. Vaalipäivä oli juhlapäivä, ihmiset jopa pukeutuivat paremmin mennessään äänestämään. Nykyään äänestämisestä on tehty helppoa, ostoskeskuksissa ja ennakkoon voi äänestää. Todennäköisesti tulevaisuudessa voi äänestää netissä. Mihin kiinnostus on kadonnut? Joku on sanonut, että äänestämättä jättäminen on kannanotto. Onko se vain helppo selitys sille, ettei ole seurannut asioita, eikä ole muodostanut mielipidettä? Jos se ei käy, että äänestää jonkin puolesta, voihan äänestää jotain vastaan.
Eniten olen huolestunut nuorten aikuisten mielenkiinnon katoamisesta. Tässä muutamia kommentteja:
– Kävitkö äänestämässä eduskuntavaaleissa?
– En.
– Miksi et äänestänyt?
– En viitsinyt mennä, kun sillä ehdokkaalla, jota olin ajatellut äänestää, ei olisi ollut mitään
mahdollisuuksia päästä läpi. ( Ketä olisit äänestänyt? Piraattipuoluetta.)
– En mennyt, kun kukaan kaverikaan ei mennyt.
– Ei kiinnosta, eiväthän nämä suuret puolueet ole kovin hyvin asioita hoitaneet. ( Ketä olisit
äänestänyt? Pienpuolueita. )
– En tuntenut ketään, jota olisin äänestänyt.
– En tiedä, miksei äänestämisestä sitten tehdä pakollista?
Siinä oli nuoren aikuisen hyvä kommentti! Äänestämistä voisi harkita pakolliseksi velvollisuudeksi rikesakon uhalla. Ei kansan mielipidettä pidä pelätä, eikä kansaa pidä pitää tyhmänä.
Tietenkin äänestyspakko toisi lieveilmiöitä tullessaan. Tv:stä tuttuja kasvoja kosiskellaan varmaan jo nyt kaikkiin puolueisiin, mutta sitten julkkikset olisivat entistä kuumempaa valuuttaa. Kiinnostaisiko näitä nuoria julkkisehdokkaita yhteisten asioiden hoito, vai motivoisiko heitä vain raha? Millaisiksi vaalitorit muodostuisivat? Sanoisiko vanhempi nainen toiselle: ”Mennään sinne, sieltä saa kahvipaketin!” ”Juu mennään, niitä taidan äänestääkin, niiltä saa parhaat kotiin viemiset!”
Jos äänestys siirtyy joskus nettiin, onko mahdollista, että jotkut myisivät äänensä? Nämä kaikki asiat pitää selvittää ja miettiä. On aina ihmisiä, jotka eivät sairauden tai muun syyn takia yksinkertaisesti voi äänestää, heitä ei tietenkään voi sakottaa, mutta heitä on ehkä korkeintaan 10% äänioikeutetuista. Jos edes osa nyt nukkuvista äänestäjistä vaivautuisivat numeron kirjoittamaan, eivätkä äänestäisi tyhjää tai piirtäisi Aku Ankkaa tai kirkkovenettä, se voisi keikauttaa vallan toiseen suuntaan. Sitähän nykyiset päättäjät pelkäävät.
Demokratia kunniaan!
Ai että pakkoäänestys! Siitähän tulisi justiinsa yhtä suosittu juttu kuin tuo ikuinen pakkoruotsi on. Suomalaiskansalliseen tapaan koetetaan keksiä keinoja oireiden hoitamiseksi, mutta juurisyihin ei ymmärretä tai haluta puuttua. Entäpä jos poliitikot pakotettaisiinkin todella tuntuvien sanktioiden uhalla toteuttamaan äänestäjille antamansa vaalilupaukset. Nykyisellään suurin uhka on, että äänestäjien muisti ulottuu vaalikauden yli. Kovin suuri uhka se ei ole, kun katsoo kuinka samat naamat äänestetään eduskuntaan yhä uudestaan.
Hei! Tuo on hyvä ajatus, että poliitikoilta vaadittaisiin vaalilupausten pitämistä ja jos eivät niitä pidä, puolue joutuisi esimerkiksi maksamaan ison summan rahaa. Nythän enää ei edes paheksuta, kun poliitikot syövät lupauksensa noin vain. Puolueiden pitäisi ennen vaaleja julkaista selkeä, yksilöity usean kohdan ohjelma, josta he aikovat pitää kiinni. Nythän poliitikot selittävät kaikki asiat niin laveasti ja ympäripyöreästi poliitisella jargonilla, ettei heitä saa mitenkään kiinni lupausten pettämisestä, se on kansalaisten huijaamista. Katso myös vastaukseni Aarno Koistiselle.
Vaaditaan kansanedustajilta vaalilupausten toteuttamispakkoa sakon uhalla, kerran pakkolinjalle lähdetään. Eivät enää anna löysiä lupauksia ilman katetta tai pahimmillaan johda äänestäjiä harhaan vaalipropagandallaan…
60-luvulla kansalaisten lähetystöt kävivät eduskuntaryhmien luona kyselemässä missä jumittaa kun lakien säätäminen ja toimenpiteet hyvinvointivaltion rakentamiseksi viipyvät. Järjestettiin mielenosoituksia asioiden vauhdittamiseksi, joissa olivat kaikki mukana, äiditkin yhteisrintamassa. Näin saatiin vauhtia eduskunnan toimintaan.
Eduskunnan aktiivimalli, jota voisi toteuttaa nykyisinkin.
Menneinä vuosikymmeninä, joskus 50-70-luvuilla kansalaiset äänestivät suurin joukoin, koska he kokivat sen vaikuttavan heidän elämäänsä ja elinoloihinsa. Nyt on toisin, koska parlamentti on menettänyt osan aikaisemmasta vallastaan markkinavoimille eli suuryrityksille ja rikkaimmalle 1% ihmisistä sekä Euroopan Unionille. On puhuttu näennäisdemokratiastakin.
Palautetaan valtaa kansalliselle parlamentille ja lisätään paikallistavaikuttamista, niin ihmiset alkavat innolla äänestämään, eikä tarvitse pakottaa lailla eikä propagandaa äänestämisen puolesta.
Entä jos kansalainen pakkoäänestämiseen pakotettuna harrastaakin luovaa passiivista vastarintaa ja äänestää Aku Ankkaa, piirtää hässäkän tai kirjoittaa
”kokoomus on mafia” äänestyslippuun, sehän on sama jos ei äänestäisi ollenkaan… Äänioikeutta on käytetty, mutta harakoille meni ääni.
Ja jotenkin sanalla ”pakko” on ikävä sävy: pakkotyö, pakkolaitos, pakkoruotsi ja pakkokäännytys. Pakko on ruma sana.
Hei! Kiitos kritiikistä! Idea ”äänestyspakkoon” tuli silti nuorelta aikuiselta, ei yhtään hassumpi idea! Ihmiset saisivat vaivautua äänestämään, vaikka sitten äänestäisivät tyhjää tai kirjoittaisivat jotain muuta kuin ehdokkaan numeron äänestyslippuun – se olisi heidän kannanottonsa. Pääasia on, että kävisivät äänestämässä. Tuleehan niitä hylättyjä äänestyslippuja nytkin, vaikka äänestäminen on vapaaehtoista. Jos äänestäminen katsottaisiin paitsi oikeudeksi, myös kansalaisvelvollisuudeksi se voisi nostaa politiikan ja eduskuntatyöskentelyn arvostusta kansalaisten silmissä.
Erään tutkijan näkökulma äänestysvelvollisuuteen..
https://www.jylkkari.fi/2017/03/aanestysprosentti-ylos-sakon-uhalla/