Naishallitus ja al-Hol
Miksi feministit vaikenevat, vaikka selvää nais- tai ikäsyrjintää on ilmassa ja mediassa, kysyy Öisinajattelija?
Suomessa on vahva naishallitus, siis vahvasti naisenemmistöinen hallitus. Se on terve ilmiö ja hieno saavutus, mutta…
Miksi vain neljä naisministeriä poseeraa mediassa?
Olen nähnyt kymmenittäin lehtijuttuja ja televisiouutisvälähdyksiä (Aitoja uutisiahan ei enää varsinaisessa mielessä ole tässä “informaatioyhteiskunnassa”?), joissa neljä nuorta naista poseeraa kuvissa itsetietoisesti hymyillen. Mikäpä siinä, niin pitääkin – ja olen aika tyytyväinen siihen, että posti- ja rinnesotkut ovat takanapäin ja hallituksella on tähdellisempääkin tekemistä edessä.
Kevyt Öisinajattelijan välihuomio sallittakoon silti.
Muistelen jostakin lukeneeni, että uudessa hallituksessa on peräti 12 naisministeriä. Miksi ne 8 muuta sitten puuttuvat televisiovälähdyksistä ja lehtikuvista toistuvasti?
Voisiko se johtua siitä, että heidän ulkomuotonsa tai ikänsä ei ihan täytä pinnallisen uutisviihteen edustavuus-kauneuskriteereitä? Voisiko? Vai ovatko he vähemmän tärkeillä posteilla, toisarvoisia. Ei kai sentään. Silti kysyn mieluusti, onko joku muu kuin aika ajoin sovinismista syytetty Öisinajattelija pannut merkille moista uutis-vääristymää? Täydellisen naistusinan näkymättömyyttä?
Hunnutetut naiset ja kansallinen turvallisuus
Seuraavaksi leiriuutisia: Syyriasta, al-Holin pakolaisleiriltä on nyt sitten päätetty kotouttaa suomalaisia lapsia ja kenties äitejäkin. Äitejä valikoiden, tottakai, koska kansakunnan turvallisuus on meillä etusijalla – ja kuten presidenttimme viitoitti, pitää katsoa ensin mitä Ruotsi tekee (?). Pitääkö tosiaan? Uutistulva ja keskustelu on saanut rajattomat mitat, vaikka kyseessä on vain muutaman kymmenen Suomen kansalaisen kohtalo. Aika hiljaa asiasta on ollut vain naisliike, feministitkin. Miksi?
Muistelen, että Suomi on hakenut ulkomailta hankaluuksiin joutuneita kansalaisiaan sadoittain ja / tai vedonnut esimerkiksi hyvin monen huumerikoksesta ulkomailla tuomitun (pääosin miehen) vapauttamisen ja “kotouttamisen” puolesta.
Kysynkin nyt, että ovatko nämä hunnutetut naiset pikkulapsineen oikeasti Suomelle suurempi kansallinen turvallisuusuhka kuin vaikkapa huumeita salakuljettaneet suomalaismiehet, joiden kohtalosta media ja valtiomme on kantanut huolta. Eikö voisi kysyä tai olettaa, että hekin saattavat jatkaa toimintaansa Suomessa – että heillä olisi vaikka yhteyksiä kv-huume- ja mafiaverkostoihin?
Susirajan veteraani-toisinajattelija Simo Seppo kirjoittaa Karjalaisen mielipidesivulla (18.12.2019) al-Holista seuraavaa:
“Torjuessaan äidit Suomi lähettää heidät leiriltä paenneiden kapinanjohtajien kouluun. Sen jälkeen heillä ei ole mitään menetettävää. Pommivyö on karmea vastaus. Sen aikalaukaisin voi olla viritetty seuraavaan vaalikauteen. Silloin pitää ratkoa, mitä nyt ollaan tilaamassa”.
Muuten, aina kun kuulen sanan “al-Hol”, muistikoppani vie minut II maailmansotaa ennakoiviin tapahtumiin. Miksikö, siksi että:
Halhin–Golin taistelut olivat Neuvostoliiton puna-armeijan ja Japanin keisarilliseen armeijaan kuuluneen Kwantungin armeijan välinen yhteenotto kesällä 1939. Japani kärsi karvaan tappion. Neuvostoliiton voitto vaikutti ratkaisevasti siihen, ettei maa joutunut kahden rintaman puristuksiin II maailmansodassa – ehkäpä pelasti koko maan kahden rintaman sodalta tai jopa miehitykseltä.
Öisinajattelija
Ne neljä naista mustissa asuissaan poseerannevat julkisuudessa siksi, että he ovat puoluejohtajia. Toki Anna-Maja Henrikssonkin on hallituspuolueen johtaja, mutta hän sattui olemaan jossakin työmatkalla silloin, kun pääministeriä vaihdettiin.
Neuvostoliiton joukot saivat helposti voiton Mongoliassa Halhin-Golin kahakassa ja muutamissa yhteenotoissa Vladivostokin lähellä. Taisteluissa kunnostautui kenraali, myöhemmin marsalkka Georgi Žukov.
”Žukov …”, sanoi Stalin. — ”Jostakin muistan tämän sukunimen.” Vorošilov muistutti häntä: ”Tämä on se sama Žukov, joka vuonna 1937 lähetti sinulle ja minulle sähkeen, että häntä viedään epäreilusti puoluevastuuseen.” ”No, ja miten se päättyi?” Stalin kysyi. Vorošilov sanoi, että mitenkään — kävi selväksi, ettei ollut syytä vetää häntä puoluevastuuseen.
Vuonna 1937 Žukov siis vältti puoluepuhdistukset omalta kohdaltaan, ja vajaat kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli sotasankari. Neukkulan sodanjohto lienee päättänyt, että Žukovin seuraava menestys saadaan aloittamalla sota Suomea vastaan. Olivathan Vladivostokin ja Halhin-Golin yhteenotot todisteena hänen sotataidoistaan.
Terveh Tapani,
selitys se on tuokin…siis, että puoluejohtajat mustissa. Ei kelpaa Öisinajattelijalle. Minusta (nais- kuten mies) ministerien ja siis hallituksen jäsenten ja vastuualueiden tasavertaisuus edellyttäisi kaikkien esillä oloa, varsinkin kun koko ajan mediassa puhutaan naishallituksesta ja tuo maaginen 12 luku on ollut paljon esillä.
ps. sen sijaan Halhin-Golin osuus kommentissasi lisää kunnioitustani sekä Sinua että Aleksanteri-instituuttia kohtaan. Venäjän CCCP-vaiheen historia alkaa olla kansalaisilta unohduksissa ja joskus mediassa pelkkää luurankojen tietä ja gulagia…
Muutakin oli.
Öisinajattelija