Valamossa viihtyy…

Valamossa viihtyy…

…kun malttaa hidastaa tahtia ja pysähtyä. Muutamassa päivässä unohtaa murheensa ja stressinsä.

Valamossa viihtyy, koska ympärillä on mahtava luonto ja hiljaisuus, ainakin turistikauden ulkopuolella. Luostarin henkilökunta on todella ystävällistä ja osaavaa, niin opastuksessa kuin vastaanotossa, kulttuurikeskuksessa ja kansanopistossa, myymälässä sekä Trapesan keittiöllä. Kaikki ovat tehtäviensä tasalla ja auttavaisia! Munkkiveljet hoitavat tärkeät hengelliset asiat, luostaripalveluksensa ja tehtävänsä ammattitaidolla.

Meitä talkoolaisia oli elo-syyskuun vaihteessa mukana työtehtävissä suht runsaasti. Oli hieno kokemus tutustua siinä porukassa Suomen eri kolkilta Valamoon tulleisiin vapaaehtoisiin.

Olen ollut monenlaisissa talkootöissä elämäni varrella. Yleensä niissä tulee aina hyvä mieli, koska saa ja voi tehdä “hyviä” asioita ja töitä lähimmäisten hyväksi, palkatta.
Tunne on erityinen ja jo se palkitsee. Pitää kyllä sanoa, että missään talkoissa en ole ikimaailmassa nauttinut niin yltäkylläisen ruokapöydän antimista kuin uuden Valamon Trapesassa. Paino nousi viikossa yli kilon, vaikka pitäydyinkin pääosin kalaruuissa! Harvoin toisilleen vieraat ihmiset myös ryhtyvät niin nopsasti puheisiin keskenään kuin Valamossa.

Halusin Valamossa ulkotöihin, mutta päädyimme lieksalaisen ystäväni Karin kanssa puusepänverstaalle. Eipä hätää, Raimo-pomo uskoi kykyihimme ja antoi vapaat kädet puistopenkkien, pöydän ja jakkaroiden valmistukseen. Sekä Raimolle että Karille kiitos siitä että työpäivät olivat todella mukavia (ja Kari onneksi meistä nohevampi “puuseppä”!). Opin itsekin jotakin eli mittaamisen tärkeyden, sahaamisen, poraamisen ja ruuvaamisen alkeita. Uskoisin, että penkkimme kestävät Valamossa vähän tanakampiakin istujia!

Mukavaa oli myös kuljeskella käspaikka- ja metalli-ikoninäyttelyssä talkoolaisena olleen vaimoni kanssa lähiympäristössä, pelata pingistä kuntosalilla, käydä uudessa ja vanhassa kirkossa, uida ja saunoa Juojärven rantasaunassa sekä marjastaa ja sienestää lähimaastossa. Käynti luostarin hautausmaalla kuului olennaisena osana Valamon oheisohjelmaan.

Kun iltatekemistäkin siis oli, nukkumisen suhteen ei tullut ongelmia – kuorsaus alkoi kuulemma heti kun pistin pääni tyynyyn…

Taidanpa lähteä Valamoon toistekin – mikäli meistä vapaaehtoisista vastaavat Emmi, Maria ja Raimo huolivat (?). Terveisiä heidän lisäkseen myös Trapesan keittiölle, kokille ja mukaville talkoolais-kollegoille, Marinalle, Pirkolle, Vuokolle, Esalle, Pekalle, Vladimirille…ja monille muille, joiden tarinat ja kasvot muistan hyvin, vaan nimet huonosti!
Tapaamisiin Valamossa!

ks. myös: www.valamo.fi

Öisinajattelija