Lenin 150

Lenin 150

Venäjällä on vietetty näinä vuosina monia suurmiesten synttärijuhlia ja lisää on odotettavissa: kirjailija Maksim Gorki täytti vuosia pari vuotta sitten, Fjodor Dostojevskin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi jo 200 ja muuan Lenin täyttää nyt huhtikuussa 150.

Jos Vladimir Iljitsh Uljanov eli Lenin olisi ollut pitkäikäinen kuten valeuutisten Kaukasuksen teräsvaarit, hän täyttäisi 150 vuotta 22.4.2020. Vallankumousjohtajan elämä oli kuitenkin niin rankkaa ja työntäyteistä, välillä piileskelyä maanpaossa tai maan alla, niin risaista ja stressaavaa yksityiselämässäkin kahden naisen loukussa, että fysiikka petti 1918 murhayrityksen jälkeen nopeassa tahdissa jo viisikymppisenä. Kuolema korjasi (uusista valokuvista nähdyn) riutuneen vanhuksen ja Stalinin eristämän Lokakuun suunnittelijan ja vallankumousteoreetikon 54-vuotiaana talvella 1924. Lenin ehti hädin tuskin kirjoittaa testamenttinsa, jossa arvosteli rankasti Stalinia – ja näki jopa Trotskin paremmaksi vaihtoehdoksi,siis seuraajana.

Kulttuurivihkot 2 / 2020

Uusi Kulttuurivihkot 2 / 2020 on omistanut puolet sivuistaan Leninille. Se on melkein uroteko näinä epäpoliittisina aikoina, jolloin vain vihreää väriä saa tunnustaa ilman pilkkaa ja alatyylistä iskua nilkkaan.

Lenin kirjoitti elämässään valtavan määrän erilaisia tekstejä, joista monet ovat nykynäkökulmasta toisarvoisia, päivänpolitiikkaa ja polemiikkia “luokkavihollisten” tai muiden “renegaattiien” kanssa. Muistelen, että venäjänkielisiä Leninin koottuja kirjoituksia ja teoksia riitti yli 50 niteeseen. Kaikkia tuskin on lukenut monikaan Suomessa Lenin-museon emeritus-johtajaa Aimo Minkkistä lukuunottamatta.

Lukemisen arvoisia teoksia on silti monta. Öisinajattelija listaa kärkipäähän kaksi:

Valtio ja vallankumous sekä Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena. Ne ovat kestäneet mielenkiintoisesti aikaa ja ovat jokaisen itseään kunnioittavan anarkistin(kin) ja globaalia markkinataloutta vastustavan punavihreän käsikirjoja. Niihin on kansankielellä koottu keskeisimmät Leninin “opetukset” ja se lisä, minkä hän ehkä Karl Marxin ja Friedrich Engelsin oppiin toi. Sinänsä Lenin ei ollut välttämättä ollenkaan marxilainen – ja vielä vähemmän Stalin leniniläinen! (…mutta sen selittäminenveisi Öisinajattelijalta sivuja seitsemänsataa ja ainakin yöunen…)

Kulttuurivihkojen 2 / 2020 Lenin-tekstien kirjoittajat katselevat bolshevikkijohtajaa ja hänen teorioitaan tuoreesta näkökulmasta, Miika Salo tutkiskele valtioteoriaa, Elias Krohn yrittää ymmärtää Kautskyä ja Kimmo Sarje Leniniä taiteessa, Malevitshin varjossa. Aina änkyrä tai jopa hervoton Hannu Taanila taas kirjoittaa tajunnanvirtaisesti mitä kirjoittaa mutta aina mielenkiintoisesti menneitä pohdiskellen. Myös Suomen historian lähimenneisyydestä muistutetaan: Aimo Minkkinen kertaa oivallisesti historiaamme väheksyville Urho Kaleva Kekkosen Lenin-suhdetta. Kannattaa lukea!

Turku 20.4.2020

Turku ja Leningrad taisivat olla neuvostoaikoina ystävyyskaupunkeja. Ehkäpä siksi Turusta löytyy myös näyttävä Lenin-patsas, jonka pietarilaiset lahjoittivat kaupungille vuonna 1977. Sitä on muistaakseni tuhrittu aina silloin tällöin kuten nyt viimeksi 19-20. huhtikuuta välisenä yönä. Leninin naama sai uutta väriä ja patsaan jalustaan ilmestyi iso hakaristi. Sattumoisin 20.4. onkin Adolf Hitlerin syntymäpäivä, joten patsaan tuhrijoiden tarkoitus lienee selvä – ja he helposti tavoitettavissa? . Tihuteko ei nyt muutenkaan näytä osaavalta graffititaiteelta ja on ilman muuta tuomittava. Historiaa me emme voi muuttaa, mutta kylläkin muistaa kuten sivistysmaissa tehdään, jopa EU-Belgiassa, Brysselin aukioilla – senkin, että tuo mainittu Vladimir Iljitsh Uljanov oli itsenäisyysjulistuksemme ensimmäinen allekirjoittaja maailmassa. Häntä seurasivat monet muut…mutta eivät todellakaan Tsaari-Venäjän pönäkät aatelisvirkamiehet.

Öisinajattelija

ps. Lenin oli suurmieheksi pienikokoinen, vain 165 cm – tosin Napoleon häviää hänelle melkein 10 sentillä, kun taas Karl Marx ja Leo Trotski olivat 10 senttiä Leniniä pitempiä, todellisia aikansa jättiläisiä!