Suomen televisiossa esitetään parasta aikaa 3-osaista uutta ranskalaista dokumenttisarjaa Neuvostoliiton vankileirien saaristosta, Gulagista. Se vaikuttaa perusteelliselta ja tekijät päteviltä. Kannattaa katsoa!
(“Gulag. The History” -sarja (Ranska 2019) on nähtävissä https://areena.yle.fi/1-50455023 (Yle Teema Fem)
Gulag, maailman suurin “työleiri”
Vankileirien saaristo on kirjailija Aleksander Solzhenitsynin antama osuva nimi leiriverkostolle, joka ulottui Vienan meren Solovetskin luostarisaarelta, jonne perustettiin ensimmäinen “uudelleenkasvatusleiri” jo vuonna 1923, aina Siperian Kolymaan. Solovetskiin tai Siperiaan, Magadanin pahamaineisten leirien alueelle joutuneella ei yleensä ollut paluuta normaalielämään aivan heti: suuri osa vangeista nääntyi 40-50 asteen pakkasen ja epäinhimillisten työolojen kourissa, monelle lätkäistiin vähän ennen vapautumista uusi tuomio tai sitten tuomion kärsimisen jälkeen evättiin oikeus muuttaa takaisin kotiseudulle, tai esimerkiksi suurkaupunkeihin, Moskovaan ja Pietariin.
“Leiriteollisuus” oli yksi avaintermeistä kun Neuvostoliittoa alettiin nopeasti 1930-luvulla teollistamaan, valloittamaan Siperiaa, rakentamaan voimalaitoksia, tehtaita, kaivoksia, maanteitä ja rautateitä. Työvoima oli halpaa ja ihmishengen hinta vielä halvempi, sillä “kansanvihollista” ei säälitty tai säästetty, vaikka näennäisesti ja propagandassa uudelleenkasvatettiin juuri työn avulla. Leireistä kuitenkin vaiettiin virallisesti arkielämässä aina 1980-luvulle saakka, dokumentteja tai kirjallisuutta sensuroitiin. Silti Neuvostoliitossa opiskelleet tai työskennelleet suomalaisetkin saivat epävirallisissa “keittiökeskusteluissa” tai luotettavien ystävien kautta paljon tietoa Gulagista – ainakin tämän kirjoittaja 1970-luvulla, opiskellessaan Leningradin valtionyliopiston historiallisessa tiedekunnassa…Myös leirikokemuksia usein käsittelevä, kädestä käteen monisteena leviävä samizdat-kirjallisuus oli monen yliopisto-opiskelijan ulottuvilla.
Gulag-leireillä (Gulag tulee sanoista “Glavnoje upravlenije lagerej”) vietti aikaansa varovaisenkin arvion mukaan noin 20 miljoonaa neuvostokansalaista vuosina 1923 -1957. Se tarkoittaa, että miltei joka kuudes tai seitsemäs maan asukas kärsi leirituomion. Kun tähän lisätään I maailmansodassa kaatuneet, miljooniin nousseet mies-ja naistappiot Lokakuun vallankumousta seuranneessa kansalaissodassa 1918-1922 ja 1930-luvun alun pakkokollektivisoinnin aiheuttaneen nälänhädän 2-3 miljoonaa uhria, vuosien 1937-38 Suuren Terrorin aikana teloitetut sekä II maailmansodan vuosina kuolleet 20 miljoonaa sotilasta ja siviiliä, voi päätellä, että tuskin mikään muu maa kuin Venäjä on menettänyt kansalaisistaan väkivaltaisesti yhtä suuren osan puolessa vuosisadassa.
Stalinin lavastukset
Gulagin ohella väkivalta ulottui myös yhteiskunnan korkeimpaan eliittiin, aina puoulejohtajia, uskollisia “leniniläisiä” bolshevikkeja myöten. Tietokirjailijat Antero Uitto ja Ossi Kamppinen ovat koonneet ja rakentaneet stalinilaisesta valtionterrorista pätevän dokumentin. 1930-luvun lopun tekaistuista maanpetos- ja terrorisyytteistä, tunnustuksista ja tuomioista ja näytösoikeudenkäyntien kulusta voi nyt lukea suomeksi alkuperäislähteistä.
( ks. Antero Uitto & Ossi Kamppinen. Stalinin lavastukset. Näytösoikeudenkäynnit 1936-1938. Docendo 2020, 415 s.)
Pelottavaa aikalaishistoriaa
Tietoteos Stalinin lavastukset , jolla on yhtä osuva nimi kuin “vankileirien saaristolla”, on julman pelottavaa aikalaishistoriaa. Niin sanottujen “oikeusistuntojen” syytöstekstit ja “tunnustukset” voisivat naurattaa nykylukijaa elleivät olisi johtaneet kymmenien näkyvien puoluejohtajien ja armeijakenraalien teloituksiin. Käytännössä stalinilainen terrori vei hautaan paitsi vähintäänkin miljoonia viattomia tavallisia kansalaisia myös näytösoikeudenkäynneissä kymmenittäin vanhoja Leninin uskottuja bolshevikkeja ja taitavia puna-armeijan kenraaleja. Armeijan johdon likvidoinnilla oli tietty vaikutuksensa myös II maailmansodan kulkuun.
Juuri vuosien 1936-38 kolmessa näytösoikeudenkäynnissä vallan itselleen keskittänyt Josif Vissarionovitsh Stalin oli itse se varsinainen primus motor, joka halusi päästä eroon entisistä tovereistaan, jotka tiesivät liikaa, olivat häntä huomattavasti sivistyneempiä, parempia puhujia ja kirjoittajia sekä myös kansan keskuudessa häntä suositumpia. Esimerkkeinä olkoot vaikka jo vuonna 1929 Neuvostoliitosta karkoitettu Trotski, vuonna 1934 murhattu Leningradin “lemmikki” Kirov, Kominternin “aivo” Zinovjev tai lahjakas teoreetikko ja pakkokollektivisointia vastustanut Buharin.
Stalinin lavastukset -kirjan tekijöistä Antero Uitto on julkaissut kirjoja sotahistoriasta ja esimerkiksi Otto-Wille Kuusisesta. Ossi Kamppisen edellinen teos Palkkana pelko ja kuolema – Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat (2019) sai ansaitusti paljon kiitosta.
Näytösoikeudenkäynnit 1936-38
Näytösoikeudenkäyntejä oli yhteensä kolme ja siinä välissä puna-armeijan johdon, seitsemän kenraalin ja muun muassa marsalkka Mihail Tuhatshevskin pikateloitus 1937. Tästä valtionterrorista kirjoitettiin jo 1930-luvulla ulkomailla paljon. Materiaalia julkaistiin varsinkin saksaksi ja englanniksi. Suomessakin nämä tapahtumat olivat lehdissä esillä, mutta suomeksi pöytäkirjoista ilmestyi silloin enimmäkseen vain katkelmia – ja vähän laajemmin asiaa puitiin stalinilaisesta näkökulmasta esimerkiksi petroskoilaisessa Punainen Karjala-lehdessä. Stalinin lavastukset on siksikin tervetullut lisä valtioterrorin julmaan historiaan.
Syyttäjänä toimi agressiiviseen tyyliin esiintynyt Stalinin uskottu Vyshinski ja ylituomarina tuomarikollegiota johti yhtä ylimielisesti esiintynyt “verbaalikko” Ulrich, jonka suuhun on pantu kuuluisa lause:
“Anna minulle ihminen, niin minä kyllä löydän hänestä rikollisen”.
Syytteet, puolustuspuheet ja tuomiot olivat nykynäkökulmasta naurettavia, tekaistuja ja valheellisia. On lähes käsittämätöntä, että kuolemantuomiota odottavat aidot ja vakaumukselliset bolshevikit Buharin, Zinovjev, Kamenev, Pjatakov ja Rykov tuomittiin maanpettureina, ulkomaiden agentteina ja terroristitekoja tehneinä rikollisina. Esimerkiksi Kirovin murha, josta kimmoke valesyytöksiin saatiin, pistettiin heidän syykseen ja lähimain kaikki “hullut koirat” tuomittiin Lev Trotskin käskyläisinä ammuttaviksi.
Mielikuvitukselliset syytteet ja puolustuspuheet
Salainen poliisi NKVD, KGB:n edeltäjä, hankki vangituilta “trotskilaisilta” mielikuvitukselliset tunnustukset etukäteen. Kaikkiaan noin 60 johtoasemassa ollutta entistä bolshevikkia sai kuolemantuomion, vain harvat säästyivät leirituomiolla. Näin koko poliittinen johto “nuortui” Stalinille uskollisiksi käsikassaroiksi ja Stalinin itsensä “editoima” puolueen historiakirja siistittiin sopivaksi “lopulliseksi totuudeksi” menneistä vuosikymmenistä. Nöyryyttävät tunnustukset ja puolustuspuheet (joissa uhrit enemmänkin syyttivät itseään kuin puolustautuivat!) saatiin kiduttamalla ja kenties lupaamalla leirielämää, sukulaisten ja lasten koskemattomuutta.
Tietyissä tapauksissa kävi niin, että vielä menneellä viikolla Pravda-lehdessä kiitetty politbyron jäsen muuttuikin seuraavalla viikolla maanpetturiksi, ulkomaan agentiksi tai trotskilaisen terroristisolun jäseneksi. Puoluedokumentteja piti uudelleenkirjoittaa ja muun muassa valokuvia jouduttiin retusoimaan pikavauhtia, tietosanakirjoihin liimattiin uusia sivuja…
Maanpakolainen Lev Trotski otti usein kantaa oikeudenkäynteihin ja naurettaviin syytöksiin ulkomailta. Hänen kritiikkinsä näytösoikeudenkäyntejä kohtaan oli hyvin perusteltua, joskin Trotski tapansa mukaan osasi myös pestä omat kätensä vuoden 1917 tai kansalaissodan aikaisilta julmuuksilta. Lopulta myös entinen Lokakuun vallankumouksen sankari ja puna-armeijan luoja Lev Trotski saatiin hengiltä Meksikossa 1940 – oletettavasti Stalinin käskystä. Sitä ennen monia muitakin Stalinin kanssa joskus riidelleitä maanpakoon lähteneitä bolshevikkeja murhattiin länsimaissa. Aseena ei ollut 1930-luvulla hermomyrkky, vaan pistooli, tikari tai jäähakku – kuten Trotskin tapauksessa.
Öisinajattelija
Dokumentti on todella hieno; ihmettelin sen erinomaista kuvamateriaalia, joka on saatu pääasiassa kansalaisjärjestö Memorialilta. Paikka paikoin se tuntuu olevan teknisesti muokattu eli tyypillinen suttuisuus, joka vanhassa filmimateriaalissa usein vähän häiritseekin katsojaa, on poissa. Henkilöhaastattelut tuovat dokumenttiin oman lisänsä, kun siinä muuten näytetään isoja ihmisjoukkoja. Sinänsähän se ei uutta tietoa tuo esille, mutta aina on syytä tuoda esiin historian mustia vaiheita niin Venäjällä kuin Suomessa.
Jälleen kerran herää kysymys: miten nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet venäläiseen mieleen? Täytyyhän näistä olla jäänyt jälkiä ihmisten psyykeen, varsinkin kun niitä on niin vähän selvitelty. Kaunokirjallisuus yrittää vastata näihin kysymyksiin, mm. tänä vuonna ilmestynyt Maria Stepanovan Muistin muistolle. Mielenkiintoista olisi lukea psykologien/psykiatrien tutkimuksia ja analyyseja.
KIITOS kommentista, SOILI
Aivan uusia Gulagia ja terrorivuosia sivuavia fiktioita löytyy useita. Naiskirjailijat ovat olleet usein asialla –
kas tässä esimerkki alla ( ja ote Öisinajattelijan kirja-arviosta, 29.9.2020 /Karjalainen)
”…pietarilainen Jelena Tsizova ( s.1957) aloitti kirjailijauransa myöhään, mutta lähes suoraan huipulta. Suomeksikin ilmestynyt Naisten aika palkittiin Venäjän Bookerilla 2009. Muistista piirretty kaupunki (2020) vakiinnutti arvostelija- ja lukijakunnan suosion. Kirjailija on älykäs keskustelija, jonka vakuuttava esiintyminen huomattiin aikaisemmalla Suomen vierailulla. Tämän syksyn virtuaalipuheenvuorotkin kannatti kuunnella.
Muistista piirretty kaupunki on niin sanotun “pietarilaisen tekstin” (Gogol, Dostojevski, Belyi ) moderni ylösnousemus. Pietari tulee iholle: se on kirjoittajalle äärimmäisen rakas ja mystinen tila. Se on kuin oma taustalla kommentoiva päähenkilö siinä neljän naispolven historiassa, missä tarina liikkuu. …
Jelena Tsizova asettuu siihen vahvojen venäläiskirjailijoiden, nimenomaan naisten, temaattiseen jatkumoon, mikä alkoi Ludmila Ulitskajasta ja näkyy hänen ohellaan vaikkapa Maria Stepanovan ja – Suomessa asuvan – Anna Soudakovan uutuusromaaneissa. Kyseessä on kaunokirjallinen tilinteko menneen elämänmuodon suhteen. Tsizova toteaa: “1990-luvulla luulimme että neuvostomyytit kuolevat itsestään, mutta kuten näemme, niin eivät. Päinvastoin neuvostomyytit voimistuvat vuosi vuodelta”. Tämä on selkeä viittaus Putinin aikaan, venäläiseen uuspatriotismiin ja uusvanhoillisiin historiatulkintoihin, myös menneen unohtamiseen ilman katumusta.”…
Öisinajattelija
Asiantuntija Pentti Straniuksen sujuvat tekstit Neuvostoliitosta ja sen jälkeen Venäjästä ovat tasapainoisia ja objektiivisia. – Raskaat aiheet ovat meille jopa liikaa, kuitenkin luen Pentti Straniuksen Venäjän nykyhistoriasta ja nykyajasta mielelläni.
– Mikä on itänaapurimme tulevaisuus?
Timo kysyy ”itänaapurimme tulevaisuudesta”?
Ennustajaa ei kannata leikkiä kunei ole tarvittavaa dataa ja faktaa nykyisen Venäjän tilasta…tai ainakin tarjottava tieto vaihtelee ja siis ns.Potemkinin kulissit tai Gogolin kuolleet sielut toimivat yhä taustalla kun puhutaan ”tilastotieteestä”. Esimerkkinä vaikkapa korona tai Putinin todellinen kannatus.
Faktaa on kai se, että ainakin keskiluokan osuus on Putinin vuosina kasvanut kaupungeissa merkittävästi (ei tosin maaseudulla! tai Uralin takana kovinkaan paljon,mutta siellä taas lisääntyy ulkomaalainen omistus ja esim Kiinan rooli…) ja tuo keskiluokka tuo tunnetusti vakautta, koska haluaa vain maltillisia muutoksia.
Kun oppositio on edelleen suht heikko ja armeijakin vakaa, en odottelisi kovinkaan suuria järkytyksiä tai laajaa liikehdintää edes silloin kun Putin ymmärtää hypätä Kremlistä eläkevuosille…
Mutta: voin olla aivan väärässäkin. Joskus nopeat muutokset yhteiskuntakehityksessä voivat olla äärettömän nopeitakin…vaan silloin harvoin vailla dramatiikkaa tai verenvuodatusta… . Neuvostoliitto sentään hajosi 30 vuotta sitten verraten kivuttomasti, ainakin ulkoisessa mielessä. Ihmisten tajunta ja sielun mieli sekä mentaliteetti muuttuvat hitaasti…
Öisinajattelija
kuinka stalin on vaikuttanut nykyvenäläisen mielenlaatuun?
vastaus: riippumattoman levada-tutkimuskeskusksen viime maaliskuussa tekemän kyselyn mukaan yli puolet vastaajista tunsi stalinia kohtaan myönteisiä tunteita ja etenkin kunnioitusta
iljanniemestä ks
Totta tuokin,mitä Kari kirjoittaa.
Stalin on edelleen erilaisissa äänestyksissä johtajien ykköskaartia jos venäläiseltä keskiverto-ivanilta kysytään!
Vahva johtaja, Stalin-myytti siis elää yhä Venäjällä ja ns.”Hyvä Stalin”-myytti myös. Aika kultaa muistot siinäkin mielessä,että moni babushka/dedushka muistelee, kertoo lapsenlapsilleen, kuinka vähän Stalinin aikana oli katurikollisuutta, ilmaista leipää kaupassa jne…, nuoriso moraalisesti kunnollista jne…
Pahimpina terrorin vuosina jopa Gulag-leirivanki saattoi ajatella, ettäkunhan Stalin saa tietää näistä väärinkäytöksistä,minut kyllä vapautetaan, tämä tuomio oli vain erehdys, nuo muut kriminaaleja, kansanvihollisia jne.
Tilannetta Siperian ”luiden tiellä” sekoitti tietenkin sekin, että poliittisten tai kiintiövankien joukossa oli kosolti myös oikeita rikollisia! Nämä puolestaan terrorisoivat muita,olivat joskus eliittiä tai luottovankeja.
Se, ettäaitoa selvitystä, kokonaisvaltaista virallista tutkimusta ja KATUMUSTA ei ole, jäytää yhä venäläissielua ja estääasioiden objektiivisen näkemisen!
Öisinajattelija
Tseka eli Neuvostoliiton salainen poliisi perustettiin Leninin esityksestä, jonka johtajalle annettiin rajattomat oikeudet.
Leninin määräyksellä perustettiin myös ensimmäinen vankileiri Solovetskin saarille Vienanmerelle.
Lenin oli siis salaisen poliisin vallan ja laajamittaiseksi kasvaneen Gulag-leirijärjestelmän isoisä, jonka viitoittamaa tietä Stalin seurasi, omalla armottomalla ja häijyllä tavallaan.
Soili Lehto olisi kiinnostunut psykologisista tai psykiatrisista analyyseista stalinistisen hirmuvallan selittämisessä.
Uskoivatko bolsevikkijohtajat tai Stalin ”kansanvihollisten” uhkaan. Paljonko oli pelkkää rajoittamattoman vallan käyttöä. Kansalaiset, rivibolsevikit ja salainen poliisi uskoivat hysteerisesti kansanvihollisiin, tuholaisiin ja ”terroristisoluihin” (CIA ja muut turvallisuuspalvelut kuten Supo uskovat niitä olevan nykyäänkin kaikkialla…)
”Kansanvihollisten vastainen sota” ?
Koko kansa johtajineen sairastui pahaan joukkoharhaan, jonka kourissa olevat näkevät kuviteltuja vihollisia kaikkialla. Harhan vallassa rakennettiin vankileirit ja vietiin kuvitellut viholliset niihin.
Tai teloitettiin salaisen poliisin toimesta. Heille antoi voimaa ja oikeutuksen terroriin ja puhdistuksiin ideologia, kuten Solzenitsyn päättelee.
Saksan kansa sekosi myös pahasti joukkoharhaan väkivaltaisen klikin kaapattua vallan demokraattisin muodoin. Koko kansa oli palvotun Johtajan vietävänä ja oli ilmiselvästi tullut hulluksi.
Kommenttina Kirovin murhaan: luin jostakin arvion, kuinka ”Soselo” (= Stalin) otti oppia natsi-Saksan pitkien puukkojen yöstä kesäkuun lopulla 1934. Tuolloin Hitler raivasi pois mm. Ernst Röhmin, joka suunnitteli muodostavansa SA-katurähinöitsijöistä armeijan ytimen. Tämä ei Adolfille sopinut, koska hän aikoi saada Reichswehriltä tukea omille pyrkimyksilleen.
Kirovin kohtaloksi koitui se, että hänestä tuli Soselon silmissä liiankin suosittu, tämän ollessa Leningradin puoluejohtajana.
Virallisesti syytettiin murhasta ”terroristia”, joka sitten jollain ihme konstilla oli onnistunut viemään pistoolin mukanaan Kremliin. Huolimatta ”miljoonista” turvamiehistä ja panssariovista?!
Kiitos Esa lisäyksestä. Noinhan se Kirovin murha meni, alkusoittona terroriaallolle. Ja syyn saivat lavastusoikeudenkäynneissä sitten Trotski ja trotskilaiset ”hullut koirat”, Zinovjev, Kamenev & co.
Öisinajattelija
Näyttää siltä, että Venäjällä asiat tapahtuvat noin sadan vuoden viiveellä verrattuna ns. länsimaihin. Se mitä Stalinin hallinto teki Venäjällä on toisinto siitä, mitä kolonialistiset valtiot tekivät siirtomaissaan. Venäjällä ei siirtomaita ollut joten Stalin kolonisoi Venäjä.
Putinin hallintoa voi hyvin verrata ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin useassa Euroopan maassa ( Unkari, Puola, Eesti…) oli hänen kaltaisiaan yksinvaltaisia johtajia.
Putin on ensimmäisiä joka sosialistisen leirin hajoamisen jälkeen hankki itselleen oman ruhtinaskunnan. Kimien suku on tehnyt ruhtinaskunnastaan perinnöllisen. Miten onnistunee Putin Erdogan ym.